In Flames - Siren Charms 2014

[Dime]

Uusi In Flamesin lätty näkee siis päivänvalonsa Toukokuussa ja tottelee nimeä Sounds Of A Playground Fading, näin siis ainakin mikäli uskomme blabbermouth.nettia, ja miksi emme uskoisi?

Linkki uutiseen koskien ko. albumia: http://www.roadrunnerrecords.com/blabbe ... mID=152752

Mitäs tästä sitten näin alustuksena sanoisi? Come Clarityn myötä näkyi hieman valoa tunnelin päässä, mutta Sense Of Purpose olikin sitten haisevinta paskaa mitä yhtye on uransa aikana ulostanut. Saas nähdä sitten millaiseksi tämä levy osoittautuu.. Omat odotukset ovat erittäin alhaiset.

Harvinaisen kämäinen aloitusviesti, tiedän, mutta meikäläinen painuu nyt nukkumaan.

[Night]

Eipä kyseinen orkesteri ole saanut mitään vaivan arvoista aikaan sitten Claymanin, joten ei ole kyllä odotuksia lainkaan.

[Hetzer]

Nyt kun vedetään tähän kaikki kliseet tyyliin "tää bändi ei ole ekojen autotallidemojen jälkeen ollu se mihin itse ihastuin" tai " eihän tuossa ole yhtään alkuperäisjäsentä jäljellä" niin meillä onkin käsissä taas laatuketju.

[Shadowplay]

Vaikka näiltä uudemmiltakin levyiltä on vielä muutama toimivampi rallikin löytynyt niin kyllä niitä Whoraclen aikaisia riffejä kaipailee kovasti ja tuntuu että kappaleissa oli jopa liikaa hyviä riffejä

Debyyttijulkaisusta tuonne Colony/Clayman-osastolle saakka kolisi ihan täysillä ja muistaakseni Reroute To Remain on uusin tuotos jonka olen hyllyyn ostanut. Toki nuo myöhemmät levyt voisi ostella pois myöhemmin. Colony-turneen keikka Lepakossa oli kyllä aivan mahtava veto, jota tulee aina silloin tällöin fiiliksissä muisteltua.

Vaikkei niin kovasti enää ole tullut seurailtua bändin touhuja niin hienoa siltikin että ovat jatkaneet musiikin tekoa ja toivotaan että tämä tuleva levy olisi jollain tapaa taasen piristävä.

[anzi]

"Vanhat" levyt Jester Racesta Claymaniin on klassikkostatuksella omassa hyllyssä aina, mutta se niiden perään haikailu nyky-IF:stä puhuttaessa on vähän sama kun muistelisi miten kiva oli kun baareissa sai polttaa miten halusi... Nyt kun miettii näitä uudempia milleniumlevyjä niin siellä on joka toisella tehty ihan hyvä ja joka toisella haukattu paskaa. Eli Reroute oli hyvä, STYE paskaa, Come Clarity taas ihan hyvä, ASOP hanurista. Ehkä ois nyt sen vähän paremman vuoro taas!

[ts]

Nyt kun vedetään tähän kaikki kliseet tyyliin "tää bändi ei ole ekojen autotallidemojen jälkeen ollu se mihin itse ihastuin" tai " eihän tuossa ole yhtään alkuperäisjäsentä jäljellä" niin meillä onkin käsissä taas laatuketju.

Häh? Minusta on varsin eri asia todeta, että bändin ekat kymmenen vuotta olivat rautaa ja sen jälkeen on tullut paskaa, kuin että joku öhötee sitä demo truu juttua. Ja etenkin kun jotkut jopa varovasti odottavat kautta toivovat että sieltä tulisi jotain hyvää ulos.

[Spacecake]

Melkolailla vammainen levyn nimi taas vaihteeksi. Flamesin pari viimeistä eivät ole jaksaneet juuri kiinnostaa, vaikka jokunen hyväkin ralli löytyy. Saapa nähdä, miten irtoaa ilman Strömbladia. Ilmeisesti pitävät matalaa profiilia uuden kepittäjän suhteen aina levyn julkaisuun asti. Oletan nyt kuitenkin, ettei tämä bändi toimi yhdellä kepakolla?!?

[anzi]

Melkolailla vammainen levyn nimi taas vaihteeksi. Flamesin pari viimeistä eivät ole jaksaneet juuri kiinnostaa, vaikka jokunen hyväkin ralli löytyy. Saapa nähdä, miten irtoaa ilman Strömbladia. Ilmeisesti pitävät matalaa profiilia uuden kepittäjän suhteen aina levyn julkaisuun asti. Oletan nyt kuitenkin, ettei tämä bändi toimi yhdellä kepakolla?!?

Mulla on jotenkin sellainen käsitys, että viimesimmillä levyillä Jesper on ollut yhä vähemmän vaikuttamassa, johtuen varmaan henk.koht. ongelmista pääasiassa ja siitä että muut kaverit on halunneet mennä vähän eri suuntaan. Toisaalta bändi taas ilmoitti, että ovi on aina auki Jesperille takaisin. Joten levyn tekoon tuskin vaikuttaa miehen poissaolo + Engelin on tainnut viimeisimmät kiertueet pääasiassa tuurailla muutenki enkä ihmettelisi jos jatkaisivat nelimiehisenä ja keikkakitaristin avustuksella.

[rss]

ei mitn odutuksia..rtr oli viimeinen kunnollinen levy, sen jälkeen ollut semmosta paskaa, että välillä miettii että tämäkö bändi on tehny whoraclen ja colonyn?..varsinkin laulu on kauheeta ininää nykyään..

[Lane]

Valitettavasti Clayman on bändin viimeinen levy, jonka kuuntelee mielellään läpi asti. Tämä uuden levyn nimi lupailee musiikista sellaista emo-paskaa taas, ettei jaksa innostua. Mitä nyt tämän kirjoittelemaan tähän...

[Hetzer]

Nyt kun vedetään tähän kaikki kliseet tyyliin "tää bändi ei ole ekojen autotallidemojen jälkeen ollu se mihin itse ihastuin" tai " eihän tuossa ole yhtään alkuperäisjäsentä jäljellä" niin meillä onkin käsissä taas laatuketju.

Häh? Minusta on varsin eri asia todeta, että bändin ekat kymmenen vuotta olivat rautaa ja sen jälkeen on tullut paskaa, kuin että joku öhötee sitä demo truu juttua. Ja etenkin kun jotkut jopa varovasti odottavat kautta toivovat että sieltä tulisi jotain hyvää ulos.

No ymmärtänet varmaan kuitenkin pointtini vaikka hiukan kärjistinkin tuossa. No juu, en kyllä itsekään isommin edellisestä lätystä tykännyt joten toiveissa olisi jotain ihan muuta tällä kertaa.

[NeonBlack]

Vaikka kuuntelun aloitin Whoraclesta (ja sitä kautta myös aiempaan materiaaliin tutustuin), ja vaikka Colony siinä kuin Claymankin olivat eittämättä julkaisuvuosiensa kermaa, on aikojen saatossa itselle tärkeimmiksi liekki-lätyiksi muodostuneet RTR ja STYE.

Henkimaailman asioita, tiedän, mutta tuo Come Clarity sen sijaan kuulosti näihin korviin ”mätetään niin saatanasti, vaikkei ees haluta” -kompromissilta...ikään kuin vanhojen fanien rauhotteluksi. Onko jonkun mielestä muka joku Take This Life millään mittapuulla hyvä biisi?
:rawk: ”takatakatakataakatakatakatakataka” :rawk: :crap:

ASOP oli toki popeinta ikinä, mutta huomattavasti rehellisemmän/luonnollisemman kuuloista taputtelua kuin edeltäjänsä. Itse tykkäsin.

Muutoksia on toki bändin tekemiseen kumottu laivalasteittain, mutta oleellisinta mielestäni edelleen on ettei In Flames kuulosta miltään muulta. Kuunnelkaa nyt tämäkin: http://www.youtube.com/watch?v=J0D3Cpy6UB4&ob=av2em
ei edes viittä sekuntia ota etteikö jo tietäisi kenen kappale kyseessä...vaikka onkin niin ”jenkkeistynyt”.

[Archon]

Mulla on jotenkin sellainen käsitys, että viimesimmillä levyillä Jesper on ollut yhä vähemmän vaikuttamassa, johtuen varmaan henk.koht. ongelmista pääasiassa ja siitä että muut kaverit on halunneet mennä vähän eri suuntaan.

Joo, viimeisen kerran kun Jesperin näin IF:n kanssa livenä vaikutti mies aika tylsistyneen oloiselta uusia "heavy metal hittejä" soittaessaan, ja vanhempien biisien tullessa vuoroon näytti hetkeksi piristyvän. Voi hyvin olla, että Jeppeä kiinnosti viimeisinä liekkivuosinaan enemmän (todelliseksi ongelmaksi lopulta muodostunut) törpöttely kuin In Flames ja se suunta, johon muut jäsenet bändiä olivat viemässä.

ASOP:issa oli mielestäni se vika, että levy on "ihan kiva". Tuttu, turvallinen ja yllätyksetön. Ensimmäinen kerta, kun In Flames -levy ei herättänyt minussa mitään suurempia tunteita suuntaan eikä toiseen. Ei riemunkiljahduksia, muttei mitään "vittu mitä paskaa" -inhoreaktiotakaan.

[Pagan Fears]

Kuulun varmaan vähemmistöön, mutta mielestäni Reroute To Remain on yhtyeen parhaimpia levyjä. Loistavasti uudistui bändi kyseisellä kiekolla ja täynnä huippu-biisejä. Sen jälkeen onkin tullut enemmän tai vähemmän paskaa. Soundtrack to Your Escape ja varsinkin A Sense of Purpose lähes kuuntelukelvottomia. Come Clarity hiukan parempi, mutta ei kyllä sekään ole jaksanut innostaa.

The Jester Race ja Whoracle ovat loistavia levyjä, mutta on turha odottaa yhtyeeltä enää mitään vastaavaa. Colony on hyvä kanssa, mutta Claymanin ylistystä en ole koskaan ymmärtänyt. Keskinkertainen ja tylsä kiekko.

[Dime]

Kuulun varmaan vähemmistöön, mutta mielestäni Reroute To Remain on yhtyeen parhaimpia levyjä. Loistavasti uudistui bändi kyseisellä kiekolla ja täynnä huippu-biisejä. Sen jälkeen onkin tullut enemmän tai vähemmän paskaa. Soundtrack to Your Escape ja varsinkin A Sense of Purpose lähes kuuntelukelvottomia. Come Clarity hiukan parempi, mutta ei kyllä sekään ole jaksanut innostaa.

En nyt tiedä parhaimmista, kyllä ne kärkipaikat jaetaan 90-luvun levyille jos meikäläiseltä kysytään, mutta hyvä levy Reroute kyllä on. Mielestäni myös vähän turhan paljon dissattu ja kyllähän sieltä löytyy monia timanttisia biisejä kuten Trigger, Black And White jne.

Soundtrack To Your Escape sitten taas lasketaan allekirjoittaneen kohdalla viimeisimmän kanssa surkeimmaksi In Flamesin levytykseksi. Kummaltakin levyltä löytyy tasan yksi hyvä kipale. Soundtrackilta aloiutusveisu ja Purposelta Alias, siihen ne ilonaiheet jäävätkin. Eikä Come Claritykaan erityisen kova rieska ollut, mutta huomattava tasonnosto hajuttoman, mauttoman ja värittömän Escapen jälkeen.

Sanotaan nyt vielä että omissa kirjoissa yhtyeen parhaimman levyn paikalla on itseoikeutetusti Jester Race (osittain ehkä nostalgiasyistä). Colony ja Clayman sitten seuraavina. Whoracle ei ole jostain syystä koskaan oikein iskenyt muiden aikansa melodödö albumien tavoin. Ihan jees levy, mutta yliarvostettu omasta mielestäni.

[pomppuli]

Itsekin pidän Reroute hyvänä tai erittäinkin hyvänä, vaikka joidenkin biisien samankaltaisuus ja heikompien biisien keskinkertaisen puoleinen taso vähän levyn tehoa syövätkin. Kokonaisuus on silti raikas ja toimiva.

StYE oli toki aikanaan valtaisa pettymys ja on edelleenkin melko käsittämättömän tuntuinen pudotus mainiosta Reroutesta. Tuolla levyllä on kuitenkin jotenkin ainutlaatuinen tumma tunnelma, vaikka erittäin huonoja biisejä on levyllä monta ja kokonaisuus jää vaisuksi. Onnistumisiakin kuitenkin mahtuu joukkoon, itselleni levyn ehkä parhaana biisinä on jäänyt mieleen digipak-version bonusraita Discover Me Like Emptiness.

CC:stä aluksi innostuin, mikä alkoi myöhemmin vaikuttaa käsittämättömältä. Pieninä annoksina ehkä ihan iskevää, mutta kokonaisuutena levy on pinnallinen ja ylipitkä kuuntelukokemus; jos StYE oli epätasainen, niin CC on sitten tasapaksu. Nykyään pidän sitä öbaut yhtä kehnona levynä kuin edeltäjäänsä. StYE:n kosketinvetoinen tummuus on vaihtunut kirkkaalta mutta väkinäiseltä kuulostavaan tulitukseen, ja jos joku IF:n 2000-luvun levyistä on hajuton, väritön ja mauton niin mun mielestä ennemmin CC kuin StYE. Bändihän on kertonut haastatteluissa että paluu kitaravetoisempaan menoon oli tietoinen valinta, ja levy onkin just niin sydäntäriipaiseva taideteos kuin "mentiin kellariin, juotiin bisseä ja alettiin soittaa" -sävellysmetodilla syntyneen levyn voi olettaakin olevan.

ASoP:lta kuuntelin aikanaan Mirror's Truthin etukäteen, ei kuulostanut hyvältä ja koko levyä ei ole missään vaiheessa kiinnostanut hankkia kuunneltavaksi.

Aiempikin tuotanto on varmasti vanhoissa topikeissa ruodittu moneen kertaan, mutta jonkun fooruminpitäjän kuningasidean ansiosta nuo keskustelut ovat singahtaneet ikääntyessään bittiavaruuteen. Lyhyesti sanottuna kaikkia levyjä debyytistä Rerouteen tulee välillä kuunneltua, uudempia erittäin harvoin.

[Memo]

ASoP:lta kuuntelin aikanaan Mirror's Truthin etukäteen, ei kuulostanut hyvältä ja koko levyä ei ole missään vaiheessa kiinnostanut hankkia kuunneltavaksi..

No et ole juuri mitään missannut. ASoP on kuin aavistuksen monipuolisempi Come Clarity, sillä erotuksella, että lähes jokainen biisi on vaan yksinkertaisesti huono. Jotain levyn laadusta kertoo se, että sen paras ja mielenkiintoisin kappale on kahdeksan minuuttinen The Chosen Pessimist, joka on ihan kamalaa emovalitusta Andersin osalta. :silly:

SoaPF (höhö, saippua) ei juuri aseta odotuksia, mutta tulee se tsekattua. Ken tietää, ehkä sieltä tulee ihan siedettävä tekele jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. Eli kuten anzillakin, RtR ja CC ihan ok lättyjä STYE:n ja ASoP:n ollessa melkoista kuraa. Joten jospa se olisi taas IF:n aika päästä sinne spektrin valoisammalle puolelle.

[Jussi]

Henkimaailman asioita, tiedän, mutta tuo Come Clarity sen sijaan kuulosti näihin korviin ”mätetään niin saatanasti, vaikkei ees haluta” -kompromissilta...ikään kuin vanhojen fanien rauhotteluksi. Onko jonkun mielestä muka joku Take This Life millään mittapuulla hyvä biisi?

Totta hitossa, tarttuvakin! Ja vaikka CC:lla onkin erityisesti loppua kohden filleriä tarjolla suht runsaasti, niin se ansaitsee semikura-RTR:n ja lähes-totaalikura-STYE:n jälkeen säväyksen tehneenä pienen kehaisun. ASOP:sta en tykännyt oikein yhtään, jotenkin nimen perusteella (tosi validi peruste, tiedän) odotan samalla kuonaksi ahdetulla mielenkiinnottomuudella jatkettavan. Melkein näenkin sen ihme pöllöpojan istuksimassa hiekkalaatikolla...

Vai ollaankohan siellä laittamassa bändiä multiin, kun noin dramaattis-apaattisia leikitään? Mutta ehkei sitä elinkeinoa kannata kuopata, kuka pöljä niin muka tekisi.

[Haunted Shores]

Tavallaan ihan mielenkiintoinen uutinen, tai sellainen ajatus ensin heräsi.

En nimittäin ennen ketjun selailua edes muistanut Sense of purposen olemassaoloa, mutta kyllähän sellainenkin levyhyllystä löytyy. Kyseessä vain oli niin yhdentekevä julkaisu etten osaa nimetä siltä yhtäkään biisiä. Jatko Come claritylle olisi siis ollut kiinnostavampi kuin jatko sille edelliselle.

Edellinen kirjoittaja jo ehti mainitakin, mutta levyn nimi on nyt kyllä sellainen että tämä on kuulemattakin aivan täyttä paskaa.

No, ei vaan. Katsotaan mitä tuleman pitää. Ehkä sieltä tulee uusi Whoracle? Sillä tekihän Metallicakin... eiku?

[Jelly]

...

No, ei vaan. Katsotaan mitä tuleman pitää. Ehkä sieltä tulee uusi Whoracle? Sillä tekihän Metallicakin... eiku?

Niii ja onnistuihan Paradise Lost palamaan myös (ainakin jonkun verran) kohti vanhaa tunnelmaa...
Eli toive uudesta whoraclesta on AINA olemassa.
Siksi ehkä pitää jostain vielä kuunnella tuleva levy ennenkuin aivan täysin teilaa.

Silti en henk koht usko siihen, että jester/whoracle tasolle ainakaan koskaan enää päästään ja seuraava taso colony/clayman on myös aika lailla työn takana.

Veikkaan että jatkumo on samaa paskaa kuin edellisellä joulukuusen koristeella.

[Jööti]

Eikä unohdeta Dark Tranquillityä jonka uusin oli aika vitun jeespoksholirei jopa.

Mutta joo, Jester Race. Horaakkeli ei enää irronnut ittelle niin mahdikkaasti.

[Dime]

Eikä unohdeta Dark Tranquillityä jonka uusin oli aika vitun jeespoksholirei jopa.

Oletan että tarkoitat We Are The Voidin olleen hyvä? Mielestäni Dark Tranquillityn taso ei vaan ole missään vaiheessa laskenut, jotenka ei nyt ole ihan suoraan verrannollinen yllä mainittujen bändien tapauksiin. Itseasiassa omasta mielestäni DT:n uusin oli vielä heikoin levytys sitten Havenin, mikä ei tosin suinkaan tarkoita sen (tai Havenin) olleen huono.

[Archon]

http://www.inflames.com/Band.aspx

Niclas Engelin on liittynyt In Flamesiin.

[Jelly]

http://www.inflames.com/Band.aspx

Niclas Engelin on liittynyt In Flamesiin.

Damn!
Mites Engelin nyt käy? Toivottavasti jatkaa sitäkin.
Threnody oli kuitenkin loistavampi levy kun IF:n kolme viimeisintä...

[Dime]

http://www.inflames.com/Band.aspx

Niclas Engelin on liittynyt In Flamesiin.

Sarjassamme ei niin yllättäviä uutisia. Tuskinpa kovin dramaattisesti vaikuttaa In Flamesin musiikkiin.