AMON AMARTH

[korrosive]

Nyt ei voi kun todeta, että pettymyshän tämä on. Viisi-kuusi kierrosta takana, eikä oikein lähde. Helvetin kovia ralleja on muutama (War of the Gods, Destroyer of the Universe, Slaves of Fear) ja semikovia myös jokunen, mutta joku tuntuu puuttuvan. Luultavasti oli tätä kohtaan liian suuret odotukset, jotka nyt sitten kostautuvat. Voihan tämä vielä alkaa aukenemaan, joten ei vielä heitetä kirvestä kaivoon. Heggin vokaaleista annettava plussat!

[Maxim]

Nyt ei voi kun todeta, että pettymyshän tämä on. Viisi-kuusi kierrosta takana, eikä oikein lähde. Helvetin kovia ralleja on muutama (War of the Gods, Destroyer of the Universe, Slaves of Fear) ja semikovia myös jokunen, mutta joku tuntuu puuttuvan. Luultavasti oli tätä kohtaan liian suuret odotukset, jotka nyt sitten kostautuvat. Voihan tämä vielä alkaa aukenemaan, joten ei vielä heitetä kirvestä kaivoon. Heggin vokaaleista annettava plussat!

Veit about munat suusta, ei vaan lähde samalla tapaa kuin kaksi edellistä levyä. Hyvää on paljon, mutta kokonaisuus ei oikein kanna.

Kyllä tuo nyt kuitenkin sellainen 7-7.5 arvoinen levy tuntuisi olevan.
___________
~ Prepared ~

[Khamul]

Mulle kyllä toimii about samalla tasolla kuin TOTTG ja selvästi kovempaa kuin WOOOS. Tuntuu että mukaan on saatu sopivasti hieman (tietyissä rajoissa) tuoreempiakin elementtejä. Tosin itse en ole Amon Amarthia diggaillut vielä kovinkaan montaa vuotta joten ehkäpä tällä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa?

[Sabbathman]

Mutta edelleen asiain laita on niin että Amon Amarthin uran tähänastinen kruunu on biisi nimeltään EMBRACE OF THE ENDLESS OCEAN. Kertakaikkisen täydellinen tajunnanräjäyttäjä, biisi iskee suoraan sydämeen heti ensisekunnista lähtien ja vie mennessään valtameren syvyyksiin...

Mutta, kuten sanottua lehdessäkin, Surtur Rising avautuu kyllä kuuntelun myötä...

BALLS TO THE WALL, MAAAAAAAN!!!

[Jussi]

Hieno digibook saapui tänään. Yksi kuuntelu takana, ja jätti huomattavasti paremman fiiliksen kuin Twilight of the Thundergod, joka oli omaan korvaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella tasapaksu. Tiedä mikä siinä levyssä on kun kaikille uppoo ihan kahjona mutta täällä se ei vaan lähde, ei millään.

Mie kerron: jumalattoman tarttuvat (tupla?)kitaraharmoniat & -melodiat, jotka saivat minutkin 1. kertaa huomaamaan bändin kehuttujen mutta tylsähköjen (esim. yliarvostettu WOOOS) levyjen jälkeen. Ja myöhemmin huomaamaan, että onhan se ekakin ihan hyvä. Nyt liityn tämän uusimman pettymykseksi kokeneiden kerhoon, sillä kenties tuo deathimmaksi mainostettu suunta on synonyymi tälle taas tylsemmälle fiilikselle, taisi Twilight Of The Thunder God jäädä ainoaksi, joka hyllyyn piti heiltä hankkia. Johan mie tuotakin ihmettä hämmästelin, joten plussan puolella jo ollaan A. Amaranthin kohdalla; mestariteoksia on vaikea ylittää.

ns: Grave Digger - The Ballad Of Mary (Queen Of Scots) 2010 feat. Doro

[Seps]

Levy on ehtinyt pari kertaa pyörähtää, eikä voi kuin kehua. Tällä hetkellä kuulostaa edeltäjäänsä mielenkiintoisemmalta, vaikkei tyyli mielestäni ole ratkaisevasti muuttunut. Meloa ja vaihtelua löytyy omaan makuun tarpeeksi; Destroyer of the Universen kaltainen jyräys vakuuttaa, toisaalta hitaampi The Last Stand of Frej toimii myös mahtavasti. Vaikkei sanoitukset olekaan mitään mullistavaa lyyristä taidetta, oli kuitenkin ihan viihdyttävää vilkaista nuokin läpi levyä ensimmäistä kertaa kuunnellessa.

DVD vaikuttaa myös ihan laadukkaalta tuotteelta ensimmäisen keikkansa perusteella. Ihan kiva lisä, kuten edellisen levyn kanssa. Enemmän kuitenkin perustan äänestä, joten tulipa samalla haalittua tuo reissue-möhkö jäänsärkijästä, joten livetkin menee nyt vaivatta ipodiin. Jee!

[ouroboros]

Satunnaisesti käytetty vinyylirahina-efekti on muuten aika kiva pikku yksityiskohta.

[Starflare]

Mie kerron: jumalattoman tarttuvat (tupla?)kitaraharmoniat & -melodiat, jotka saivat minutkin 1. kertaa huomaamaan bändin kehuttujen mutta tylsähköjen (esim. yliarvostettu WOOOS) levyjen jälkeen. Ja myöhemmin huomaamaan, että onhan se ekakin ihan hyvä. Nyt liityn tämän uusimman pettymykseksi kokeneiden kerhoon, sillä kenties tuo deathimmaksi mainostettu suunta on synonyymi tälle taas tylsemmälle fiilikselle, taisi Twilight Of The Thunder God jäädä ainoaksi, joka hyllyyn piti heiltä hankkia. Johan mie tuotakin ihmettä hämmästelin, joten plussan puolella jo ollaan A. Amaranthin kohdalla; mestariteoksia on vaikea ylittää.

En nyt tullut kyllä hullua hurskaammaksi, varsinkaan kun minusta tuo WOoOS on alusta loppuun silkkaa juhlaa. Eilen laitoin Twilightin soimaan tuon uuden innoittamana, niin samaltahan se kuulosti kuin ennenkin. Ei niissä biiseissä "teknisesti" mitään vikaa ole, mutta jotain olennaista sieltä vain tuntuu uupuvan.

Nyt kun on useampia kuunteluita takana, niin voi turvallisesti sanoa Surtur Risingin olevan heittämällä bändin parhaimmistoa, ja kovimpia yllätyksiä myös itselleni kun en edellisen jäljiltä jaksanut juuri innostua edes.

[Sabbathman]

War Of The Gods...on ainakin taattua Amon Amarthin "hittikamaa", livenä varmasti perkeleen kovaa meininkiä. Melodista heavy metallia, mutta Hegg jyrää örinöillä viimeisen päälle. Energinen ja murhaava avausraita, erittäin kova. Sopii ilman muuta keikankin avausraidaksi. Kyllä Amon Amarth osaa tehdä uutta muistettavaa riffiä. Ja todella loistava kertosäemeininki myös. Speed heavy metal, mitä tämä onkaan...death metal vokaaleilla from beyond hell!!! Ja onpas komea kitaraliidi 3 minuutin paikkeilla.

Töck's Taunt - Loke's Treachery part II...Hyvää perusriffittelyä, hienosti paikoin aika tunnelmallinenkin pala. Hegg "kertoo" tasaisesti marssivan tarinan järeällä äänellään...josta kuitenkin saa hyvin selvää. Juuri se onkin Heggin äänessä parasta, järeää miehistä mörinää mutta siitä saa selvää! 2:48 alkaen hieno suvantokohta ja keinutteleva kitaraliidi, ai hitto kun ne osaakin hyvin...kunnes lähtee taas kovalla tappovoimalla vyörymään eteenpäin. Melodiaa ja jyräystä samassa hienossa paketissa. Amon Amarthin tavaramerkkinä on soittaa kitaraliidiä sahaamistyylillä, nostattaa karvat pystyyn kyllä.

Destroyer Of The Universe...Tajutonta teurastussahausta heti alkuun, ristus mitkä vokaalit kovan riffisateen päälle...Hieno rumputulitus, nopeat basarit + hitaampi virveli-iskentä = jyrää hyvin. Komeaa kitaraliidiä ja toimivaa kertosäettä.

Slaves Of Fear...Jytkyä keskitempoisempaa riffittelyä ja nopeaa sahailua yhdistellen, suoraviivaistakin kaahausta. Hienosti putoaa suvantoon 2:20 paikkeilla ja jatkuu sitten keskitempo-nopea jyräys -yhdistelmällä.

Live Without Regrets iskee heavysuoneen välittömästi sahausmelodialla, sitten hieno rymistelyriffittely ja rumpuprätkyttely, nopea tahtimarssi vie biisiä eteenpäin. Heggin ääni kohottaa biisin aikamoisiin korkeuksiin, biisissä on myös levyn parhaita riffejä. On vaan hienon kuuloista tahtimarssitulitusta ja päällä kitaramelodiaa. 4 minuutin maisemissa todella hienoa meininkiä huh huh...

[Sabbathman]

The Last Stand Of Frej...Todella majesteettisesti lähtee käyntiin, ilmavuutta ja jykevyyttä, Hegg taas näyttää mikä on death metal vokalisointia parhaillaan...Hieno kaihoisa pääriffi joka kehittää biisiä eteenpäin kohti synkempää räimettä...1:30 jälkeen rummut jyrää ja kitarat sahaa upeaa melodiaa, fak...Levyn komeimpia biisejä, jää mieleen heti ensisekunneista. 4 minuutin paikkeilla hienoa kuviointia ja levyn parhaita soolokohtia. Järeä keskitempobiisi, loppuu hienoon sooloon feidaten...

For Victory Or Death...loistava aloitus viiltävillä kitaramelodioilla...Alkutahdit kertovat selkeästi että pian räiskitään ja raakasti. Onhan iskevää ja terävää meininkiä, tymäkkä biisi kaiken kaikkiaan. 1:30 jälkeen hienoja räiskintäkohtia. Saahan tähän biisiin hakata päätä ja puida nyrkkiä aika lailla. 2:10 aikoihin lähtee taas hieno tavaramerkkiliidi kovan rumpujyräyksen päällä, mieleen tulee taistelun tuoksina lyijypilvien alla...Levyn vahvimpia vetoja, päättyy jumalattoman hienosti kunnon räiskeeseen.

Wrath Of The Norsemen...Heti alkuun nousee karvat pystyyn lyhyen intron myötä, sitten levyn parhaita keskitemporiffittelyjä ja aivan per-ke-leen mahtavaa vokaalityötä huh huh...Komeasti liidi sahaa rumputulen päällä taas, hyvä kertosäekin. 2 minuutin paikkeilta lähtee pään räjäyttävä järeä murskausmeininki ja ristuksen komea soolokin. Levyn kärkibiisejä.

A Beast Am I...Erikoisesti keksitty nopea riffisatsi iskee heti kärkeen, levyn nopeiden biisien parhaimmistoa. Hieman itämaasävytteinen riffi/liidi nopeassa kertosäkeessä fak jes!!! Sitten suden ulvonnan myötä komea hitaampi osio joka muuttuu rauhalliseksi mutta järeäpohjaiseksi jyräysmeiningiksi.

Kannen mukaan biisin kesto 3:38, mutta biisi jatkuukin lyhyen hiljaisuuden jälkeen vinyylrätinätaustaisen pehmeän kitaroinnin saattelemana...eli kyseessä taitaakin olla jo päätöskappaleen intromaisemat...biisi "vaihtuu" vasta 5:14 lähtien suoraan seuraavan biisin riffiin...

Doom Over Dead Man...Mielenkiintoisen oloinen keskitemporiffittely hienojen kosketintaustojen kera, todella hyvin toimiva alkusäkeistömurjonta 1:13 asti kunnes taas mennän alkuteeman mukaisesti. 2:16 lähtee todella asiallinen riffi- ja rumputulitus, hienosti putoaa basson johtamaan suvantoon ja sitten aletaan taas mänttäämään päätä kunnon tahtiin. 3 minuutin jälkeen lähtee - taas - korkealentoinen kitaraliidi järeän rytmipohjan päällä, 4 minuutin paikkeilla jyrätään taas ja kohti 5 minuuttia liidit vievät taas mennessään samalla kun sotajoukot marssivat tahdissa hiljaisuuteen...5:51 jo päättyy kun piti olla 7:32 eli 9.biisi päättyi 10.biisin introon.

BALLS TO THE WALL MAAAAAAN!!! Acceptin munakkain biisi erittäin munakkaana covervetona, Hegg syöksee tässäkin biisissä tulta ja tappuraa niin maan perkeleesti!!! Soolo vedetty omaperäisesti, kuoro-osuudet toteutettu aivan nappiin jonka jälkeen Hegg kuulostaa pirun isoisältä...sign of victory...

KISSin War Machine kuulostaa ainakin Amon Amarthin vetämänä ihan tymäkältä biisiltä, alkuperäistä en ole koskaan kuullut koska en ole KISSiin lämmennyt pahemmin. Ehkei tätä biisiä tarvikaan pilata alkuperäisvedolla, tämä coverveto kuulostaa aivan hyvin Amon Amarthin omalta biisiltä! 'COS I'M A WAR MACHIIIIIIIINE!!!

En anna mitään arvosanoja tälle levylle. Tämä on hyvä levy ja ansaitsee paikkansa Amon Amarthin rivistössä.

Embrace Of The Endless Ocean viimeistelee Amon Amarth -session tällekin iltaa. Sen biisin jälkeen ei tarvi muuta Amon Amarthia kuullakaan enää samana iltana, koska siitä ei mikään mene yli vaikka kovuusaste olisi mikä. Amon Amarthin uran kruunu on juurikin tämä biisi, jumalaton fiilis ja valtamerimaisemat, kaukana kotoisat vuorijonot joita ei enää koskaan saavutettu...

AMON AMARTH :win:

[NKVD]

Embrace Of The Endless Ocean viimeistelee Amon Amarth -session tällekin iltaa. Sen biisin jälkeen ei tarvi muuta Amon Amarthia kuullakaan enää samana iltana, koska siitä ei mikään mene yli vaikka kovuusaste olisi mikä. Amon Amarthin uran kruunu on juurikin tämä biisi, jumalaton fiilis ja valtamerimaisemat, kaukana kotoisat vuorijonot joita ei enää koskaan saavutettu...

Tämä on myös omasta mielestäni paras AA:n biisi.

Kyllähän uusin levy tutulta kuulostaa, mutta ei se vielä ihan pankkia räjäytä. Täytynee vielä pyöritellä ja lueskella lyriikoita. Vaikka moni pitää AA:n lyyristä puolta naurettavana satuhömppänä niin itse tykkään paljonkin sanoituksista joilla myös viihteellinen arvo eikä niitä tarvitse tulkita sanakirjan kanssa. AA on myös hyvin sovittanut sanoitukset kulkemaan biisin mukana jolloin esim musiikillisesti hitaammissa kohdissa on rauhallisempaa myös sanoituksellisti, mutta kun nopeus kasvaa niin veri roiskuu myös sanoissakin. Tätä käytetään paljon ainakin With Oden on our side levyllä.

[TheFourthHorseman]

Kyllähän uusin levy tutulta kuulostaa, mutta ei se vielä ihan pankkia räjäytä. Täytynee vielä pyöritellä ja lueskella lyriikoita. Vaikka moni pitää AA:n lyyristä puolta naurettavana satuhömppänä niin itse tykkään paljonkin sanoituksista joilla myös viihteellinen arvo eikä niitä tarvitse tulkita sanakirjan kanssa.

Vaikkei Amon Amarth hae mitään erityistä ideologista pohjaa skandinaavisen mytologian tulkinnalleen, niin bändillä on ihan uskomaton taito saada musiikki ja sanoitukset natsaamaan yhteen, varsinkin tiettyjen biisien kertosäkeissä. Tällä uudella Töck's Taunt ja aiemmilla esimerkiksi Tattered Banners and Bloody Flags ja Runes to My Memory ainakin ovat juuri sellaisia. Ehkä tässä on sitäkin, että henkilökohtaisesti nämä tarinat ovat helvetin upeata dramaa, mutta Heggin lausunta ja laulutyyli ovat myös niin tolkuttoman hyviä, että sanoituksiin tulee eläydyttyä ihan eri tavalla.

I won't let Balder return
Let Hel keep her treasured prize
let his soul forever burn!

[Palantyre]

niin bändillä on ihan uskomaton taito saada musiikki ja sanoitukset natsaamaan yhteen

Pitää komppailla. Ja tosiaan noin ihan ylipäänsäkin sanoitukset ovat ässälaatua.
Esim. tuo yllämainittu Embrace of the jne ei itselle avautunut ensin niin erityisen erinomaisena biisinä, kunnes perehdyin sanoituksiin kunnolla ja tarjusin mistä biisissä on kyse. Sen traagisen tarinan tiedostaminen saa kappaleen lähtemään lentoon ihan uudella tavalla. Todellakin bändin parhaita biisejä.

Eikä tuo ole ainoa esimerkki siitä kuinka hienosti bändi kykenee välittämään dramaattisia tarinoita biisiensä kautta, muita ovat esim. Runes to my Memory ja The Hero. Myös nämä ovat jo muutenkin hienoja kappaleita, mutta sanoitusten ansiosta nousevat vielä korkeammalle.

[Hypocrite]

I won't let Balder return
Let Hel keep her treasured prize
let his soul forever burn!

Kompit tälle ja yleisestikin lyriikoille.

Kummasti nuo vaan vetoavat tarinoillaan. Ja tosiaan tuo Heggin laulu saa noihin hienosti tunnetta mukaan.

[Maxim]

Edellisiä kompaten: kyllä, Amon Amarthin sanoitukset kulkevat pirun tyylitajuisesti kappaleiden tunnelman mukana. Olisi kiinnostava tietää, syntyvätkö bändin biisit sovinnaiseen tapaan niin, että ensin tulee musiikki ja sitten sanoitukset vai toisinpäin. Jälkimmäisellä tavalla saa ainakin usein synnytettyä helpommin "erityylisiä" kappaleita. Itse sain myös levystä nyt rahtusen paremman otteen kun sen sanoitusten kanssa eilen läpi kuuntelin, mutta edelleen pääfiilis on, että ei tämä ihan WOoOS:ille ja TotTG:lle pärjää, mutta FoN:n kyllä hakkaa.

Tuli katseltua flunssahuuruissaan tuo bonariksi isketty Bloodshed over Bochum lähes putkeen eilen, ei ihme että yöllä soi aivoissa milloin mikäkin AA-biisi. Versus the World -settiä olisin ollut mieluusti itsekin paikan päällä todistamassa.

Ps. Tuli myös mieleen, että jos skotit innostuisivat kovastikin Amon Amarthista, he voisivat alkaa tarjota uutena perinneruokanaan Heggistä.
___________
~ Prepared ~

[alspe]

Total AA newbie.

Tulipa hankittua maailman suurelta kirpputorilta Once sent from the Golden Hall, lähinnä tämän topicin innoittamana. Se Metal Bladen 1st press CD-versio.
Varmaan seuravaksi hankintaan VtW, FoN ja TotTG ? Vai mitä?

[Väinämöinen]

Total AA newbie.

Tulipa hankittua maailman suurelta kirpputorilta Once sent from the Golden Hall, lähinnä tämän topicin innoittamana. Se Metal Bladen 1st press CD-versio.
Varmaan seuravaksi hankintaan VtW, FoN ja TotTG ? Vai mitä?

Mä suosittelisin Versus the Worldia seuraavaksi, täysin omien fiilisten ja kokemusten pohjalta toki.

[ouroboros]

Total AA newbie.

Tulipa hankittua maailman suurelta kirpputorilta Once sent from the Golden Hall, lähinnä tämän topicin innoittamana. Se Metal Bladen 1st press CD-versio.
Varmaan seuravaksi hankintaan VtW, FoN ja TotTG ? Vai mitä?

Mä suosittelisin Versus the Worldia seuraavaksi, täysin omien fiilisten ja kokemusten pohjalta toki.

Oma kaks penniä sanoo että Versus The World ja With Oden On Our Side.

Death In Fire!!! :rawk:

[Ice]

Näin parin ensi kuuntelun perusteella toimii odotetusti, nousi heti yksi ässäbiisikin esiin, eli tuo raivokas A Beast Am I, joka on täyttä rautaa tuohon 3:33 saakka. Harmi että biisin perään on laitettu outo outro, vai onko sitten intro seuraavalla raidalle. No saisi tuo loppu olla kuitenkin eroteltu tuosta timantista.

[Viiksi-Vallu]

Total AA newbie.

Tulipa hankittua maailman suurelta kirpputorilta Once sent from the Golden Hall, lähinnä tämän topicin innoittamana. Se Metal Bladen 1st press CD-versio.
Varmaan seuravaksi hankintaan VtW, FoN ja TotTG ? Vai mitä?

TotTG tietenkin seuraavaksi hankintaan. Yksi parhaimmista levyistä, mitä ikinä on tehty! Siis ikinä, missään, milloinkaan. Ja häpeä ettei sulla tuota vielä ole

Voihan perkele, mun Surtur Rising on hukassa :klop: Viimeksi näin lastenvaunujen päällä, kun sen autosta toin sisälle ja tyttö vissiin piilottanu sen. Auch. Noh, sen mitä sitä ehdin kuuntelemaan, niin lievä pettymyshän tuo on parhautta olevan TotTG jälkeen. Muutama loistava biisi, mutta hieman keskinkertainen fiilis tuosta levystä jäi. Kyllähän tuo levyn avausraita taas lupaa maat ja mannut, mutta loppulevy ei yllä samalle tasolle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Pitäs päästä kuulemaan lisää, että vois avautua paremmin muutkin biisit. Jospa se jostain putkahtais esiin prkl. Se kun tuollainen vajaa 2-vuotias kuskaa jotakin piiloon, niin se kans tahtoo pysyä piilossa.

[Maxim]

Total AA newbie.

Tulipa hankittua maailman suurelta kirpputorilta Once sent from the Golden Hall, lähinnä tämän topicin innoittamana. Se Metal Bladen 1st press CD-versio.
Varmaan seuravaksi hankintaan VtW, FoN ja TotTG ? Vai mitä?

Versus the World. Sen jälkeen Twilight of the Thundergod on oikein passeli sekin. Fate of Norns on vähän tuollainen jäähdyttelevä levy, ihan ok, mutta lähes yhtä heikko AA:n katalogissa kuin The Crusher.

Viiksi-Vallu: Uutukainen kannattaa kuunnella sanoitusvihkosen kanssa läpi, alkaa aueta astetta paremmin...
___________
~ Prepared ~

[Viiksi-Vallu]

Viiksi-Vallu: Uutukainen kannattaa kuunnella sanoitusvihkosen kanssa läpi, alkaa aueta astetta paremmin...
___________
~ Prepared ~

Joo varmasti, ei tuota vaan autossa pystynyt harrastamaan ja nyt se levy on hukassa. Kyllä kai se jostain putkahtaa esiin, pitää sitten ottaa vihkon kans tehokuunteluun.

[Dante]

Total AA newbie.

Tulipa hankittua maailman suurelta kirpputorilta Once sent from the Golden Hall, lähinnä tämän topicin innoittamana. Se Metal Bladen 1st press CD-versio.
Varmaan seuravaksi hankintaan VtW, FoN ja TotTG ? Vai mitä?

Fate of Nornsin sijaan suosittelisin With Oden On Our Sidea. The Avenger on myös erittäin hyvä, tosin ainakin nettikeskustelujen perusteella jokseenkin unohdettu/aliarvostettu levy diskografiassa.

[Dime]

The Avenger on myös erittäin hyvä, tosin ainakin nettikeskustelujen perusteella jokseenkin unohdettu/aliarvostettu levy diskografiassa.

Omasta mielestä molemmat, The Avenger ja The Crusher ovat turhan tasapaksua tavaraa, muutamalla God, His Son and Holy Whore kaltaisella ässällä varustettuna. Fate Of Nornsin kanssa kuuluvat siihen tylsempään Amon Amarthin materiaaliin.

Edit: Nyt tuli kyllä jauhettua paskaa, niin piti hieman korjailla.

[Maxim]

The Avenger on myös erittäin hyvä, tosin ainakin nettikeskustelujen perusteella jokseenkin unohdettu/aliarvostettu levy diskografiassa.

Kyllä, kova levy. Oma fanitus aikanaan alkoi kun kuulin The Last with Pagan Bloodin ja tuo tA oli juuri ilmestynyt. Edelleen yksi lempilevyistäni AA:n tuotannossa.
___________
~ Prepared ~