Amorphis-keskustelu

[Pagan Fears]

Vetävät näköjään Talesia syksyllä jenkkirundilla. Kelpais Suomeenkin.

[Shadowplay]

Nesimedialta tuli juuri uusintapainokset Tuonelasta, Am Universumista ja Elegystä. Todella hienot splättervinyylit jopa!!

http://www.nesimedia.com/apps/search?q=amorphis

Vielä näkyy olevan saatavilla. Tohdin suositella lafkan painamia vinyylejä.
Ainakin Sentencedin Death Metal Orchestra From Finland samaiselta lafkalta tullut uusintapainos on todella laadukas.

Sinne tais mennä eli sold out. Olikos tuo painosmäärä 100? Aika pientä settiä, no varmasti joku vielä painaa lisää.
En huomannutkaan aiemmin näitä julkaisuja, pitää tarkemmin seurata topiccia. No ehkäpä ja toivon mukaan Tuonelan sekä Am Universumin saan vielä joskus kokoelmiin.

[Jussi]

Vetävät näköjään Talesia syksyllä jenkkirundilla. Kelpais Suomeenkin.

Vastahan ne 2014-15 soittivat, mutta euroopassa, niin nyt tuollakin

[Sabbathman]

Ymmärrän sen että historiallisista syistä vedetään nämä klassikkokeikat Tavastialla. Mutta kyllähän tämä kolmen keikan kokonaisuus sopisi mainiosti Provinssiin, Nummeen ja miksei Tuskaankin. Hyvät lukumäärät riittäisi joka illalle ja se olisi muutenkin oikein Amorphis-faneille, kaikki kun ei millään pääse tuonne Tavastian hintaviin tungoksiin.

Tales kyllä kelpaisi meilläkin taas, eikös sillä setillä esiinnytty vain Tuskassa ja...Ilosaaressa? Jäipä näkemättä molemmat...

[wackotic]

Ymmärrän sen että historiallisista syistä vedetään nämä klassikkokeikat Tavastialla. Mutta kyllähän tämä kolmen keikan kokonaisuus sopisi mainiosti Provinssiin, Nummeen ja miksei Tuskaankin. Hyvät lukumäärät riittäisi joka illalle ja se olisi muutenkin oikein Amorphis-faneille, kaikki kun ei millään pääse tuonne Tavastian hintaviin tungoksiin.

Tales kyllä kelpaisi meilläkin taas, eikös sillä setillä esiinnytty vain Tuskassa ja...Ilosaaressa? Jäipä näkemättä molemmat...

Piti käydä oikein ihmettelemässä Tiketin sivuilla että mikään nuista Tavastian keikoista ei ole vielä loppuunmyyty. Eihän tässä ole kuin reilu kuukausi keikkoihin. Samalla kummastelin miksei tuonne myyty festarityyliin 2:n ja 3:n päivän lippuja. Reilu 60 euroa per keikka on varmaan tosifanillekkin aika iso rako jos haluaa nuo kaikki spesiaali keikat nähdä.

[Pagan Fears]

Vetävät näköjään Talesia syksyllä jenkkirundilla. Kelpais Suomeenkin.

Vastahan ne 2014-15 soittivat, mutta euroopassa, niin nyt tuollakin

Vetivät Suomessa vain festareilla. Sellainen kunnon Tales-klubirundi ympäri Suomea ennen uutta levyä olisi hienoa.

Nuo Tavastian keikat on kyllä tolkuttoman kalliita ja se on yksi syy miksi jää kokonaan käymättä. Tosin jos tuo 90-luvun setti olisi ollut muuna päivänä kuin maanantaina niin olisin sen silti maksanut.

[Sabbathman]

[sakis]

Nuo Tavastian keikat on kyllä tolkuttoman kalliita ja se on yksi syy miksi jää kokonaan käymättä. Tosin jos tuo 90-luvun setti olisi ollut muuna päivänä kuin maanantaina niin olisin sen silti maksanut.

90-luvun setti on nyt siirretty torstaille 23.7.2020.

[Sabbathman]

Amorphis kertoo: näin syntyi klassikkolevy nimeltä Tales from the Thousand Lakes
Lukemista 2.4.2020

https://www.soundi.fi/jutut/amorphis-ke ... and-lakes/

Vuonna 1993 Amorphisin Esa Holopanen, Tomi Koivusaari ja Jan Rechberger matkasivat Tukholman Sunlight-studioon äänittämään yhtyeensä toista albumia. Soundissa 3/20 kolmikko muistelee, millaisissa merkeissä Tales from the Thousand Lakesiksi myöhemmin nimetty levy syntyi. Lue katkelma haastattelusta tästä.

Teksti: Timo Isoaho

Esa: – Palattiin Entombedin kanssa kunnostautuneen Tomas Skogsbergin Sunlight-pajalle syyskuussa 1993. Ei me varmaan edes mietitty muita studioita. Osia seuraavasta Elegy-albumista (1996) nauhoitettiin Helsingin Finnvoxilla, mutta vielä Talesin aikoihin Finnvox tuntui… liian ammattimaiselta.

­Jan: – Pähkäiltiin siihen tyyliin, että Finnvoxin tyypit on aikuisia, eikä ne tajua tästä jutusta mitään. Että ne nauravat meidät sieltä pihalle. Tomas taas oli tullut The Karelian Isthmusin myötä tutuksi, ja me digattiin siitä, vaikka se olikin aika hörhö.

Esa: – Majoituttiin Tukholmassa Columbus-motelliin. Öisin ei tullut kauheasti nukuttua, ja kakkosolutta kului hirveitä määriä. Tässä vaiheessa ikää oli jo sen verran, että saatiin ostettua kaljat itse. Kun tehtiin debyyttiä, piti aina alkuillasta kysyä Skogsbergiltä, että viitsisikö se hakea vähän bisseä.

Jan: – Mentiin majapaikalta studiolle metrolla, mutta meillä ei ollut rahaa lippuihin. Hypittiin vaan porttien yli ja parina ekana päivänä virkailija jaksoi huudella kopistaan, että nej nej, komma här. Sitten se luovutti eikä kommentoinut enää mitään.

Esa: – Meillä oli kaksi viikkoa studioaikaa, ja siinä ajassa piti suoriutua nauhoituksista sekä miksauksesta. Oltiin treenattu niin hyvin, että soitot menivätkin purkkiin nopealla tahdilla.

Tomi: – Muistan elävästi, kun Skogsberg veti spaddua sormet keltaisina, ja hehkuvaa tuhkaa tipahteli kelanauhurin päälle. Istuin aina siinä vieressä, ja yritin puhallella kuumimpia tuhkia pois. Hah!

Esa: – Vaikka oli harjoiteltu ja sovitettu kappaleiden musiikilliset osat, niin liikkuvia osia oli silti varsin reilusti. Mehän oltiin treenattu instrumentaalina, eikä lopullisista lauluosuuksista ollut hajuakaan studiosessioiden alkaessa.

Tomi: – Kukaan meistä ei halunnut sanoittaa, mutta Esa päätyi kuitenkin kirjoittamaan tekstit säveltämiinsä biiseihin First Doom ja Forgotten Sunrise. Kaikki muut sanoitukset tulivat suoraan englanninkielisestä Kalevalasta. Kun en ollut soittovuorossa, selasin kirjaa ja ympyröin sieltä osuvia kohtia. Että joo, tuossa on sopivan synkkää meininkiä ja se passaa näköjään riffiinkin. Sitten vain koppiin örisemään valittuja lauseita! Aluksi jätkät repeilivät lasin toisella puolella, mutta aika pian pyysin kaikki muut paitsi Snoopyn pois tarkkaamosta, kun omakaan pokka ei pitänyt. Kaikesta huolimatta suuri osa lauluista meni purkkiin ykkösellä.

– Ville Tuomi tuli laulamaan puhtaat osuudet samanlaisella ex tempore -meiningillä. Olin maininnut Villelle vähän aikaisemmin baarissa, että se voisi ehkä tulla vetämään jotakin. Sitten soitettiin sille Sunlightin lankapuhelimesta, että pääsetkö hyppäämään laivaan huomenna. Ville saapui mestoille ja alettiin miettiä sen osuuksia.

Jan: – Jos ei silloin oltu pahemmin kuultu koskettimia death metal -bändien levyillä, niin puhtaasti vetävä solisti oli vielä oudompi juttu. Me taas mietittiin, että totta kai laitetaan melodista laulua, kun sellainen tuntuu kuuluvan näihin biiseihin. Että ihan sama mitä levy-yhtiö tai ostava yleisö ajattelee.

Esa: – Myös Skogsberg oli ihmeissään Villen laulusta. Tai oikeastaan huolissaan. Relapsella ei ollut hajuakaan bändin uudesta tyylistä ja Tomas pelkäsi, että levy-yhtiön tyypit suuttuvat sille, kun yhtye ei tuuttaakaan enää tutun turvallista dödöä.

Jan: – Päätösraita Magic and Mayhem oli Skogsbergille kovin pala. Biisin keskelle tuli muun muassa Waltarista kevyesti vaikuttunut osa, joka muuttui vajaan kolmen minuutin kohdalla vielä erikoisemmaksi… Tomas puisteli päätään, että tämä kuulostaa ihan venäläiseltä diskolta.

Esa: – Onneksi Skogsbergiä lohdutti, että se sai tungettua Sunlightin signature-soundin – Boss HM-2 Heavy Metal – Magic and Mayhemiin. Me ei haluttu niin rapeaa kitarasoundia koko Talesille, mutta kun oltiin työstämässä Magic and Mayhemia sessioiden viimeisenä biisinä, Tomas kysyi, että voisikohan sitä HM-2 -pörinää laittaa vähän. No, laitettiin vähän.

Tomi: – Kasper taas saapui studioon kahdeksi tai kolmeksi päiväksi intin viikonloppuvapailla. Se löysi studiosta ihan sattumalta Moogin kosketinsoittimet, jolla se sitten taltioi osuuksiaan. Moogissa oli mahtava soundi, ja sehän vaikutti aika tavalla koko albumin yleisilmeeseen. Kuten lauluosuudetkin, niin tämäkin oli siis ihan sattumaan kauppaa lähtökohtaisesti.

Jan: – Oltiin jo melkeinpä purettu soittokamat, kun Relapselta tuli kysymys, että voitaisiinko me tehdä samalla versio The Doorsin Light My Firesta. Onneksi Kasper oli vielä paikalla, sillä hänellä oli biisi aika hyvin hallussa. Saatiin kasaan jonkinlainen näkemys, ja Light My Fire tuli mukaan muun muassa Talesin digipak-versioon. Relapsen suunnittelemaa tribuuttilevyä ei tietenkään koskaan tullut!

Tomi: – Biisit miksattiin kolmessa päivässä. Oltiin lähdössä iltalaivalla Helsinkiin, mutta Skogsbergillä oli vielä homma kesken, ja hoputettiin sitä, että miksaa se nyt nopeasti valmiiksi. Haluttiin nimittäin ehdottomasti mukaan yksi kasettikopio.

Jan: – Vaikka miksaus tehtiin nopeasti, levylle tuli yllättävän mukiinmenevät ja ajan hammasta kestävät soundit. Esimerkiksi erottelu on hyvällä tasolla ja kaikesta saa selvää. Ja rummuthan soundaavat kaikelta muulta paitsi ”perusmetallilta” – virveli on melkein disko-osastoa.

Esa: – Albumilla on sellaiset ”hyvät paskat soundit”. Ja omaperäisyyttä löytyy… Jos vaikka dj laittaa Talesin soimaan baarissa, niin kyllähän se erottuu massasta edukseen.

Tomi: – Talesiin tarttui ajan henki ihan hyvällä tavalla. Levy voisi soundata paremmalta ja soitto voisi olla tiukempaa, mutta samalla se saattaisi menettää jotakin nykyisestä viehätysvoimastaan.

Lue koko haastattelu Soundista 3/20.

[mega]

TOMI JOUTSENEN JOHDATTAMALTA SINISTHRALTA PALUULEVY TOUKOKUUSSA – TSEKKAA ENSISINGLE

Tomi Joutsenen johdattama Sinisthra julkaisee 15 vuoden tauon jälkeen seuraajan Last of the Stories of Long Past Glories -debyytilleen. John Miltonin eeppisestä runoelmasta Kadotettu paratiisi inspiraationsa saanut The Broad and Beaten Way ilmestyy toukokuun 15. päivä Rockshotsin toimesta. Nyt kuultava ensimmäinen single on järkälemäinen Closely Guarded Distance, jota bändi kutsuu leikkisästi kivireeksi.

”Levyn eräänlainen avainkappale Closely Guarded Distance on koko 13 minuutin mitassaan ihanteellinen valinta ensimmäiseksi singleksi, koska siinä tiivistyy näppärästi musiikkimme keskeiset elementit. Sävellyksenä se on yhdistelmä muutamasta vanhemmasta biisistä, joita emme oikein saaneet mieleiseemme muotoon muuten kuin laittamalla ne kaikki samaan nippuun”, yhtyeen rumpali Erkki Virta kertoo singlen sisällöstä.

Lyriikkavideo Closely Guarded Distance -kappaleesta
https://www.youtube.com/watch?v=NPj88uE-BuA

THE BROAD AND BEATEN WAY -BIISILISTA
1. Eterne
2. Closely Guarded Distance
3. Halfway to Somewhere Else
4. Eterne
5. Safe in the Arms of Everlasting Now
6. Ephemeral

KOKOONPANO
Tomi Joutsen – laulu
Markku Mäkinen – kitara
Erkki Virta – rummut
Timo Vainio – koskettimet
Marko Välimäki – kitara
Janne Telen – basso

DISKOGRAFIA
Last of the Stories of Long Past Glories (Arise 2005)
The Broad and Beaten Way (Rockshots 2020)

https://www.facebook.com/Sinisthra/
https://www.instagram.com/sinisthra_official/
http://www.rockshots.eu/

[Sabbathman]

”Jarrupoljinta ei paineta jatkossakaan!” – Amorphisin 30 vuotta yhdessä jutussa, haastattelussa Esa Holopainen

Haastattelut Timo Isoaho 11.4.2020

Vuonna 1990 perustettu Amorphis on viihtynyt kolmen vuosikymmenen ajan suomalaisen raskaan musiikin etulinjassa. Kitaristi Esa Holopainen on nähnyt yhtyeen nousut ja laskut lähietäisyydeltä, ja pyysimmekin bändin perustajajäsentä luomaan katseensa kohti menneitä – ja vähän tulevaakin.

https://www.inferno.fi/uutiset/jarrupol ... olopainen/

[Sabbathman]

https://www.facebook.com/45411530807364 ... 834453013/

[mega]

Sinisthran paluulevy nyt Infernon ennakkokuuntelussa ja mukana kappalekohtaiset kommenttiraidat.

[Sabbathman]

Amorphisista tutun Esa Holopaisen soololevyn tiedot julki

https://www.inferno.fi/uutiset/amorphis ... tti-loiri/

Esa Holopaisen soolo ottaa eroa Amorphisin tuotantoon.

Menestyneimpiin suomalaisiin metallibändeihin kuuluvan Amorphisin kitaristi ja biisintekijä Esa Holopainen julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa Silver Laken 28. toukokuuta.

Silver Lake ottaa odotettua pesäeroa miehen pääbändiin:

”Olen säveltänyt viime vuosina paljon musiikkia, ja kaikki ei ole kuulostanut aivan Amorphisilta. Kun Nino (Laurenne, Sonic Pump Studiosin omistaja) soitti minulle maaliskuun lopulla, minulla oli jo muutama melkein loppuun asti vietyä Silver Lake -kappaletta varastossa. Nämä kappaleet, nimeltään Sentiment, Ray of Light ja Promising Sun, toimivat koko sooloalbumin selkärankana”, Holopainen tiedottaa.

Levyllä kuullaan melkoinen liuta vierailevia solisteja – sekä odotettuja että odottamattomia nimiä:

”Aluksi en oikein tiennyt, olisiko albumi puhtaasti instrumentaalinen vai olisiko mukana myös laulajia. Varmaa oli vain se, että minä en olisi Silver Laken laulaja”, Holopainen naurahtaa.

”Usein kitaristien soololevyistä tulee mieleen paljon teknisiä juttuja ja biisejä, joissa pyritään soittamaan paljon nuotteja mahdollisimman nopeasti. En juuri välitä sellaisesta musiikista. Aina kun sävellän, mietin mitä instrumentteja kappaleessa mahdollisesti on, miten ne soivat ja kuinka esimerkiksi solisti liidaa palettia eteenpäin.”

Silver Laken kerrotaan lainailevan vaikutteita mm. 1980-luvun Dire Straitsiltä, ja musiikki pysyttelee pääosin melankolisen ja popahtavan tavaran parissa.

1. Silver Lake (instrumental)
2. Sentiment (feat. Jonas Renkse of Katatonia)
3. Storm (feat. Håkan Hemlin of Nordman)
4. Ray Of Light (feat. Einar Solberg of Leprous)
5. Alkusointu (feat. Vesa-Matti Loiri)
6. In Her Solitude (feat Tomi Joutsen of Amorphis)
7. Promising Sun (feat. Björn ’Speed’ Strid of Soilwork / The Night Flight Orchestra)
8. Fading Moon (feat. Anneke Van Giersbergen)
9. Apprentice (feat. Jonas Renkse of Katatonia)

[Sabbathman]

https://www.facebook.com/amorphis/posts/426942485457152

[r3dnohT CM]

Itsellä näkyy Sapattimieheltä vaan tyhjä viesti tuossa yllä. Mutta olettaisin, että se käsittelee tavalla tai toisella Amorphiksen 11. helmikuuta 2022 julkaistavaa Halo-albumia. Kappalelista:

01. Northwards
02. On The Dark Waters
03. The Moon
04. Windmane
05. A New Land
06. When The Gods Came
07. Seven Roads Come Together
08. War
09. Halo
10. The Wolf
11. My Name Is Night

Bändin mukaan kyseessä on "tunnistettavaa Amorphista hiukan raskaammalla ja progressiivisemmalla otteella". Jens Bogren jatkaa tuottajana, mutta paisuttelun määrää on vähennetty, mikä kuulostaa oikein hyvältä: Queen of Time on hieno levy, mutta jatkuva paisuttelu alkoi puuduttaa pidemmän päälle.

[r3dnohT CM]

https://www.youtube.com/watch?v=EU5A5nqojYo

Ensimmäinen maistiainen siitä. Biisi on tuollainen letkeä hyvän mielen biisi, toimii!

[Jussi]

Mulle jäi aika tylsä kuva, mutta niinhän se esim. Silent Waters oli myös kansaan mennyt ensisingle levyltään ja en siitäkään ole koskaan pitänyt, joten eipä se mitään meinaa

[Sir Juzzi]

Minusta parempi biisi kuin suurin osa edellislevystä, mutta melodiselta anniltaan taas aika perus Amorphista. Sekään ei haittaa, jos biisi on niin hieno, että konseptuaalinen puoli jää sivuseikaksi, mutta tämä ei ehkä aivan ollut. Vaikutti tosin biisiltä, joka paranee lisäkuuntelulla.

Tämä biisi viimeistään osoitti, että nuo orkestraatiot ym. paisuttelut ovat Amorphiksella aivan turhia. Ehkä bändi kokee tarvetta jotenkin uudistaa tai kehittää soundiaan, mutta kun se koostuu noin vahvasti persoonalliselta soundaavista rockmuusikoista, ulkopuoliset isot soundit ovat vaan pois itse bändin tehosta. Vaikuttaisi, että Nightwishin myötä moni suomalainen yhtye edelleenkin keksii nuo orkesterikokeilut, jotka ovat tehosteena osoittautuneet kyseenalaisiksi. Eri asia, jos orkesterilla on selkeästi kokonaan oma roolinsa kokonaisuudessa, mutta Amorphiksen kohdalla sitä nyt en ainakaan haluaisi kuulla. Mielestäni Sanden tekeminen ja kehittyminen Amorphiksessa on sen verran vakuuttavaa, että sekin riittäisi tuon soundipuolen kehittelyyn.

[Herra Turpasauna]

Tämä biisi viimeistään osoitti, että nuo orkestraatiot ym. paisuttelut ovat Amorphiksella aivan turhia.

Samaa mieltä tästä, niin taitavia soittajia että riittäisi omat instrumentit, eikä tarvitsisi valtavaa äänimattoa taustalle.

Esimerkkinä tästä vaikka studio-live "Far from the Sun" levyn nimikkokappaleesta. On muuten erikoinen levy, ilmeisesti bändin vähiten pidetty. Näin itselläkin oli mielipide, mutta eipä enää, soitin vähän aikaa sitten ko. CD:tä, ja kuulosti oikein hyvältä, en tiedä mitä on tapahtunut.. Musiikkimaku varmaan laajentunut, kun tuollaiset alternative rock sävyt eivät ollenkaan haitanneet. Tämä "RELOADED" versio on ihan pätevä, hyvin jaksaa kuunnella kaikki 15 kappaletta putkeen, loppupään biisit ovat vähän lämpimämpiä luonteeltaan kuin aika "arktinen" levyn alkupuoli

Nämä Genelec-livet ovat kyllä järjestään aika laadukkaita esityksiä - riippumatta bändistä!

https://www.youtube.com/watch?v=vmUrqmByA38

[Nessuli]

Tuo Far from the Sun ainakin toimii todella hyvin akustisena! Huomattavasti paremmin kuin saman setin Silent Waters, mutta minun ongelma taitaa olla lähinnä sanoituksissa ja niiden rytmityksessä. Jotenkin huomaa liian selkeästi että ne on ulkopuolisen tekemiä ja ei oikein istu musiikkiin.

[Herra Turpasauna]

Silent Waters:in sanoitukset ovat taiteilija P. Kainulaisen näkemys Lemminkäisen tarinasta - kyseinen sankari on suosikkihahmoni Kalevalasta. Sinänsä pätevät sanoitukset mutta onhan noissa tosiaan sovittamista biiseihin.

Menisin itse tässä vielä pidemmälle: Jos bändi tekee/käyttää vielä kyseiseen eepokseen perustuvia sanoituksia, niin mikseivät laulaisi niitä omalla äidinkielellä.. Kyllä soljuisivat sanat, ja runot näin paremmin. Tai jos haluaa varovaisesti ottaa, niin tuplalevy, joista toinen sitten englantia. Opeth:an teki näin uusimmallaan, ja pidin ruotsinkielisestä versiosta paljon enemmän.

[Sir Juzzi]

Mietteitä uuden levyn ensikuuntelun lomasta:

Edellinen levy ei pudonnut minulle muutamaa biisiä lukuunottamatta oikein mitenkään, enkä ole tainnut jaksaa kuunnella sitä kertaakaan kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Vaikka uutukaisella on aika paljolti samat palikat, tämä kolahtaa jostain syystä aivan eri tavalla. Paljon paremmin, siis.

Onpas aika paljon tuplabasaria. Tulee hiukan mieleen Moonspellin Night Eternal vs. muu tuotanto.

Rechbergerin työskentely pistää yleisesti ottaen aika positiivisesti korvaan. Kuulostaa jopa, niinkuin hän olisi löytänyt soittamiseen jonkin uuden kipinän näillä uusilla levyillä. Kehuin jo Under the Red Cloudilla useamman biisin rumpuja, sama linja jatkuu.

Maistiaisbiisit eivät levykokonaisuuden mukana olekaan niin latteita, miltä ne irtopaloina tuntuivat - mikä on toki aika tavallista. Ei pitäisi kuunnella koskaan mitään maistiaisbiisejä ennen albumin julkaisua, mutta minkäs uteliaisuudelleen mahtaa. (OT: Uusi Meshuggah-biisikin tuntui tylsältä.)

Paikoin turhan tuttu melodia pistää kuitenkin miettimään, että eikö tähän voinut muuta keksiä.

Joutsenen örinät ovat tosi komean kuuloisia. Onneksi ne ovat nyt pääsääntöisesti matalaa murinaa, pidän siitä huomattavasti enemmän kuin siitä Tägtgrenin inspiroimasta korkeammasta kärinästä. Puhtaiden laulujen kontrasti örröihin on jotenkin isompi kuin aiemmin, nyt myös laadullisesti. Örröä on toisaalta myös aika paljon.

[Pagan Fears]

Joo kyllähän tämä on paras Amorphis-levy 15-vuoteen. Paria viime levyä en ole jaksanut kuunnella ollenkaan, mutta nyt kuulostaa taas hyvältä ja tuoreelta. Esim. avausbiisi ja A New Land toimivat kuin ennen vanhaan. Levyssä on paljon elegymäisiä vivahteita jotka pistävät väkisin hymyn suupieleen.

[Ice]

Amorphiksen osalta ei enää voi puhua pettymyksestä uuden levyn osalta, kun jo ennakkoon tietää täsmälleen miltä se tulee kuulostamaan. Jälleen yksi levy ajatuksella; "Tältä Amorphiksen pitää kuulostaa Jens Bogrenin mielestä". Mulla kiinnostaisi paljon enemmän miltä Amojen pitäisi kuulostaa Esa Holopaisen tai loppubändin mielestä, ei ollenkaan miltä se Jensin mielestä pitää kuulostaa. Infernon haastiksessahan todettiin, että Jens räjäyttää joskus valmiin biisin atomeiksi ja sovittaa sen kokonaan uusiksi, siitä johtuu kai myös tämä saman toistaminen uudestaan ja uudestaan. Harmi juttu ainakin kuuntelijan kannalta.

Mutta useimmillehan Jensin luoma maailma toimii ja hyvä niin, mulle uusin levy jatkaa sitä samaa Joutsenen aikaisten levyjen saagaa mitä aiemmat 8 (!) ovat tehneet. Saman melodiat toistuu, samat kertsimelodiat toistuu ja samat rakenteet toistuu; öristään versessä ja tehdään se vähän rivakasti, lasketaan menoa kertsiin ja vedetään se puhtailla vokaaleilla. Eli ammattitaitoinen, erinomaisesti tuotettu mutta täysin hengetön tekele, jota parhaiten kuvaa se, että olen Radio Rockilta uuden sinkun kuullut kymmeniä kertoja, muttei silti levyä kuunnellessa bongaa mikä se näistä kipaleista oli Halolle annan sen saman 6 /10, kuten viimeisimpienkin kanssa.

Soundin arvion kanssa olin samaa mieltä, että olisiko seuraavalla albumilla jo Amojen aika haastaa itsensä ja hypätä pois sieltä omalta mukavuusalueeltaan. Kaiholla saa muistella niitä aikoja kun Amorphis oli suunnannäyttäjä muille, eikä koskaan tiennyt miltä seuraava levy tulee kuulostamaan. Verratkaa esim. miten ilmaisu muuttui Karelian > Tales > Elegy > Tuonela linjalla vs. Eclipse > Silent Waters > Skyforger > The Beginning of Times