Sabaton - The Last Stand

[Jussi]

Tuplat, samasta Civil War-sivuaiheesta vielä, mutta hyvä nimi uudella sinkulla: I Will Rule The Universe

[Jussi]

Tripletti: uusi biisi Saint Patrick's Day ja sehän on hyvä. Tavallista napakampaa kelttiriffittelyä!

Hyvä homma myös, ettei s/t ep:n kolmea originaalibiisiä ole mukana itse levyllä, eivät ne niin hyviä olekaan kuin Rome Is Falling, tai nämä kaksi jo yllä julkaistua.

"Saint Patrick's Day" comes off CIVIL WAR's full-length debut, "The Killer Angels", which will be made available on June 11 via Despotz Records. The group states: "The album deals with a lot of stuff: heroes, traitors, battles and heavy metal....and yes: we have a song called 'Gettysburg'."

"The Killer Angels" track listing:

01. King Of The Sun
02. First To Fight
03. Saint Patrick's Day
04. Rome Is Falling
05. Sons Of Avalon
06. I Will Rule The Universe
07. Lucifer's Court
08. Brother Judas
09. My Own Worst Enemy
10. Gettysburg
11. March Across The Belts (bonus track)

[Koskenkorvasieni]

http://www.radiorock.fi/civilwar

Civil Warin The Killer Angels -levy ensisoitossa Radio Rockilla!

Viime vuoden maaliskuussa Sabaton –ilmoitti neljän jäsenensä astuvan sivuun yhtyeen vahvuudesta. Näistä neljästä entisestä Sabaton –muusikosta (Myhr, Montelius, Mullback ja Sundén), Sabatonin keikkateknikko ”Pizzasta”, sekä Astral Doorsin riveissä itsensä tunnetuksi tehneestä laulajasta Nils Patrik Johanssonista koostuva uusi yhtye, Civil War, ilmoitti olemassaolostaan samana päivänä kuin Sabatonin viimeisin pitkäsoitto julkaistiin.

Civil War julkaisi viime syksynä innostuneen vastaanoton saaneen ”Civil War” EP:n. Nyt yhtye on saanut valmiiksi ensimmäisen pitkäsoittonsa. Michael Shaaran Gettysburgin taistelusta kertovalta romaanilta nimensä lainannut ”The Killer Angels” –albumi sisältää kymmenen genren perinteitä kunnioittavaa heavy metal –kappaletta.

”The Killer Angels” –albumi julkaistaan normaalin CD-formaatin lisäksi kahden tuhannen kappaleen rajoitettuna ja käsin numeroituna vinyyli/cd –kombona ”March Across The Belts” -bonusraidan kera, sekä digitaalisena versiona. Yhtye soittaa ensimmäisen keikkansa Sweden Rock –festivaaleilla kesäkuussa.

Nyt SINUN on mahdollisuus paitsi voittaa tämä rajoitettu vinyyli/cd-paketti itsellesi, myös kuunnella levy ennakkoon!

Kuuntele levy, nauti, kommentoi ja osallistu kisaan!

[Jussi]

ns: Civil War - Lucifer's Court

vihdu mikä biisi! -miten tätäkään porukkaa ei täksi kesäksi kukaan promoottori ollut tarpeeksi fiksu buukkaamaan; Tuskakin kulkenut jälkijunassa kahden Sabatonin vetonsa kanssa. Pitääkö aina tuijotella taustapeiliin?

[Nostromo]

Tuskassa ollut viime vuodet todella yksiulotteista se bändien hankinta. Näinköhän kiinni jonkun henkilön omista mieltymyksistä? Ja sitten itse festari kärsii.

[Jussi]

Tuskassa ollut viime vuodet todella yksiulotteista se bändien hankinta. Näinköhän kiinni jonkun henkilön omista mieltymyksistä? Ja sitten itse festari kärsii.

Jeps. Joskus 10 v. sitten käsittääkseni konsultoitiin Mapeakin ja täten saatiin unohtumaton Lost Horizonin keikka mm. Kiitos edes siitä.

[Davy Jones]

Nää on varmaan tosi kivoja nää kolmen ihmisen katsomat Civil War ja Lost Horizon -keikat, mutta Sabaton nyt kuitenkin on se joka myy.

Ei ole Tuskan lavat oikea paikka vielä näille, vaikka hyvää matskua ovatkin tehneet.

e. Me ollaan Jussi huomattu, että olet kyllästynyt Sabatoniin, mutta ei se bändin nousukiidosta tee yhtään hitaampaa.

[Hese]

Sweden Rockissakin oli kolme ihmistä katsomassa Civil Waria? Tuskaan vaan kiitos.

[Jussi]

Nää on varmaan tosi kivoja nää kolmen ihmisen katsomat Civil War ja Lost Horizon -keikat, mutta Sabaton nyt kuitenkin on se joka myy.

Ei ole Tuskan lavat oikea paikka vielä näille, vaikka hyvää matskua ovatkin tehneet.

e. Me ollaan Jussi huomattu, että olet kyllästynyt Sabatoniin, mutta ei se bändin nousukiidosta tee yhtään hitaampaa.

Ai "vielä"; voi nyt siskosi vittu. Mie alan soveltaa J. DeMaion konsultoimaa lähestymistapaa kanssaihmisen kohtaamiseen: if you don't like Lost Horizon, you are not my friend
Ainakin powermetallia kuuntelevien kohdalla, jumalauta. Huono provo.

Kerropas sie välillä jotain, mistä pidät, mieluummin tuoreelta akselilta, eikä ainaista lässytystä miten 'ysiysi teini-Sammet ulisi Land Of The Miraclea vitun paskasti, eiku hyvin'

Ja mistäs sie oot saanut päähäsi, että olisin "kyllästynyt Sabatoniin"? Nightwishiin ehkä, jos tuoreisiin vastauksiin viittaat. Päinvastoin, miehän tykkäsin Carolus Rexistä (ruotsalaisesta versiosta)! Nyt on vain mielenkiintoista nähdä, mihin asti Brodénilla riittää niitä koukkuja sävellystyössä ja inspiraatiota kiertää työkseen elämän..työnsä & luomuksensa kanssa, sydämettömien sessiosoturien (pl. se basisti joo) kera. Toivon menestystä, mutta povaan pudotusta jossain 1-2 seuraavan albumin kohdalla. From grace, sanoisi enklanninpuhuja.

ns: Machine Men - The Cardinal Point

[Nuclear Holocaust]

Kolmen kohdalla sekosin laskuissa...

Civil War - Rome Is Falling@Sweden Rock Festival 2013

[Davy Jones]

Ai "vielä"; voi nyt siskosi vittu. Mie alan soveltaa J. DeMaion konsultoimaa lähestymistapaa kanssaihmisen kohtaamiseen: if you don't like Lost Horizon, you are not my friend
Ainakin powermetallia kuuntelevien kohdalla, jumalauta. Huono provo.

Kerropas sie välillä jotain, mistä pidät, mieluummin tuoreelta akselilta, eikä ainaista lässytystä miten 'ysiysi teini-Sammet ulisi Land Of The Miraclea vitun paskasti, eiku hyvin'

Noh noh, ei pidä hermostua. Hyvä jos Civil War vetää Ruotsissa ja Suomessakin tarvittaessa, eipä siinä.

Mitä omiin mieltymyksiin tulee niin en mahda sille mitään, että ysäri/2000-luvun alun suosikkini ovat sen aikaisiin tuotoksiinsa verrattuna laihaa paskaa. Theocracy ja Sabaton näistä uudemmista tulokkaista ovat ainoat, jotka pääsevät jonnekin Theater Of Salvationin tai Metal Operoiden tasolle. Muilla (Edguy, Avantasia, Dreamtale, Gamma Ray, Stratovarius) on sitten uusia täsmäbiisejä siellä täällä. Noh, Helloween tekee kyllä edelleen perkeleen kovaa jälkeä ja Blind Guardian on paskimmillaankin maailman kaikkien aikojen paras bändi.

Pahoitteluni jos en jaksa innostua jokaisesta b-luokan paskapowerista vain sen takia että se on poweria. Pahoitteluni myös, jos en halua, että jokainen suosikkibändini uudistuu joka levyllä.

Tästä aasinsiltana: olin perjantaina Seinäjoella katsomassa ja kuuntelemassa Bad Religionia. Uuden (2013) levyn biisejä ei olisi vihkiytymätön erottanut 80-luvun tuotannosta mitenkään. Ehkä siksi kuuntelenkin yhä enemmän punkia ynnä muuta ei-power-metallia, koska mielestäni virheettömästi pyörivää pyörää ei ole minkään valtakunnan järkeä keksiä uudelleen.

[Acemaster]

Ylläri että Davy Jonesin kanssa joutuu taas olemaan aika samoilla linjoilla? Ei vaan, minusta edes Theocracy ja Sabaton eivät pääse edes 2000-luvun alun power metal -parhaimmiston tasolle, mikä on aika surullista. Eikä Helloween ole enää tehnyt kovaa jälkeä (tai no, kovaa, as in nopeita biisejä ja kovaa volyymia joo, mutta geneeriseksi mätöksi helposti menee -- missä ne nerokkaat ja omaperäiset biisit ovat?). Kyllä minusta power on ylipäätään mennyt niin kiveen hakatuksi ja yksiulotteiseksi, ja biisintekijöillä ei yksinkertaisesti tunnu olevan harmainta aavistustakaan oikeasti loistavan power-biisin teosta, että eipä tuota uutta enää juurikaan tule kuunneltua. Tai sitten tosiaan se "uudistuminen" milloin stadionrockin, milloin eurodancen suuntaan.......

Sitten taas tuo Civil Warin The Rise of Jotain, eiku Killer Angels, mikä lie, on yksi harvoja näistä uusista joita olen jaksanut kuunnella, ja sehän osoittautui juuri niin hyväksi terapialevyksi kuin oletinkin. Se on kovaa metallia alusta loppuun! Se kuulostaa just siltä miltä sen kuvittelisikin kuulostavan. En usko, että tuollainen yksiulotteinen äijähevi tuosta enää paljon paranee. Se vain, jos biiseissä olisi luovaa rakennetta, sisältöä ja koukkuja, niin itse matsku voisi vielä entisestään parantua, mutta tällä bändillä mikään noin kunnianhimoinen ei liene ollut kiikarissakaan.

Albumi oli tuttu ja turvallinen -- juuri tätä sitä odotti, ja tiesi sen olevan, ennen sen kuulemistakin. Aivan mahtava kombo tuo Sabaton-imitaatio biisinkirjoituksessa + ÄnPee Juuhanssonin mahtavat laulut! (Alan tajuta, miksi sitä kehutaan/haukutaan joksikin Dio 2.0:ksi. Näinköhän itse maestron kuoleman myötä on äänenkäytössään yrittänyt jopa korostaa juuri tuota diomaisinta rekisteriään ja räkäisyyttään? Erik Ravnin alaisuudessa ainakin on laulanut paljon monipuolisemmin ja puhtaammin aikanaan, ja se ei kuulostanut Diolta, se kuulosti Nils Patrik Johanssonilta ja teki hänestä yhden lempilaulajistani ikinä! Ks. Wuthering Heights - Far from the Madding Crowdin ja The Shadow Cabinetin vokaloinnit.)

Sinänsä Lost Angelsin eiku Killing Machinen eiku sen juuri, Killer Angelsin, taso jopa yllätti, että ainakin minä luulin että Brodén on se joka Sabatonin biisitkin on aina tehnyt. Vaan mikäs tommoista musiikkia on tehdä vaikka sitten muidenkin sitä soittaneiden; ei luulisi kauhean vaikeaa olevan. Siitä huolimatta siis positiivinen suoritus jopa biisien laadussa! Vaan ei yllätyksellisyydessä. Mutta tämä oli ihan hyvä näin. En tosiaan itsekään kaipaa sitä uusiutumista useinkaan power metaliltani, etenkin kun ne uusiutumisyritykset tuntuvat menevän syteen tai saveen lähes aina, ainakin sitten minun ei ehkä niinkään musa- vaan ihan vain (power)metallimakuni rajoissa. (Sonata, Stratovarius, geneerinen paahto-Helloween, HammerFall, sata pientä power-pändiä vailla omaa identiteettiä alunalkaenkaan... tosin siis myös yhdessä tietyssä tyylissä pysyminen koko ajan ei usein kanna pitkälle sekään, ellei sitten tyyli satu olemaan omaan korvaan jonkinlainen the tyyli; Sabatoninkin voi juu arvella väsähtävän seuraavan yhen, kahen, kolmen lätyskän aikana, niin kuin Jussikin visioi. En tiedä, kärsiikö biisien laatu, tai edes "suuren yleisön" mielenkiinto, mutta omani varmaan ainakin. Ei nimittäin ole minulle se rakkain tyyli. Simppeli ja äijä ja sillä vielä toistaiseksi toimiva. Geez, onpas minua vaikea miellyttää... Ei saa uudistua, mutta ei pysyä samanakaan.)

Omaksi suosikikseni taidan nostaa tämän levyn gutterballet/cliffsofgallipoli-poljentobiisin eli I Will Rule the Universen, vaan mikään raita ei ole toistaan huonompi. Kova paketti, as said! Tämä levy pitää vain ottaa tällaisena miehekkään kuuloisena pelkistettynä heavy metalina; sitä ei todellakaan kannata lähteä vertaamaan mihinkään vaikka herra Blackmoren kymmenistä eri lähteistä ammentaviin, silti kasassa pysyviin nerokkaimpiin tuotoksiin, sillä silloin se hyvin nopeasti lakkaisi olemasta hyvä levy. Se pitää vain ottaa omana tymäkkänä ja yksinkertaisena itsenään: helposti lähestyttävänä pertsa-Sabatonina Johanssonin vokaalein. Kerrankin onnistuin tässä!

Tuo keikka-asia on vähän kaksiteräinen miekka. Ihan totta: ei "suuri yleisö" vielä mitään Civil Waria tunne, mutta toisaalta millä sen tunnettavuuden sitten muuten saisikaan aikaiseksi, jollei potentiaalisesti loistavilla keikoilla Suomen suvessa, jossa se känniyleisö on toteamassa yhteen ääneen että "mitäs vidduja nämä nyt on? Ihan simppahyvää! Ja Ruotsista vielä, ja Sapatoonia!". Muut mahdollisuudet kai olisivat, että ihmiset lukisivat Suomen verraten runsaslukuista ja edelleen pääosin aika kovatasoistakin musajournalismia, tai sitten se itsestäänselvä että bändin mainosrahat olisi luokkaa Metallica, jolloin ruutuaika, radiosoitto sun muu, ja siten suosiokin, olisi taattua automatik. Näihin ei kuitenkaan taida resurssit riittää. Joten, mikä on ainoa tapa saada Civil War mahdollisesti jo ensi kesäksi päälavakuntoon? Bookkaamalla sitä täksi kesäksi ihan älyttömän monelle festarille niille sivulavoille. Miten tämä sitten varmuudella järjestyy? Viime kädessä ainakin siten, että mahdollisimman moni kiinnostunut kuulija toivoisi promoottoreilta tätä bändiä bookattavaksi... Toimii, vaikka itse promoottoreilta olisi bändi mennytkin ohi. Bändien bookkaamisen luulisi olevan aika hakuammuntaa ilman kuulijoiden toiveita. Silloin juuri täytyy kai lähinnä luottaa listasijoituksiin ja myyntilukuihin, jolloin sitten marginaaliyleisöjen mielestä juuri heidän genrensä ja kulttibändinsä jää bookkaamatta, jolloin sekin yleisö jää saapumatta, ja taas on festari kaupallistunut ihan käsiin, ja niin edelleen... Näinhän tämän luulisi toimivan.

Kaoottisesta ja provosoivasta postauksesta pyydän pienissä määrin anteeksi; on vielä turhan aikainen aamu.

[Spacecake]

Ruotsissa ainakin käynyt kaupaksi Carolus Rex.

Grattis pojkar

[Jussi]

+ ÄnPee Juuhanssonin mahtavat laulut! (Alan tajuta, miksi sitä kehutaan/haukutaan joksikin Dio 2.0:ksi. Näinköhän itse maestron kuoleman myötä on äänenkäytössään yrittänyt jopa korostaa juuri tuota diomaisinta rekisteriään ja räkäisyyttään? Erik Ravnin alaisuudessa ainakin on laulanut paljon monipuolisemmin ja puhtaammin aikanaan, ja se ei kuulostanut Diolta, se kuulosti Nils Patrik Johanssonilta ja teki hänestä yhden lempilaulajistani ikinä! Ks. Wuthering Heights - Far from the Madding Crowdin ja The Shadow Cabinetin vokaloinnit.)

Noup. Tuo on tosiaan ollut WH:in rikkaus ja juttu. Muissa bändiyhteyksissä on ollut sitten yksipuolisempi, jos niin voidaan noin hyvästä laulajsta sanoa. Tsekkaa vaikka "ekalta" (tod. näk.) levytykseltään, Astral Doorsin debyytiltä. Joka juuri Diomaisuudellaan ällistytti silloin 9 vuotta sitten. Toinen esimerkki, ehkä parempi.

Mitä Davy Jonesin heittoihin tulee, en tiedä oliko minulle suunnattuja, mutta itsehän en nimenomaan haluaisi minkään muuttuvan. Lapsesta saakka maailman muutosvastarintaisin, henkinen 60-vuotias. Vanhassa vara parempi, tekniikassa varsinkin ja tietokoneen päivittäminen on aina askel huonompaan. Ei siis edes tarvitse puhua suosikkien musiikillisesta uusiutumisesta.
Omasta mielestäni en myöskään 'innostu jokaisesta b-luokan paskapowerista vain sen takia että se on poweria'; mutta olen hyvin tyytyväinen että kykenen edelleen löytämään uusia suosikkeja vuodesta toiseen!

[Acemaster]

+ ÄnPee Juuhanssonin mahtavat laulut! (Alan tajuta, miksi sitä kehutaan/haukutaan joksikin Dio 2.0:ksi. Näinköhän itse maestron kuoleman myötä on äänenkäytössään yrittänyt jopa korostaa juuri tuota diomaisinta rekisteriään ja räkäisyyttään? Erik Ravnin alaisuudessa ainakin on laulanut paljon monipuolisemmin ja puhtaammin aikanaan, ja se ei kuulostanut Diolta, se kuulosti Nils Patrik Johanssonilta ja teki hänestä yhden lempilaulajistani ikinä! Ks. Wuthering Heights - Far from the Madding Crowdin ja The Shadow Cabinetin vokaloinnit.)

Noup. Tuo on tosiaan ollut WH:in rikkaus ja juttu. Muissa bändiyhteyksissä on ollut sitten yksipuolisempi, jos niin voidaan noin hyvästä laulajsta sanoa. Tsekkaa vaikka "ekalta" (tod. näk.) levytykseltään, Astral Doorsin debyytiltä. Joka juuri Diomaisuudellaan ällistytti silloin 9 vuotta sitten. Toinen esimerkki, ehkä parempi.

Juu. Tiedän miehen tulkinnat (tai reserviin nähden lähinnä moisen puutteet!) ainakin Astral Doorsista ja Richard Anderssonin Space Odysseystä, mutta WH:n matsku on kai minulle vain niin mielivaltaisen paljon tutumpaa kuin kumpikaan noista, että siksi tulen aina verranneeksi siihen. Ei ehkä pitäisi, kun tiedän minäkin, että tavallisestihan miehestä ei irtoa puoliakaan WH:n lauluista.

Ja uusimmalla (ja kaiketi WH:n viimeiseksi jäävällä, damn it, damn it all to hell nyt oikeesti...) Salt-albumilla oli yksipuolisempi kuin ennen. Jotenkin sen tuhnutuotannosta ja studioäänitysten nopeudesta (bändillä oli albuminteosta jokin päiväkirjatyyppinen intterwabbilöisessä) päätellen olivat jo niin paljon aikataulusta jäljessä, että piti tuottaa vain "jotain", ja kunnon hiominen ja viimeistely jäi siten pois. Tämä on aina ollut "teoriani" Saltista, mutten ole siihen vahvistusta saanut.

Toivottavasti vielä tulisi yhtyeeltä levy(jä). Täysin tappiin asti viimeistelty(jä). On tämän vuosituhannen about parasta poweria tuo rykmentti minusta!

Ai niin, mutta tämähän ei ollutkaan Wuthering Heights -triidi, vaan Sabaton & kumppanit. Noh, öömh, Carolus Rex on kova levy. Tykkään sekä ruotsi-, että enkkuversiosta. Itse asiassa englanninkielinen on minulla soinut paljonkin enemmän. Jotenkin olen kai jo tottumustani ehdollistunut siihen, että Sabaton on englanninkielinen bändi. Syynsä lienee silläkin, että mikään ruotsin kielen fanikaan en voi väittää olevani.

Sellaiset raidat kuin A Lifetime of War, The Carolean's Prayer ja Long Live the King ovat suunnilleen Sabatonin parhaita biisejä ikinä, ja nuo koruttomat laukkapalat kuten The Lion from the North ja Poltavakin meno-osaston kärkipäätä oikeastaan minkä hyvänsä tällaista rälläilyä harrastavan bändin mittakaavassa! Hyviä ovat mainitsematta jääneetkin kappaleet.

Ja Civil War tosiaan kuulostaa minusta silkalta Sabatonilta, paitsi että siinä laulaa N.P. Johansson. Ja tämä on erinomainen juttu, tämä! Molemmat minulle sellaisia mahdollisesti 8½/10-albumeja -- kuten sanottu, varmaankin niin kovia kuin tällainen pienen tyylikarsinan äijähevi vain koskaan voi olla!

[Mr Rami]

Ja uusimmalla (ja kaiketi WH:n viimeiseksi jäävällä, damn it, damn it all to hell nyt oikeesti...) Salt-albumilla oli yksipuolisempi kuin ennen. Jotenkin sen tuhnutuotannosta ja studioäänitysten nopeudesta (bändillä oli albuminteosta jokin päiväkirjatyyppinen intterwabbilöisessä) päätellen olivat jo niin paljon aikataulusta jäljessä, että piti tuottaa vain "jotain", ja kunnon hiominen ja viimeistely jäi siten pois. Tämä on aina ollut "teoriani" Saltista, mutten ole siihen vahvistusta saanut.

En tiedä aikatauluista yms. jutuista, mutta lopputulos on minusta paras Wuthering Heigths. Kolme ekaa biisiä on parasta heviä ikinä ja sitten välibiisit ennen päätöseeposta ovat kovia myös. Ja se pitkä päätösbiisi on paras koskaan tehty tuollainen "pitkä kappale". Jos tuo jää WH:n viimeiseksi levyksi, niin ei paljonkaan paremmin voisi uraansa päättää. (Jotain elonmerkkejä muistan viime vuonna jossain nähneeni, mutta hiljaista on taas ollut.)

Ai niin, mutta tämähän ei ollutkaan Wuthering Heights -triidi, vaan Sabaton & kumppanit. Noh, öömh, Carolus Rex on kova levy.

Niin, kommentoinpä minäkin aiheesta sen verran, että Carolus Rex on tosiaan kova levy, mutta imo bändi on nyt siinä rajamailla, koska homma alkaa maistua puulta. Ainakin itse alan hiukan jo leipääntyä Sabatoniin ja kaipaisin jotain uutta innovaatiota siihen ilmaisuun. Muistaakseni pähkäilin tätä jo levy tai pari sitten ja edelleen on musiikki silti kelvannut. Eli tietysti jos sävelkynä pysyy jatkossakin terävänä, niin mikä ettei mutta silti.

[Acemaster]

Jos tuo jää WH:n viimeiseksi levyksi, niin ei paljonkaan paremmin voisi uraansa päättää.

Tuon pätkän verran olen samoilla linjoilla. Äärimmäisen kova albumi se kaikesta huolimatta on; biisit on taas ihan omanlaisiaan, jopa aiempiin levyihinsäkin verrattuna, ja taas ihan oma luokkansa power metalin kentällä! Uskomaton levy, niin kuin nuo kaikki etenkin Johanssonin aikaiset!

Ihan samaa mieltä että kolme ekaa (jos siis tarkoitat varsinaisesti Away!:n jälkeistä kolmikkoa vasta) ovat ne huikeat, sitten on ne edes vähän vähemmän omaperäiset "välibiisit" (huikeat myös!), ja sitten Lost at Sea. Noin se minunkin päässäni menee se rakenne. Tears nyt siinä välissä vähän kiikun kaakun että kumpaan rykelmään kuuluukaan... Ei ihan niin hyvä kuin kolme edeltäjäänsä kyllä (vaikka siis läheltä käyttää).

Ja The Fieldin tuplakitarasoolotilu on NIIN Keeper-Helloweenia, että siinä minulla nousee karvat pystyyn. Aina. :´) Se on kuin koko muusta biisivirrasta irrallinen suoranainen alleviivattu tribuutti...

Lost at Sea on mahtava kappale, mutta hitonmoista kasvua se vaati minun kohdallani. Kymmeniä kuunteluja sitä on takana, ja aina joskus siitä edelleen aukeaa uusia juttuja. Mutta parhaaksi pitkäksi kappaleeksi en todellakaan lähtisi sanomaan. Niitä on niin äärettömän paljon... Nopeasti mietittynä heti nousee ainakin viisi pitkää biisiä paremmaksi minulla. Hienon hieno tosissaan siis silti!

Albumijärjestys minulla varmaan edelleen päättämätön FftMC:n ja Varjokabinetin välillä -- riippuu ihan siitä, haluaako kuunnella oikein alleviivaavan folkkimenoa vaiko, hyvänen aika, POEN TAI SHAKESPEAREN tasoisia oikein syväluotavaan surullisia LYRIIKOITA aivan käsittämättömän omaperäisen, yhtä kaikki WH:ksi tunnistettavan ja helposti pidettävän progemetallin kera (ja moniko power-bändi edes osaa tai vaivautuu hyviä lyriikoitakaan tekemään, jos nyt ei noin maailmanluokkaakaan?*). Kerrassaan niin käsittämättömiä ovat nuo kaksi ekaa Nils Patrickin aikaista, että Salt taipuu minulla vasta kolmannelle sijalle. Vaikka siis kyllä sekin nyt ihan satavarmasti jostain power metalin top 50:stä, miksei 30:sta, 20:stakin löytyisi... :S

Nii, vaihettaiskos triidin otsikko? Jooh, sori näistä ohi varsinaisen aiheen menevistä viesteistä. Puolustaudun sama vokalisti -kortilla!

* Sivupohdintona: miksihän maailmasta löytyy kerta kaikkiaan niin olematon määrä kokonaisvaltaisesti loistavia muusikoita? Metallin piirissä suurin osa 1) osaa soittaa instrumenttiaan hiton hienosti, mutta siinä se. Sen sijaan pitäisi vielä osata 2) tehdä tosi mahtavia, omanlaisiaan biisejä, ja 3) sanoittaa hienosti. Vähintään yksi, yleensä kaksi, karseimmissa tapauksissa kaikki kolmekin, laiminlyödään näistä käytännössä aina. Luulisi, että ihmisillä olisi enemmän kunnianhimoa.

Vai meneekö yksinkertaisesti kaikki aika siihen, että sitä kitaraa oppii veivaamaan kuin Ynkkä, paitsi että vielä nopeammin, kun Ynkkähän kerran teki sen jo kasarilla? Tai *insert mikä muu tahansa soitin, tai edes muu soittoihanne kuin Ynkän nopeus esimerkissämme kitarassa. Jottain tekniikka-Vaita tai sielu-Santanaa tai vastaavaa. Omaperäisyys- ja saundi-Knopfleria ja -Hendrixiä. Sekä tietty ne Dimebag Darrell ja Chuck Schuldiner ja muut palvotut metalliesikuvat, kuka kellekin, joista pitäisi vielä pistää paremmaksi.*

Ja sitten on Wuthering Heights ja Erik Ravn joka taitaa nuo kaikki kolme kohtaa! Toivon sydämestäni paranemisia miehen selälle! Miten ois pyöräyttää vamman vaikeudesta ja tuskasta vaikka teemalevy?

[Jussi]

Ai sivuraiteilla mutta sama laulaja? ei WH:ssa Brodén ole.
Mutta osahan oli puhunut Civil Warista powerketjussa, mutta se on minusta aika turhaa. Kuitenkin niin iso osa pitkäaikaisesta Sabatonista, että tässä on hyvä.

En tiedä aikatauluista yms. jutuista, mutta lopputulos on minusta paras Wuthering Heigths.

Sama täällä. Paitsi että lasken The Fieldin niiden ässien joukkoon.

Miten ois pyöräyttää vamman vaikeudesta ja tuskasta vaikka teemalevy?

Eikö nämä kaikki ole Ravnin tuskista väännettyjä; tortured bastard...

[Acemaster]

Miten ois pyöräyttää vamman vaikeudesta ja tuskasta vaikka teemalevy?

Eikö nämä kaikki ole Ravnin tuskista väännettyjä; tortured bastard...[/quote]

Olen käsittänyt että lähinnä henkisestä puolesta. Hieno mieli, suuret tuskat. Mutta ihan itse selkäkipualbumi olisi kiva! Keräisi nyt vielä jokusen vuoden surua ja tuskaa fyysisestä (ja siten kaiketi henkisestä) kunnostaan, kunnes se kaikki räjähtää ulos hänen tajunnastaan ja tulos on paras metallialbumi ikinä. B)

No okei sitte: sivuraiteen sivuraide. Sabaton -> Civil War -> Nils Patrick Johansson -> Wuthering Heights. Miten niin offtopic?

[Firewood]

Minä en ihan täysillä tuolle Civil Warille ole vielä lämmennyt. Siis periaatteessa oikeinkin mukavan kuuloista settiä, mutta näin Sabatonin suurena ystävänä tuosta jotain puuttuu. En sitten tiedä onko se ratkaiseva palanen vokalisti vai joku muu juttu, NP Johansson on kyllä osaava tapaus, mutta ei miellytä suuremmin omaa korvaa. Yhtä kaikki, aivan kuunneltavaa settiä ja muutama varsin terävä biisi, joten seurataan jatkoa mielenkiinnolla. Kyllä kai tuo Killer Angels saattaa ihan top10-levyihin mahtua minun listoilla tänä vuonna, mutta ei ihan sinne terävimpään kärkeen.

[Jussi]

Mie olen taas kyllä, Civil Waria soitellut melkoisen kyllästymättä edelleen. Hyvä tatsi bändillä, kun tunnistivat EP:n pari filleriä ja lykkäsivät ne sinne. Sitten Rome Ia Falling on vieläkin parempi albumilla, hieman pidempään maalailevan (tai, no säksättävän) intron kanssa. Jotkut The Killer Angelsin kappaleet ovat toki heikompia kuin toiset, muttei yhtään aivan poisnakattavaa kuitenkaan löydy. Hyvää tasapainoa nopeammasta, garymoore-kelttimenoon ja (ihme kyllä vain yhteen) sabatonmaiseen kiippari-hokemakertsin yhdistelmään. Lucifer's Court on ehdottomasti yksi parhaista kyllä.

Ja kivaa muutenkin kuulla Nils-Patrik Johanssonia näin hyvien kappaleiden kanssa, kun Astral Doorsin biisikynä on ollut alamäessä kolme viimeisintä levyä. Wuthering Heightsissa mies triplaa jo vähintään 3 eri laulajaa tyylinvaihdoksillaan, niin se on vähän eri juttu. Nytkin monipuolisuutta löytyy, mutta WH:ia enemmän liikutaan "perinteisen" hevin, eikä mennä sinne folk/proge -vesille senkään vertaa.

Jääköhän Snowy jo tuolla asenteella pysyvästi Sabatoniin, seuraaviin omiin projekteihinsa asti, kun ei sitä honkkelia voida iskälomalta kutsua edes tuuraamaan:
SABATON Drummer Breaks Toe, Vows To Perform At This Week's WACKEN OPEN AIR - July 30, 2013

[Acemaster]

Voisi ihan hyvin olla niinkin, että tyyli on vähän turhankin lähellä Sabatonia, mutta bändi ei muuten kuulosta Sabatonilta (tai siis kuulostaa, paitsi laulaja). Ihan hyvin tästä voisi uskoa, että juuri Sabatonin suurimmat fanit eivät tapausta sulata - muuten hyvää, mutta eri äijä mikissä kuin Brodén. Samalla se biisien ikimuistettavuus ehkä kärsii.

Minulle päin vastoin, kun olen enemmän N.P. Johansson- kuin Sabaton-fani.

Mie olen taas kyllä, Civil Waria soitellut melkoisen kyllästymättä edelleen. Hyvä tatsi bändillä, kun tunnistivat EP:n pari filleriä ja lykkäsivät ne sinne. Sitten Rome Ia Falling on vieläkin parempi albumilla, hieman pidempään maalailevan (tai, no säksättävän) intron kanssa.

Kuulee muuten selkeästi lauluraidoista, miten biisi on muuten ennallaan EP:n äänityksistä, paitsi kokopitkän "additional vocals" on lisätty jälkikäteen. Ei haittaa kyllä; biisi on lähinnä vain koventunut näiden vuoksi! Ilmeisesti kappaleeseen halutaan ja pystytään noin lisäämään siihen sopivia uusia osuuksia sen jälkeen kun alkuperäistä on itse veivannut reenikämpillä ja keikoilla puhki. Kun alkuperäiseen "kyllästyy" niin sitä lähtee editoimaan edes jotenkin ja biisi lähtee elämään. Tätä soisi kuulevan isommassakin mittakaavassa edelleen, eikä jättää mitään live"improja" vain 70-luvulle. En ylipäätään käsitä, miksi hevissä tuntuu olevan jokin älytön ihanne vain toisintaa se studioversio livenä, vaikka livenähän tilaa juuri olisi tehdä biisillään ihan mitä ikinä haluaa! Bändille itselleen lisää maittavuutta, ja siten varmaan yleisöllekin.

Yllättävän hyvin kestää The Killer Angels kuuntelua joo. Olkoonkin että aika satunnaisesti olen kuunnellut, mutta yhä edelleen sitä jaksaa yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Hyvin sabatonmainen myös, I Will Rule the Universe, on täällä edelleen se lemppari.

[Firewood]

Kylläpä näyttää aivan helvetin hienolta tämä Sabatonin tuleva dvd teaserin perusteella: http://www.youtube.com/watch?v=9FkYxnm70vg

Vielä pitäisi kuukausi odotella ja miettiä, millaisen version tästä tilaisi. Näytti olevan melkoisen monta variaatiota tarjolla ja mitä Levykauppa X:stä tiirailin, niin jotain lähemmäs 65 euroa mahtoi maksaa kallein... Voi olla, että pitää tyytyä kahden DVD:n painokseen

[alspe]

Ihan hyvää Europea!
Missä tässä heavybändissä on kitarat ja bassokitara? Laulu ja koskettimet aivan pinnassa, mutta vähemmän kuuluu mitään murisevaa kielisoitinta?

[mape]

Jaa-a, kuunteliskohan mieluummin biisejä vai Sunn o))):a?