Imperiumin levyarviot

[Peuranpuolikas]

Luin arvostelun ensikertaa tänään sitten julkaisupäivän, ja huomasin pari juttua, mitkä tekisin toisin, jos kirjoittaisin arvostelun nyt. Ensinnäkin, mokasin tuon 300-leffaan viittaamisen kanssa, as simple as that. Olisi pitänyt tupla- tai triplavarmistaa, mutta en kiireessä ehtinyt tai jaksanut. Pahoitteluni siitä – moka mikä moka.

Meinaatko tuota alempaa; ei kai se mikään virhe ole. Mutta mites tuon Japanihomman kanssa, sitä itse pitäisin enemmänkin sellaisena, tai kunnes kerrot mitä väärää siinä lyriikassa bändin tulkinnan kannalta tapahtumiin (olen tosiaan wikipedian varassa tässä -linkki myös alla) verrattuna on?

Ja aihekritiikistä "Shiroyama kytkeytyy Viimeiseen samuraihin, mikä jälleen on kaikkea muuta kuin historiallinen kuvaus historiallisesta tapahtumasarjasta", olisi mukavaa tietää mitä tuossa wikipedian artikkelissa siitä on sitten väärin? Siihen kun se näyttää biisissä lueteltujen lukujen (500 samuraita, 1:60 suhteessa loput [40] ryntäävät tuliaseita päin itsemurhahenkiseksi lopuksi) perusteella pohjaavan, eikä Cruisen Tompan leffaan niinkään.

Spartankin kritiikki 300-graafisen novellin myötä ei ole niinkään oikeutettua kun vihossa Pär kirjoittaa "King Leonidas and his 300 spartans were certainly not as alone as portrayed in the famous movie "300", but in the end it was their sacrifice that would be remembered by the world to come"

Sain muualta kuulla, että 300 pohjautuu monissa repliikeissään alkuperäislähteisiin.

[heraklos]

En lähde Peuraa sen kummemmin arvostelemaan, kyseessä on hyvä levyarvostelija, mutta musiikkihan on taidetta, ainakin esittävien bändien osalta, ei tiedettä. Taide aika harvoin perustuu tieteeseen, vaan taiteilijat ottavat tiettyjä vapauksia luodessaan taidetta. Aika harvat metallibändit tekevät musiikkia luodessaan tieteellistä tutkimusta suhteessa sanoituksiinsa.

Enkä jaksa uskoa, että esim. Sabatonin fanit ottavat bändin sanoitukset tosissaan tahi totuuksina. Ja Sabatonin sanoituksia voitaisiin pitää eräänlaisina kertomuksina; kertomuksille on ominaista se, että ne värittyvät. Jokaisella artistilla/taitelijalla on oikeus ottaa erinäisiä vapauksia.

Onhan sitten näitä juttuja, joissa on tullut väärinkäsityksiä eri bändeihin liittyen, ollut vuosien varrelta. Aikoinaan esim. Acceptia syytettiin natsibändiksi Fast As A Sharkin intron takia. Jossain vaiheessa sitten bändiä syytettiin gay-bändiksi, esim. London Leatherboys -biisin takia, vaikka kyseinen biisi kertoi moottorpyöräjengistä.

Vielä Sabatonista: itse olen sekä Joakimin että Pärin tavannut. Kyseessä on erittäin mukavat ihmiset - ja natsismi on heistä aika kaukana.

[Heinrich von Totschlag]

Tökkäsivätpä silmään Megadethin KIMB-klassikon arvostelussa olleet kasinolinkkaukset. Vastaavia on näemmä ihmetelty aiemminkin.

Ihan uteliaisuuttani kyselen, mistä lienee kyse? Ihan vaan upotetusta tekstimainonnasta?

Miten tuo laillisuuspuoli maassa, jossa valtion monopolin ulkopuolinen uhkapelimainonta on kiellettyä? Journalistissääntelylliseltä kantilta tuo ei varmasti ole ongelma, kun Imperiumi ole JSN:n sääntelyn alainen.

[mape]

Kyllä, kyseessä on tekstimainonta. Mutta kuten huomaat, linkit eivät vie kasinoihin. Se olisikin laitonta.

[Nuclear Holocaust]

^
Voe tokkiinsa ...ei vuan mun nuoruuvessa ollunna tällaasia kotkotuksia. Sanottihin suaraan, että onko se mussiikki hyvvee vai pelekkää paskoo.

-Tämä levyarvostelu sisältää tuotesijoittelua • kaupallinen yhteistyö-

[mape]

Heristäisitkö sormea, jos pyörittäisin Imperiumia iloksenne esimerkiksi sillan alta?

[Nuclear Holocaust]

^
Ymmärrän kyllä, että Imperiumi ei pyöri pelkästään epäpyhällä hengellä. Arvostan myös niitä, jotka jaksavat ahertaa tämän kimpussa 'rakkaudesta lajiin', jotta minäkin voin päästellä täällä ihania aivopierujani.

Mainonta on herkkä laji, joka herättää tunteita. Sehän on sen tarkoituskin. Mainonta pitäisi vaan osata toteuttaa siten, että se ei häiritse vaan tempaa huomaamatta mukaansa. Osoittelevan alleviivaavana ja faktan päälle liimattuna, se kääntyy helposti itseään vastaan.

Olen ns. kriittinen kuluttaja ja alan melko helposti analysoimaan mainosta ja pohtimaan sen logiikkaa: Mitä tällä haetaan, mihin vedotaan, millä keinoin? jne. Aika nopeasti on herne nenässä, jos omat arvot eivät kohtaa tai keinot ovat liian läpinäkyviä ja itsestään selviä.

Mainostuloja pitää jostain repiä, mutta en tykkää esim. iltalehdistön tyylistä, jossa "uutinen tai artikkeli" on tarkoitettu vain puffaamaan oman konsernin tuotteita.

Eipä muuta, jatkakaa...

[mape]

All good. Olemme aivan samoilla linjoilla. Varsinkin tuosta syndikoidun median tavasta ristiin puffata omia tuotteitaan ja klikkimagneettiotsikoista. Karmea on vain se fakta, ettö klikkihvorausotsikot toimivat.

Olen kahdesti - pirusillani - tehnyt Imperiumiin klikkihuorausotsikon. Molemmilla kerroilla vieläpä saman, "Suosikkibändin levyn kannessa vilahtavat TISSIT!" En sentään lisännyt että katso kuvat. Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli Cradle Of Filthin levy, totta kai sinä on rintarauhaset esillä. Toisella kerralla, en edes muista bändiä - suomalainen se kuitenkin oli -, kyseessä olivat ihraiset manboobsit joiden katsomisesta sai ehkä silmäsyövän.

Molemmilla kerroilla uutisen lukemismäärä oli kymmenkertainen tavalliseen Imperiumin uutiseen verrattuna.

Noin se vain menee.

Mainoksista yleensä puhuttaessa voisin tietenkin tässä samassa vedota yleisöön, että sallisitte AdBlockereissanne Imperiumi.netin mainokset, koska se parhaassa tapauksessa helpottaisi radikaalisti meikäläisen elämää, mutta siihen en ryhdy. Enkä myöskään BlockAdBlocker-linjalle. Siinä ei ole vähääkään järkeä.

[Meatpuppet]

terve, ajattelin kysellä paljon arvosteluissa on viive? lähetin kasetin kai elokuun puolella (J. Kill & Mr. Mule - Lopun Ajan Kansan Lauluja) ja välistä mietin onko arvostelua tulossa ollenkaan? Ymmärrän toki myös jos ei, eihän se kai niin hewi ole, vaikka edeltäjäänsä raskaampi tavallaan kumminkin.

[Serpent]

terve, ajattelin kysellä paljon arvosteluissa on viive? lähetin kasetin kai elokuun puolella (J. Kill & Mr. Mule - Lopun Ajan Kansan Lauluja) ja välistä mietin onko arvostelua tulossa ollenkaan? Ymmärrän toki myös jos ei, eihän se kai niin hewi ole, vaikka edeltäjäänsä raskaampi tavallaan kumminkin.

Kelle/mihin osoitteeseen olet lähettänyt?
Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta ainakaan minulla ei ole kasettisointinta ollut enää lähemmäs 10 vuoteen.

[Meatpuppet]

terve, ajattelin kysellä paljon arvosteluissa on viive? lähetin kasetin kai elokuun puolella (J. Kill & Mr. Mule - Lopun Ajan Kansan Lauluja) ja välistä mietin onko arvostelua tulossa ollenkaan? Ymmärrän toki myös jos ei, eihän se kai niin hewi ole, vaikka edeltäjäänsä raskaampi tavallaan kumminkin.

Kelle/mihin osoitteeseen olet lähettänyt?
Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta ainakaan minulla ei ole kasettisointinta ollut enää lähemmäs 10 vuoteen.

Mapelle taisin laittaa siitä vanhasta muistista, että kasetit laitetaan siihen osoitteeseen muutenkin.

[Serpent]

terve, ajattelin kysellä paljon arvosteluissa on viive? lähetin kasetin kai elokuun puolella (J. Kill & Mr. Mule - Lopun Ajan Kansan Lauluja) ja välistä mietin onko arvostelua tulossa ollenkaan? Ymmärrän toki myös jos ei, eihän se kai niin hewi ole, vaikka edeltäjäänsä raskaampi tavallaan kumminkin.

Kelle/mihin osoitteeseen olet lähettänyt?
Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta ainakaan minulla ei ole kasettisointinta ollut enää lähemmäs 10 vuoteen.

Mapelle taisin laittaa siitä vanhasta muistista, että kasetit laitetaan siihen osoitteeseen muutenkin.

Ok. Sitten täytynee kysyä Mapelta. Toivottavasti kasetti on löytänyt arvostelijansa.

[Davy Jones]

Ai Enter Shikari on nyt löytänyt identiteettinsä. Mitä nyt kaksi edellistä veivät lineaarisesti arviossa mainitulta Take It To The Skiesilta alkaneen noususuhdanteen zeniittinsä, ja tämä uusi on tiedostetusti irtiotto siitä linjasta.

In Flames mainitaan arviossa. Onko Sense Of Purpose se levy jolla In Flamesin identiteetti löytyi? Hyvin on nimittäin verrannollinen.

Ei tarvitse mennä wikipedian arvostelulistaa kauemmas, niin objektiivinen totuus löytyy.

Toki kasipuolikas on varmaan ihan ok. Harmi vaan, että ne pari edellistä ysin referenssilevyä puuttuvat.

[Serpent]

Toki kasipuolikas on varmaan ihan ok. Harmi vaan, että ne pari edellistä ysin referenssilevyä puuttuvat.

En ole arvostelun kirjoittaja, joten sisältöön en osaa ottaa kantaa, muta 8,5 on arvosanana todella hyvä. On tärkeää muistaa, että skaala on 0-10 ja jo 5,5 on keskinkertaisen levyn lukema. 8,5 on siis lähempänä "erinomaista".

[Phage]

Liekö aamutokkurasta johtuva juttu, mutta missä on viikon levy tai siihen vievä linkki etusivulla? Osa omaa imperiumin (impeen en taivu, sen verran keijo lyhennys) liittyvää rutiinia oli vilkaista viikon levyn arvostelu. Mitäs nyt luetaan aamukaffen kera?

[mega]

Liekö aamutokkurasta johtuva juttu, mutta missä on viikon levy tai siihen vievä linkki etusivulla? Osa omaa imperiumin (impeen en taivu, sen verran keijo lyhennys) liittyvää rutiinia oli vilkaista viikon levyn arvostelu. Mitäs nyt luetaan aamukaffen kera?

Siinähän tuo on aina arvioiden ekana kuten kuvasta näkyy https://prnt.sc/jq66r8

[Phage]

No niinpä näkyy! Kiitoksia.

[steni]

Armored Saint Symbol of Salvationin uudelleenjulkaisu (huom.: ei uudelleen masteroitu tai -miksattu)
on arvostelussa virhe. Mulla on kyseinen painos ja siinä on maininta
digitally remastered by Brad Vance.

[Entropia]

Ois huikeeta jos jostain vois selata menneitä viikon levyjä.

[Untgrad]

Oy, nyt oli pakko tehdä tunnus laudalle, jotta pääsee päästämään höyryjä asiasta:

Imperiumin levyarvostelut ovat poikkeuksetta lyhyehköjä, ja joskus jopa vain muutaman virkkeen raapaisuja. Tällä hetkellä etusivulta pääsee vaikkapa tähän arvosteluun (https://www.impe.fi/reviews/1/20559), jossa sekä levynkansi ja yhteen liimattu YouTube-video vievät kumpikin enemmän näyttöpinta-alaa kuin varsinainen arvioteksti (joka on vain ~700 merkkiä pitkä).

Hyvin kirjoitetussa tekstissä ei ole yhtään ylimääräistä, mutta noin lyhyeen - parin twiitin - pituiseen ei vaan saa mahtumaan millään tavalla kattavaa tai syvällistä arviota levystä. Alimittainen teksti ei tee kunniaa levylle (riippumatta siitä ansaitseeko arvostelun kohde sitä ylipäänsä...), arvioijalle tai alustallekaan.

Optimipituus on subjektiivinen käsite, mutta omaa silmää miellyttävät (hyvin pikaisella otannalla revityt Mapen tai vaikkapa Peuran) n. 2000-3000 merkin sapluunaan osuvat arviot. Tuota pidemmät tuppaavat menevän usein jo runkkaamisen tai fanipojuilun puolelle.

Jos harvakseltaan luen arvioita, luen ne pääosin kansainvälisistä lähteistä juuri edellä mainitusta syystä; haluan saada jonkinlaisen hyvän ennakkovihin kuuntelun kohteeseen, en vain muutamaa kiireessä väkisin väännettyä lausetta, joissa ei pahimmillaan ole mitään informaatiosisältöä.

[Jussi]

^ validi pointti omasta mielestänikin tuossa. Itse pyrin noissa harvoissa arvioissani lähtökohtaisesti panostamaan pidempään tekstiin, mutta sortunen toisaalta turhan usein juurikin tuolle mainitulle 'fanirunkkaamisen' osastolle

Nyttemmin olen koettanut erityisellä effortilla pitää mitat lyhyempinä, kuten esimerkiksi tuossa toissapv Angel Swordissa.

[Hellbilly]

Vaikka lyhyempiä arvioita joukkoon mahtuu, ei minusta kyllä voi mitenkään sanoa että pääosin lyhyehköjä. Kyllä reilu osa on useamman tuhannen merkin pituisia.

Minusta sellainen puolesta yhteen A4-sivua on juuri hyvä mitta arviolle, eli ~1500-3500 merkkiä. Olennaisen voi joskus saada sanottua muutamassakin kappalessa, joskus jopa virkkeessä, ja mieluummin minä ainakin luen kompakteja tekstejä. Mutta ymmärrän toki, että jos arviosta ei saa irti miksi levy on/ei ole hyvä, niin kyllähän se tuntuu turhalta arviota lukea.

Hedelmällisempää minusta olisi miettiä mitä noista lyhyistä arvioista puuttuu. Esimerkkinä: joskus - muualla ja Imperiumissa - pidemmästäkin arviosta saattaa puuttua genrekuvaus, jolloin bändiä tuntemattomalle saattaa pahimmillaan jäädä hämärän peittoon millaisesta bändistä on kyse.

Ja vielä toisesta kulmasta: nuo syvän keskinkertaiset ja vähän keskinkertaista heikommat 5.5 - 6.5 levyt ovat joskus niin mitäänsanomattomia, ettei niistä ihan oikeasti irtoa paria bulkkivirkettä enempää tekstiä. Bulkkilevylle bulkkiarvio, sano. Itse ainakin joskus kamppailen geneeristen perus-äijähardcorelevyjen kanssa, mitä sanoa kun levystä ei vaan oikeasti ole muuta sanottavaa kuin "taas yksi äijäharkkorelevy, kuuspuol kautta kymmenen."

[heraklos]

Oy, nyt oli pakko tehdä tunnus laudalle, jotta pääsee päästämään höyryjä asiasta:

Imperiumin levyarvostelut ovat poikkeuksetta lyhyehköjä, ja joskus jopa vain muutaman virkkeen raapaisuja. Tällä hetkellä etusivulta pääsee vaikkapa tähän arvosteluun (https://www.impe.fi/reviews/1/20559), jossa sekä levynkansi ja yhteen liimattu YouTube-video vievät kumpikin enemmän näyttöpinta-alaa kuin varsinainen arvioteksti (joka on vain ~700 merkkiä pitkä).

Toisaalta eihän tuosta levystä oikein voi sanoja löytää. Olisi sen voinut kiteyttää kirjaimiin vmp. Human Fortressin huonoin levy on kyllä tuo. Minusta tuo oli varsin osuva arvio: ei kannata uhrata tuolle levylle sekuntiakaan. Mitä voi sanoa levystä, jossa ei ole oikeastaan mitään hyvää eikä kuuntelukelpoista?

[Jussi]

Mitä voi sanoa levystä, jossa ei ole oikeastaan mitään hyvää eikä kuuntelukelpoista?

Vaikka näin, käydä läpi?

[Blizk]

Tuoreen The Ocean -levyn arvio: https://www.impe.fi/reviews/1/21346

Aika yllättävää että herra Kaartinen erehtyi luulemaan Holocene-kappaleen laulajaa Jonas Renkseksi. Se on rumpali Paul Seidel Jurassic | Cretaceous ei myöskään ole nimikappale, mutta luultavasti vaan ajatusvirhe. Muuten kyllä ihan pätevä kuvaus levyn soundista.