Todella vakuuttavaa jälkeä tehtiin Turussa. Bändi oli reipas, soundit kirkkaat ja puitteet loistavat. Logomo todisti jälleen olevansa Suomen paras keikkapaikka. Onko tuo catwalk muuten aina ollut tuolla? Näin semikasuaalin kuuntelijan korvin biisilista oli hyvin valittu. Uuden levyn biisit hoitivat tonttinsa, ja muiltakin tulivat parhaat päältä. Princess of the Dawn varasti shown, Shadow Soldiers teki vaikutuksen uuden aikakauden parhaimmistona ja Breakeristä ja Midnight Moverista kiitosta. Burningia jäin vain kaipaamaan. Romahtamisen pisteessä oleva rumpualusta oli tyylikäs.
Bonusta myös siitä, että bändi oli jättänyt suurimman osan peruskeikan ulkomusiikillisista kikkailuista minimiin. Keikka pamahti about samantien käyntiin, ja biisiä tykitettiin toisen perään koko parituntisen ajan. Viidennen biisin jälkeen laulaja sentään tervehti jo.
Bolerot, kitarabassoduelit ja huudatukset olivat tehokkaita ja hyvällä maulla tehtyjä.
Keikkaa ei voi olla vertaamatta Dirkschneiderin syksyn vetoon Gongissa, joka kaatui hieman liian luovaan settilistaan ja ylitäytenä pursuilevaan keikkapaikkaan, jossa bändi kuultiin mutta ei nähty. Jopa kermaperseen näkökulmasta Acceptin veto oli vailla heikkouksia.
Vaikkakin pitää sanoa, että Accept ei oikein toimi tunnin setillä; pitäisi olla se 2 tuntia vähintään. Festareilla kun tulee Princess, Metal Heart ja Balls To The Wall, niin ne vievät setistä rutkasti aikaa, ainakin sen 20 - 25 minuuttia.