Hard Rock/glam/tukka/kives

[Jussi]

Bonusbiisit osuvat pahimpaan tai parhaimpaan glam-kauteen, vuoteen 1990 ja kitarapartioon Vandenberg & Vai.

Mitä noilla tekee, tuhanteen kertaan kuullun 1990-livebootlegin peruja kun ovat. Sama tsekata sitten koko keikka kun nyt virallisen julkaisunsa reeveereella viimeinkin saa, mitä nuo markkinoivatkin samalla.

[Gambler]

Näyttääpi juutuupi olevan jo pullollaan tuota uutta Whitesnakea, kun jaappanissahan levy on saanut jo julkaisunsa. Pikaisella tsekkauksella tuntus olevan ihan pätevää hårdrokkia olevan tuo ja jopa enemmän kallellaan tuonne vanhan Whitesnaken suuntaan, kuin edeltäjänsä. Mikä ei sinällään ole ollenkaan huono asia...

[Munamankeli]

Mikä seikka pilasikin Whitesnaken miltei täydellisesti! Vähemmän on ainakin tässä tapauksessa enemmän! Muutama hyvä biisi sentään on eksynyt Vain aikaisen Whitesnaken levylle, josta pisteet.

Totta, ja livenä Vai raiskasi myös vanhat biisit. Olin katsomassa mainittua Doningtonin vetoa ja ainoa hyvä puoli Steve Vain soitossa oli tekniikan näyttävyys, johon Whitesnaken esitys paljolti perustui. Sarzo bassossa, Vai/Vandenberg kitaroissa ja Aldridge rummuissa. Kelpasi katsoa, vaikka aiemmin esiintynyt Aerosmith pesi pääesiintyjän mennen tullen. Jännää miten sama jäppinen ensin nostaa David Lee Rothin tasolle, johon kukaan ei olisi uskonut - vuoden 1988 Monsterissa DLR ja Vai pyyhkivät Kissillä lattiaa - ja muutama vuosi myöhemmin tuhrii toisen legendan liki yhtä perusteellisesti.

Itse asiassa Whitesnaken 'Slip of the tongue' kuulostaa nyt paremmalta kuin parikymmentä vuotta sitten. Ostohetkellä odotus oli kova, mutta pettymys melkoinen. Tänään levy on kelpo kuultavaa. Mukana muutama todella hyvä veto, monta keskinkertaista ja vain pari todella kökköä, joista mieleen tulivat 'Kitten's got claws' ja 'Slow poke music'.

[Ismo]

Mikä seikka pilasikin Whitesnaken miltei täydellisesti! Vähemmän on ainakin tässä tapauksessa enemmän! Muutama hyvä biisi sentään on eksynyt Vain aikaisen Whitesnaken levylle, josta pisteet.

Totta, ja livenä Vai raiskasi myös vanhat biisit. Olin katsomassa mainittua Doningtonin vetoa ja ainoa hyvä puoli Steve Vain soitossa oli tekniikan näyttävyys, johon Whitesnaken esitys paljolti perustui. Sarzo bassossa, Vai/Vandenberg kitaroissa ja Aldridge rummuissa. Kelpasi katsoa, vaikka aiemmin esiintynyt Aerosmith pesi pääesiintyjän mennen tullen. Jännää miten sama jäppinen ensin nostaa David Lee Rothin tasolle, johon kukaan ei olisi uskonut - vuoden 1988 Monsterissa DLR ja Vai pyyhkivät Kissillä lattiaa - ja muutama vuosi myöhemmin tuhrii toisen legendan liki yhtä perusteellisesti.

Itse asiassa Whitesnaken 'Slip of the tongue' kuulostaa nyt paremmalta kuin parikymmentä vuotta sitten. Ostohetkellä odotus oli kova, mutta pettymys melkoinen. Tänään levy on kelpo kuultavaa. Mukana muutama todella hyvä veto, monta keskinkertaista ja vain pari todella kökköä, joista mieleen tulivat 'Kitten's got claws' ja 'Slow poke music'.

Ja kun vertaa Slip of the tongueta uuteen ns. Whitesnakeen, tuntuu Slip jo ylittämättömältä mestariteokselta. Rothin bändiin Vai toki sopi, DLR:n musa oli enemmän kitarasankarivetoista, kun taasen Whitesnake oli tuolloin vanhan liiton hardrockyhtye. Nykyäänhän asia on toisin, johtuen DC:n pestaamien jenkkimuusikoiden tyylitajuttomuudesta ja puutteellisista sävellystaidoista.

[Munamankeli]

Ja kun vertaa Slip of the tongueta uuteen ns. Whitesnakeen, tuntuu Slip jo ylittämättömältä mestariteokselta. Rothin bändiin Vai toki sopi, DLR:n musa oli enemmän kitarasankarivetoista, kun taasen Whitesnake oli tuolloin vanhan liiton hardrockyhtye. Nykyäänhän asia on toisin, johtuen DC:n pestaamien jenkkimuusikoiden tyylitajuttomuudesta ja puutteellisista sävellystaidoista.

Niinpä. Mitenkähän pahasti Coverdalella ja Sykesillä menivät sukset ristiin? Whitesnaken 1987 ja Blue Murderin eka ovat hyvää, perinteikkään melodista tavaraa kasarisoundeilla, joka ei ollut (kaupallisesti) liikaa vanhan liiton suuntaan, muttei toisaalta pelkkää autoradioon sopivaa hard rockia pienimmällä yhteisellä jakajalla.

Miehillä olisi varmasti annettavaa toisilleen ja suurelle yleisölle. Ainakin enemmän kuin nykyisillä studioketuilla.

[Ismo]

Ja kun vertaa Slip of the tongueta uuteen ns. Whitesnakeen, tuntuu Slip jo ylittämättömältä mestariteokselta. Rothin bändiin Vai toki sopi, DLR:n musa oli enemmän kitarasankarivetoista, kun taasen Whitesnake oli tuolloin vanhan liiton hardrockyhtye. Nykyäänhän asia on toisin, johtuen DC:n pestaamien jenkkimuusikoiden tyylitajuttomuudesta ja puutteellisista sävellystaidoista.

Niinpä. Mitenkähän pahasti Coverdalella ja Sykesillä menivät sukset ristiin? Whitesnaken 1987 ja Blue Murderin eka ovat hyvää, perinteikkään melodista tavaraa kasarisoundeilla, joka ei ollut (kaupallisesti) liikaa vanhan liiton suuntaan, muttei toisaalta pelkkää autoradioon sopivaa hard rockia pienimmällä yhteisellä jakajalla.

Miehillä olisi varmasti annettavaa toisilleen ja suurelle yleisölle. Ainakin enemmän kuin nykyisillä studioketuilla.

Mietin tota Sykesin meininkiä. Taitaa olla niin, että äijä riitautuu ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) kaikkien kanssa. Saapa nähdä, mitä tyyppi keksii seuraavaksi. Blue Murderin comeback sopisi ainakin minulle...

[Jussi]

The Darkness teki paluun; Justin Hawkins näyttää aika pahalta mutta on kai sentään kuosissa kun biisinkirjoittajanakin (mm. Meat Loaf) kunnostautunut nämä välivuodet. Basistikin on yhtä hörhön näköinen kuin melkoisesti yllättäneen Permission To Landin aikaan

[heraklos]

Täh? Onks ne olleet poissa. No joo, NMCOT.

[Metal Mania]

The Darkness teki paluun; Justin Hawkins näyttää aika pahalta mutta on kai sentään kuosissa kun biisinkirjoittajanakin (mm. Meat Loaf) kunnostautunut nämä välivuodet. Basistikin on yhtä hörhön näköinen kuin melkoisesti yllättäneen Permission To Landin aikaan

Vitun kova! Kummatkin levyt parhautta.

Nyt Suomeen sitten, kun vituttaa vieläkin edellisen keikan missaus.

[tommidt]

Vihdoinkin tämä projekti näkee päivänvalon... Tulikuumaa settiä tulossa tässä genressä!

SCANDINAVIA'S FINEST SECRET THE MAGNIFICENT IS UNLEASHED TO THE UNSUSPECTING MELODIC ROCK CROWD:

Frontiers Records is pleased to announce the release of the self-titled debut album from The Magnificent on November 4 in Europe and November 1 in North America.
With Scandinavia becoming more and more the promised land for quality Melodic Rock bands, it was just natural that Frontiers would dig deep in the scene to find and expose the best new talents around. Then imagine if two of the most gifted guys from the Prog Metal scene in two different Scandinavian countries decided to join forces in a monumental new band project. The result should be nothing but stunning right? Then get this: Circus Maximus singer extraordinaire Michael Eriksen from Norway and Finnish producer/guitarist Torsti Spoof (of Leverage fame) have decided to join forces together in a new Melodic Rock band aptly called The Magnificent.

With the help of musicians including Rolf Pilve on drums, Sami Norbacka on bass and Jukka Karinen on keyboards, The Magnificent offer a monster Melodic Rock album, a record melting the contemporary sound of Brother Firetribe and classic Europe, with obvious hints to the fathers of the genre: Journey and Foreigner.

Songwriting contributions also come from Pekka Heino (Brother Firetribe, Leverage), Tomppa Nikulainen (Brother Firetribe), Tuomas Heikkinen (Leverage), Mats Haugen (Circus Maximus), Kimmo Blom (Urban Tale) and others.

Torsti Spoof said: “A lot of my musical influences come from the 80`s and I always wanted to make an album in that spirit. Now the dream has came true! This one was truly a joyride. Great musicians, songwriters and an AMAZING Michael Eriksen! I think together we`ve made a perfect blend of the old school songwriting with a big up to date sound”
Michael Eriksen added “I grew up in the 80`s and with this album the 80`s are BACK! Working together with Torsti has been a privilege and I believe together we have created a rock album that will apply to all fans of rock music out there. So turn up the volume and enjoy!”

The resulting debut album oozes class, stunning melodies and fabulous arrangements. Eriksen's powerful vocals perfectly complement the spectacular musical landscape created by Spoof and his cohorts. “The Magnificent” is an album that screams for the attention of all Melodic Rock fans.

The Magnificent includes the following tracks: Holding On To Your Love; Cheated By Love; Memories; Angel; Satin & Lace; Love`s On The Line; Bullets; Smoke & Fire; Tired Of Dreaming; If It Takes All Night; Lost; Harvest Moon.
Cheated By Love can be listened in full on the Frontiers webradio on http://www.frontiers.it/webradio.

The Magnificent: Lead and Background Vocals: Michael Eriksen; Lead Guitars, Keyboards and Background Vocals: Torsti Spoof / With Drums: Rolf Pilve, Bass: Sami Norbacka, Keyboards: Jukka Karinen, Backing vocals: Antony Parviainen.

Except on: Memories: Guitar, Bass, Keyboards : Mats Haugen / Drums : Tommy Jacksonville Satin & Lace, Bullets, Harvest Moon: Guitars: Tuomas Heikkinen Tired of Dreaming: Bass: Torsti Spoof.

[Traktor X]

Kuullostaa helvetin hyvältä pelkän tekstin perusteella. Kunhan töistä kotia kerkeän niin samantien klipit kuunteluun.

Viimeisen vuoden parin aikana kyllä helvetisti soinut soittimessa mm. H.E.A.T., W.E.T., Danger Danger ja viimeisimpänä löydöksenä Tour De Force:n World on Fire, joka on aika tiukkaa AOR/Hard rock:ia. Lisää kaivataan hittikertsejä ja siirappisia sanoituksia.

[tommidt]

....Lisää kaivataan hittikertsejä ja siirappisia sanoituksia.

Ja noita todellakin tulet löytämään tältä em. levyltä!

[sirclansman]

Juu, Magnificent on kova! Näin etuoikeutettuna ja jo jonkin aikaa levyä ennakkokuunnelleena voin todeta, että lähtee kuin talonmies jäiseltä peltikatolta! Eriksen on vokaaleissa tekijämies. Biiseiltään tämä ei ole parhainta mitä Tribe-Leve-akselilla on tehty, mutta kyllä tällä kiekolla persraiskaa suurimman osan tämän genren levytyksistä (ainakin tänä vuonna) mennen tullen ja palatessa!

H.E.A.T., W.E.T.

Jos nuista diggaat, varsinkin WET:istä, niin tuskin tulet Magnificentiin pettymään!

[Jeaqar]

The Magnificent vaikuttaa klippien perusteella aivan ehdottomasti tsekkaamisen arvoiselta. Onhan Eriksen kyllä kova poika laulamaan.

Samoin tässä kuussahan myös ilmestyy House of Lordsin uusi 'Big Money' -levytys. Ainakin tietyltä taholta olen levystä hieman ennakkohypetystä kuullut jo. Tämä on ehdottomasti omalla odotuslistallani myös. Edellinen Cartesian Dreams oli ihan kertakaikkisen kova levy.

[Ice]

Ja sitten tietty Hardline ja Firehouse

Jahas, olihan tässä threadissa mainittu tuo Firehousekin, pomppasi soimaan tuolla työpaikan Spotify radiokierrossa ja mitenhän näin kova bändi on päässyt menemään ohi korvien vaikka tätä genreä on tullut kuluttua aika pirusti(Jussi??). Ja onhan tuolla s/t levyllä varmasti maailman yksi kauhemmista kansista.

[WildFire]

Suatana että on kovan oloinen kokoonpano tuossa The Magnificentissa! Erityisesti Michael Eriksenin ääni on ollut ainakin Circus Maximusissa ihan hunajaa. Pari kuunneltua näytettä jo allekirjoittikin oletukseni siitä, että laatumatskua on tulossa. Saisi se seuraava Circus Maximuskin sieltä tosin jo tulla.

[Jussi]

Eikös tuo Eriksen vieraillut myös Kamelotin kiertueympyröissä vai miten se viime Khan-sotkuissa menikään? Silloin tsekkasin uppo-oudon nimen myötä matskuaan ja onhan se loistava, jo tuon takia pitää ilman muuta tsekata tuo ym. projekti sitten.

Viimeisen vuoden parin aikana kyllä helvetisti soinut soittimessa mm. H.E.A.T., W.E.T., Danger Danger ja viimeisimpänä löydöksenä Tour De Force:n World on Fire, joka on aika tiukkaa AOR/Hard rock:ia. Lisää kaivataan hittikertsejä ja siirappisia sanoituksia.

W.E.T.:in myötä suosittelen kuuntelemaan tuon siinäkin biisintekijänä vaikuttaneen Eclipse-mies Erik Mårtenssonin Frontiers-tyyliin* teetetyn soololevyn, ei tosin häneltä, vaan Pride Of Lions-vokalisti Toby Hitchcockilta. Videokin oli olemassa.
* lafkan roosterissa vaikuttava biisintekijä/kitaristi tekee levyn jollekin huikean äänen omaavalle, samalta taustalta

Ja sitten tietty Hardline ja Firehouse

Jahas, olihan tässä threadissa mainittu tuo Firehousekin, pomppasi soimaan tuolla työpaikan Spotify radiokierrossa ja mitenhän näin kova bändi on päässyt menemään ohi korvien vaikka tätä genreä on tullut kuluttua aika pirusti(Jussi??). Ja onhan tuolla s/t levyllä varmasti maailman yksi kauhemmista kansista.

Ei multa ole Firehouse mennyt ohi ei vaan, en ole montaa vuotta miekään kuunnellut (kakkoslevy Hold Your Fire '92 on muuten tuota ekaakin kovempi). 1990-1995 meni monta tällaista bändiä ja/tai julkaisua hukkaan, pelkästään genren kaupallisen kuoleman takia. No, onneksi näitä voi löytää myöhemminkin, jopa hieman vanhempia ihan liian pienelle huomiolle jääneitä nimiä.

Vasta tämän vuoden aikana olen havahtunut Iconiin, kun huomasin että Alicelle ysärillä biisejä tehnyt Dan Wexler oli näiden kitaristi. Itse Cooper muuten vieraili heidän 1989 levyllään parilla biisillä. Kaksi ekaa 1984-85 ovat upeita, tsekkaas tuolta vaikka Shot At My Heart tai Rock My Radio).
Aika samanlaisella kytkyllä hurahdin Hurricaneen, kun huomasin miten en tiennyt sessiokitaristilegenda (mm. Here I Go Again '87:n radiomiksaus Wsnakelta) ja Megadethin pohjamuta-aikoina tuottaneen Dann Huffin alkuperäistä bändiä ollenkaan. Tuossa on Messin' With a Hurricane tai etenkin I'm On To You (HD-video; loistava kertsi! ) Over The Edgeltä, parhaalta lätyltään '88. Pari vuotta myöhemmin kolmannella levyllään Rudy Sarzon isoveljen kitarassa korvasi muuten Doug Aldrich. Bassossa taas oli Carlos Cavazon velimies, eli Quiet Riot-kytkyjä riitti. Bändin nimikon video vielä klassikkoriffeineen lisäksi, kaikki mitä tarvitaan löytyy!

Teatrian mahti-trio-iltaa (w. TNT & Treat) varten tutustuttu (aina sitä jokin on ilo löytää vanhoilla päivilläänkin, hyvä näin) Helix on muuten kova! Ainakin viiden 'ekan' (major-)levynsä verran, 1983-1990. Kuin Krokusta (josta siis myöskin pidän kovasti) tietyltä fiilikseltään, mutta ehkä inan verran enemmän heviä ja vähemmän rokkia. Pitkän päivätyön on kanukit alalla tehneet. Mistä todisteena '83 musiikkivideo Gimme Gimme Good Lovin' itse Traci Lordsin kanssa. Perhanan mullettiveikot pistävät niin spinaltapiksi jo tuolloin (ei kai se leffa ilman kliseitä olisi tullutkaan), että eihän se tästä meiningistä voi taas parantua, part II.
Give me an R... miksei tällaista enää tehdä? Mahtavaa... vaikkei noin paljoa tissejä nähtäisikään, niin veikkaisin tämän huudatuksen kajahtavan livenäkin ensi kuussa.

Isse: muistahan myös ketjussa aiemmin mainitut peruskivet Danger Danger - Naughty, Naughty (1989), Baton Rouge - Doctor (1990, vihdu tuotakin kertsiä!!) & Tyketto - Forever Young (1991)

[Traktor X]

Eikös tuo Eriksen vieraillut myös Kamelotin kiertueympyröissä vai miten se viime Khan-sotkuissa menikään? Silloin tsekkasin uppo-oudon nimen myötä matskuaan ja onhan se loistava, jo tuon takia pitää ilman muuta tsekata tuo ym. projekti sitten.

Jep laulo jotain keikkoja tossa keväällä muistaakseni. Circus Maximuksen toka levyhän on helvetin kova missä tuo Eriksen on. http://www.youtube.com/watch?v=jam5rlEHHIA

Ja jep Toby HitchCockin levy on tsekattu. Osittain jees mutta ei yhtä kova kokonaisuus kun tuo märkä lätty.

Tässä pari rallia tuota aiemmin mainitsemaani Tour De Forcea. http://www.youtube.com/watch?v=dmMOS2yxnr0 & http://www.youtube.com/watch?v=E-2L3UMGS2w

[Vilpuri]

Samoin tässä kuussahan myös ilmestyy House of Lordsin uusi 'Big Money' -levytys. Ainakin tietyltä taholta olen levystä hieman ennakkohypetystä kuullut jo. Tämä on ehdottomasti omalla odotuslistallani myös. Edellinen Cartesian Dreams oli ihan kertakaikkisen kova levy.

Hyvä oli biisi tuolta uudelta levyltä ja odotukset on täälläkin (22km Övervieskasta etelään) kovat. Pari edellistä levyä ovat olleet erittäin hyviä ja toivottavasti sama trendi jatkuu.

[tommidt]

Juu, Magnificent on kova! Näin etuoikeutettuna ja jo jonkin aikaa levyä ennakkokuunnelleena voin todeta, että lähtee kuin talonmies jäiseltä peltikatolta! Eriksen on vokaaleissa tekijämies. Biiseiltään tämä ei ole parhainta mitä Tribe-Leve-akselilla on tehty, mutta kyllä tällä kiekolla persraiskaa suurimman osan tämän genren levytyksistä (ainakin tänä vuonna) mennen tullen ja palatessa!

Samaa mieltä!

Levyn biisilistaa tutkaillessa voin vaan ihmetellä, että mihin ihmeeseen on jäänyt rivakka ja loistelias "Drive"-biisi? Toivottavasti kenties ilmestyy jossain versiossa bonarina. Täytyypä kysellä asiaa sylttytehtaalta... Magnificentin biisien krediiteistä muistelisin senverran, että ainoastaan muistaakseni "Memories" on täysin norjalaisvoimin tehty. Muut biisit ovatkin sitten täysin (tai suurimmilta osin) suomalaisten hippien käsialaa.

Teatrian tulevaan tapahtumaan liittyen voin vaan todeta, että "Intuitionista" asti alkanut odotukseni vihdoin päättyy ja näen viimeinkin TNT:n livenä! Harmi vaan, kun en Harnellia keulilla näe, mutta kyllähän tuo Millsikin hommansa taitaa mainiosti. Treat kelpaa myös todella loisteliaasti tuohon settiin. "Coup de Grace" on todella loistava levy. Helix sitten onkin aina jotenkin jäänyt paitsioon eikä ole bändiin tullut oikeastaan koskaan tutustuttua tarkemmin.

[tommidt]

Tuolla nyt sitten halukkaille kuultavana minsan mittaiset klipit jokaisesta rallista tulevalta "The Magnificent"-levyltä.

[Gambler]

Tuolla nyt sitten halukkaille kuultavana minsan mittaiset klipit jokaisesta rallista tulevalta "The Magnificent"-levyltä.

Oijoijoijoi, iso kertsiä, messevää koukkua, kasaria ja AOR:ää...Saiskos lisää... => Hankintaan. Kuullostaa pirun hyvältä...

[Jussi]

Mie olin lukenut, ovat esiintyneet jossain Spineristeilyn alla laivaterminaalissa tms. ja edelleen ihmettelen että ovatko julkaisseet mitään demo/EP:tä enempää. Mutta tämä Santa Cruzhan on aika melkoisen hyvää; itse asiassa juuri sellaista mitä esim. Reckless Loven pitäisi olla. Pitää ehdottomasti tutustua lisää!

Paljon samaa kuin Crashdietin alkuvaiheissa, kunhan vain tekevät enemmän hyviä biisejä, eivätkä jämähdä samanlaiseen limboon.

[Glaurung]

Mie olin lukenut, ovat esiintyneet jossain Spineristeilyn alla laivaterminaalissa tms. ja edelleen ihmettelen että ovatko julkaisseet mitään demo/EP:tä enempää. Mutta tämä Santa Cruzhan on aika melkoisen hyvää; itse asiassa juuri sellaista mitä esim. Reckless Loven pitäisi olla. Pitää ehdottomasti tutustua lisää!

Paljon samaa kuin Crashdietin alkuvaiheissa, kunhan vain tekevät enemmän hyviä biisejä, eivätkä jämähdä samanlaiseen limboon.

Hyvä bändi, mutta biiseissä saisi olla enemmän tarttuvuutta, esimerkiksi juuri Reckless Love hallitsee ne hittikertsit helvetisti paremmin. Kitaristitkin osaavat kyllä hommansa, mutta voisivat kuunnella enemmän Mick Marsia, Slashia ja Scotti Hillia, ja vähemmän Alexi Laihoa; sooloissa haisee sellainen ylitekninen nyky-metal, eikä kunnon rock'n'roll.

[Ice]

^Paljon kehuttu livenä tuota Santa Cruzia täällä pääkaupungissa, en ole itse sattunut koskaan keikalle mutta videobiisi tuli tsekattua. IMO todella hyvät soolot ja hieno meininki mutta biisi tuntui aika lailla puuttuvan. Sellainen iskevyys ja tarttuvuus puuttuu tuosta täysin eikä vokalistikaan ihan kympillä vakuuttanut vaikka onkin sellainen perus ok ääneltään.