In Flames - Siren Charms 2014

[RäikeäSammakko]

In Flames oli aikoinaan suosikkiyhtyeeni tuossa 2008 aikoihin, itse en kuitenkaan välitä yhtyeen ensimmäisistä levyistä, pidän enemmän Whoraclen ja Come Clarityn välissä tulleista albumeista. Clayman ehdottomasti paras. Innostus kuitenkin laski Sense of Purpose-albumin aikoihin melkein tyystin. Jokaisessa uudemmassakin levyssä muutama hyvä biisi, mutta yleisesti eivät ole iskeneet samalla tavalla.

Tulevan levyn kahdesta biisistä en niin välitä, mutta tämä uusin rokkaa hyvin. Kyllä suosittelen tämänkin threadin jääriä antamaan tälle uusimmalle mahdollisuuden, sen sijaan että kieltäydytään kuuntelemasta kuin mikäkin pikku lapsi. Mutta en kyllä usko että bändi kauheasti tyyliään on muuttanut, samanlainen levy varmaan tulossa kuin mitä Battles oli.

[Memo]

itse en kuitenkaan välitä yhtyeen ensimmäisistä levyistä, pidän enemmän Whoraclen ja Come Clarityn välissä tulleista albumeista. Clayman ehdottomasti paras

Miten voi tykätä Whoraclesta mutta ei The Jester Racesta. 🤔

[Davy Jones]

Tulevan levyn kahdesta biisistä en niin välitä, mutta tämä uusin rokkaa hyvin. Kyllä suosittelen tämänkin threadin jääriä antamaan tälle uusimmalle mahdollisuuden, sen sijaan että kieltäydytään kuuntelemasta kuin mikäkin pikku lapsi. Mutta en kyllä usko että bändi kauheasti tyyliään on muuttanut, samanlainen levy varmaan tulossa kuin mitä Battles oli.

Joo kuuntelin kyllä, enkä kuuntele enää ikinä.

Colony-Clayman-Reroute to Remain; järjestys myös parhaasta "huonoimpaan". Muita levyjä ei oikeastaan tarvitse edes kuunnella.

[Pagan Fears]

Tuppaa kyllä usein unohtumaan kuinka helvetin hyviä nuo vanhat levyt ovatkaan. Pistin tässä Colonyn soimaan ja morjens että toimii edelleen! En ole pitkään aikaan levyä kuunnellut. The Jester Race, Whoracle ja myös Reroute to Remain on perhanan hyviä nekin. Clayman ei mielestäni koskaan ole ollut kovinkaan kaksinen kiekko. Surulliseksi pistää bändin nykytaso. Livenä kyllä Tuskassa muuutama vuosi sitten toimi kyllä erinomaisesti.

[Archtur]

In Flames nostattaa joillakin verenpainetta kunnolla, mutta joka tapauksessa suosio on hyvä. Oheisena linkki haastikseen, kun Friden ja Gelotte peilasivat vanhaan, juttelivat uudesta levystä, omasta festarista ja valkkasit tärkeimmät ruotsalaiset hevilevyt..

https://www.metal-rules.com/2019/01/27/ ... n-gelotte/

[Davy Jones]

In Flames nostattaa joillakin verenpainetta kunnolla, mutta joka tapauksessa suosio on hyvä.

Aivan varmasti on, koska niin on Triviumilla, As I Lay Dyingilla, Killswitch Engagella jne. jne.

Tässä juuri Colonya kuunnellessani olen silti mielestäni oikeutettu verenpaineen nousuun näitä uusia kokeillessa. Toki typeräähän näistä on itkeä, bändit saavat muuttua ja/tai tehdä sitä mikä myy. Samahan on jollain Sonatalla käynyt.

Onneksi ovat kumpikin ehtineet tehdä useamman ajattoman klassikkolevyn. Ja onneksi kumpikin on todistettu livenä kulta-aikanaan.

PS. Haastis oli erinomainen!

[Archon]

https://www.youtube.com/watch?v=bmOJxULhHsY

[Poro24]

Nämä uudet biisit joita olen kuullut (mukaanlukien youtubeen leakannut Voices) ovat kyllä olleet selkeästi parempaa mitä edellinen levy tarjosi. Toki siellä on bändille nykyään ominaista autotune-kertosäettä mukana, eivätkä biisit mitään aikamme klassikoita ole. Mutta yleisesti ote tuntuu taas olevan vähän metallisempi ja biisit ovat "viihdyttävää" kuunneltavaa eivätkä niin siirappista hissimusiikkijöötiä mitä koko Battles oli.

MUTTA! Näiden kohtalaisten biisien lisäksi on This is our house, joka on sanoituksista lähtien väsyneintä paskaa mitä olen ikinä kuullut. Onko tuo joku vitsi? Olen hämilläni.

[Jussi]

^ Tismalleen samaa mieltä täällä, eli edellisestä parantaneet nämä uudet jo julkaistut biisit, mutta sen (Battles) nolo teinienkosiskelun mentalitetti paistaa vielä tuosta mainitusta This Is Our Housesta.

Ikäisilleen setämiehille sopi kyllä paljon paremmin se Siren Charmsin tyylikäs depechemodemaisuus niin sanoituksissa kuin tunnelmassakin.

[ChosenTwo]

In Flamesin Facebook-sivu:

To all of the Jesterheads coming out to our upcoming North American tour: We’re extremely sad to inform that, due to strong medical advisement to stay home, Niclas will not be joining the tour. Luckily, ex-Megadeth guitarist and longtime friend, Chris Broderick was able to step in at the last minute for the full run.

Please wish Niclas the best as he stays home to rest. We can’t wait to see you soon.

- In Flames

Broderick ei ole kyllä mikään suurin suosikkini (esim. sijoittuu Megadeth-kitaristi-rankingissani sijalle 7), mutta pitäisipä kaverilla ainakin tekniikka riittää In Flamesin biisien veivaamiseen.

[RäikeäSammakko]

itse en kuitenkaan välitä yhtyeen ensimmäisistä levyistä, pidän enemmän Whoraclen ja Come Clarityn välissä tulleista albumeista. Clayman ehdottomasti paras

Miten voi tykätä Whoraclesta mutta ei The Jester Racesta.

Jos siinä levyssä ei vaan ollut sellaisia biisejä mitkä nappaisi?

Tuli myös kuunneltua tuo uusin albumi eilen, aikalailla sitä samaa kamaa mitä yhtye muutenkin soitellut kuten ajattelinkin. Mielestäni kuitenkin paras albumi näistä uusimmista tuotoksista, mutta silti todella kaukana Claymanista. Mutta kyllähän tuota ihan hyvillä mielin pystyy kuuntelemaan. Siren Charmsista en vieläkään saa minkäänlaista tarttumapintaa.

[Pagan Fears]

Pari kertaa levy kuunneltu ja on ehkä jopa Battlesia paskempi levy. Aivan luokatonta kuraa. Mitään mikä bändistä teki hyvän ei ole enää näillä kahdella uusimmalla levyllä jäljellä.

[Jussi]

ITM oli kokonaisuutenakin melko ailahtelevainen, kuten näytebiisit osoittivat. Osa hyvää, osa vähemmän hyvää. Silti posin puolella fiilikset levystä, koska oli tosiaan edellistä Battlesia parempi, aika paljonkin kun tarkemmin miettii. Eli mielellään menee näiden sen parhaiden, uusien kappaleiden myötä keikalleen jatkossakin.

Battlesin kiertue jäi itse asiassa välistä, kun ei FFDP:n kanssa tehdylle Hartwallin kimppakeikalle jaksanut edes Pasilan S-hotellista mennä, levyn oltua niin ankea. Eli edellinen nähty vetonsa mahtaa olla tämä Siren Charmsin jälkeinen, mutta millaisella settilistalla!

Jester's Door (intro)
Superhero of the Computer Rage
Enter Tragedy
Darker Times
Siren Charms
Black & White
Square Nothing
Disconnected
Leeches
Like You Better Dead
Bullet Ride
Only for the Weak
Food for the Gods
Ordinary Story
Crawl Through Knives
Satellites and Astronauts
The Hive
Take This Life

Encore:
Cloud Connected
Where the Dead Ships Dwell
Deliver Us
Paralyzed
My Sweet Shadow

..ilman prkleen Niinimaata, olisin kuullut ensimmäistä kertaa ykkössuosikkini Jotunin vielä Only For The Weakin tilalla

[Poro24]

Meidän kaikkien iloksi bändi on uudella kokoonpanollaan, ilmeisesti legendaarisen Howard Bensonin avulla nauhoittanut vuoden 2020 versiot neljästä Claymanin biisistä (Clayman, Only For The Weak, Pinball Map, Bullet Ride). Näistä Clayman löytyy nyt Spotifystä.

En hirveästi musiikista mitään ymmärrä, mutta mielestäni alkuperäisessä Claymanissa on ehkä muhkeimmat soundit ikinä. Biisit vyöryvät kuuntelijan yli terävästi ja munakkaasti . Pää alkaa välittömästi hytkymään musiikin tahdissa.

Nostin vain ketjua ylös, niin halukkaat pääsevät nautiskelemaan uusista versioista.

[Jussi]

^ tuossa on siitä lyriikkavideo sitten:

https://www.youtube.com/watch?v=pY-KFWxB_00

Mutta ei siitä sen enempää. Tämä viime viikolla julkaistu taltiointi on taas todella kiinnostava! Olisinpa nähnyt bändin jo tuolloin, enkä vasta 2001 Tuskassa

https://youtu.be/VrSH-me3JZE

Embody the Invisible
Jotun
Gyroscope
Stand Ablaze
Clad in Shadows
Insipid 2000
Zombie Inc.
Moonshield
Scorn
Colony
Ordinary Story
Behind Space
Episode 666

[Hetzer]

Jaaha, olipa vetinen versio tuo uusi Savimies.

[Archon]

https://www.youtube.com/watch?v=QasObb8zgJw

https://www.youtube.com/watch?v=5hAU_F-UjoA

https://www.youtube.com/watch?v=goVIhhH165k

Joitain kivoja ideoita, kuten Bullet Rideen lisätyt uudet kitaraliidit, mutta tuotanto/soundit selkeästi huonompaa laatua kuin mitä Fredrik Nordström sai aikaan 20 vuotta sitten sen hetkisellä teknologialla.

Tuossa pätkä kyseisen tuottajan haastattelusta:

Is it just a coincidence that your last work with them, “Clayman” album, is the last respected album from their old school fans?

Fredrik: No, it’s not a coincidence. Because I think that they always try to change. And I was like “guys…you have a concept here! Speak with that! We’ve worked this concept together. We can develop of course but we should develop from the foundation of that concept…”. While Anders wanted to do…I don’t know…Hip-Hop?? Hehehe!

Yes, he wanted to move more into the “American sound” or something like that!

Fredrik: Yes, exactly!

I think that’s the big difference with DARK TRANQUILLITY, a band that never left its musical character, that character that made them be loved from the old school fans. Would you ever like to work again with IN FLAMES?

Fredrik: Yea, maybe! Hehe! I’ve had got the question from other band members of IN FLAMES, but not from Anders. Me and Anders had some conflict I don’t know about. I’ve got the question but it seems that it’s not gonna happen.

IN FLAMES: “The Jester Race”. This album for me is included at the top 3 of the Gothenburg sound. Can you tell us some things about the recording sessions of this album and all the memories you have from the young IN FLAMES??

Fredrik: The memories from that recording is that we did EVERYTHING two times! We had to redo the guitars because they were not interknitted well and then, when we stopped recording the bass we realized that we have to record the bass again because it was also not interknitted! After that, we tried to show Anders a different way of singing so when he came to the last second of the last song he was like “Oh, now I get what you mean, this would be so much better! Let’s do everything again!”. EVERYTHING in two weeks! Lastly, I had an analog gear and an analog mixing console and when I had everything mixed and ready, my son (he was 5 years old), came to the studio and changed everything!

Jostain syystä en yllättynyt yhtään, että Fridén siellä on ollut kaikkein innokkaimpana Amerikan meiningistä. Toki myös ex-kitaristi Jesper Strömblad sanoi, oliko se nyt 2001 haastattelussa kuunnelleensa siihen aikaan paljon Slipknotia. Andersin lisäksi tuollahan on täysvaltaisena jäsenenä nykyään enää Björn Gelotte, jolle taas käy kaikki kunhan vaan pysyy kaljoissa eikä tarvi oikeisiin töihin mennä, joten eiköhän jenkkien leikkiminen solistin ja tuottajan johdolla jatku niin kauan kun joku vaan levyjä ja konserttilippuja ostaa.

"Fragments of what you used to be", todellakin.

[Archon]

Vaikka sivuunkirjoittaneella ei enää juurikaan kiinnostusta ole yhtyeen viimeisimpiin tai tuleviin tuotoksiin, oli tämä Clayman-levyn tiimoilta tehty haastis silti ihan mielenkiintoista luettavaa. Gelotte/Fridén käyvät läpi 20 vuotta täyttäneen klassikkolevyn raita raidalta.

https://www.musicradar.com/news/in-flam ... -interview

[Jussi]

^ olipa kyllä, tänks! Ja hauska verrata yo. Ferdrik Nordströmin haastikseen kommentteja

I, The Mask (ennustivat 2020 teeman?) ei ollut huono levy ja tässä vars. albumin päätösbiisin videossa hommat ovat kyllä isollaan, hyvältä näyttää nykyinen sukseensa!

https://youtu.be/__7K3FNiWeo

[Archon]

Five former members of In Flames have united in a new outfit dubbed The Halo Effect. Among the players involved are:

Vocalist: Mikael Stanne (also of Dark Tranquillity, etc.)
Guitarist: Jesper Strömblad
Guitarist: Niclas Engelin
Bass: Peter Iwers
Drums: Daniel Svensson

For now, there’s only some teases to be found, but more information on their plans will be revealed in the weeks and months to come.

Lähde: https://www.theprp.com/2021/10/29/news/ ... lo-effect/

[Jussi]

Varsin lupaavaa! Engeliniä en kaipaisi mukaan, mutta katsotaan mitä muutoin tulossa eivät nuo samojen kavereiden aiemmat supergroupit ole liiaksi kuunteluun mitkään jääneet, mutta tässä on kyllä potentiaalia! Varmaan liikaa toivottu, mutta mun puolesta saisi olla full-on '94 menoa:

https://youtu.be/7FpAITBeOeU

[Archon]

Kohdasta 0:39 eteenpäin kuultavissa n. 15 sekuntia THE:tä. Paha sanoa noin lyhyen pätkän perusteella vielä mitään sen kummempaa. Dark Tranquillity -vibat tulee minulle ainakin, tietysti jo Stannen äänenkin takia.

Juu, kyllähän tämä lupaavammalta vaikuttaa kuin nuo jotkut aiemmat projektit. Esim. CyHran eka levy oli mielestäni ihan jees, mutta toinen paha pettymys. Ihan vaan omaa spekulaatiota, mutta olikohan se meininki Strömbladille liian poppia sitten lopulta kuitenkin? (Ainakin ainoaksi bändiksi - tietääkseni Strömblad vielä CyHra:ssakin vaikuttaa, vaikka kiertueilla ovatkin usein sijaista käyttäneet.) Jos en ihan väärin muista, Jake E sanoi jossain haastattelussa No Halos in Hell -levystä, että hän kantoi päävastuun sävellyksistä ja Valovirta ja Strömblad enemmänkin lisäilivät omia ideoitaan hänen biisiaihioihinsa (tjsp.) Joten ehkä tässä projektissa Jesper sitten ottaa enemmän roolia sävellyksellisesti?

[Pärnäsen korjaamo]

The initial thought behind THE HALO EFFECT was to go back to the roots and explore the classic Gothenburg Sound. The band delivers the goods in a brutally efficient display of heart pounding beats, melodic mayhem and furious growling at its best and the result is an exceptional sound to fans of melodeath, where the echoes of the Gothenburg Sound are evident.

Wanhan liiton meininki vahvistettu! Tämä olisi saanut tapahtua jo aikaa sitten. Toivottavasti levy ei petä.

[Hetzer]

Siinäpä

https://youtu.be/WByGv-qdZ4w

[Herra Turpasauna]

A Sense of Purpose oli mielestäni vielä ihan kelpo levy (kitarat toimivat siinä mainiosti!), sitten kuitenkin Jesper Strömblad lähti bändistä, ja seuraava Sounds Of A Playground Fading olikin heikko tekele. Sen jälkeen jätinkin seuraavien 10 vuoden CD:t hommaamatta, ja kiinnostus bändiin lopahti melkein kokonaan.

Metalcore-emo-pop vaikutteet eivät vaan vedonneet, biisit kuulostivat simppeleiltä, ja tunnekuohussa elävälle Junnulle/Junnuttarelle sopivammalta kuin silloiselle raavaalle karnivoorille.

Jotain kuitenkin tapahtui, en tiedä mitä - pää pehmenee vanhetessa varmaan.. Tapahtui vuosi sitten niin että korvani tavoittivat yön tunteina youtubessa biisin "Not Alone", ja jopa pitivät siitä. Hommasin sitten ne uusimmatkin levyt, ja jonkin verran on kuunneltu. Ei nämä nyt mitään mestariteoksia ole verrattuna vanhaan tuotantoon(hyvin kaukana siitä..), mutta ihan "jees" meininkiä, kun stereoista tykittelee. Tuotantoon on panostettu ainakin melkoisen paljon uusimmissa levyissä.

Tämä "Not Alone" on mielestäni "I, The Mask" levyn vetoavin biisi - erikoista jättää se vain bonuskappaleeksi Limited Edition levyille.
https://www.youtube.com/watch?v=nH-L1lXsWPo