In Flames - Siren Charms 2014

[Ice]

Uutta sinkkua tarjolla tulevalta levyltä, jatkaa hyvin edeltävän yllättävän hyvän levyn tasoa.

https://youtu.be/goddrM-QozI

[Jussi]

Jep, niin oli, aivan kelpo biisi ja tuon perusteella menee helposti seuraavakin albuminsa ostoon, muiden seuraksi.

I, The Maskilla oli tosiaan vain se 1 (vai 2?) teinienkosiskelua yrittävä 'anthem' setämiehiltä, mutta se oli pieni kauneusvirhe edeltäneen & kehnon Battlesin jälkeen, jolla Anders ja Björn yrittivät mennä täysillä sinne päähän mukaan.

Sen aika ehkä on jo mennyt, hyvä tovi sitten

[Herra Turpasauna]

Harvinaisen samaa mieltä, railakas biisi tuo State.. ja hyvä että palaavat hieman rankempaan ilmaisuun takaisin. On kuitenkin bändin juuret tällaisessa tavarassa - niin kuulostaa varsin luontevalta vähän kireämmät kappaleet. Tämä uusin tullee hommattua varmaan heti ilmestymisen jälkeen myös.

Tuntuu että alkaa olla itselläkin lämpimämmät välit bändiin pitkän jäätävän tauon jälkeen, josta aiemmin ketjussa "emotyyliin" tilitinkin. Ja sehän on luvallistakin tämän bändin kohdalla, jos yhtään noita lyriikoita lukee! Olin aika kova fani tuossa 2000-luvun alussa, ja heidän levyt soivat silloin tiuhaan stereoissani, rokkibaarissa saatoin pyytää DJ:tä soittamaan "Pinball Map:in" jne..

[Archon]

In Flames - Stand Ablaze live at Dalhalla Brinner 2022 - 08 - 06

Oikeasti???

Siinä kohtaa kun Gelotte jutteli Siren Charms -levyn tiimoilta haastattelussa "metallista irti päästämisestä" ja 70-luvun rock/AOR-vaikutteistaan sävellystyössä, en kyllä olisi uskonut enää sellaista päivää näkeväni, että yhtyeensä vetää Stand Ablazea livenä.

[Herra Turpasauna]

..en kyllä olisi uskonut enää sellaista päivää näkeväni, että yhtyeensä vetää Stand Ablazea livenä.

Olipa tiukka veto, kiitos linkistä! Munkin mielestä tämän bändin pirtaan istuu lopulta paremmin se vanhakantaisempi melokuolo - ALT Metallin sijaan.
Uuden levyn odotukset edelleen täällä korkealla!

[Turpasauna]

Kokonaisuutena "paluu 90-luvulle" tunnelmaltaan, tai musiikkityyliltään tämä uusin Foregone ei mitenkään ole, mutta kyllä sinne suuntaan monessakin biisissä kumarrellaan.

Luin Björn Gelotte:n haastattelun, jossa hän sanoi ennen studioon menoa tehtyjen demojen "kuulostavan aivan
samanlaisilta kuin edeltävät kaksi levyä.."

Jotain studiossa kuitenkin muuttui, sillä tämähän on suurelta osaltaan varsin raskasta modernia metallia-
tuollainen ALT-rock "emomeininki" on käännetty huomattavasti pienemmälle kuin pitkäääään aikaan..

Laulaja Anders Fridén:in puhdas ääni on edelleen suuri pakahduttavien tunteiden tulkki
(eikä siinä mitään vikaa ole, nykyaika on niin julmaa että tällaista tarvitaan!) - mutta nessut & kleenexit voi tällä kertaa jättää taskuun. Rankempi laulutyyli on parasta A-luokkaa, oikein mainiota!

Biisit ovat melko toimivia, ja saavat jalat vipattamaan mukavasti. Isojen areenojen musaahan tämä on. Tuotanto on raskas, ja yllättävänkin onnistunut, ottaen huomioon millainen tiiliskiveä muistuttava äänivalli studiossa on rakennettu.

Jos jotain pientä negatiivista etsii - niin kitaratyöskentely ja riffit ovat toki "ihan hyviä", mutta suurelta osaltaan varsin yksinkertaisia verrattuna ysärin huippuaikoihin. Tämä vaikutti niin itselläni - että ensimmäinen kuuntelukerta tuntui parhaimmalta, suorastaan mykistynyt olo, seuraava kerta vähän tasaisempi, sitten rupesin huomaamaan noita puutteita tältä osastolta, eli "käyrä oli laskeva".

Megadeth:issäkin aikanaan vaikuttanutta Chris Broderick:iä ei varsinaiseen sävellystyöhön ole päästetty mukaan, mutta kuitenkin annettu lupa soittaa levylle muutama soolo - nämä ovatkin levyn kitaroinnin huippukohtia, kuuntelisi vaikka miten paljon lisää. Mutta tosiaan "rahahan" näissä sävellyshommissakin puhuu.. varsin menestyvä bändi ja biisien kirjoittajat levymyyntipalkkiot jakavat yleensä.

Rytmiryhmän: Bryce Paul & Tanner Wayne bassottelu ja rummut ovat kyllä taidokkaita, ei nokan koputtamista tältä osin.

Ihan hyvä maku tästä levystä jäi, vaikka tosiaan ysärin, ja 2000-luvun 10-ekan vuoden tasolle ei mielestäni päästä.

Päihittää helposti siis edeltävät 4 levyä, ja kyllä näitä veisuja kannattaa konserteissa luukuttaa.

Erikoinen yksityiskohta on kuuntelemallani "Limited Edition Cd Digipack:illä" oleva "Become One". Levyn aivan parhaimpia kipaleita, ja jätetty bonusbiisiksi.. Tuota en löytänyt edes bändin youtuben virallisesta striimistä, eli en pysty linkittämään sitä. Levyn ostamiseen päätyvän kannattaa varmistaa että saa haltuun version, jolta kyseinen veisu löytyy.

[Jussi]

Foregone on hyvä levy, mutta sen totesin samalla, miten parhaat kappaleet oli kyllä osattu poimia singleiksi; eli itse albumin läpikuuntelu ei tuottanut yhtä kovia "wau!" -hetkiä kuten noiden kuuleminen. I, The Maskista kuitenkin parannettiin edelleen ja pidin myös siitä, joten tämä toimii hyvänä houkuttimena Tuskan keikalle tulevana kesänä!

[Koskenkorvasieni]

Sinänsä ihan jees, että Chris Broderickin kaltainen rautainen ammattilainen on bändissä mukana, mutta mun mielestä on aika erikoista, miten viimeiset 3-4 vuotta bändissä on kieltäydytty keskustelemasta Niclas Engelinin lähdöstä ja sen todellisista syistä, eikä Niclas itsekään ole halunnut asiaa kommentoida. Jotain lakiteknisiä juttuja varmaan, ehkä totuus vielä joskus paljastuu.

[Turpasauna]

^Ikäviä tuollaiset hässäkät. Mutta joo - tuollaista sattuu varsinkin, kun tosiaan kyseessä menestyvät bändi- joka elättää käsittääkseni itsensä musalla. Varmaan helposti sopimustekniset yksityiskohdat rojalteista ym. voivat aiheuttaa skismaa. Tiedä sitten mikä oli taustalla oikeasti.

Jokatapauksessa viimeisimmän (ihan kelpo) levyn myötä bändiin on varmaan tullut lisää virtaa, ja mielellään odottelen Tuskan keikkaa!

[Archon]

Tuo Engelinin tilanne on ihmetyttänyt itseäkin. Ehkä tosiaan nimi on jossain paperissa, jossa sitoutuu olemaan kommentoimatta julkisesti? Mutta mielenkiintoinen tosiasia on, että In Flamesissa miestä ei Battles -levyä lukuunottamatta ole päästetty säveltämään, siinä missä The Halo Effectissä herra ymmärtääkseni kantoi biisinkirjoituksesta päävastuun, vaikka muistaakseni (en jaksa tarkistaa, korjatkaa jos olen väärässä) kansilehdissä krediitit olikin jaettu tasan koko yhtyeen kesken. Joten tuossa saattaa olla (yksi) syy, miksi vaikuttaa tällä hetkellä THE:ssä eikä IF:ssä. Myöskin jos on sairaalahoidossa ollut burn outin vuoksi, niin THE:n harvempi vs. IF:n tiukempi keikkailutahti mahdollisesti painaa vaakakupissa myös.

Foregone ei ollut huono levy ja tykkäsin erityisesti siirtymisestä raskaamman ilmaisun suuntaan, mutta alkuinnostuksen jälkeen on kyllä jäänyt vähälle kuuntelulle. TJR-Whoracle-Colony-Clayman-RTR-Come Clarity vain on itselle niin kova kuusikko, että en valitettavasti usko bändin enää koskaan yltävän samalle tasolle. Jesper ja Björn mielestäni saivat säveltäjinä parhaiten irti itsestään työskentelemällä yhdessä, eikä kumpikaan ole enää tahoillaan pystynyt samaan.

[Archon]

https://www.youtube.com/watch?v=2hVgOGeKx38

December Flower livenä, tietääkseni ensimmäistä sitten The Jester Race -kiertueen. Broderick kepittelee soolon menemään.

[Turpasauna]

Foregone ei ollut huono levy ja tykkäsin erityisesti siirtymisestä raskaamman ilmaisun suuntaan, mutta alkuinnostuksen jälkeen on kyllä jäänyt vähälle kuuntelulle. TJR-Whoracle-Colony-Clayman-RTR-Come Clarity vain on itselle niin kova kuusikko, että en valitettavasti usko bändin enää koskaan yltävän samalle tasolle. Jesper ja Björn mielestäni saivat säveltäjinä parhaiten irti itsestään työskentelemällä yhdessä, eikä kumpikaan ole enää tahoillaan pystynyt samaan.

Tismalleen samoilla linjoilla täällä. Myöskin noiden levyjen tuotannosta pidän paljon - ei ole menty sen ehdoilla että kaiken pitäisi tulla mahdollisimman lujaa,- vaan niin että pääsee nautiskelemaan noista kitaroista oikein kunnolla. Tuon parivaljakon parhaiden biisien melodiat, - ja riffit olivat kyllä mahtavia. Kaikki toimi vaan niin julmetun hyvin koko bändissä.