Megadeth

[Jussi]

Meinannet spessuversion bonareita? Kuten asiaan kuuluu, japsi-ja Spotyfy-versioissa on toki omansa. Kerää koko hauska sarja!

Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, joten laitettakoon nuo kaksi viimeistä tähän alle

Kuten ed. sivulle kirjoitin, niin parempia ne Look Who's Talking ja Last Dying Wish ovat.

edit: juuri noin olen itsekin toiminut jo vuosia, yhtä surutta. Ostin levyn = bonarit haalin ilmaiseksi!

[HeadCrusher]

Mitenköhän eivät nuo bonareiksi laitetut biisit muka mahtuneet/sopineet levylle. Paskemmat vedot (Lying In State & Post-American World) heivamaalla pois ja nuo laittamalla tilalle olisi ollut selvästi parempi kokonaisuus.

Meinannet spessuversion bonareita? Kuten asiaan kuuluu, japsi-ja Spotyfy-versioissa on toki omansa. Kerää koko hauska sarja!

Mä tarkoitin noita Jussin mainitsemia biisejä, Look Who's Talking ja Me Hate You. Ihan hillitöntä menoa nuo bonus hommat nykyään, kymmenen eri haistapaska painosta ja toki jokaisessa omat bonarit. Itse ainakin lataan kaikki bonusbiisit netistä ihan surutta, ei sitä samaa levyä montaa kertaa jaksa ostaa.

[Sabbathman]

Aika sekavaa soopaa, mutta tuskin tällä on edes väliä enää:

MEGASTAINE Explains In More Detail Why 'Rust In Peace' Lineup Reunion Didn't Happen

February 2, 2016

http://www.blabbermouth.net/news/megade ... nt-happen/

[Jussi]

Minusta taas tämä on varsin fiksusti sanottu

And it was so obvious that it wasn't meant to be. It's like trying to rearrange the deck chairs on the Titanic; the boat's going down [and] there's no sense doing it. I think it's better off that the fans just hold on to that wonderful memory of the four of us playing together and the music that we made than trying to do something that, obviously, there's a lot of history and a lot of scars and a lot of tension and stuff like that. 'Cause if you remember how everything ended, Marty had a nervous breakdown and wanted to play more J-Pop. And when we were doing 'Risk', he said that we needed to go even more alternative than that record was. And I said, 'No.' We needed to go back to our roots. And Nick had injured his arm, so his playing ability had been challenged. Now, do I still love those guys? Of course I do. They are my friends and brothers from the band's alumni. Now, do we all get along? Well, you know, what day is it?"

maailmassa on jo tarpeeksi väkisintehtyjä & sen kuuloisia reunioneja *anthraxanthraxanthrax*

Mutta tämä taas on hauskaa ja taattua Davea kun laitoin Dystopian ekaa kertaa soimaan, sitä kiinnitti huomion ensimmäisenä kuinka "gravely" Mustainen vokalisoinnit nykyään ovatkaan.

On whether MEGADETH held any rehearsals with Friedman while attempting a reunion of the "Rust In Peace" lineup:

Mustaine: "No, we didn't play with Marty. Marty had sent some e-mails saying, 'Oh, man, you know, the fans have this self-inflated importance of 'Rust In Peace' beyond what it really is. And I was, like, 'Huh?' So I didn't know if that was a backhand to the face of the fans or not, but he had basically said that if we were gonna do anything, it had to be better than 'Rust In Peace'. And he sent me over some links to some songs that he thought should be the direction that we were going in, and one of it was this J-Pop band with some Japanese girl singing, and I was, like, 'Uh-uh. This ain't gonna work.' More power to [Marty for being into that stuff]. Do what you want, Marty. He's a great guitar player. But I'm not gonna sing like a Japanese girl."

[Estranged]

Tulipahan Megadaven uutuus kuunneltua: Sitä samaa geneeristä ja yhdentekevää läpsyttelyä, mitä bändi on suoltanut jo viimeiset 15 vuotta. Viekää hihhulille huumeita, jotta se saisi vielä jotain säväyttävää aikaiseksi.

[Pagan Fears]

Tulipahan Megadaven uutuus kuunneltua: Sitä samaa geneeristä ja yhdentekevää läpsyttelyä, mitä bändi on suoltanut jo viimeiset 15 vuotta. Viekää hihhulille huumeita, jotta se saisi vielä jotain säväyttävää aikaiseksi.

Haluat ukon hautaan?

Oikein hyvä levy tämä uusi on, hettämällä 2000-luvun parhaimmistoa Mega-Davelta.

[Toxic Enema]

Ehdottomasti samaa mieltä. Kävi niin kuin TSHF:n kanssa. Aluksi ei säväyttänyt niin kauheasti, mutta kasvaa joka kuuntelulla. Ehkä Kiko Loureiron olisi ollut parempi kuulostaa itseltään kuin Marty Friedmanilta. Parempi Friedman kuin Broderick. Dave vetää persoonallaan huutelijoita tykönsä, vaikka musiikissa ei olisi valittamista.

[Sabbathman]

Ensimmäisten kuuntelukokemusten perusteella Dystopia on metallisinta Megadethiä vuosikausiin. Synkkä, nimensä mukaisia tunnelmia, rautaista kitarointia niin riffipuolella kuin erityisesti liidiosastolla, ihmeen hyvin tuntuu äijillä riittävän ideoita vielä tänäkin päivänä. Rumpupatteristossa ei ole pelkkää mättöä ja mäiskettä, vaan mukana on sopivasti svengiäkin - ei ole mikään turha kaveri tämä Adler. Hienosti Jr. jyrää taustalla ja pitää homman jykevästi kasassa. Dystopia vaikuttaa "kasvulevyltä" ja tämä on jo nyt nousussa jopa kovimmaksi Megadeth-levyksi sitten Countdownin.

Näiden muidenkin uusimpien levyjen arvostus on kohonnut tässä matkan varrella, esim. paljonkin parjatut 13 ja Super Collider alkavat maistua todella hyvältä. Muutenkin tämän kuunteluteeman aikana on tullut lopullisesti selväksi että kaikkien tulisi haudata turhat haaveilut siitä mitä Metallica olisi saavuttanut jos Dave olisi ollut pidempään tai jopa tänäkin päivänä mukana - ei voi tietää mitä kaikkea Metallicassa olisikaan tapahtunut, mutta sen kyllä tietää että moni hieno tuntemamme Megadeth-levy olisi jäänyt tekemättä. Katsotaan pelkästään aikaa 2008 alkaen: Metallica julkaisi viimeisimmän levynsä 2008 ja on sen jälkeen rundannut vuosittain, tänä samana aikana Megadeth on julkaissut jo neljä levyä ja rundannut myös normaalisti. Megadeth etenee vauhdilla.

Nyt uusi kierros käyntiin, ykköslevystä lähdetään taas!

[Lane]

Ensimmäisten kuuntelukokemusten perusteella Dystopia on metallisinta Megadethiä vuosikausiin. Synkkä, nimensä mukaisia tunnelmia, rautaista kitarointia niin riffipuolella kuin erityisesti liidiosastolla, ihmeen hyvin tuntuu äijillä riittävän ideoita vielä tänäkin päivänä. Rumpupatteristossa ei ole pelkkää mättöä ja mäiskettä, vaan mukana on sopivasti svengiäkin - ei ole mikään turha kaveri tämä Adler. Hienosti Jr. jyrää taustalla ja pitää homman jykevästi kasassa. Dystopia vaikuttaa "kasvulevyltä" ja tämä on jo nyt nousussa jopa kovimmaksi Megadeth-levyksi sitten Countdownin.

Samaa mieltä. Mukavan metallinen Megadeth-lätty.

Adlerin monipuolisuus oli yllätys. En ole juurikaan Lamb Of Godia kuunnellut.

Toivottavasti ei ole taas jonkun riskin aika tämän "tavanomaisen" jälkeen!

[clairvoyant]

Ellefsonia olisin kaivannut reippaammin miksaukseen.

Muutenhan levyssä ei ole vikaa. Jonkun hittikertsin olisi voinut ehkä värkätä, mutta mieluummin toisaalta tasaisen hyvää kuin laidasta laitaan heittelevää tasoa.

[Sabbathman]

Dystopia on näköjään levy joka avaa silmät ja korvat joka kerta. Kiukkua, ukkospilviä ja tiettyä omaperäistä pirullisuutta jota ei löydy muilta bändeiltä. Uran viimeisin levy on osoittautumassa yhdeksi kovimmistakin! Jopa laulu toimii paremmin kuin vielä muutamia vuosia sitten.

Yritin ottaa tästä biisejä best of -settiin, mutta nyt en malttanut jättää pois kuin tuon (helvetin kovan) instrumentaalin ja (raivokkaan) coverin.

[Acemaster]

Sorrun taas siihen virheeseen että kommentoin jo ekan kuuntelukerran jälkeen. Mutta johan läks!

Kas, onkohan Kiko Loureiro tuonut bändiin liittyessään mukanaan paljon hyviä ideoita ja variaatiota. Hyvin leikitään intervalleilla sekä muualtakin kuin jenkkilästä peräisin olevilla melodiakuluilla, eikä tarjota vain jotain massatykitystä. Varmasti tekee hyvää tällainen eri genrestä poimittu kitaristi - uusia ideoita, ei leipääntyneitä vanhoja jenkkirässäreitä, jotka ovat antaneet jo kaiken genrelleen. Mukavaa, että biiseissä on introja, osuudet vaihtuvat, hyviä lickejä, jne. Usein hyvän rässin merkkejä, ei geneerisen junttauksen. Sabbathmanilta hyvä termi "omapuolinen pirullisuus", tämä tulee erityisen hyvin esiin tällä levyllä muun muassa noiden lueteltujen ominaisuuksien vuoksi. Ja taiturimaisen kitaroinnin.

Daven smurffilaulusaundi on nyt mukavasti korvautunut vähän väkevämmällä ilmaisulla, Threat Is Realissa jopa siinä määrin, etten edes tunnistaisi Mustaineksi jos en tietäisi. Yrittääkö Dave kuulostaa Chuck Billyltä? Tällaisenaan vähän kesympi versio hänestä, mutta siis toki kiinnostavamman kuuloinen kuin normi-Dave. Itse asiassa koko biisiä luulisi Testamentilta pöllityksi.

Hyviä hetkiä vähän joka biisissä! TIS kuin nyky-Testamentia, Dystopiassa ja Death from Withinissä todella hyvät soolot, Fatal Illusionsissa hyvää kitaroiden kanssa kikkailua, toimivasti yhteen naitettuja osioita ja todella groovaava alkupuolen pääriffi - aerosmithmainen biisi paikoin jopa, mitä nyt tietysti hevimpi. Adler tehnee biisiin myös paljon; Bullet to the Brainiin ainakin tekee tuon maanisen laahaavan otteen ja liidin kanssa. Groove tulee esiin myös albumin loppupuolen The Emperorissa, jossa on jopa uglykidjoemaisia juttuja.

Poisonous Shadows on todella hyvä, monipuolinen ja tunnelmallinen biisi, ihan albumin parhaita. Monipuolinen on samoin Conquer or Die, oikein tyylikäs instru, joka vähän rauhoittaa tunnelmia ennen kuin taas mennään. Todella toimiva hengähdystauko, mitä nyt kuuluu kumminkin levyn parhaimmistoon sekin. Lying in State on aggressiivinen, todella tyypillinen uudempi MD-biisi, vähän tavallista vahvempi sellainen. Tasoa Head Crusher- ja Sleepwalker-sinkut. Onneksi nyt on kuiten sinkkuslotteihinkin tunkea tuoreempaa ja parempaa. Tämä olisi ollut aika perusvarma siihen.

Coverit ovat todella yllättäviä, perinteiselle heville ja rockille ja jopa punkille kumartelevia lopetuksia. Hyviä versiointeja, groovea ja suoraviivaisuuden ja kikkailun komboa tarjoavat.

Niin hyviä hetkiä etten olisi Megadethiltä enää odottanut! Todella monipuolista tarjontaa, ja biisien osuudet menevät todella saumattomasti yhteen. Immah impersseded!

[ChosenTwo]

Dystopian deluxe edition saapui vihdoinkin tuossa toissa viikon lopulla, joten olen päässyt nyt vajaan parin viikon ajan albumiin tutustumaan.

Ensinnäkin kommentit pakkauksen sisällöstä: Tässä versiossa levyllä on siis mukana pari bonusbiisiä ja isossa kotelossa tuli mukana myös Ceek VR cardboard headset. Minulla ei ollut mitään hajua siitä, että mikä tuollainen headset on ja miten se toimii. Kasattuani tuon pahviviritelmän ymmärsin miten sen teoriassa kuuluisi toimia (eli Oculus Riftin halppisversio), mutta käytännön testit jäivät kokematta. Paljastui nimittäin sellainen kokemusta hieman haittaava yksityiskohta, että homman toimimiseen vaaditaan vähintään Samsung Galaxy s5 ja minullahan on tietenkin s4.

Onneksi parempiosainen bändikaverini kävi jumalaisine s6-luureineen kyläilemässä ja sain testailtua tuon "virtuaalikeikan" toiminnan. Ei se ollut nyt ehkä mikään ihan veret seisauttava kokemus, johtuen kännykän tuottaman kuvan laaturajoituksista, mutta kieltämättä kyllä hyvin mielenkiintoinen idea kaikkinensa. Onhan se aika jännää pyöritellä kuvaa täysin vapaavalintaisesti päänliikkeiden perusteella. Pistää kyllä kovasti miettimään, että kuinka kivaa voikaan olla tällaisen tekniikan hyödyntäminen vähän paremmilla laitteilla. Sitä Oculus Riftiä odotellessa.

Mutta Oculus Riftiäkin hartaammin tuli odoteltua tätä levyä, etenkin neljän (sisältäen Fear-lainan) todella lupaavan ennakkomaistiaisen jälkeen. 4/11 normilevyn biisilistasta oli siis havaittu jo etukäteen toimivaksi ja suuri kysymys kuuluikin, että oliko levyn toimiva anti julkaistu jo etukäteen? Onko levy pistetty alkamaan tiukalla thrash-tykityksellä, mutta sitten siirrytään tylsään läpsyttelyyn seitsemän (tai deluxe editionissa yhdeksän) raidan ajaksi?

Onpa se levy tässä sitten kuuntelussa ollutkin. Listaillaan tähän nyt oikein kappalekohtaisia hajanaisia ajatuksia koko sisällöstä.

01 - The Threat is Real
- Kohtalaisen väkevä startti levylle. Tämä on sen tyylistä kamaa, mitä Megadethilta toivoo kuulevansa.
- Jo ensimmäisessä riffissä on enemmän munaa kuin mitä koko Super Collider -levyssä.
- Hyvää melodiaa leadeissa.
- Biisi lopetetaan tyylillä.

02 - Dystopia
- Levyn paras kappale!
- Kaikessa simppeliydessään (toki ei kauhean simppeliä lead-kitaran osalta) aivan mahtava kertsi.
- Hyvää melodiaa ja lopussa vanhaa kunnon Megadethia edustava vaihtuva tempo + soolo-osio. Toimii!
- Pidän kappaleesta itseasiassa niin kovasti, että rankkaan sen Rust in Peacen jälkeen julkaistun Megadeth-tuotannon top kolmoseen. Blackmail The Universen ja Washington Is Nextin rinnalle.

03 - Fatal Illusion
- Ensimmäisenä sinkkujulkaisuna pihalle pistetty biisi, joka teki heti selväksi, että nyt on syytä odottaa aika kovaa levyä.
- Lähempänä Megadethin 80-luvun tuotantoa kuin mitään sen jälkeen julkaistua. Ja nimenomaan sitä parempaa 80-luvun tuotantoa.
- Intro on hyvin omalaatuinen ja raskas. Kummallinen nykivä rytmi. Tykkään suuresti.
- Basso ei ole kauhean suuressa roolissa levyllä näin muuten, mutta tässä pääsee Dave jr.kin loistamaan. Mustainen juttujen perusteella Ellefsonia meinasi kyseinen bassoriffi vähän hajottaa ja sekös vanhempaa Davea sitten nauratti. Mielikuva räkäisesti nauravasta ja Ellefsonille vittuilevasta Mustainesta huvittaa puolestaan minua.

04 - Death from Within
- Sinkkubiisien jälkeen ensimmäinen maistiainen muista kappaleista... Ja perkeles, sehän kuulostaa edelleen hyvältä!
- Kauttaaltaan kyllä hyvää suorittamista ja hyviä riffejä. Kolmen ensimmäisen biisin rankka linja jatkuu.
- Erikoismaininnat Mustainen soolon taustalla tulevalle riffille + varsin toimivalle nostolle ennen viimeistä kertsiä.

05 - Bullet to the Brain
- Jyrän lailla etenevä säkeistöriffi. Säkeistön luonne tosin muuttuu täysin laulun startatessa, kun sieltä tuleekin räyhäämisen sijaan rauhallista ja ”leijuvaa” laulumelodiaa ja lead-kitaraa.
- Tykkään kertosäkeestä. Jotenkin niin tuttua ja turvallista Megadethia.
- Jälleen todella hyvää riffiä soolo-osan taustalla. Ja hyvää melodiaa sooloissa.

06 - Post American World
- Ensimmäistä kertaa biisiä kuunnellessani jäin todella kovasti ihmettelemään kertosäettä. Se tuntui tönköltä ja tylsältä antikliimaksilta koko kappaleelle. Kuitenkin kuuntelukertojen karttuessa päädyin huomaamaan, että eipä tuo kertosäe enää särähtänytkään korvaan. Ei se ole sentään kappaleen kohokohdaksi noussut, mutta siinäpä se menee osana kokonaisuutta, aiheuttamatta tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Ensivaikutelma oli siis tällä kertaa petollinen.
- Kertosäettä lukuunottamtta tykkäsin alusta asti kappaleen tasaisesta junttauksesta, joka tuo mieleen Exodusin 2000-luvun tuotannon hitaammat biisit.
- Soolo-osion alku on kyllä sekopäinen, mutta siitä taasen en sitten edelleenkään tiedä, että onko se hyvä vai huono asia. Onpahan ainakin erilainen.
- Adlerin rummutukselle iso peukku. Hyvää groovea ja virneen naamalle saavia fillejä.

07 - Poisonous Shadows
- Kovasti kehuja kerännyt kappale, joka ei kuitenkaan ole henkilökohtaisesti noussut ihan sinne suosikkien joukkoon.
- Säkeistön rytmipatternit ovat jees.
- Kertosäe tuntuu ehkä vähän laahaavalta.
- Vaikka ei kuulu ihan suosikkeihin, niin puolustaa kuitenkin paikkaansa albumilla. Tähän mennessä siis 7/7 hyvää raitaa kasassa. Ei huono aloitus levylle.

08 - Look Who's Talking (Bonus)
- Biisin aloittava melodia tuo kovasti mieleen The Conjuringin.
- Siihen tosin ne mielleyhtymät loppuvatkin ja kokonaisuutena biisi muistuttaa lähinnä The World Needs a Hero -levyn antia.
- Ihan ok kappale, mutta ei ihan tähän astisten muiden raitojen tasolla niin laadullisesti kuin rankkuudeltaankaan. Ymmärrettävästi siis bonusbiisi.

09 - Conquer or Die!
- Tyylikäs instrumentaali. Harvassa ovat nykypäivänä tällaiset.
- Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että Loureiro on ollut varsin onnistunut pestaus. Löytyy Broderick-tyylistä virtuositeettia, mutta lisäksi löytyy jotain mitä Chrisiltä puuttuu; tyylitaju. Kuten monet muutkin ovat pohtineet, niin ajoittain miehen soittelusta tulee kovasti mieleen Friedman ja se ei ole kauhean huono asia se.
- Mustainen mukaan kappale on tarkoitettu Lying in Staten introksi.

10 - Lying in State
- Tasaisella tuplabasari-tykityksellä tahditettua turpaanvetoa vähän Blackmail The Universen ja Never Deadin hengessä.
- Oli todella mukava yllätys, että tästä vaiheesta levyä löytyi vielä näinkin brutaali kappale. Eipä ollut pistetty kaikkia paukkuja levyn alkuun ja pelkkää himmailua loppuun.
- Toimii!

11 - The Emperor
- Ainut Megadethin rock-puolta edustava biisi alkuperäisten kappaleiden seassa.
- Kertsi on hyvä.
- Mustainen soolot pistävät hymyilyttämään. Ihan kuin nämä lickit olisi kuultu aiemminkin?
- Eipä nyt sinällään mikään huono tekele, mutta ei istu rokahtavuudessaan hyvin metalliseen levykokonaisuuteen. Super Colliderilla olisi levyn paras kappale.

12 - Last Dying Wish (Bonus)
- Siinä missä The Emperor on Megadeth-rockia, niin tässä kappaleessa mennään taas sillä levyn linjaan kuuluvalla metalli-otteella.
- Hyvä säkeistö. Mustaine paasaa kuin Amerikhastanissa konsanaan, vaikka lyyrisesti nyt ei toki samaan kategoriaan mene.
- Levyn heikoin kertosäe. Ehkä vielä koen valaistumisen tämänkin kanssa.

13 - Foreign Policy (Fear Cover)
- Räkäinen ja ärhäkkä.
- Alkuperäinen kappale ei ole tuntemuksia herättänyt, mutta Megadethin versio toimi heti.
- Hyvä tapa lopettaa levy.

Hyvää kannatti nähtävästi odottaa. Eipä sinne kauheasti ole hutiraitoja mukaan siunaantunut.

Dystopia kamppailee kirjoissani 2000-luvun Megadethin parhaan levyn tittelistä. Ja minä kuuntelen 2000-luvun Megadethia erittäin runsaasti, joten se on aika hyvä saavutus se. Rankkaan tässä vaiheessa levyn Endgamea paremmaksi, mutta suureksi suosikikseni nousseen United Abominationsin kanssa onkin sitten jo tiukempaa.

Sen verran pitää antaa kritiikkiä, että bonusbiisien sijoittaminen normilevyn kappaleiden sekaan on kyllä typerästi tehty. Loppuun kuuluisivat, jotta levy olisi 11. biisiin asti samanlainen kokonaisuus mikä se normaalikin lätty on. Nämä bonusbiisit ovat myös ihan syystä bonusbiisejä, kun eivät ole tyylillisesti ja / tai laadullisesti ihan normilevyjen biisien tasolla... Vaikka menisivät käytännössä heittämällä Thirteenillekin, puhumattakaan Super Colliderista.

Paras kokonaisuus olisi mielestäni se bonusbiisitön levy, josta otettaisiin vielä The Emperor pois. Sitten olisi kasassa 10 todella laadukasta ja ärhäkkää kappaletta. Toisena vaihtoehtona The Emperor olisi voitu myös korvata Last Dying Wishillä, joskin parempaa kertosäettähän tuo huutaisi.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin aika helvetin hyvä levy.

[Sabbathman]

Tähän best of -settiin kun nappailin biisejä, niin ideana oli ottaa vain neljä biisiä per levy. MEGA+DETH. 4 kirjainta, 4 biisiä. No eihän tämä idea onnistunut kuin ekalla ja kolmoslevyllä, muutoin valinta piti laajentaa 6 biisiksi. Countdownilta ja Endgamelta oli pakko valita jo 8 biisiä, sen verran vahvoja kokonaisuuksia nämä molemmat. Myös Thirteen on osoittautunut niin vakuuttavaksi paketiksi että siitäkin piti ottaa 8 biisiä. Super Collider on myös kohonnut paremmaksi kuuntelujen saatossa, 6 biisin lisäksi oli vaan pakko ottaa tuo loistava Thin Lizzy -coverikin, ei sitä vain voinut jättää! Dystopia on jo näissä alkurymistelyissä niin mukaansa tempaava ja verevä teos, että on jotenkin pakko pitää biisejä mahdollisimman monta, siksipä jätin (vaivoin) pois vain instrun ja coverin.

No, nämä settilistat eivät toki porukkaa kiinnosta, omaksi iloksihan näitä väsäilen mutta pointti lienee se että tämän teeman aikana on täsmentynyt jälleen/jopa ensi kertaa se, että mistä biiseistä todella pidän Megadethissä, klassikoissa erityisesti, mitkä biisit ovat oikeasti niitä jotka tekevät tästä bändistä sen mikä se maailmassani on. Toinen ehkä avartavampi pointti on se, että lisäkuunteluilla todellakin on merkitystä ja ne voimistavat monien biisien vaikutusta - levyt joilla ei ennen ollut niin merkitystä ovat nyt uudessa asemassa, biisit jotka ennen eivät niin osuneet ovatkin nyt vankasti paikallaan tässä karsitussa listassa.

...

Jo tässä vaiheessa Dystopia osoittaa kivenkovasti sen, että yli 30 vuoden jälkeenkin uran parhammistoon kuuluvan levyn aikaansaaminen ei ole Utopiaa vaan todellisuutta. Vituiksi menevä maailma, kasautuva piiloraivo ja uudet jätkät bändissä, tässäpä komea lopputulos, fucking DYSTOPIA!!!

[HeadCrusher]

Jo tässä vaiheessa Dystopia osoittaa kivenkovasti sen, että yli 30 vuoden jälkeenkin uran parhammistoon kuuluvan levyn aikaansaaminen ei ole Utopiaa vaan todellisuutta. Vituiksi menevä maailma, kasautuva piiloraivo ja uudet jätkät bändissä, tässäpä komea lopputulos, fucking DYSTOPIA!!!

No nyt oli osuvasti sanottu.

Dystopiasta vielä sen verran, että lievän alkupettymyksen jälkeen lisäkuunteluilla vasta lähtenyt kunnolla; todella vahva kokonaisuus, olisi vielä parempi ilman noita paria paskempaa biisiä. Mut kuiteski sellainen ~ 8+.

[mad-mike]

Jo tässä vaiheessa Dystopia osoittaa kivenkovasti sen, että yli 30 vuoden jälkeenkin uran parhammistoon kuuluvan levyn aikaansaaminen ei ole Utopiaa vaan todellisuutta. Vituiksi menevä maailma, kasautuva piiloraivo ja uudet jätkät bändissä, tässäpä komea lopputulos, fucking DYSTOPIA!!!

No nyt oli osuvasti sanottu.

Dystopiasta vielä sen verran, että lievän alkupettymyksen jälkeen lisäkuunteluilla vasta lähtenyt kunnolla; todella vahva kokonaisuus, olisi vielä parempi ilman noita paria paskempaa biisiä. Mut kuiteski sellainen ~ 8+.

Ikävä kyllä ei tämä lätty sen kaiken hypetyksen arvoinen ole. 4 todella kovaa rallia ja loput sellaista "massaan hukkuvaa" kamaa. Toki potkii edeltäjänsä Super Colliderin kauas mutta odotin siltikin enemmän tältä levyltä arvostelujen perusteella. Kenties vielä(kin) muutaman pyöräytyksen jälkeen tämä nousee mutta nyt arvosana on 7-/10

[Sabbathman]

Kumma kun nyt uuden albumin julkaisunkaan jälkeen settilistaan ei mahtunut enempää uusia biisejä kuin tuo YKSI jota on soiteltu jo viime vuoden puolella.

MEGADETH kicked off the North American leg of its "Dystopia" world tour last night (Saturday, February 20) at South Side Ballroom in Dallas, Texas,

The setlist was as follows:

01. Hangar 18
02. Kingmaker
03. Wake Up Dead
04. In My Darkest Hour
05. She-Wolf
06. Sweating Bullets
07. Dawn Patrol
08. Poison Was The Cure
09. Tornado Of Souls
10. Trust
11. Fatal Illusion
12. A Tout Le Monde
13. Skin O' My Teeth
14. Symphony Of Destruction
15. Peace Sells

Encore:

16. Holy Wars... The Punishment Due

- BLABBER -

[SabaSaba]

Aika väsynyt jukeboksibändi siis tämäkin.

[Toxic Enema]

Näinhän esim. Endgamen rundilla tehtiin. Aluksi setissä oli vain Headcrusher. Seuraavaksi 1,320 vedettiin ilman laulua. Onkohan kyse sitten siitä, että nimenomaan Dave tarvitsee harjoitusta alle kun kitaransoitto ja laulaminenhan ei kuulemma vieläkään ole luontevin yhdistelmä. Kyllä niitä uusia biisejä vielä tipahtelee settiin. Veikkaisin 3-5 kokonaisuudessaan. Aloituskolmikko on kohta setissä varmasti.

[Sabbathman]

Näinhän esim. Endgamen rundilla tehtiin. Aluksi setissä oli vain Headcrusher. Seuraavaksi 1,320 vedettiin ilman laulua. Onkohan kyse sitten siitä, että nimenomaan Dave tarvitsee harjoitusta alle kun kitaransoitto ja laulaminenhan ei kuulemma vieläkään ole luontevin yhdistelmä.

Mutta eihän Mustaine jännittänyt kuin muiden puolesta kun tällä bändillä alettiin rundata, hänen itsensähän pitäisi pärjätä:

http://www.overdrive.ie/megadeth-dave-m ... overdrive/

[ChosenTwo]

Kingmaker, Sweating Bullets, Trust ja Skin O' My Teeth voitaisiin ainakin heti korvata Dystopian kappaleilla. Ja A Tout Le Monde myös, mutta kai tuon pitää olla setissä mukana, jos katsojien joukkoon olisi vaikka eksynyt yksi nainen. No joo, kauhean sovinistinen kommentti, hyi minua!

Etenkin tuo Kingmaker pistää silmään. Jos lähdetään valikoimaan settilistaa Megadethin koko tuotannosta, niin kuka helvetti haluaa kuulla Kingmakerin? Syynä lienee toki se, että sitä on Super Colliderin rundeilla soiteltu ja siksi se on sitten toistaiseksi jätetty mukaan. Eiköhän tuo ole ensimmäisenä karsittavien jonossa, kun lähdetään tuomaan niitä Dystopian kappaleita kehiin. Joku viitisen biisiä olisi kyllä hyvä. Sitten vaan livetallennetta tekemään ja täältä löytyy ostaja.

Virallisten ja epävirallisten kuvatallenteiden settilistoja katsellessa voi kyllä päätellä, että jos ja kun seuraava live julkaistaan, niin todennäköisimmin siellä tullaan vääntämään ainoastaan sitä yhtä tai max kahta uutta kappaletta.

[Lepra's messiah]

Saisi tulla tuo Ameriikoissa meneillään oleva Megadeth, Bodom ja Suicidal Tendencies + Lombardo -setti Helsinkiinkin syssymmällä. Onko Euroopan keikoista vielä julkaistu mitään tietoa?

[Jussi]

Sweating Bullets, Trust ja Skin O' My Teeth voitaisiin ainakin heti korvata Dystopian kappaleilla.

Mie taas heivaisin mieluummin In My Darkest Hourin ja She-Wolfin. Miksei sen a Tout Le Monden myös. Mutta eiköhän sieltä tule lisääkin noita, vaikkei Endgamen(?) Tuskakeikallakaan tainnut siltä muuta kuin se Head Crusher tulla, vai oliko se rundin alussa sitten (tai itse levykään ilmestynyt vielä)?

[clairvoyant]

Kyllä varmaan jokainen yhtyeen pidempiaikainen kuuntelija on kuullut myös In My Darkest Hourin, Wake up Deadin ja vaikkapa Tornadon ihan riittävän monesti jo livenä. Vähän voisi vaihtaa noita vanhoilta levyiltä mukaan otettavia ralleja.

[Sabbathman]

Uusittu settilista, olisko kova:

01. The Threat Is Real
02. Dystopia
03. Devils Island
04. Set The World Afire
05. Fatal Illusion
06. Architecture Of Aggression
07. Take No Prisoners
08. Five Magics
09. Train Of Consequences
10. Forget To Remember
11. Post American World
12. 44 Minutes
13. Foreclosure Of A Dream
14. Countdown To Extinction
15. Good Mourning/Black Friday

Encore:

16. The Conjuring
17. Rust In Peace...Polaris