Amorphis-keskustelu

[ana]

The Bee on kyllä pirun hyvä ralli mutta tämä Wrong direction puolestaan ihan helvetin tylsä biisi. toivottavasti se on tulevan levyn "sacrifice" eli biisi joka ei istu kokonaisuuteen mitenkään päin ja on tehty vain radiosoittoa ajatellen. pakkoko semmoinenkin on joka levylle väkisin vääntää..

[JSM]

Lauta on näemmä ylösnoussut uudella pohjalla ja ulkonäöllä.

Amorphis taasen ei tarvitse ylösnousemusta, vaan jatkaa todella vahvaa linjaa uudella levyllään. Melodisempi (muistuttaa esim. Skyforger levyä siltä osin), monipuolisempi ja eeppisempi kuin viime levy. Osaa kuulijoista ehkä miellyttää enemmän viime levyn kitaravetoisempi ote kuin tämän albumin astetta haastavammat rakenteet ja isompi fokus melodioihin. Melodisuus omaan korvaan kuulostaa olevan perua Eclipse-Silent Waters-Skyforger levyiltä (voi joukkoon heittää Tuonelankin). Menevyys on peritty esim. viime levyltä ja tietty jylhyys taasen BoT tai Elegy albumeilta. Aika paljon uuttakin on biiseissä mukana ja voisin sanoa olevan Joutsenen ajan isoin päivitys saundiin.
Voin suositella, mutta ei varmaan uppoa kaikille.

[Jussi]

Jep, erilainen levy mutta jos muuta heikkoa ei tässä vaiheessa ole kuin Heart Of The Giant, niin eihän tämä ole edes edellistä heikompi tämä ao. Among Stars on ollut pe ensikuuntelusta ihan huikea, kuten myös itelleni yllättäen (yleensä en kebabmelodioista välitä mutta tässä on niin hyvä kertsi että toimii) Grain Of Sand, sekä levyn paras Daughter Of Hate.

https://youtu.be/Jg2VqUTNjsw

[Hetzer]

Erinomainen lätty, ja hyvä sekin ettei Annekella ole lähdetty mässäilemään vaan mukana sopivasti. Vaikka tässä vaiheessa ei pitäisi mutta en malta silti olla pohtimatta mihin suunta tästä jatkossa...

[Mr Rami]

Parin kuuntelun perusteella yleisilme uudella levyllä on yllättävän pirteä. Hetkittäin tulee mielleyhtymiä jopa Turisaksen suuntaan. Hyviä kappaleita on useita, jopa digipakin bonukset ovat erinomaisia. Liiasta pituudesta on pakko antaa pienet moitteet, mutta vain pienet, sillä kappalemateriaali on sen verran laadukasta kautta linjan. Kyllä tämä nyt positiivisesti pääsi yllättämään.

[Shadowplay]

Parin kuuntelun perusteella yleisilme uudella levyllä on yllättävän pirteä. Hetkittäin tulee mielleyhtymiä jopa Turisaksen suuntaan. Hyviä kappaleita on useita, jopa digipakin bonukset ovat erinomaisia. Liiasta pituudesta on pakko antaa pienet moitteet, mutta vain pienet, sillä kappalemateriaali on sen verran laadukasta kautta linjan. Kyllä tämä nyt positiivisesti pääsi yllättämään.

Kutospiisissä (Heart Of The Giant) olikin aika vahvat Turisas-vibat. Muutaman kerran striimailtu (vinyyli pitäisi tulla Äx:stä kohtapuoliin) ja vaikuttas ihan hyvältä levyltä. Ehdottomasti positiiviset fiilikset levystä ja varmasti ajan myötä enempien kuunteluiden kanssa avautuu vielä paremmin.

[Sir Juzzi]

Muutamassakin biisissä melodiat liippaa todella läheltä Ensiferumia ja Turisasta. Lopuissa on sitten runsaasti tuttuja melodioita vanhemmasta Amorphiksesta. Lienee hassu sattuma, että nyt, kun Laine on taas miehistössä mukana, useammassa biisissä on Tuonelalta tuttuja palikoita.

Levy on pari kertaa kuunneltuna läpi, lähinnä duunissa töiden taustalla eli huonosti musiikkiin keskittyen. Päätin kuunnella levyn illalla kotona ihan kunnolla, mutta iski tylsistyminen ja urakka jäi kesken. Toistaiseksi fiilis on samanlainen kuin aikanaan Nightwishin Endless Forms Most Beautifulista, joka ei kolahda mainittavan hyvin edelleenkään, vaikka sitä on tullut ihan kohtalaisesti kuunneltuakin. Edellislevy oli niin kova, että tämä jää sille väkisinkin toiseksi.

[Pagan Fears]

On kyllä erinomainen levy kyseessä. Bändin levyt ovat maistuneet enemmän tai vähemmän puulta Skyforgerista lähtien, mutta nyt on mukavan tuoretta otetta. Hienoja melodioita levy täynnä.

Sitä täytyy kyllä ihmetellä, että miksi kiertue ei rantaudu Lahteen. Ainahan täällä on ollut tupa täysi.

[Metalliluola]

Arviota ja haastattelua tuoreen levyn tiimoilta:

http://metalliluola.fi/amorphis-queen-of-time-2018/

http://metalliluola.fi/56288-2/

[WildFire]

Kolmen kärki, eli The Bee, The Accursed the Amongst Stars, erottuu turhan räikeästi levyltä. The Golden Elk ja Message in the Amber yltävät melkein vielä neljänneksi ja viidenneksi tähän joukkoon. Suurin osa raidoista jää kuitenkin parhaimmiston varjoon useammankin kuuntelun jälkeen. Esimerkiksi Heart of the Giantista ja Pyres on the Coastista ei jää mitään mieleen, ja Grain of Sandistakin lähinnä huonolla tavalla.

En tiedä. Vaikka huippuhetket on lähes parempia kuin koskaan, kokonaisuus vaikuttaa toistaiseksi yhdeltä Joutsen-ajan heikoimmista. Tämä ei onneksi Amorphisin kohdalla tarkoita lähellekään huonoa, mutta The Been nostattamat odotukset eivät ainakaan vielä ole realisoituneet kuin muutaman raidan kohdilla.

[Hetzer]

Itsellä on täysin päinvastaiset fiilikset, levyllä ei tunnu olevan yhtään skippiraitaa. Tai oikeastaan bonusbiisit voisi periaatteessa jättää poiskin jos jostain pitäisi alkaa tinkimään, muuten toimii kokonaisuutena vallan mainiosti.

[Nuclear Holocaust]

Uudempi Amorphis ei ole oikein koskaan toiminut. Tuo melko tylsä peruskaavaa toistava Radio Rock huttu ei ole aiheuttanut suurempia värinöitä. Nyt nähtiin kuitenkin sellainen ihme, että hommasin tuon uuden lätyn. Never say never.

Aloin ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan Spotifysta, että mikä boogie ja yllätys oli täydellinen. Tuo nahan uudelleen luonti oli toimiva ratkaisu. Kaikki tuo kilke, sälä ja paisuttelu nosti Amon kokonaan uusiin sfääreihin. Vielä kun biiseissä oli riittävästi tartuntapintaa. Puhtaiden ja murinoiden vaihtelu toimi myös, eikä sekään mennyt sillä perusrutiinilla kuin paikoitellen.

P.S Amongst starsin alku on melko yks yhteen Enskan -Warrior without a warin kanssa.

[Sabbathman]

Aika kunnianhimoinen tämä uutukainen. On aika paljon kuunneltavaa, kappaleiden kirjo on melkoinen ja biiseissä riittää sisältöä. Voisi sanoa että aika monen ruokalajin tilaus nyt tämä eli on tässä läpikäytävää.

[Blizk]

Uudempi Amorphis ei ole oikein koskaan toiminut. Tuo melko tylsä peruskaavaa toistava Radio Rock huttu ei ole aiheuttanut suurempia värinöitä. Nyt nähtiin kuitenkin sellainen ihme, että hommasin tuon uuden lätyn. Never say never.

Aloin ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan Spotifysta, että mikä boogie ja yllätys oli täydellinen. Tuo nahan uudelleen luonti oli toimiva ratkaisu. Kaikki tuo kilke, sälä ja paisuttelu nosti Amon kokonaan uusiin sfääreihin. Vielä kun biiseissä oli riittävästi tartuntapintaa. Puhtaiden ja murinoiden vaihtelu toimi myös, eikä sekään mennyt sillä perusrutiinilla kuin paikoitellen.

Nahan uudelleen luonti tapahtui oikeastaan jo Under the Red Cloudilla, vaikka sillä laulut menee vähän enemmän perinteisellä örinäsäkeistö ja puhdas kertsi -kaavalla. Queen of Timella Bogren ja bändi sitten veti hihasta nämä kuoro- ja orkesterisovitukset, joilla saatiin luotua levylle ominainen fiilis.

P.S Amongst starsin alku on melko yks yhteen Enskan -Warrior without a warin kanssa.

Paitsi ettei ole siellä päinkään Sävellajikin on eri, mikä usein aiheuttaa näitä mielleyhtymiä milloin mihinkin jos sattuu olemaan sama.

[The Avenger]

On kyllä hyvä levy, etenkin alkupuolelta The Bee, Daughter of Hate ja The Golden Elk pelittävät ihan mainiosti. Loppupuoli vaatii vielä kuuntelua, Amongs Stars vasta noussut joukosta hitiksi. Toisaalta minkään biisin kohdalla sormet eivät hakeudu skip-napille, joten mikäs tässä "hyväksi kuunnellessa" .

Kaikille joille Amorphis on nyt tauon jälkeen alkanut toimimaan uudella levyllä, suosittelisin kyllä myös Under the Red Cloudin uudelleenpyöräytystä. Ei nyt niin mahdottoman kaukana Queen of Timesta tyylillisesti.

[Dante]

Fanipoikana odottelin uutta levyä taas ihan intopiukeena ja onhan tämä aika kurko, ei samalla tavalla iske kertalaakista kuin esim. Skyforger aikoinaan, mutta Under the Red Cloudinkin kanssa piti vähän aikaa makustella ennen kuin aukeni kunnolla.
Tässä vaiheessa loppupään biisit, etenkin We Accursed, Grain of Sand ja Heart of the Giant tuntuvat toimivan parhaiten, ja kovin biisi lienee täkyhitti Wrong Direction. Sinfoniset elementit on ihan kivoja, tosin jokseenkin päälleliimatun oloisia, itse diggaan kun orkkaa käytetään bändin kanssa tiukassa symbioosissa eikä vain tulitukena, vrt. Nightwish, Septicflesh ja vaikka Dimmu Borgir.
Joutsenelle muuten pisteet kotiin huikeasta laulusuorituksesta koko levyllä, ilmeisesti Hallattaressa mukanaolo on tuonut ukon äänenkäyttöön uusia sävyjä.

Kassellaan ja kuunnellaan.

[Sabbathman]

Kivasti menevä biisi tämäkin, festareille sopisi kuin nakutettu.

Kotimainen metalliyhtye Amorphis on julkaissut Decibel Magazinen kautta uuden kappaleen nimeltä ”Honeyflow”. Kappale löytyy Decibel Magazinen luotsaaman Flexi Disc -sarjan julkaisusta. Voit kuunnella kappaleen tästä:

https://www.decibelmagazine.com/2018/05 ... xi-series/

https://soundcloud.com/decibelmagazine/ ... flow-db091

Japan CD:n bonuksena myös, https://www.metal-archives.com/albums/A ... ime/714936

[Shadowplay]

Samainen Honeyflow-piisi löytyy myös Queen Of Timen japsipainokselta. Sabbathman kerkesikin mutta kirjottelin tätä viestiä aiemmin enkä lukenut tarpeeksi tarkasti tuota viestiä. Pitää jatkossa olla tarkempi.

Ihan menevä ralli, mutta tuo kuparinvärinen vinyyli saa riittää (onhan siinäkin ne 2 perus-bonusta mukana) enkä yleensä ole kehdannut jotain tiettyä painosta/versiota ostaa yhden erillisen bonuspiisin takia, asia joka on hieman ärsyttänyt Amorphis-julkaisujen kohdalla. Eikös Circle-levyllä ollut niitä bonuksia useampia? 5 kappaletta eri versioilla?

Kohtapuoliin näyttäs tulevan vinyyli-uusintapainokset "The Karelian Isthmus" ja "Tales From The Thousand Lakes"-levyistä.
Värilliset vinyylit on loppuunvarattu mutta mustalla perusvärillä löytyy vielä. Relapsen-kaupasta ainakin jo myyvät noita.
Itseltäni löytyy nuo hieman vanhemmat eli vuoden 2011 2lp rajoitetut-painokset, "Finland Editionit" (levyt ovat valkoinen ja sininen väriltään kummassakin julkaisussa).Debyytillä on bonuksena kakkoslevyllä "Privilege Of Evil" kun taas Talesilla on "Black Winter Day-EP". Näyttäs noidenkin hinta jo jonkin verran nousseen.
Vaikka debyyttiä tuli silloin ilmestyessään hiplailtua ja silmäiltyä kaupassa, jostain syystä ei valitettavasti silloin tullut ostettua.
Parit vinyylit uupuu vielä kokoelmastani ja toivoisin että Eclipse-levystä tultaisiin julkaisemaan laadukas uusintaprässi, vanha painos on loppunut aikoja sitten ja uudelle painokselle olisi tilausta. Jospa vielä voisivat julkaista sen tuplana niin olisi parempi äänenlaatukin.

Toisaalta ei jaksa tuskailla ja stressata liikaa jos joku levy ei ole vinyylinä hyllyssä, eihän noita kaikki kannata edes yrittää haalia useammassa formaatissa.

[sakis]

Itse hankin pelkän digipak cd:n nimmaroituna tästä uusimmasta levystä. Vaikka vinyylejä keräilenkin niin en tykkää noista värivinyyli uusintajulkaisuista. En tule hankkimaan ainuttakaan. En saanut tilatuksi edes Queen Of Time mustaa vinyyliä koska aiemmat ostamani amorphis levyt ja sinkut löytyy vain cd:nä. Toki harkitsen tuota vielä ja keikkaliput sentään on jo hankittu.

[Shadowplay]

Eikä siinä vielä kaikki, nyt näyttäs Äx:ssä olevan ennakkovarattavissa eksklusiivisena kirsikan-värinen vinyylikin.
Kuparinvärisen (sekin oli Äx:n eksklusiivinen ja loppuunmyyty) otin sen takia kuin että oli pieni painos, 300 kpl mutta ostan levyt aina kuuntelua varten ja cd:nä saatan ostaa vielä myöhemmin tuon levyn, oon monesti ostanut molemmat formaatit.
Värisuoriin tai muihin en oo ikinä lähtenyt mukaan, jos jonkun album on cd tai vinylinä ostanut, oli se sitten musta, värillinen, kirkas mikä vaan niin sillä mennään. Ei oikein huvita käydä keräilemään noita, mutta jätän toki sen keräilyn niille jotka haluaa samasta levystä useamman version omistaa kokoelmissaan.

Vinyylien laatu on vaihdellut, nykyään niitä tehdään paljon joten suuresta tuotantomäärästä johtuen joillain prässäämöillä huono laaduntarkkailu. Vinyyli on jees mutta cd on siltikin varmempi toiminnaltaan. Aina jonkun levyn tai boxin ostaessa vinyylinä jännittää onko hyvä painos, onko levyn pinta puhdas vai onko siellä jotain jäämiä, naarmuja, sormenjälkiä yms. sinne kuulumatonta, puhumattakaan siitä että levy voi olla kiero vaikka soisikin puhtaasti läpi.
Kuvavinyylit olivat 80-luvulla vain keräilijöille tarkoitettuja koriste-esineitä, nekin taitaa olla näissä uusissa jo parempilaatuisia, mutta värilliset vinyylit soivat aivan yhtä hyvin kuin normaali musta (joka sekin on väri ). Tiedän tapauksia (mm. 18LP boxin Queen - Studio Albums, jonka itsekin omistan) joissa jotkut ovat ostaneet normaalin vinyylin sekä jonkun värisen vaihtoehdon samasta levystä ja ainakin kivenkovaan ovat välillä mieltäneet asian niin että värivinyyli on soinutkin paremmin. Saattaa olla tapauskohtaisia tosiaan mutta nuo Queenin vinyylit ovat hyvin soineet, en tosin omista originaali-painoksia joten en pääse vertailemaan.

[Oss1]

Joutsenen paluusta saakka rummut ovat olleet bändin heikoin lenkki, mutta nyt huomaan välillä kuuntelevani niitä pelkästään. Hienoa kuulla Snoopyn paukuttavan taas innolla. Olen tod.näk. yksin mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni Amorphiksen kahden ekan levyn rumputyöskentely on koko genren kärkeä - korutonta, mahtipontista ja tyylitajuista.

[Shadowplay]

Joutsenen paluusta saakka rummut ovat olleet bändin heikoin lenkki, mutta nyt huomaan välillä kuuntelevani niitä pelkästään. Hienoa kuulla Snoopyn paukuttavan taas innolla. Olen tod.näk. yksin mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni Amorphiksen kahden ekan levyn rumputyöskentely on koko genren kärkeä - korutonta, mahtipontista ja tyylitajuista.

Ihan mielenkiintoista miettiä noita levyjä rumpujen kannalta, pitääkin ottaa seuraavan kerran tuotantoa läpikuunnellessa ihan tarkkailuun rummut, niiden sointi ja tyyli miten niitä paukutetaan.
Oletko muuten itse rumpali? Olit tai et, miten luonnehtisit muutoin rumpuja Amorphis-levyillä? Onko jotain tiettyjä piisejä joissa on erityisen hyvin onnistunut taltiointi ja soitto?

[Blizk]

Oletko muuten itse rumpali? Olit tai et, miten luonnehtisit muutoin rumpuja Amorphis-levyillä? Onko jotain tiettyjä piisejä joissa on erityisen hyvin onnistunut taltiointi ja soitto?

Rumputyöskentelyllä on iso rooli Wrong Directionissa, jossa olis ihan erilainen viba jos sovitus olis suoraviivaisempi. The Been kertsiteemassa taas saattaa olla vaativin bassorumpukuvio jonka Snoopy on koskaan soittanut levylle.

[Sir Juzzi]

Kasarihan mätti about samaa komppia Alonella. Muuten olen kyllä samaa mieltä Rechbergerin soitosta, tuntuisi että Bogren on saanut miehessä asuvan rumpalin heräämään.

[sakis]

Muutaman kerran tullut kuunneltua uusi levy läpi ja huomio kiinnittyi Kallion tekemiin biiseihin. Lähes jokainen biiseistä on hyvä ja myös digipak-bonusbiisinä ollut Brother And Sister toimii loistavasti.

Japsibonuksena löysin youtubesta biisin Honeyflow joka on hieman Mark Knopfler tyyppinen folk-ralli. Hyvältä kuulostaa tämäkin:

https://youtu.be/qfdCDTsuax8