The Halo Effect

[Koskenkorvasieni]

Ex-In Flames-ukkojen (Jesper Strömblad, Niclas, Enngelin, Peter iwers, Daniel Svensson, Mikael Stanne) uusi bändi The Halo Effect ansainnee oman topikin. Tulevan albumin kakkossinkku Feel What I Believe on juuri julkaistu.

https://www.youtube.com/watch?v=N7shmyN2gII

Ja alla vielä ensisinkku Shadowminds.

https://www.youtube.com/watch?v=WByGv-qdZ4w


Onhan tämä nyt herranenaika enemmän In Flames, kuin mitä nykyinen In Flames on ollut enää moneen vuoteen. Jos ja kun tämä seetanan pandemia tästä pikkuhiljaa alkaisi hellittämään, niin pitää enhdottomasti nähdä myös keikalla.

[Herra Turpasauna]

On tuo Stannen ääni tosi tunnistettava, jos ei tietäisi, niin voisi veikata myös äkkiseltään 2010 We are the void ajan DT:ksi, jossa kiipparinsoittaja on jäänyt baariin, eikä jaksanut tulla studioon - päättäneet sitten soittaa vähän suoraviivaisemmin. Enemmän kun kuuntelee, niin tulee kyllä tuota IF-soundia mukaan.

Pakko-ostos tietenkin. "Yllättäen" löytyy kaikki IF:n DT:n +Cyhran levyt hyllystä. Tämä Jesper Strömblad on kyllä tärkeä linkki, kaveri osaa oikeasti tehdä biisejä, toivottavasti ovat antaneet hänen niitä myös säveltää. Jotain oleellista poistui IF:stä kun hän lähti.

[Jussi]

Aivan hyvän kuuloista tosiaan, mitäpä muutakaan tuollaiselta kaartilta, mutta hieman lisää tarttuvuutta toivoisin kertseihin sitten albumillaan olevan Feel What I Believe toimii noista kahdesta paremmin tuplakitaramelodiansa vuoksi, joka tuo ysärin (parhaan) IF:n mieleen, eikä 2003 The Quiet Placea kuten debyyttisinkku.

Meinasin muuten jo kirjoittaa, että eihän Engelin ole ex-In Flames, mutta niinhän sekin oli siitä lähtenyt kai viime vuonna, en muistanutkaan enää!

[Turpasauna]

Nautinnolla kuunneltava levy tämä "Days of the lost". Ei toki niin kova kuin wanhat Whoraclet tai Damage Donet - mutta mikäpä olisi..
Eroaa tämä tyyliltään paljonkin IF:fän ja DT:n nykytyylistä. Flamesin ALT metal / EMO osuuksia ei ole ollenkaan mukana. Ja DT:n nykysoundia hallitsevat kiipparisoundit ovat pidetty minimissään.

Kelpo biisejä jätkät ovat saaneet aikaan, ja albumi on toimiva kokonaisuus. Kitarat ovat yllättävät hillittyjä&kontrolloituja, ja sooloja on vähän. Eniten tämä levy on mielestäni Stannen juhlaa. Hänen laulunsa on miksattu aika pintaan, - ja syystä. Aivan erinomaisesti vetää!