Megadeth

[Sabbathman]

Tiedoksi kaikille tämäkin:

http://kaaoszine.fi/dave-mustaine-megad ... i-legenda/

[Lepra's messiah]

http://www.inferno.fi/uutiset/dave-must ... ertueelle/

Suomeen sitten kanssa, jookos? Dave ja kumppanit on itsellä vielä näkemättä ja Body Count kelpaisi myös. Tuohon vielä lisäksi kolme kovaa bändiä, kuten mies haastaa, niin olisi todella kovat iltamat tiedossa.

Onko tuosta kiertueesta tullut mitään tarkempaa tietoa? Nopealla googletuksella en ainakaan löytänyt.

[ChosenTwo]

http://www.kuopiorock.com/uutiset/kuopi ... otimaiset/

28.7 olisi Megadethia Kuopiossa tarjolla. Kovasti olen toivonut, että Megadeth nähtäisiin täällä vielä omalla hallikeikallaan, mutta tämä lienee turha toivo. Festariin olisi siis tyytyminen, jos haluaa bändin livekunnon katsastaa.

[clairvoyant]

Megadeth ei kyllä kokemusteni perusteella ole hallikeikoilla ainakaan parempi kuin festareilla. Olen varmasti sen 10+ keikkaa heiltä nähnyt ja kaksi selkeästi parasta ovat olleet kyllä ulkofestarikeikkoja (Oulussa ja Hellfesteillä).

EDIT: Hauskasti tuossa Kuopiorockin tiedotteessa muotoiltu tämä: "Trash metallin uranuurtajana tunnettu orkesteri on nykyään yksi 'neljästä suuresta' rockbändistä . . ." Thrash kirjoitettu tottakai väärin ja tuskin Megadeth sentään yksi neljästä suuresta rockbändistä on

[Jussi]

^ jep, enkä voi mitään sukseeta povata Savoonkaan, mutta itse nautin kovasti kun väkeä marssitti sadoittain pihalle päälavan vieressä MD:n soittaessa tuolla Qstockissa 2014 viimeksi suomessa

Paria uuden levyn biisiä lukuunottamatta en usko setin eroavan kauheasti tästä, eräästä Broderick-Drover -kaksikon viimeisistä vedoista.

Megadeth odotti lämpimänä hämärtyvän lauantai-illan päätteeksi suorastaan pahaenteisenä entiteettinä. Se teki nyt 13 vuoden jälkeen paluun Ouluun soitettuaan silloin The World Needs a Hero -rundillaan suhteellisen likellä nykyistä paikkaa, torinrannassa. Pariin otteeseen festivaalikeikoilla näkemäni bändi oli nyt uusimman albuminsa markkinoimisen sijaan liikkeellä älyttömällä best of -setillä ja mikäpä se paremmin kesäfestarikeikalle kävisikään.

75 minuuttiin mahtui hittejä ja oli mielenkiintoista huomata, miten lähellä setti oli 22 vuoden takaista Countdown To Extinction- kiertueen vastaavaa. Se poikkesi MTV:n legendaarisesta San Fransciscon Cow Palace '92 -tallenteestakin vain viiden kappaleen osalta. Ikävä jäi ainoastaan mahtavaa Countdown To Extinctioniä, vaikka onneksi pari muuta ko. albumin suosikkiani soitettiin. Nostan hengästyttävän Tornado Of Soulsin vuoden 1990 Rust In Peacelta esiin keikan henkilökohtaisena kohokohtana ja todellisena yllätyksenä!

Bändi ei (erästä heidän kappaletta lainatakseni) todellakaan ottanut vankeja tai ollut paikalla miellyttämässä bilekansaa. Megadeth löi pousereille jauhot suuhun aloittamalla vähintäänkin riittävällä määrällä kitarasooloja sisältävällä Hangar 18:lla, jota seurasi kulmikkaan tyly Wake Up Dead vuodelta 1986. Tässä vaiheessa tietty yleisönosa oli matkalla ulos jo alueen ulkopuolella mutta pääesiintyjälle Raatin jalkapallokentällä oli vielä oikein hyvin väkeä, jota kiinnosti terävä riffittely ja Dave Mustainen luoma täysin omintakeinen soundimaailma.

Klassikkokappaleet seurasivat toisiaan, kunnes päästiin toiseksi viimeisen, Peace Sellsin, loppuun. Katsoin aluksi että jokin paikallinen jääkiekkoilija tai vastaava VIP-alueen vieras olisi riehaantunut, roudarien yrittäessä kopata syliinsä jäniksen lailla säntäilevää kaveria josta en erottanut kuin operaattorisponsorin pinkin passinauhan. Kuulin myöhemmin yöllä, että kyseessä oli ollut eteläsuomalainen räppäri, joka oli saanut osakseen Dave Mustainen vanhaa kunnon rocktähti-kiukuttelua. Kaverilta oli nimittäin sammutettu lavavirta, etteivät hänen bassonsa metsikön takana nk. Rytmirannalla häiritsisi Megadethin introa. Vaikka en pilkan tarkkaa kohdetta silloin tiennytkään, Mustainen hyväntuulinen "this is what happens when cousins fuck" -hymähdys kappaleen ja absurdin tilanteen loputtua nauratti kansaa.

Holy Wars ...The Punishment Due päätti vahvalla otteella soitetun keikan, jonka alussa yhtyeen vastaanotosta silminnähden liikuttunut nokkamies kiitteli kansaa runsain mitoin.

Setti: Hangar 18 / Wake Up Dead / In My Darkest Hour / Skin O' My Teeth / Sweating Bullets / She-Wolf / Public Enemy No. 1 / Tornado Of Souls / Trust / a Tout Le Monde / Kingmaker / Symphony Of Destruction / Peace Sells / Holy Wars [Silent Scorn -outro]

[Westend]

^ jep, enkä voi mitään sukseeta povata Savoonkaan, mutta itse nautin kovasti kun väkeä marssitti sadoittain pihalle päälavan vieressä MD:n soittaessa tuolla Qstockissa 2014 viimeksi suomessa

Paria uuden levyn biisiä lukuunottamatta en usko setin eroavan kauheasti tästä, eräästä Broderick-Drover -kaksikon viimeisistä vedoista.

Megadeth odotti lämpimänä hämärtyvän lauantai-illan päätteeksi suorastaan pahaenteisenä entiteettinä. Se teki nyt 13 vuoden jälkeen paluun Ouluun soitettuaan silloin The World Needs a Hero -rundillaan suhteellisen likellä nykyistä paikkaa, torinrannassa. Pariin otteeseen festivaalikeikoilla näkemäni bändi oli nyt uusimman albuminsa markkinoimisen sijaan liikkeellä älyttömällä best of -setillä ja mikäpä se paremmin kesäfestarikeikalle kävisikään.

75 minuuttiin mahtui hittejä ja oli mielenkiintoista huomata, miten lähellä setti oli 22 vuoden takaista Countdown To Extinction- kiertueen vastaavaa. Se poikkesi MTV:n legendaarisesta San Fransciscon Cow Palace '92 -tallenteestakin vain viiden kappaleen osalta. Ikävä jäi ainoastaan mahtavaa Countdown To Extinctioniä, vaikka onneksi pari muuta ko. albumin suosikkiani soitettiin. Nostan hengästyttävän Tornado Of Soulsin vuoden 1990 Rust In Peacelta esiin keikan henkilökohtaisena kohokohtana ja todellisena yllätyksenä!

Bändi ei (erästä heidän kappaletta lainatakseni) todellakaan ottanut vankeja tai ollut paikalla miellyttämässä bilekansaa. Megadeth löi pousereille jauhot suuhun aloittamalla vähintäänkin riittävällä määrällä kitarasooloja sisältävällä Hangar 18:lla, jota seurasi kulmikkaan tyly Wake Up Dead vuodelta 1986. Tässä vaiheessa tietty yleisönosa oli matkalla ulos jo alueen ulkopuolella mutta pääesiintyjälle Raatin jalkapallokentällä oli vielä oikein hyvin väkeä, jota kiinnosti terävä riffittely ja Dave Mustainen luoma täysin omintakeinen soundimaailma.

Klassikkokappaleet seurasivat toisiaan, kunnes päästiin toiseksi viimeisen, Peace Sellsin, loppuun. Katsoin aluksi että jokin paikallinen jääkiekkoilija tai vastaava VIP-alueen vieras olisi riehaantunut, roudarien yrittäessä kopata syliinsä jäniksen lailla säntäilevää kaveria josta en erottanut kuin operaattorisponsorin pinkin passinauhan. Kuulin myöhemmin yöllä, että kyseessä oli ollut eteläsuomalainen räppäri, joka oli saanut osakseen Dave Mustainen vanhaa kunnon rocktähti-kiukuttelua. Kaverilta oli nimittäin sammutettu lavavirta, etteivät hänen bassonsa metsikön takana nk. Rytmirannalla häiritsisi Megadethin introa. Vaikka en pilkan tarkkaa kohdetta silloin tiennytkään, Mustainen hyväntuulinen "this is what happens when cousins fuck" -hymähdys kappaleen ja absurdin tilanteen loputtua nauratti kansaa.

Holy Wars ...The Punishment Due päätti vahvalla otteella soitetun keikan, jonka alussa yhtyeen vastaanotosta silminnähden liikuttunut nokkamies kiitteli kansaa runsain mitoin.

Setti: Hangar 18 / Wake Up Dead / In My Darkest Hour / Skin O' My Teeth / Sweating Bullets / She-Wolf / Public Enemy No. 1 / Tornado Of Souls / Trust / a Tout Le Monde / Kingmaker / Symphony Of Destruction / Peace Sells / Holy Wars [Silent Scorn -outro]

Joo tuo Oulun keikka QStockissa tuli katseltua tuopposen kanssa iltahämärissä. Neekeriapinan lavalle sinkoilu jäi vähän että mitä vittua -tilanteeksi. Vähän sellainen turha bändi kaiken kaikkiaan.

[Toxic Enema]

Saisikohan perhetilanne Megadethin tälläkin kiertueella Suomeen. Kiko Loureiro lienee kompromisseihin kykenevä kaveri. Bändin pomona Mustaine, managerina Marcelo ja kotona suomalainen vaimo.

[Metalliluola]

20 vuotta julkaisusta, aliarvostettu mestariteos vai Nashvillen helteessä hautunut turhake?

http://metalliluola.fi/megadeth-cryptic-writings-1997/

[Westend]

Tokihan Trust on kova biisi tuosta. En tykkää sitten yhtään siitä Remixed-levystä jossa Use The Manin alku on editoitu kokonaan pois. Secret Place myös toki kova veto. I'll Get Even menee myös hyvin hidastempopolkkana.

Mutta tuo yksi hemmetin biisi. She-Wolf. Ihan kamala kura alusta loppuun. Kuinka tuota voidaan pitää kenenkään taholta huippuna.

[ChosenTwo]

Mustaine kertoo Twitterissä, että "KIMB is getting rereleased in the next few months w/new mix and artwork."

https://twitter.com/DaveMustaine/status ... 2908888064

Täälläkin on osa ihmisistä tuominneet jo nuo aiemmat re-mix/masterit. Minua ne miellyttävät, mitä nyt jossain Cryptic Writingssissä ärsyttää kovasti se, että Use the Manista on leikattu intro kokonaan pois. Mutta yleisesti ottaen pidän kyllä niiden vanhempien levyjen kasvojenkohotuksesta. Etenkin kun alkuperäisiä voi edelleen kuunnella jos haluaa.

Tällä kertaa kuitenkin vähän ihmetyttää, että eikö se 2002 vuoden versio tarjoa jo kaiken mitä voi niistä lähtösoundeista saada irti? Oikein yllättää edelleen, että miten hyvältä ja selkeältä se soundaa. Ja alkuperäinen kansi on yksi rumimmista mitä mieleen tulee, mutta 2002 versio korjasi tämänkin asian tyylikkäällä ja levylle varsin hyvin sopivalla kannellaan.

Jossain vaiheessahan tuosta liikkui huhua, että olisivat uudelleennauhoittamassa koko Killing is My Businessia, mutta näköjään olikin lopulta vain remiksauksesta ja remasteroinnista kyse. Uudelleennauhoituksia kohtaan minulla ei myöskään ole ennakkoasennetta (esim. Exoduksen Let There Be Bloodia kuuntelen mieluummin kuin Bonded By Bloodia), mutta ihmettelin kyllä tuota alkuperäistäkin huhua. Soundien puolesta toki saisi suurta parannusta aikaan ja joitain sovituksia voisi hioa, mutta Killing vaan ei mielestäni sisällä sen tason biisejä, että levyä olisi mitään järkeä lähteä nauhoittelemaan uudestaan. Megadethin heikoin levy Super Colliderin ohella. Riskikin menee kirjoissani noiden edelle.

Eli vähän ihmetyttää nyt tämä uudelleenjulkaisu antinsa puolesta (kaippa siitä tulee joku tuplajulkaisu, jossa on kakkoslevyllä liveä), mutta siinäs julkaisevat.

[clairvoyant]

Olisko tuohon saatu se piipattu koveri nyt vihdoin laulettuna versiona? Se voisi jonkinlainen peruste uudelleenjulkaisulle. Tai sitten jos 2002 release on myyty lähelle loppua.

[Heinrich von Totschlag]

En tiedä onko tämä ikivanha juttu, jonka kaikki fanit ovat tienneet jo vähintään kolme vuotta. Minulle tämä tuli vastaan vasta nyt. Eli yllättävän hyvälaatuinen video 'dethin ensimmäiseltä Suomen-keikalta Lepakon pihalta vuonna 88.

Kovasti ainakin minua viihdytti ja ympäristöäni häiritsi.

[youtube]hprKfqQP1sM[/youtube]

[Akiman]

Infernossa 7/2017 julkaistu mittava Marty Friedman haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan nyt myös verkossa.

https://www.inferno.fi/pyrin-soittamaan ... man-56004/

[Metalliluola]

30 vuotta tuli täyteen tällekin thrash-klassikolle:

http://metalliluola.fi/megadethin-so-fa ... 30-vuotta/

[Spacecake]

30 vuotta tuli täyteen tällekin thrash-klassikolle:

http://metalliluola.fi/megadethin-so-fa ... 30-vuotta/

Tuota klassikko-sanaa ryöstöviljellään kyllä nykyään. Ovatko kaikki 30 vuotta täyttävät levyt automaattisesti klassikoita? So far... on suorastaan surkea tekele Megadethiltä eikä tuo Mustainen itsensäkään listalla kovin korkealle taida nousta. Mieshän syytteli jälkeenpäin huonoa miksausta ja omenoita kauriille syöttänyttä tuottajaa, mutta eiköhän se perimmäinen ongelma levyllä ole kehnot kappaleet. Ilman Darkest houria So far... olisi yhden tähden levy, nyt nippa nappa kahden. Taisivat huumeet olla noihin aikoihin sumentaneet Mustainen arvostelukyvyn pahemman kerran.

[Sabbathman]

^ So Far... levystä puolet on huomionarvoista, puolet ohimenevämpää. Se on muutenkin sellainen levy että miellän sen ennemminkin bändin kakkos- kuin kolmoslevyksi. Killing... ja So Far... levyistä saisikin koostettua yhden hyvän albumin, mutta samoin onnistuisi tehdä myös Peace Sells... ja R.I.P. levyistä!

Ei auta soittokamat, soundit, soittajat, miksaukset, tuotannot eikä mitkään omahyväiset hurskastelut ja toisten haukkumiset...musiikki itsessään ratkaisee.

[Deleted User 12506]

Megadethin varhaistuotanto ei mulle koskaan oikein auennut, koska niiden taso nyt vaan ei ole kovin kaksinen. Rust in Peace on se ensimmäinen oikeasti kova levy.

[Spacecake]

^ Samaa mieltä ja jopa Rust in peace on mun mielestäni rahtusen yliarvostettu levy. Kuitenkin ihan eri maata kuin ekat ja sille voin jopa tuon klassikkoleimankin lyödä. Peace sells menee sinne välimaastoon ja siihen pätee tuo Sabbathmanin "puolet ja puolet".

[SabaSaba]

Ite oon aina tykänny Liarista. Alun riffi on jotenkin ampiaismainen. Lopun vihainen puheripulikohtaus on aina miellyttänyt.

[ChosenTwo]

[youtube]yFxsnOm2kLg[/youtube]

Kaksi vuotta Dystopian ilmestymisestä ja nyt julkaistiin levyn kuudes musiikkivideo. Vielähän sitä nyt voisi teettää pari videota vaikka Fatal Illusionista ja Foreign Policysta. Arvostan kyllä tätä, että vahvaa albumia hyödynnetään seuraavaan levyyn asti näin videoidenkin muodossa.

[Jussi]

^ jep, ihan vanhat hyvät, ysärin alkupuoliskon ajat kun videoita ja sinkkuja julkaistiin näin pitkään

Hieno tuo uusi video myös, mutta että Foreign Policy? Ei kai sitä coverista tarvitsisi, kun on vielä levyn parhaimmistoakin kattamatta.

Just eilen muuten bongasin tietääkseni ensi kertaa tämän, 2004 melodiahelmen videon tai sitten en vain muista sitä, mutta Of Mice And Menin vastaavan kyllä. Levynsä paras hetki Back In The Dayn kanssa!
[youtube]iVqbnFV-wcI[/youtube]

[ChosenTwo]

Hieno tuo uusi video myös, mutta että Foreign Policy? Ei kai sitä coverista tarvitsisi, kun on vielä levyn parhaimmistoakin kattamatta.

Just eilen muuten bongasin tietääkseni ensi kertaa tämän, 2004 melodiahelmen videon tai sitten en vain muista sitä, mutta Of Mice And Menin vastaavan kyllä. Levynsä paras hetki Back In The Dayn kanssa!

Vaikka se koveri onkin, niin toimii sen verran hyvin, että on yksi niistä biiseistä joita tulee kuunneltua erikseen helposti tuolta levyltä. Death From Within ja Bullet To The Brain ovat toki myös semmoisia, joista voisi ihan hyvin videon vääntää.

Minulle The System Has Failedin paras kappale, ja samalla yksi Megadethin parhaista biiseistä, on Blackmail The Universe. Todella kovaa turpaanvetoa alusta loppuun ja sanoitus toimi myös loistavasti. Juurikin sellaista aihealuetta, jossa Mustainen sanoitusosaaminen on parhaimmillaan. Tuon jälkeen levyltä maistuvat parheiten nopeat rypistykset Back In The Day ja Kick The Chair, sekä Truth Be Told, johon tykästyin jostain syystä suuremmin vasta pari vuotta sitten. Die Dead Enough ja The Scorpion ovat sitten sitä levyn melodisen osaston parempaa puolta. Kaikkineen kyllä hyvä levy, vaikka seuranneella United Abominationsilla mentiin vielä vähän kovemmalla laadulla kokonaisuuden osalta.

[Munamankeli]

Tuota klassikko-sanaa ryöstöviljellään kyllä nykyään. Ovatko kaikki 30 vuotta täyttävät levyt automaattisesti klassikoita? So far... on suorastaan surkea tekele Megadethiltä eikä tuo Mustainen itsensäkään listalla kovin korkealle taida nousta.

Samaa mieltä klassikko-määritteen raiskaamisesta. Minulle ja kaveriporukalle So far... on klassikko, mutta ei niinkään albumin tason vaan siihen liittyvien muistojen takia. Ai perkele, että sitä luukutettiin mun kuplavolkkarissa. Ja koko remmi lähti mestoille, kun Megadeth esiintyi Elmun 10-vuotisjuhlissa. Tämä keikka on klassikko ja siitä tulee pian kuluneeksi 30 vuotta. Mieleen tulee vain kysymys, voisiko Jeff Young hankkia kireämmät farkut ja nostaa kitaraansa hieman ylemmäs?

[youtube]hprKfqQP1sM[/youtube]

[Jussi]

Vaikka se koveri onkin, niin toimii sen verran hyvin, että on yksi niistä biiseistä joita tulee kuunneltua erikseen helposti tuolta levyltä. Death From Within ja Bullet To The Brain ovat toki myös semmoisia, joista voisi ihan hyvin videon vääntää.

Itse kaipasin Poisonous Shadowsia, mutta nyt kun asiakseen katsoo, niin liekö siitäkin video tullut kun tubessa on tuollainen moderni 360 asteen käpistys ja vielä livenä levyn paras (nimikon kanssa) biisi on kuitenkin "oikean" musiikkivideonkin arvoista matskua. "VR goggles"... voi jumalauta.

Minulle The System Has Failedin paras kappale, ja samalla yksi Megadethin parhaista biiseistä, on Blackmail The Universe. Todella kovaa turpaanvetoa alusta loppuun ja sanoitus toimi myös loistavasti. Juurikin sellaista aihealuetta, jossa Mustainen sanoitusosaaminen on parhaimmillaan. Tuon jälkeen levyltä maistuvat parheiten nopeat rypistykset Back In The Day ja Kick The Chair, sekä Truth Be Told, johon tykästyin jostain syystä suuremmin vasta pari vuotta sitten. Die Dead Enough ja The Scorpion ovat sitten sitä levyn melodisen osaston parempaa puolta.

Jep, hyviä biisejä kaikki mainitut; jotenkin tuntuu että TSHF ei saa sitä arvostusta mikä sille kuuluisi.

[clairvoyant]

So Far... -levystä vielä: Onhan siinä hemmetin kovia vetoja avausinstrumentaali, Set the World Afire, Hook in Mouth, In My Darkest Hour ja vielä turhan usein ylenkatsottu helmi Mary Jane, joka (Into the Lungs of Hellin ohella) parani aika reippaasti vielä tuossa remiksauksessa.

Eli en nyt klassikosta tiedä, mutta on siinä ainakin pirun hyviä biisejä monta. Liar, 502 ja koveri toki sitten enemmän filleriosastoa, mutta eivät nekään mitenkään onnettomia ole.