Maxim wrote:Hyvän kuuloinen tuo Slaves of Fear. Tyyliltään mukavasti paluuta lähemmäs alkupään Amon Amarthia.
Kuten on valtaosa albumistakin. Parin edellisen levyn (Amon Amarthin mittapuulla) paisuttelujen jälkeen Surtur Risingilla on aika paljon yllättävän nopeita ja äkäisiä kappaleita. Toki seassa on sitten sitä keskitempoisempaakin eeppisyyttä, Amon Amarthmaista melodisuutta ja niin edelleen, mutta esimerkiksi Destroyer of the Universen riffit yllättivät repivyydellään. Sinänsä oikein mukavaa vaihtelua parin edellisen levyn paisuneen taikinan jälkeen, eikä tuonne sekaan ole mahtunut erityisesti tökkiviä kappaleitakaan, joten eiköhän tämäkin levy tule maistumaan monelle äärimmäisemmästä otteestaan huolimatta.
Aina välillä tuntuu siltä, että Amon Amarthista on saanut ihan totaalisesti tarpeekseen. Sitten ilmestyy uusi albumi ja sen myötä bändistä innostuu taas, jolloin on kaivettava vanhatkin levyt naftaliinista. Pakko kyllä myöntää, että näin monen levyn tuotannossa nuo tietyt tunnistettavimmat semi-melodiset riffit alkavat puuduttaa, mutta bändin härski tarttuvuus ja groove vievät silti aina mennessään.
