Täytyy myöntää, etten ole kunnolla tutustunut tuohon uuteen Rhapsody of Fireen, osittain juuri sen saaman nuivan vastaanoton takia. En ole myöskään tuota From Chaos To Eternityä hommannut vielä, joten sekin kuulematta. Frozen Tears oli kuitenkin vielä sangen mainio, ja parasta Rhapsodya sitten Power of the Dragonflamen.Jussi wrote: Ei-ollenkaan-offtopic: oletko sattunut tuota viimeisintä Rhapsody Of Fire kuulemaan? Meinaan vain, että tässä kuitenkin on jo kaksi parempaa biisiä kuin sillä, tai miksei edeltäneelläkään (Lucan ja Tom Hessin kitaroimalla) kuralla.
Eikä sekään mielestäni kovin hyvä ole koskaan, jos pitää turvautua "On tämä nyt ainakin parempaa kuin se..." -argumentteihin
. Kyllähän tuolla Turillin edellisellä oli ihan kivoja juttuja, mutta jokin tietty energia hommasta oli vaan kadoksissa eikä kumpikaan näistä näytebiiseistä erityisesti sytytä. Voi toki olla myös, että itselläni aika on vaan ajanut ohi tästä Turillin sävellystyylistä. Tietyt power metal-jutut kyllä vieläkin maistuu hyvin, ettei ole pelkästään siitäkään kiinni.
yksikin biisi siltä oli '14 Tavastialla liikaa GR:n lämppärinä. Ei kai se auta kun laittaa parasta levyä soimaan, ettei aivan alhoon vaivu. Tuska 2001 neva forget (& Staropolin vyölaukku + salihousut)!
66 min mittakaan ei sinällään tuntunut turhalta tai ainakaan liian tylsältä ja vaikka siellä on niitä maneereja ennenkaikkea Fabiolla taas siedettevänä, niin Staropoli on petrannut sävellysten ja koukkujen kanssa noin 85% edellisestä. Jonka (Dark Wings Of Steel) kurapitoisuus tuli tsekattua vastikään muistin virkistykseksi, etten vanhentuneilla mielikuvilla hauku. Distant Sky oli pätevä avausbiisi ja a Voice In The Cold Wind toinen alkupuoliskon kohokohta. Sittemmin siellä on paljon omia lainailuja vanhoista yhteistöistä Lucan kanssa, mutta mitä sitten? Eivät ole ainoa bändi joka itseään kopioi. Positiivinen yllätys, vaikkei samalla mitään 7½ kummempaa olekaan mutta varsin hyvä kuiten.