
Seven Pillars Of Wisdom on levyn paras biisi vaikka/koska muistuttaakin White Deathia, kelvon kakkossinkun The Red Baronin (ne hammondikiipparit ovat hyvä idea! sääli ettei livesoittajaa) ja ihmeellisen hyvin ensikuuntelulla koukuttaneen Devil Dogsin kanssa. Tuo eilen lyriikkavideona julkaistu 82nd All The Way on melkein liian korostetusti hittihenkinen mutta toki silti hyvä, kuten myös viimekertaisen Spartan (josta sain kiinni vasta keikalla) tapaan heille erilainen avaaja, The Future Of Warfare.
The End Of The War To End All Warsissa & nimibiisissä laitetaan kyllä nimenomaan nightwishmaista, aiempaa jylhempää kuoroa kehiin, jonka keikalla toteuttamista odotan mielenkiinnolla. Jos ei aina tulisi vain nauhalta? Kk päästä spesiaalivetoon yleensä lopetettu Open Airinsa on edessä kolmatta kertaa, joten sielläpä sen sitten kuulee.
In Flanders Fields on outromainen ja tyylikäs lopetus surullisuudessaan, eikä mitään mahtia ja pontta. Olisikohan siinä mukana Floor Jansen, kun "additional vocals" kreditoidaan levyllä, mutten erota rouvaa mistään erikseen, eikä tätä ole merkitty alusta asti käytössä olleeseen naiskuoroonkaan.
Kun The Attack Of The Dead Men on ihan ookoo, kuten myös alkuun tympeältä tuntunut Fields Of Verdun (jota Thobbe Englund on ollut kirjoittamassa ja soittaa soolonkin siihen), niin ainoaksi heikoksi lenkiksi jää itsellä tylsä a Ghost In The Trenches. Huomattava ero siis edelliseen albumiin!
8,5/10
https://youtu.be/0LS0Z8fgiII