Ihmettelin noita Jussin kommentteja Reflectionsin bonuskappaleista. Minun vuoden 1990 CD:ssä Faith on Waiting for the Moonin ja Saddle The Windin välissä. Wild Seed (joka muuten on ässä eikä mitään kuraa) on levyllä viimeisenä, mutta ei sitäkään mainosteta bonukseksi kansipapereissa. Mutta uskottava se on, kun Wikipediakin niin väittää. Remasterissa olisi näköjään myös Extended Power -EP bonuksena, mutta sekin on minulla CD:nä. Divareista näitä sai ihan vasta, 15-20 vuotta sitten.
Reflections on minusta todella epätasainen levy, mutta silti näitä kuuluu kuunnella koko albumin mittaisena. Tyyli on mahtipontinen verrattuna seuraavien vuosien riisutumpaan Rageen. Esim. juuri Faith vedetään ihan överiksi. Dust on ehkä levyn kohokohta minulle ja toisena Waiting For The Moon.
Secrets In A Weird World on tasaisempi ja korkeatasoisempi levy, kunhan pääsee pahimman kömmähdyksen yli, tarkoitan siis jyräksi tarkoitettua mutta munatonta kappaletta nimeltä Make My Day. Invisible Horizonsista lähtien levy on hittiä toisensa perään. Remasterissa olisi kai piirretyt kannet, jotka jostakin syystä hyllytettiin, mutta se Rambon ja Cobran mieleen tuova aurinkolasit ja otsanauha -kansikin on, no, cool.
memorabiliakuvasto on myös hauska lisä:
prkl, olisin mielellään jättänyt firman escaperoomit väliin silloin. Ei kuitenkaan nyt keskiviikkona sieltä reissun päältä ala enää kylää vaihtamaan, hyvä kun Tapiolasta ehtii uudella metrolla edes keskustaan töiden päälle.
mutta toki odotettavaa, ettei sinne pistokeikalle sittenkään mennä, kun tuolle Hkille kävi jo kehnosti.
