Amorphis-keskustelu

[Oss1]

Joutsenen paluusta saakka rummut ovat olleet bändin heikoin lenkki, mutta nyt huomaan välillä kuuntelevani niitä pelkästään. Hienoa kuulla Snoopyn paukuttavan taas innolla. Olen tod.näk. yksin mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni Amorphiksen kahden ekan levyn rumputyöskentely on koko genren kärkeä - korutonta, mahtipontista ja tyylitajuista.

Ihan mielenkiintoista miettiä noita levyjä rumpujen kannalta, pitääkin ottaa seuraavan kerran tuotantoa läpikuunnellessa ihan tarkkailuun rummut, niiden sointi ja tyyli miten niitä paukutetaan.
Oletko muuten itse rumpali? Olit tai et, miten luonnehtisit muutoin rumpuja Amorphis-levyillä? Onko jotain tiettyjä piisejä joissa on erityisen hyvin onnistunut taltiointi ja soitto?

Black Winter Dayn rumpusovitus on mielestäni kaikessaan naiviudessaan nerokas. Rechbergerin soitto on parhaimmillaan hypnotisoivan tunnelmallista. Uudella levyltä The Bee on hyvä esimerkki, niinkuin joku jo mainitsi. En oo itse rumpali, joten en osaa analysoida tekniikkaa, mutta jotenkin se soitto parhaimmillaan istuu musiikkiin kuin koskenkorvaan kädenlämpöiseen kraanaveteen.

[Kiding]

Tämä:

Toistaiseksi fiilis on samanlainen kuin aikanaan Nightwishin Endless Forms Most Beautifulista, joka ei kolahda mainittavan hyvin edelleenkään, vaikka sitä on tullut ihan kohtalaisesti kuunneltuakin. Edellislevy oli niin kova, että tämä jää sille väkisinkin toiseksi.

[Nuclear Holocaust]

Uudempi Amorphis ei ole oikein koskaan toiminut. Tuo melko tylsä peruskaavaa toistava Radio Rock huttu ei ole aiheuttanut suurempia värinöitä. Nyt nähtiin kuitenkin sellainen ihme, että hommasin tuon uuden lätyn. Never say never.

Aloin ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan Spotifysta, että mikä boogie ja yllätys oli täydellinen. Tuo nahan uudelleen luonti oli toimiva ratkaisu. Kaikki tuo kilke, sälä ja paisuttelu nosti Amon kokonaan uusiin sfääreihin. Vielä kun biiseissä oli riittävästi tartuntapintaa. Puhtaiden ja murinoiden vaihtelu toimi myös, eikä sekään mennyt sillä perusrutiinilla kuin paikoitellen.

Nahan uudelleen luonti tapahtui oikeastaan jo Under the Red Cloudilla, vaikka sillä laulut menee vähän enemmän perinteisellä örinäsäkeistö ja puhdas kertsi -kaavalla. Queen of Timella Bogren ja bändi sitten veti hihasta nämä kuoro- ja orkesterisovitukset, joilla saatiin luotua levylle ominainen fiilis.

P.S Amongst starsin alku on melko yks yhteen Enskan -Warrior without a warin kanssa.

Paitsi ettei ole siellä päinkään Sävellajikin on eri, mikä usein aiheuttaa näitä mielleyhtymiä milloin mihinkin jos sattuu olemaan sama.

Joo no multa jäi tuo nahanluonti väliin, kun en ole aiempia levyjä kuunnellut juuri ollenkaan. Eli tulin valmiiksi katettuun pöytään. Uusi Amo on pyörinyt autossa nyt reilun viikon repeatilla ja se paranee koko ajan. Tai ainakin ne helmet nousevat sieltä paremmin esiin. Oma suosikki on tällä hetkellä -Daughter of hate. Se on mukavan ärjy biisi.

Joo ja anteeksi nyt kovasti -Amongst stars kommentista. Tämmöinen puurokorva jolla musiikki oli 6 koulussa ei kyllä tajua sävelistä mitään. Olisi pitänyt sanoa, että temaattisesti muistuttaa Enskan biisiä.

[Phage]

Jännää jakoa uuden levyn suhteen. Itelle helposti vuoden kovimpia levyjä (kuten oli edellinenkin). Impen virallisessa arviossa dissattiin oriental-vibat. Olen eri mieltä ja ne istuvat kuorojen kanssa tähän produktioon kuin nenä päähän. Tänään mahtipontista, huomenna taas jotain muuta.

Levystä tuli paikoin mieleen alkuaikojen Barren Earth, mutta hyvällä tavalla. Pidän siitä, että bändi on uudistuessaankin tunnistettava oma itsensä. Jossain kohdassa huomasin funtsivani Nightwishia ja Insomniumiakin, mutta se jäi pelkäksi ajatuksesksi. Kylllä tämä vaan seisoo omilla jaloillaan. Lyriikatkin ovat onnistuneet ja niissä on oikea eeppinen tunnelma ilman Kalevalaakin. Joutsen petraa murinoitaan joka levyllä ja alkaa olla todella uskottava esim. Daughter of Hate:n kertsissä.

Tuli sellainen fiilis, että tää pitää kokea black boxissa...Anneke voisi taas tulla piipahtamaan Suomessa.

[Hetzer]

We Accursed saa aikaan alussa vahvoja western-viboja, Tomi Joutsen ratsastaa kaupunkiin

[Jussi]

Eikös Circle-levyllä ollut niitä bonuksia useampia? 5 kappaletta eri versioilla?

Juurikin näin, mikä oli ärsyttävyyden lisäksi erikoinen ratkaisu, kun itse varsinaisella albumilla oli vain 9 biisiä -mikä aika harvinaista bändille.

Honeyflow on melkein kuin uuden albumin Come The Spring, onneksi ei kuitenkaan aivan yhtä hyvä että se pitäisi fyysisenä saada haltuun vrt. UTRC-digipak.

[Esko-Juhani Räkä]

Levyn ilmestymisestä saakka on takana helvetisti kuuntelua. Ihan ekana täytyy sanoa, että platta ei ole ihan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta luultavasti toiseksi paras Joutsenen ajan levy edeltäjänsä jälkeen. Aiemmistakin muutamat ovat jees, mutta eivät kokonaisuuksina yhtä hyviä kuin kaksi viimeistä.

Ensimmäiset 5 biisiä ovat oikeastaan kaikki 5/5 -kamaa. Wrong Directionia on paljon kritisoitu, mutta itse diggaan ajoittain myös tästä Amojen "kaupallisemmasta" kamasta. Pirusti parempi kuin edellisen levyn Sacrifice, joka toimitti samaa roolia Under the Red Cloudilla.

Seuraavista viidestä biisistä ainoastaan We Accursed ja päätöskappale Pyres on the Coast jättävät edelleen hieman keskinkertaiset tunnelmat, mutta muut kolme ovatkin sitten pirun kovia.

Bonareista Opun As Mountains Crumble ei edelleenkään ihan täysin iske, mutta Kallion Brother and Sister olisi hyvin voinut pudottaa (saman herran säveltämän) heikomman We Accursedin varsinaiselta levyltä.

Koivusaarelta ei lainkaan sävellyksiä tällä levyllä. Vähän pettymys, sillä herra sävellykset edellisellä levyllä (ja oikeastaan aina muutenkin) olivat erinomaisia. Bonari Come the Spring on käsittämättömän loistava.

Oikein hyvä levy on tämä.

[Hetzer]

Tuosta Wrong Directionista, kuuntelin sen ilmestyessään kerran ja vaikutti juuri perus sinkkujulkaisulta raskaamman Been jälkeen. Nyt levyä kuunnellessa ko biisi soljuu mukana saumattomasti eikä ns hittihakuisuus iske korvaan samalla tavalla kuin irtonaisena kuunneltuna. Ainoa asia mikä on ihan snadisti alkanut ärsyttää on suomenkielinen lausunta, onneksi tuota ei löydy kuin yhdestä biisistä.

[RäikeäSammakko]

Amorphista ei ole aiemmin tullut pahemmin kuunneltua, mutta Queen of Timea edeltävän albumin olen kuullut, ja kyllä tämä QoT pesee sen mennen tullen. Tässä kiekossa ei ole yhtäkään huonoa biisiä, kaikista biiseistä pidän mikä on harvinaista. Ainoa moitteeni että bändi on tehnyt idioottimaisen ratkaisun ja jättänyt parhaimman biisin Honeyflown japanilaiselle versiolle.

[sakis]

Amorphista ei ole aiemmin tullut pahemmin kuunneltua, mutta Queen of Timea edeltävän albumin olen kuullut, ja kyllä tämä QoT pesee sen mennen tullen. Tässä kiekossa ei ole yhtäkään huonoa biisiä, kaikista biiseistä pidän mikä on harvinaista. Ainoa moitteeni että bändi on tehnyt idioottimaisen ratkaisun ja jättänyt parhaimman biisin Honeyflown japanilaiselle versiolle.

Tiedä parhaasta mutta levyn top kolmoseen yltää ainakin. Luultavasti bonukset on päättänyt tuottaja Bogren.

[Phage]

Oisko jollakin linkkiä tuohon jaappan-bonariin? ATK-taidot on tasoa Spotify ja kun sieltä ei löydy...

[Sabbathman]

Oisko jollakin linkkiä tuohon jaappan-bonariin? ATK-taidot on tasoa Spotify ja kun sieltä ei löydy...

Tuosta kuunteluun:

https://www.youtube.com/watch?v=qfdCDTsuax8

Tuosta talteen:

http://youtubemp3.to/

[Oss1]

Amorphis ei ole ensimmäinen Jäniksen vuotta suomalaisessa rokkimusiikissa tapaileva yhtye. Paras se kuitenkin on.


https://open.spotify.com/track/6Vcnw1z0 ... AzYeHZfwQA

[Hetzer]

Hyvin toimii uudet livenä @South Park

[Sabbathman]

On tämä jännä levy. Noin puolet sopii parhaiten Nummirockin ja Pakkahuoneen lauteille ja puolet taas jonnekin kansanmusiikkijuhlille tai jazz-tapahtumaan. Amorphis muuntautuu aina levyltä levylle ja kulkee omia polkujaan vanhat ja uudet fanit perässään. Oman genrensä hallitsija, siinäpä se.

[Sabbathman]

Tuskin tulee kellekään yllätyksenä se, että Amorphis voisi aivan hyvin vetää yhden erikoisrundin pelkästään myös Joutsenen ajan biiseillä, sen verran kovaa kamaa löytyy jo 7 levyn matkalta! Kävin nyt tässä parin päivän aikana näitä mainioita levyjä läpi ja valitsin jokaiselta levyltä 7 biisiä tulevaan teemasettiin (Joutsen = 7 kirjainta, hmm), mutta en nyt sitä laita tähän vaan jos valitsisin tuostakin ryhmästä vain 3 suosikkibiisiä per levy ja tietyllä jaottelulla niin keikkasetti olisi valtava!

The Bee (5:30)
Death Of A King (5:14)
Shades Of Gray (5:28)
Mermaid (4:24)
Majestic Beast (4:19)
Enigma (3:34)
Same Flesh (4:41)

Amongst Stars (4:50)
Sacrifice (3:56)
Enchanted By The Moon (5:32)
Beginning Of Time (5:50)
Sky Is Mine (4:20)
Weaving The Incantation (4:57)
Perkele (God Of Fire) (3:31)

House Of Sleep (4:10)
Wrong Direction (5:09)
Silent Waters (4:50)
Come The Spring (3:27)
My Enemy (3:25)
Hopeless Days (5:08)
Silver Bride (4:13)

DVD tälläisestä setistä, esim. Pakkahuoneella kuvattuna niin maksuun menee.

[Sabbathman]

SOLD OUT

https://www.tiketti.fi/amorphis-queen-o ... puja/54828

[Sabbathman]

Amorphis latasi täpötäydelle Rytmikorjaamolle Mustan Talvisen Perjantai-Päivän kunniaksi sellaisen keikan että oksat pois, nyt homma todellakin "lähti kuin hauki rannasta"!!! Settilista painottui voimakkaasti Joutsenen aikaan, parhaita vetoja tuli näiltä uusimmilta levyiltä, kuuluisimmat hitit saivat porukkaan vauhtia, yhteishuudossa oli ääntä, ja meille vanhoille faneille paketti kruunattiin bändin ykkösklassikolla. Tämä oli nyt todella hyvä, odotukset lunastettiin ja enemmänkin. Omalta osaltani Rytmikorjaamon keikat tältä vuodelta päättyivät tähän kovan luokan esitykseen. Kiitos ja hatunnosto!

[Sabbathman]

Tästä 20-vuotisrundi! On kyllä niin loistava levy että...

Amorphisin Tuonelan julkaisusta tuli kuluneeksi 20 vuotta 29.3.2019

Niin se aika vain vierii.

https://www.inferno.fi/uutiset/amorphis ... 20-vuotta/

Kotimaisen metallin luottonimiin kuuluvan Amorphisin Tuonela-albumin julkaisusta tulee tänään (29.3.) kuluneeksi tasan 20 vuotta.

Levyä voi pitää yhtyeen uran vedenjakajana, sillä se toi musiikkiin mukaan uudenlaista eleganssia vähän joka suuntaan hamunneen Elegyn jälkeen, vaikkakin säilytti Amorphisille ominaisen kokeilullisuuden.

Tuonela saattaa olla sävellyksellisesti kevyintä Amorphista, mutta omalaatuisella tunnelmallaan puhuttelevat kappaleet ovat kestäneet ajan hammasta ilahduttavan hyvin.

Esimerkiksi The Way, Rusty Moon ja Summer’s End ovat edelleen huippuluokan kappaleita – levyn muuta sisältöä lainkaan väheksymättä.

Allekirjoitan heti nuo kolme mainittua biisiä bändin huippuklassikoiksi. Levy alkaa voimannäytöllä, kulkee vahvana kokonaisuutena, esittelee myös niitä ihania itämaisia tunnelmia ja päättyy lopulta biisiin joka murskaa sisimmän kappaleiksi joita sitten keräillään syksyn ja talven yli....

https://www.youtube.com/watch?v=BbvHi3QYhGc

[JSM]

Queen of Time on nyt vuoden vanha ja voin kirjoittaa jatkoa vuodenaikoihin liittyvälle kommentilleni. Levyhän on keväisin/kesäisin Amorphis levy sitten Skyforgerin, mutta kyllä se kävi soittimessa myös viime syys- ja lokakuussa. Marraskuun pimeillä se jäi kyllä hyllyyn eli syksyn tunnelmaa albumi ei mainittavasti sisällä. Mutta kyllä levyltä löytyvät ne synkemmätkin hetkensä ja sen jylhyys sekä tietty juhlavuus sopi esim. joulunaikaan. Tammikuun kylmillä levy jäi tas paitsioon, mutta on maaliskuusta alkaen käynyt useammin soittimessa, koska lätyn melodinen ote ja suht rivakka tempo sopii ns. kasvukauden tunnelmiin. On kuin Skyforger ja UtRC lyötäisiin yhteen, mutta samalla saundia on monipuolistettu ja kasvatettu. Joskus tiettyihin levyihin (muihinkin kuin Amorphiksen) tulee palattua niiden julkaisukuukauden aikoihin.

[Sabbathman]

Amorphis soitti nyt eilen niin kovan keikan Seinäjoki Areenan uudessa B-hallissa että vieläkin ihmettelen. Tämä oli nyt sellainen setti, että iso hauki todella lähti rannasta kunnon jysähdyksellä! Loistava settilista täynnä uutta ja vanhaa, jämerä soundimaailma, Amorphiksen uran hienoin backdrop joka suorastaan hehkui komeiden valojen leimussa, bändillä oli energiat kohdallaan ja koko homma oli niin in-your-fucking-face että pyörryttää. Puolentoista tunnin mittainen turpajuhla ei hellittänyt hetkeksikään ja varmasti tuollaisen rutistuksen jälkeen ei voi jäädä kylmäksi. Jos tämä oli nyt viimeinen keikkani tältä Queen Of Time -kiertueelta niin se jääköön sellaiseksi hyvillä mielin. Ensi vuonna juhlitaankin sitten bändin 30 v. juhlia, toivon todella että Seinäjoellakin bändi nähdään jälleen ja tietenkin livejulkaisu pitää tulla muistoksemme siltä kierrokselta.

[Sabbathman]

Hei, tämähän olisi Nummirockiin (tai Provinssiin) mahtava juttu! Come on...

Amorphis 30 vuotta! – Yhtye suuntaa juhlan kunniaksi Japaniin todellisille erikoiskeikoille

Anssi Eriksson 6.1.2020
Sanni Pohjalainen

https://www.soundi.fi/uutiset/amorphis- ... keikoille/

Kotimainen metailliyhtye Amorphis viettää tänä vuonna kolmekymppisiään. Komeaa merkkipaalua juhlistetaan muun muassa kolmella erikoiskeikalla Japanissa.

”Japani! Kiitos kutsusta kauniiseen maahanne”, kitaristi Esa Holopainen kirjoittaa somesssa. ”Nähdään huhtikuussa! Aiomme soittaa kolme peräkkäistä keikkaa juhlistaaksemme Amorphiksen 30-vuotispäiviä.”

Orkesteri esiintyy Shibuya duo Music Exchangessa kolmena peräkkäisenä iltana, joista kussakin käydään läpi yksi vuosikymmen yhtyeen historiasta. Tarkemman aikataulun näet alta.

22.4. The 3rd Decade Show: 2010–2019
23.4. The 2nd Decade Show: 2000–2009
24.4. The 1st Decade Show: 1990–1999

No ainakin kaikki kolme keikkaa kattava livepaketti on se mitä tästä toivon.

[Shadowplay]

Hei, tämähän olisi Nummirockiin (tai Provinssiin) mahtava juttu! Come on...

Amorphis 30 vuotta! – Yhtye suuntaa juhlan kunniaksi Japaniin todellisille erikoiskeikoille

Anssi Eriksson 6.1.2020
Sanni Pohjalainen

https://www.soundi.fi/uutiset/amorphis- ... keikoille/

Kotimainen metailliyhtye Amorphis viettää tänä vuonna kolmekymppisiään. Komeaa merkkipaalua juhlistetaan muun muassa kolmella erikoiskeikalla Japanissa.

”Japani! Kiitos kutsusta kauniiseen maahanne”, kitaristi Esa Holopainen kirjoittaa somesssa. ”Nähdään huhtikuussa! Aiomme soittaa kolme peräkkäistä keikkaa juhlistaaksemme Amorphiksen 30-vuotispäiviä.”

Orkesteri esiintyy Shibuya duo Music Exchangessa kolmena peräkkäisenä iltana, joista kussakin käydään läpi yksi vuosikymmen yhtyeen historiasta. Tarkemman aikataulun näet alta.

22.4. The 3rd Decade Show: 2010–2019
23.4. The 2nd Decade Show: 2000–2009
24.4. The 1st Decade Show: 1990–1999

No ainakin kaikki kolme keikkaa kattava livepaketti on se mitä tästä toivon.

Kun tuon uutisen eilen luin niin kyllä välittömästi toivon että säätävät kunnon vetoja myös Suomessa tänä vuonna. Tuskin tekevät monta iltaa perätysten samalla sapluunalla kuin Japseissa eikä nyt varmaan ole kuitenkaan tiedossa matka Japanin ihmemaahan (ellei Amorphis halua järjestää faneilleen moista?, idea jollekin tästä!) Livejulkaisu toki on paikallaan mutta toivon itse näkeväni ja kokevani mahdollisimman kattavan historia-keikan.

[Shadowplay]

Toivottavasti joskus saadaan kunnon uusintapainokset lp:nä Tuonelasta sekä Am Universumista (ovat ne puuttuvat levyt kokoelmassa) mutta noista tulikin alunperin vain kuvavinyyli (Tuonela) sekä värillinen (Am Universum) ja rajatut painokset normi-mustat versiot julkaisi kreikkalainen Floga Records lisenssillä. Molemmat levyt olivat siis kuitenkin Relapsen julkaisuja, mutta outoa ettei ole tullut vinyylinä kunnon painoksia vieläkään.

[Sheol]

Nesimedialta tuli juuri uusintapainokset Tuonelasta, Am Universumista ja Elegystä. Todella hienot splättervinyylit jopa!!

http://www.nesimedia.com/apps/search?q=amorphis

Vielä näkyy olevan saatavilla. Tohdin suositella lafkan painamia vinyylejä.
Ainakin Sentencedin Death Metal Orchestra From Finland samaiselta lafkalta tullut uusintapainos on todella laadukas.