GUNS N' ROSES, etc.

[Jussi]

Taisi olla sittenkin Smashing Pumpkinsia koskevaa spekulaatiota tuo Rick Rubin yms, kun Angus Young on kertonut nyt kirjoittavansa biisejä vain Axlin (toistaiseksi) sisältävälle AC/DC:lle. Ja samalla Slash on studiossa Myles Kennedyn ja the Conspiratorsin kera, äänittämässä kolmatta albumia.

Joten olisiko tuo tulevan kesän Not In This Lifetime -legi sitten vain viimeiset rahat pois sitä tyrkyttäviltä-henkisesti viimeinen? Ainakin ennen seuraavaa

[Sabbathman]

Axl/DC ei kyllä nappaile yhtään, ei vaikka Axl vetäisikin sinänsä hyvin ne laulut. Ei vaan se kokonaisuus houkuttele.

Slash & Co. albumi innostaa kyllä. Ei nyt hyppelyiden kera mutta kiikarissa kuitenkin. Hyvä show oli jäähallilla silloin 05/2015.

Oikeastaan ainoa ja viimeinen asia mitä GNR:ltä odottelen kauppoihin on keikkajulkaisu viime vuodelta, täydessä "3 tuntia ja Paradise City" mitassaan!

[Jussi]

Slashin uuteen levyyn viitaten, It's Five O' Clock Somewheren aikaisessa haastattelussa (Metal Hammer 2/1995) sanoo ainakin itselleni kovin uudelta tiedolta vaikuttavan, miten testasi mm. Quireboysin Spiken lisäksi Michael Monroeta Snakepitin laulajaksi mutta kummatkaan "didn't just feel right" Eric Doverin kieltämättä kyseenalaista valintaa perustellessaan. Lisää vielä miten Mike on 'nyt kiireinen uuden bändinsä Demolition23 kanssa'.

Ari Väntäsen ansiokasta Mike-biografiaa kun pläräsin sitten nopeasti 1993-1995 läpi, niin ei ennen noita D23-vuosia ollut asiasta mitään mainintaa, ellei Slash sitten viittaa tuolloin helmikuussa '95 siihen pari vuotta aiempaan Coneheads-soundtrackin Steppenwolf-coveriin tuona Monroenkin testaamisena?
Siinä kun Sami pohtii, vai Tommi Liimatan Yaffa-elämäkerrassa sittenkin, että oliko Ronnie Wood miettinyt häntä Rollarien basistipestiin sitä Magic Carpet Rideä lontoossa narulle laitettaessa. Mutta mielenkiintoista, miten olisi voinut molempien Slashin ja Miken tarina jatkua ysärin jälkipuoliskolle!

[Toxic Enema]

Jospa Slashin riffit eivät ole taaskaan kelvanneet Axlille? En voi moittiakaan, kun ei itsellekään ole jäänyt päähän yhtään mitään Slashin post-GN'R-materiaalista, vaikka kuinka olen ajoittain yrittänyt siihen tutustua.

[Jussi]

Sehän voi olla tuon 1994-95 toisinto kyseessä; mutta vaikka toki sinällään 'hititöntä' onkin, kyllä fanboy löytää sitä ns. swaggeria monestakin kohtaa, esmes. tämä:

Wns4j-fZa7s

edit: Pari muuta kiellon päälle

[Wezz the Warlock]

Joten olisiko tuo tulevan kesän Not In This Lifetime -legi sitten vain viimeiset rahat pois sitä tyrkyttäviltä-henkisesti viimeinen?

Vähän pakko puuttua tuohon rahat pois -tuomioon. Olisi ehkä ymmärrettävää, jos keikat olisi olleet 2 tuntia lyhyempiä, mutta olihan se nyt selvä että oikeasti halusivat niitä biisejä soittaa. Sen verran aikaa viettivät lavalla että vaikea ihan vain rahahakureissuksi leimata.

[Jussi]

Joten olisiko tuo tulevan kesän Not In This Lifetime -legi sitten vain viimeiset rahat pois sitä tyrkyttäviltä-henkisesti viimeinen?

Vähän pakko puuttua tuohon rahat pois -tuomioon. Olisi ehkä ymmärrettävää, jos keikat olisi olleet 2 tuntia lyhyempiä, mutta olihan se nyt selvä että oikeasti halusivat niitä biisejä soittaa. Sen verran aikaa viettivät lavalla että vaikea ihan vain rahahakureissuksi leimata.

Toki, mutta jos ei tähän kolmen alkuperäisjäsenen kimppaan puutu enempää tuona alkuperäisenä tuotonkasvatuskeinona, niin toista vuotta aika lailla prikulleen saman(?) setin samalle väelle soittamista tarkoitin myös. Mutta eihän siinä mitään pahaa tietenkään ole, kun kerran porukka on näemmä valmis maksamaan

[Toxic Enema]

Viitaten eiliseen, Slashin Live at Stoke on surullinen esimerkki oman materiaalin kalpenemisesta GN'R-materiaalin rinnalla. On vaikea kuunnella levyä odottamatta seuraavaa GN'R-biisiä.

[Munamankeli]

Viitaten eiliseen, Slashin Live at Stoke on surullinen esimerkki oman materiaalin kalpenemisesta GN'R-materiaalin rinnalla. On vaikea kuunnella levyä odottamatta seuraavaa GN'R-biisiä.

Näin se on. Yhtä vaikea oli kuunnella Slashin keikkaa muutama vuosi sitten, olisiko ollut 2013? Onneksi niitä parempiakin biisejä kuultiin muutama. Luultavasti pitkästyttävimpiä pääesiintyjän keikkoja moneen hetkeen. Edellinen taisi olla Phil Collins joskus 1990-luvulla.

Onpa muuten Guns N' Rosesilta hieno valinta Euroopan avauksen lämppäriksi: Manic Street Preachers. Sittemmin jopa loisteliasta musiikkia tehneet Walesin jampat pääsevät alkuaikojen vaikutteidensa kanssa samalle lavalle. Nostalgiaa molemmin puolin, vaan entäs sitten.
Rival Sons olisi myös kelvannut, mutta onneksi ei tarvitse kuunnella Volbeatia.

[Munamankeli]

Lämppäreistä tuli mieleen kuunnella Greta Van Fleetia. Sehän soundasi paremmalta kuin uskalsin toivoa. Bändi on ilmeisen kovassa nosteessa, sillä GNR:n avauskeikan ohessa se soittaa samana päivänä toisen setin festareilla.
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=18856

[Munamankeli]

Ironia on hieno laji kun sen osaa. Zakk Wylde pesunkestävänä jenkkinä osaa. Sen ymmärrän, että GNR on kuin Rolling Stones, mutta että Zakk on kuin... eiku niin tietysti. Sehän puhui Jimmy Pagesta, kitarajumalasta. Ja ilmeisesti vertasi itseään Jimmyyn. Niin tietysti. Ironia. Sanotaan toista mitä tarkoitetaan; epäsuora huumorin laji. Lasken tämän samaan sarjaan Alex Stubbin twiitin kanssa, jossa ex-ministeri nöyrästi mainitsi juosseensa lenkin Haile Gebrselassien kanssa. (Näin vuosia sitten Gebren Lontoon maratonilla enkä ole vieläkään toipunut näystä. Jos Axl oli jo nuorena syntynyt suurille lavoille, Gebre teki samaa asvaltilla.)

I know all the guys, but I’d never met Axl before, but I knew Duff and I knew Slash, so it was just kind of just throwing it around as a joke, and then it was; “Why don’t we just ask Zakk what he’s doing and have him come down?” So, I just went down to jam with the guys. It’s not even like an audition at that point; Jimmy Page is not going to audition for The Rolling Stones, it’s just like; “Jimmy, do you want to come down and jam with us?” It’s just like; “Yeah, okay, no problem”. So, it was more that; just a bunch of clowns getting together and jamming.
https://www.eonmusic.co.uk/zakk-wylde-i ... -2018.html

[Toxic Enema]

"Miestä ei myöskään juurikaan häiritse, mikäli edellä esitetyn kaltaiset turinoinnit herättävät joissakin ihmisissä vastalauseita."Mitä vastarannankiiskeihin tulee, olen vaimoni, lasteni ja bändikavereideni ympäröimä. He kaikki vähättelevät ja herjaavat minua, joten olen jo ikään kuin tottunut siihen. En itse asiassa edes tiedä muusta", mies kertoo. "Joten aina kun joku sanoo minusta jotakin ikävää, vastaan että, 'Vai niin, sinun täytyisi kuulla mitä lapseni ja bändin jätkät sanovat minusta.' Se ei haittaa minua lainkaan, sillä se on minulle ihan normaalia. Luulen, että jos joku sanoisi minulle jotain ystävällistä, olisin järkyttynyt."

[Koskenkorvasieni]

Herätetään aihetta henkiin, kun kerran lautakin heräsi. Appetite For Destructionista tulossa uudelleenjulkaisuja, massiivisimpana lähelle tuhat taalaa maksava Locked and Loaded Edition, mutta hieman huokeampiakin versioita löytyy, itse tilasin 2CD version. Gunsnroses.com etusivulla speksit. Julkaisivat myös ennenkuulemattoman version Shadow Of Your Love-kappaleesta, tämä on nauhoitettu Appetiten sessioissa, kun taas vuosikymmeniä sitten sinkun b-puolena julkaistu versio on samoista sessioista kuin Live Like A Suicide EP.

https://youtu.be/aHUmy5PvPjQ

[Jussi]

Julkaisivat myös ennenkuulemattoman version Shadow Of Your Love-kappaleesta, tämä on nauhoitettu Appetiten sessioissa, kun taas vuosikymmeniä sitten sinkun b-puolena julkaistu versio on samoista sessioista kuin Live Like A Suicide EP.

Totta; itse luulin sitä Slashin (ja Stevenin, muistelen että Adlerin kirjassa oli myös maininta samasta) muistivirheeksi, kun sanoi kirjassaan tämän SOYL:n olleen 'ensimmäinen Mike Clinkin kanssa äänitetty' biisi, kun nuo It's So Easy- & Live And Let Die b-puolet ovat krediittienkin mukaisesti tosiaan Pasha-studiolta tallennettuja, yleisöhälyllä ja ilman, kuten koko Live Like a Suicidekin. Eli en näitä juhlapainoksen mainostekstejä ennen välttämättä ollut edes sisäistänyt, että tästä on AFD-versiokin olemassa!

Sinällään tuo ei ole koskaan ollut mikään erikoinen ralli itelle; sen kuulee laadusta että kysessä on vain vanha Hollywood Rosen ylijäämäbiisi, mutta onhan niistä jämistä toisaalta muunmuassa tallennettu tänne aina yhtä hyvin toimiva Back Off Bitch myös
edit: tämän ti-aamun täkynähän siellä on meuhkattu nyt Apple musicissa tmv. olevasta, kenties paremman laadun versiosta tästä 1989 videosta; ilmeisen hankalaa löytää mitään oikeasti julkaisematonta, paitsi tietysti "virallisesti".

https://youtu.be/AXoewFenQ00

[Munamankeli]

Berliinin keikasta ei jäänyt paljon kotiintuomista. Kirjaimellisesti. Lippuihin sisältyi krääsäpaketti, joka jäi hakematta, koska lähdimme kesken keikan. Jättimäinen olympiastadion on hieno ja legendaarinen paikka, mutta ilmeisesti varsin hankala äänentoiston kannalta. Paikalliset päivälehdet nostivat kaikissa arvioissa tapetille paskan soundin ja fanit valittavat samasta GNR:n Facebook-sivuilla. Joku teki asiasta jopa vetoomuksen, jossa vaaditaan rahoja takaisin.

Ääni osui ihan mukavasti eturiviin, mutta täytyy myöntää, että laulu kuulosti välillä sietämättömän huonolta. Vika ei ollut yksin Axl Rosen vaan äänimiehen sietäisi saada kenkää. Ei tuolla tasolla voi vetää 1980-luvun festarisoundeilla.

Settilistasta oli pudotettu muutama hitti. Niiden tilalla soitettiin Velvet Revolverin Slither. Kaikkiaan ihan OK keikka, koska paikka on hieno ja keli oli kohdallaan. Stadion ei ollut loppuunmyyty ja berliiniläisittäin kalliiksi mainittuja lippuja sai kuulemma lopulta 30-40 eurolla.

Axlin kommentti ennen Slitheriä: "This is our first day back. Pretty much anywhere I go on this stage I'm getting blown out sound-wise, plus I suck, so we're gonna try something. Hope you like it."

Lämppärit olivat hyviä ja varsinkin Greta Van Fleet kuulosti livenä yllättävän pätevältä. Toki myös Manic Street Preachers toimi hyvin, mikä ei sinänsä ole ihme sillä biisivarannolla. Walesin äijät vetivät enemmän rutiinilla kuin asenteella, vaikka pääsivät soittamaan samalle lavalle nuoruuden esikuvien kanssa. Toisaalta, rutiinilla soitti myös Guns N’ Roses.

[Jussi]

Juuh, tuohon omaan "I suck" -kommenttiinsakin viitaten, eiköhän se Axlin ääni ole muutaman keikan jälkeen taas kunnossa. Rundin eka veto ja pitkä tauko taas ollut.

[Munamankeli]

Juuh, tuohon omaan "I suck" -kommenttiinsakin viitaten, eiköhän se Axlin ääni ole muutaman keikan jälkeen taas kunnossa. Rundin eka veto ja pitkä tauko taas ollut.

Samaa toivotaan MyGNR foorumilla. Ehkäpä se siitä, mutta ymmärrän hyvin niiden fanien pettymyksen, jotka maksavat kovan hinnan ja toivovat näkevänsä ja ennen kaikkea kuulevansa tuttua soundia vuosikymmenien takaa.

Manics osoitti hyvää tajua sisällyttämällä settiin Slash 'n' Burnin. Rivakka ja varsin metallinen ralli, eikä nimikään ole hullumpi. Ja vastoin aiempia keikkoja Motorcycle Emptiness oli pantu heti avausbiisiksi.

[Jussi]

Pelisilmä on sallittua elämän tilanteissa yleensäkin, ei aina kannata mennä pioneerina ekana moniinkaan asioihin, oli se sitten elektroninen laite lastentauteineen tai kiertue.

Ihan kuin se MC Emptiness olisi ollut myös Qstockissa n. kymmenen vuotta sitten avausbiisi

[Munamankeli]

Pelisilmä on sallittua elämän tilanteissa yleensäkin, ei aina kannata mennä pioneerina ekana moniinkaan asioihin, oli se sitten elektroninen laite lastentauteineen tai kiertue.

Ihan kuin se MC Emptiness olisi ollut myös Qstockissa n. kymmenen vuotta sitten avausbiisi

Juu ei, ja yleensäkin ihmettelen, mikäli joku menee vuosikymmeniä sitten aloittaneen bändin keikalle ja odottaa samanlaista menoa kuin (taiteellisen) uran huippuvuosina. Kommenteista päätellen melko iso osa on joukkoa "elämäni tärkein bändi ja nyt näen sen vihdoin livenä". Eka kerta Adolfin rakennuttamalla kivimonumentilla voi olla karu kokemus. (Käsittämättömän hieno ja synkällä tavalla tyylikäs stadion.)

Ja totta, Motorcyle Emptiness on usein avannut setin, mutta siis tällä kierroksella tuore sinkku International Blue on ollut kärjessä. Nyt oli toisinpäin.

Ai niin, terveisiä kahdelle kanssamme perjantain 17:35 lennolla tulleelle kaverille. Toivottavasti mölkkykisa meni hyvin ja keikka vastasi odotuksia.

[Jussi]

Omien biisiensä suhteen Gn'R ei ole vuodessa tosiaan liikoja lisännyt uutuuksia, siihen nähden mitä Hämeenlinnassa oli. Mutta voihan perhana että tämä vaihtelun uhriksi silloin jäänyt Used To Love Her olisi kelvannut onneksi saatiin Yesterdays kuitenkin. Madagascar ja Shadow Of Your Love taitavat olla muita nyt, mitä emme silloin kuulleet.

https://youtu.be/4l1_mmbQMtc

[venalaine]

Madagascar on tosiaan tullut nyt parilla edellisellä keikalla. Uutena on tietysti myös VR laina Slither, joka näyttäisi nyt olevan setissä ihan vakiona. Eipä ole enää montaa päivää Tallinnaan.

[alspe]

Tarkoitus tulla Mansesta junalla aamulla Helsinkiin ja siitä aikaa on 9.00 - 10.30 Megastarille. Kaupungissa on vissiin joku suurmiesten tapahtuma eli onko paikallisilla käsitystä miten hyvin raitiovaunut toimivat? Raiteilla länsiterminaaliin matka. Jos eivät kulje hyvin niin kai siitä laukallakin kerkeää noin puolessa tunnissa satamaan?
Sorry semi-OT.

[Koskenkorvasieni]

Tallinnan laululava on keikkapaikkana todella hieno ja historiallinen puistomainen ulkoilma-amfiteatteri. Volbeatia ehdittiin nähdä pari biisiä, koska Tallinnan keskustasta ei meinannut saada taksia ja päädyimme vaimon kanssa kävelemään hotellilta virukeskuksen bussiterminaaliin ja sieltä bussilla keikkapaikalle, missä suurin osa Volbeatin setistä meni sisälle jonottaessa. Kaljajonot olivat täysi farssi. Ensin yritimme saada juomaa sisääntuloportin läheltä, sitten mäen päältä ja lopuksi päädyimme asemoitumaan lavan oikealle puolelle, missä sijaitsevan kaljanmyyntipisteen jonosta näki lavallekin. Puolisen tuntia myöhässä alkaneen keikan intro ja viisi ekaa biisiä tulikin sitten seurattua jonosta, mutta eipä tuo haitannut kun saundit ainakin siellä puolella olivat kunnossa ja skriineiltä näki hyvin. Tiskiltä kaksi neljän tuopin räkkiä mukaan (kalja maksoi vain viisi euroa tuopilta, eikä karsinoita ollut) ja puolessa välissä Betteriä hieman keskemmälle vaimon seuraksi seuraamaan loput keikasta. Ja olihan keikka!

Pelkäsin kestääkö Axlin ääni, mutta hienosti mies jaksoi vetää kolme tuntia, toki raspiaan säästellen, mutta se lienee tuossa ikävaiheessa jo välttämätöntä, jos meinaa saada äänen kestämään pitkän kiertueen. Joku voisi narista esimerkiksi Double Talkin' Jiven venytetystä introsta tai Rocket Queenin ja Knockin' On Heaven's Doorin pitkistä jamitusosuuksista, mutta ennemmin niin, kuin turhia taukoja ja sooloja. Tätähän jo Purplen, Zeppelinin ja Sabbathin kaltaiset bändit 70-luvulta asti ovat harrastaneet ja tavallaan kuuluu klassisen rokin perinteeseen. Slashia en ollut aikaisemmin todistanut livenä missään muodossa ja nyt pääsin lähes 30 vuoden odotuksen jälkeen näkemään hänet juuri siellä missä pitikin, Guns N'Rosesin riveissä. Mitä Slashista voi sanoa, mies heitti eargasmia toisen perään, soitti kuin jumala, laittoi todella kitaransa puhumaan. Ei ehkä teknisesti kovin tiluttaja, mutta ehdottomasti yksi tunteikkaimmista soittajista, jonka tiedän. Vittu, Slash ON jumala! Raitistumisensa jälkeen vain parantanut soittoaan. Pari kertaa tuli niin itselle, kuin vaimollekin tippa linssiin, sen verran liikuttava kokemus oli. Kaikki tärkeimmät biisit kuultiin ja muutama coveri siihen päälle. Slitherissä häiritsi vähän Axlin itsemuokkaamat vokaalit, olisi vain suosiolla vetänyt samasta äänialasta kuin Weiland. Sen sijaan Attitude oli hienoa kuulla Duffin vetämänä ja kunnon punk-asenteella, aivan kuin Illusion-kiertueellakin. Black Hole Sun meni kitaroiden osalta upeasti, vokaalit taas olivat mitä olivat, sillä Axl nyt ei vain ole mikään Chris Cornell. Who-laina The Seeker sen sijaan oli oikein mainio. Tykkäsin myös Slashin ja Richard Fortusin kitara-instrumentaaliversiosta Pink Floydin Wish You Were Herestä, jota yleisön yhteislaulu mukavasti säesti. Loppukeikan kulun osasi jo arvata, samaa kaavaa menty jo vuosikymmeniä. Siinä ehkä ainoa asia, joka puuttuu männävuosilta Steven Adlerin ja Izzyn lisäksi, vaarallisuus ja arvaamattomuus on Guns N' Rosesista iän myötä kadonnut, vaan eipä tuo haittaa kun soitto kuitenkin kulkee edelleen mallikkaasti. Paradise Cityn jälkeen thank you good fucking night ja pitkä ja puuduttava zombiewalk Narva Maanteetä pitkin takaisin hotellille.

Kaiken kaikkiaan keikka menee meikäläisen top vitoseen jo sen takia, että se oli VITTU GUNS N' ROSES SLASHIN JA DUFFIN KANSSA! Bändi mielettömässä tikissä, mahtava meno, suuria tunteita ja hieno aurinkoinen sää upealla keikkapaikalla. Ei harmita yhtään, ettei Axl juuri turhia lavalla jutellut, musiikkiahan sinne oli tultu kuuntelemaan. Nyt voi sitten ruksata tämänkin bucketlistiltä: Olen nähnyt Guns N' Rosesin livenä Slashin ja Duffin kera. Pyyhki lattiaa, seinät, katon ja jopa perseen Hartwall Areenan 2006 ja Helsinki Liven 2010 keikoilla, kun oikeat miehet olivat oikeilla tonteilla.

Settilista:

It's So Easy
Mr. Brownstone
Chinese Democracy
Welcome to the Jungle
Double Talkin' Jive
Better
Estranged
Live and Let Die
Slither
Rocket Queen
Shadow of Your Love
You Could Be Mine
Attitude
This I Love
Civil War
Yesterdays
Coma
Slash Guitar Solo
Speak Softly Love (Love Theme From The Godfather)
Sweet Child O' Mine
Wichita Lineman
Don't Cry
Used to Love Her
Wish You Were Here / Layla (Slash and Richard Fortus guitar duet)
November Rain
Black Hole Sun
Knockin' on Heaven's Door
Nightrain
Encore:
Patience
Madagascar
The Seeker
Paradise City

[Entropia]

Itsekkin tuli käytyä Tallinnassa homma väijymässä, Hämeenlinna kun jäi viime vuonna Tuskan takia välistä. Lämppäreitä ei katottu, mutta GNR alusta loppuun. Omia huomioita:

- Kaljajonot oli tosiaankin radikaalit, onneks oli oma taskumatti messissä
- Katsottiin keikka miksauskopin vierestä, siitä näki ihan ok ja siihen pääsi suht vaivattomasti.
- Yleisö oli kyllä laiskansutjakka. Kun se tankki-intro lähti soimaan, niin jengi ei edes taputtanut ukkoja lavalle. Toisaalta sitten taasen ei kyllä jengi töninykkään tai tunkenu eteen.
- Axl säästeli harmillisesti ääntään, tai sitten se tavaramerkki raspi ei lähe enää. Nyt laulut jäi vähän voimattomiks.
- Soundit oli vähän kummalliset. Axlin laulu klippas ja muutenkin tuntu että PA oli mallia nuorisotalo. Tämä siis muotoonvaletuilla tulpilla, eikä juurikaan päissään.
- Bändi leipo hyvin. Tosin se kakkoskiipparistimimmi oli kyllä vähän ylimääräinen siellä lavalla, sen osuudet taustalauluja lukuunottamatta kuulu ehkä kolmessa biisissä. Toisaalta ei myöskään em. syystä sotkenut bändisoundia.
- Covereista puolet pois ja omia biisejä tilalle. Mieluusti olisi kuullut esim. Dust n Bones ja Right Next Door to Hell esim. Kyllä noiden katalogista löytyy sen verta kovaa matskua ettei muiden biisejä tarttee vedellä.
- Tästä huolimatta Slither kyllä kuulosti hyvältä Axlin vetämänä. Velvet Revolverin biisit kun ois tehty GNR:lle aikanaan niin...
- Encore lähti tykisti liikkeelle Nightrainillä, mutta sitten lässähti niiden akkaribiisien välillä ennen Paradise Cityä.
- Settilista kokonaisuudessaan oli aika mammuttimainen. Taisi kellottaa 3h20min, pisin keikka millä itse olen ollut. Kuitenkin sen jaksoi katsoa kokonaan, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys. Rahoille ainakin tuli vastinetta.

[Koskenkorvasieni]

Slashin FB-sivujen mukaan 21.9. tulee uusi Slash featuring Myles Kennedy and The Conspirators-albumi Living The Dream, jota taas seuraa USA:n kiertue syys-lokakuussa, ennen GNR-kiertueen marraskuun keikkoja. Ei siis kannattane elätellä toiveita uudesta GNR-studiomateriaalista ihan hetkeen, tosin mielelläni mä kyllä menisin Slashin omaa bändiäkin keikalle katsomaan, jos euroopassakin talven aikana keikkailevat.