Power metal

[mape]

Hienoja uutisia joo, mutta valitettavasti väliaikaisia. Ilman muuta toki joutuu raahautumaan jollekin noista "very selected" -keikoista.

Väliaikasta joo, harmi kyllä. Japanissahan ne hienoimmat/isoimmat keikat näistä varmasti tulee olemaan. Toivottavasti tulisivat nyt edes hieman lähemmäksi, niin saattaisi reissua yrittääkin...

Tädää. Liput Pietariin hallussa.

[HailAndKill]

Tässä viime viikkojen aikana on tapahtunut ensikosketus ruotsalaiseen Nocturnal Ritesiin, kun olen kuunnellut kavereilta synttärilahjaksi saatua The Sacred Talisman-levyä. Huhheijjaa, on kyllä yltiömelodisuus ja korniuskerroin vedetty niin tappiin ettei hetkeen aikaan ole vastaavaa menoa tullut kuunneltua.

Ylläriylläri, biiseissä on tarttuvuutta ja myönnetään, että varsinkin auton ratissa levy on ihan letkeää autoilumusaa, mutta ei tätä kyllä kotioloissa kovin montaa biisiä pysty peräjälkeen kuuntelemaan. Vähän kuitenkin kahden vaiheilla, että viitsisikö bändiin tutustua vielä jonkun toisen levyn välityksellä.

[Ice]

Tässä viime viikkojen aikana on tapahtunut ensikosketus ruotsalaiseen Nocturnal Ritesiin, kun olen kuunnellut kavereilta synttärilahjaksi saatua The Sacred Talisman-levyä. Huhheijjaa, on kyllä yltiömelodisuus ja korniuskerroin vedetty niin tappiin ettei hetkeen aikaan ole vastaavaa menoa tullut kuunneltua.

Ylläriylläri, biiseissä on tarttuvuutta ja myönnetään, että varsinkin auton ratissa levy on ihan letkeää autoilumusaa, mutta ei tätä kyllä kotioloissa kovin montaa biisiä pysty peräjälkeen kuuntelemaan. Vähän kuitenkin kahden vaiheilla, että viitsisikö bändiin tutustua vielä jonkun toisen levyn välityksellä.

No kannattaa muitakin levyjä kuunnella, tuo kun on täysin erilaista kun sitten seuraavat Jonnyn vokaaleiden johdolla, suht hirvetää kuraa näin fanipojan suusta kuultuna.. Shadowland ja New World Messiah haltuun jos ei ole jo, Afterlife on oma suosikkini, eikä uudemmissa The 8 Sin ja ehkä heikoin mutta silti hyvä Jonnyn aikanen levy Grand Illusion ole mitään heikkoa.

[Jussi]

Mie olen aina tykännyt tuosta The Sacred Talismanista; kunnon arkkityyppilevy lajissaan. Varsinkin jos joku haluaa tsekata millaista se sankariheavy, varsinkin vuosituhannen lopussa, oikein olikaan. Esimerkiksi balladi ei mene oikein juustoisemmaksi (mie oikeastaan olen aina vihannut tuota adjektiivia, mikä pakko cheesy oli kääntää sananmukaisesti) kuin The Legend Lives On! Tottakai nuo kaikki Jonny Lindqvistin aikaisetkin (The Iron Forcesta löytyy muuten 2002-versio!) ovat hyviä, ainoastaan debyyttinsä ei (olkoonkin että sama vokalisti, kuin tuolla talismaanilla). Sääli että ovat olleet telakalla.

Perse kuinka sitä on ollut köyhä opiskelija silloin, kun NC + Edguy-kombo on käynyt suomessa. Aika hyvä kattaus...

ns: Judas Priest - Pestilence And Plague

[eddie666]

Mun kirjoissa The Sacred Talisman ja Afterlife ovat parhaat Nocturnal Ritesit vaikka ovatkin hirmu erilaisia levyjä TST:n ollessa tosiaan jopa sulatejuustoinen Afterlifen ollessa puolestaan hyvin synkähkö/dramaattinen. Niin ja tosiaan hiukan on erilaiset vokalistit noilla levyillä. Sacred Talismania vanhemmat NR:t ei ikinä napanneet.. mielestäni Tales Of Mystery And Imaginationillakin homma oli vielä hiukka hakusessa ja Sacred Talismaniin mennessä laulukin toimi jo kohtuu hyvin. AZ ei nyt ehkä kovin vokalisti ole mutta .. ittelleni jäi AZ:n joutsenlaulun jälkeen fiilikset että kaverilla olisi ollut kyllä rahkeita parempaankin jos olisi annettu kehittyä. Tai enhän minä tiedä että saiko se fudut vai läksi omasta tahdostaan vai kyllästyi vai mitä..

Afterlifen jälkeisillä levyillä tuntuu matsku olevan suurelta osalta puolivillaista vaikka aina joukkoon jokunen herkkupala on eksynyt. Johnny L. kyllä esitti Afterlifella sellaset vokaalit että ei loppujen lopuks hirveesti enää harmittanut että laulaja vaihtui. Mutta tosiaan tuon Afterlifen jälkeen kappalemateriaali on ollut aika mitäänsanomatonta -> tosin eriäviä mielipiteitäkin on näemmä jo esitettykin.

Tosin sellainenkin vaihtoehto on olemassa että Afterlifen jälkeisetkin levyt ovat ihan hyviä ja mä vaan satuin totaalisesti kyllästyyn Poweriin.

[TapuK]

Tosin sellainenkin vaihtoehto on olemassa että Afterlifen jälkeisetkin levyt ovat ihan hyviä ja mä vaan satuin totaalisesti kyllästyyn Poweriin.

Usko pois, on ne! Mulle NR = Lindqvist, joten Afterlifea vanhemmasta tuotannosta on paha sanoa mitään. Ensikosketuksen musiikkiinsa sain The 8th Sinin myötä (vieläpä autossa) ja olin heti myyty. Eikä haitannut sekään, että kyseinen levy on kuulemma sitä heikointa matskua(?). Kertooko se sitten jotain mun huonosta mausta

[eddie666]

Tosin sellainenkin vaihtoehto on olemassa että Afterlifen jälkeisetkin levyt ovat ihan hyviä ja mä vaan satuin totaalisesti kyllästyyn Poweriin.

Usko pois, on ne! Mulle NR = Lindqvist, joten Afterlifea vanhemmasta tuotannosta on paha sanoa mitään. Ensikosketuksen musiikkiinsa sain The 8th Sinin myötä (vieläpä autossa) ja olin heti myyty. Eikä haitannut sekään, että kyseinen levy on kuulemma sitä heikointa matskua(?). Kertooko se sitten jotain mun huonosta mausta

Alan itsekin kääntyä sille kannalle että ei ne huonoja ole.. mutta silti yhä väittäisin että Afterlifessa on tasaisen tappavin matsku ja sen jälkeen on hiukan lipsuttu..

Nythän jannuilla on sitten uus kitaristi ja kun tauko on ollut vähän pidempi niin toivottavasti tuo uusi matsku sitten on taas munkin (munkin on suomea ja tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin minun.. sorry jos tuli vähän turkulaisittain tai sinnepäin) korvissa fressiä . Kaverit itte sanoo näin : "Right now we're in the second phase of songwriting for the new album. Stuff is really turning out beyond our expectations."

Tuo ylläoleva lainaus siis http://www.nocturnalrites.com/ sivuilta. Aika yllättävää että kaverit noin sanoivat (heh heh). Onko kukaan muuten ikinä sanonut uudesta matskustaan että "Tää on aika mitäänsanomatonta ja tylsää kun ideat on loppu mutta silti on pakko väsätä levyjä kun levy-yhtiön runkkarit niin vaatii vaikka se vituttaakin että paskalta se tulee kuulostamaan kun tuotantobudjetti on 100e ja sekin on tyyliin artisti maksaa" ?.

[Mr Rami]

Oi, Nocturnal Rites!

Itse aloitin bändin parissa heti debyytiltä In a Time of Blood and Fire, joka ajoittaisesta kökköydestään huolimatta on jo lupaavan kovaa kamaa. Ja ylipäänsä kaikki Zackrissonin vokalisoimat levyt toimivat täysillä, kerrankin joku on kehdannut tehdä riittävän häpeilemättömän irstasta nörttipoweria! Oikea itsemurha katu-uskottavuudelle, siihen ei moni bändi pysty. Ehkä paras noista alkupään levyistä on Tales of Mystery and Imagination, jossa ei runsaasta biisimäärästä huolimatta juurikaan huteja ole. Simppeliä ja sujuvaa melodista heviä, mitä muuta sitä ihminen voisi kaivata.

Afterlifeltä eteenpäin levyt ovat pääpiirteissään erinomaisia ja tasalaatuisia myös, vaikka tyyli muuttuikin tyystin. Nämä uudemmat levyt eivät kuitenkaan ole niin hirveästi innostaneet, esim. The 8th Sin on oston jälkeen pölyttynyt tukevasti hyllyssä. En ole kylläkään varma onko se pelkästään levyn vika, vai olenko vain puutunut tuohon NR:n nykyilmaisuun. Jonkinlainen tyylinmuutos olisi meinaan jo poikaa. Ehkä sitä ovat tauolla suunnitelleetkin, saa nähdä mitä sieltä tulee.

[sirclansman]

Juu, Afterlifea pittää suositella, ja mulle taas tuo Grand Illusion kolahti aikanaan melkoisesti.

Bändistä toiseen ja BloodBoundiin, joka myös osaltaan ainakin poweriksi luettakoon. Luukutellu tuossa uusimman Unholy Cross -kiekkonsa promofileitä töihin kävellessä ja siihen tarkoitukseen soveltuu varsin mallikkaasti. Eihän silläkään levyllä pyörää ole keksitty, mutta parempaa keskitasosta tukutukua ja keskitempoa, ennen muuta jämäkkää settiä.

[mape]

Kirjoittaisin oman mielipiteeni tästä hienosta orkesterista myös, mutta Mr. Rami sen tuossa jo sanasta sanaan melkein kirjailikin.

[WildFire]

Bändistä toiseen ja BloodBoundiin, joka myös osaltaan ainakin poweriksi luettakoon. Luukutellu tuossa uusimman Unholy Cross -kiekkonsa promofileitä töihin kävellessä ja siihen tarkoitukseen soveltuu varsin mallikkaasti. Eihän silläkään levyllä pyörää ole keksitty, mutta parempaa keskitasosta tukutukua ja keskitempoa, ennen muuta jämäkkää settiä.

Mie nostaisin muutaman promokuuntelukerran jälkeen levyn vielä reilusti paremman keskitasonkin yläpuolelle. Tottahan tuo, että aika tutun kuuloisia säveliä, mutta julmettu kun vaan välistä toimii tämmöinen rehellinen ja ylimelodinen poweri.

[sirclansman]

Tottahan tuo, että aika tutun kuuloisia säveliä, mutta julmettu kun vaan välistä toimii tämmöinen rehellinen ja ylimelodinen poweri.

Tottapa jyliset. :rawk:

[Kavonen]

Mitens tuo Bloodboundin uutukainen suhtautuu kolmoslevy Tabula Rasaan? Kahdesta ekasta pidin kovasti, mutta kolmoslevyn muistan vieneen bändin tyyliä pahasti vikasuuntaan.

[Ice]

Jaa, sattui silmiin Metal Archivesista että Ralf Scheepers on julkaisemassa soololevyään Scheepers tuossa huomenna, onkos tuosta kukaan vielä kuullut levy-yhtiön etusivujen mainosta enempää? Biisilista on seuraava :

1. Locked in the Dungeon 04:08
2. Remission of Sin 04:09
3. Cyberfreak 03:45
4. The Fall 04:05
5. Doomsday 06:28
6. Saints of Rock 04:32
7. Before the Dawn 03:06
8. Back on the Track 04:40
9. Dynasty 03:57
10. The Pain of the Accused 06:18
11. Play With Fire 04:08
12. Compassion 03:16

Ja mukana aimo nippu kuuluisia kavereita:

Tim “Ripper” Owens - Vocals on "Remission of Sin"
Magnus Karlsson - Lead Guitar, Guitar, Bass, Banjo, Accordion, Keyboards
Kai Hansen - Lead Guitar
Victor Smolski - Lead Guitar
Alex Beyrodt - Lead Guitar
Sander Gommans - Lead Guitar, Guitar
Mike Chlasciak - Lead Guitar
Mat Sinner - Bass, Keyboards
Snowy Shaw - Drums

Kai tästä oli täällä aiemminkin jossain puhetta, mutta pitää näin Primal Feariin tykästyneenä levy ottaa haltuun vastaan tullessa.

[WildFire]

Mitens tuo Bloodboundin uutukainen suhtautuu kolmoslevy Tabula Rasaan? Kahdesta ekasta pidin kovasti, mutta kolmoslevyn muistan vieneen bändin tyyliä pahasti vikasuuntaan.

Unholy Cross ei ole mitään sinne päinkään kuin Tabula Rasa, vaan paluu kahden ensimmäisen levyn tyyliin.

[Scandal]

Jaa, sattui silmiin Metal Archivesista että Ralf Scheepers on julkaisemassa soololevyään Scheepers tuossa huomenna

Arviota on tulossa ja Imperiumiin, tosin omien kiireiden ja nyt viikonlopun FME:n takia mennee ensi viikolle.

Pikakommenttina, kuulostaa varsin paljon Primal Fearilta. Jonkin verran raskaammaksi ja hitaammaksi mutuilisin. The Pain of the Accusedin lopussa Scheepers vetää IMHO komeammin kuin koskaan aiemmin. Kiskeksi melkein voisi kuvitella, jos artistin/levyn nimi ei olisi Scheepers. Niillä korkeuksilla mennään...

[Jussi]

Onko kukaan muuten ikinä sanonut uudesta matskustaan että "Tää on aika mitäänsanomatonta ja tylsää kun ideat on loppu mutta silti on pakko väsätä levyjä kun levy-yhtiön runkkarit niin vaatii vaikka se vituttaakin että paskalta se tulee kuulostamaan kun tuotantobudjetti on 100e ja sekin on tyyliin artisti maksaa" ?.

Eipä ole, vaikka Twilightning olisi niin voinutkin sanasta sanaan tehdä, ennen viimeiseksijäänyttä Swinelordsiaan. Tämä harmittaa vieläkin, sillä Plague-House Puppet Show on äbout sellainen täydellinen albumi.

En ole kylläkään varma onko se pelkästään levyn vika, vai olenko vain puutunut tuohon NR:n nykyilmaisuun. Jonkinlainen tyylinmuutos olisi meinaan jo poikaa. Ehkä sitä ovat tauolla suunnitelleetkin, saa nähdä mitä sieltä tulee.

Eikö ne sitä jo tehneetkin tuon 8th Sinin teknoiluilla (Dreamtalen eurohumppavaikutteiden hengessä ) ?

Mitens tuo Bloodboundin uutukainen suhtautuu kolmoslevy Tabula Rasaan? Kahdesta ekasta pidin kovasti, mutta kolmoslevyn muistan vieneen bändin tyyliä pahasti vikasuuntaan.

Ihan samaa mieltä, paitsi että kerettiläisenä pidän BB:n parhaimpana Michael Bormannin laulamaa kakkoslevyä Book Of The Dead.

[bookhouseboy]

Ylläriylläri, biiseissä on tarttuvuutta ja myönnetään, että varsinkin auton ratissa levy on ihan letkeää autoilumusaa,

Tämä tuli kyllä positiivisena yllätyksenä. Kuitenkin puoliksi huumorilla tuli hommattua tietäen teikäläisen suhtautumisen ruåttalaiseen kikkeliheviin.

Itelle tuo TST on ollu ilmestymisestään asti vakituisessa kuuntelussa vuodesta toiseen. Ja hyvänä esimerkkinä siitä että kunhan biisit toimii, ei levyn tarvi tuotannollisesti räjäyttää kajareita seinille ollakseen loistava. Joskus aikoinaan tuli myös hommattua Tales of Mystery and Imagination, mutta ei jotenkaan silloin iskenyt. Nyt sitte keränny pölyä hyllyssä rapiat 10 vuotta kunnes hetki sitten silmiin osui Mapen arvio kyseisestä plätystä jostain vanhasta Perkeleestä ja ajattelinpa antaa levylle uuden mahdollisuuden. Ja sehän potkaisi! :rawk:

[eddie666]

Mitä te piripäät sekoilette .. ei Tales of Mystery and Imagination voi olla hyvä kun mä vähän aikaa sitten myin sen pois .. eihän?

.. no mutta kuinkas ollakaan se sattumoisin löyty mun koneelta tuo TOMAI ja totta vieköön oli paljon muistikuvia parempi.. itseasiassa oikeinkin hyvä. Juustoista kyllä mutta jotenkin tuo ei häiritse.. kun ei onneksi ole tukutuku tuplabassaripoweria ihan kokoaikaa (ihan riittävästi kuitenkin). Ja onhan tuo Test Of Time biisin aloitus kyllä hieno ja jotenkin oudosti rauhoittava.

Seuraavaksi varmaan joku hullu (jolle mä ehkä jopa oon kyseisen levyn myynyt??) väittää että Bloodboundin Nosferatu on hyvä levy . En suostu uskomaan edes periaatteen vuoksi.

[bookhouseboy]

Niinpä. Joskus vaan kannattaa kaivaa niitä vanhoja levyä naftaliinista. Voi yllättyä. Okei, TOMAI:n biisi Change The World on edelleen siinä hilkulla että meneekö jo hitusen liian kepeäksi, mutta vaan hilkulla. Ja vaan hitusen.

Niin, oliko NR:n uudesta levystä vielä tiedossa mitään alustavaa julkaisupäivää?

[eddie666]

Niinpä. Joskus vaan kannattaa kaivaa niitä vanhoja levyä naftaliinista. Voi yllättyä. Okei, TOMAI:n biisi Change The World on edelleen siinä hilkulla että meneekö jo hitusen liian kepeäksi, mutta vaan hilkulla. Ja vaan hitusen.

Niin, oliko NR:n uudesta levystä vielä tiedossa mitään alustavaa julkaisupäivää?

Täytyy varmaan kaivella hiukan enemmänkin noita unohdettuja levyjä naftaliinista (iTunes) tiedä vaikka mitä löytyis.

Ei ollut julkaisupäivää eikä paljon muutakaan paitti että bändin mukaan " Stuff is really turning out beyond our expectations" . Yllättävää.

[bookhouseboy]

Jep. Todella yllättävä lausunto! Tosin kerran oon lukenu Michael Romeon haastattelun Symphony X:n silloisesta tulevasta levystä Twilight in Olympus. Siinä ukko kertoi että levystä ei tullut paras mahdollinen. Eli joskus sitä lukee tuollaisiakin lausuntoja. Ja Romea ei ollut aivan väärässä vaikka piukka albumi onkin.

[Mr Rami]

Jonkinlainen tyylinmuutos olisi meinaan jo poikaa.

Eikö ne sitä jo tehneetkin tuon 8th Sinin teknoiluilla (Dreamtalen eurohumppavaikutteiden hengessä ) ?

Täytyipä kaivaa tuo The 8th Sin laareista kertauskuunteluun, kun ei ollut mitään muistikuvia teknohommista. Ja tosiaankin, onhan siellä poupoumenoa hiukan seassa. Mutta sen verran pienessä osassa kuitenkin, että hiukan isompaakin uudistusta olisin kaivannut, en nyt kuitenkaan ehkä teknon suuntaan.

Pitkän kuuntelutauon jälkeen The 8th Sin kuulosti muuten varsin mainiolta, joten ehkä olen vain ollut kyllästynyt NR:n levyihin ja nyt taas maistuu!

[Davy Jones]

Tulipa iskettyä tuoreen VIIKON LEVY-arvion innoittamana tuo Emerald Sunin kakkonen Spotifysta soimaan, ja arvion jälkeinen hymy valahti korvista alas.

Ainoata Edguyta tuossa levyllä on Planet Sunin aivan vitun törkeä pikkuoravaääni-plagiointi, mutta muuten biisi on niin keskipaksua kuraa että oksat pois. Tokassa biisissä on vähän yritystä, mutta muuten ollaan kyllä niin perusgeneerisen post-2000-powerlaukan äärellä, että arvosanaksi ei täältä olisi herunut vitosta korkeampaa.

Ja joo, kompataan arviota sen verran, että laulajasta tulee tosiaan Scheepers mieleen - sillä itsehän en ole kyseisen herran kähinästä koskaan pitänyt.

[Ice]

Jaa, sattui silmiin Metal Archivesista että Ralf Scheepers on julkaisemassa soololevyään Scheepers tuossa huomenna

Arviota on tulossa ja Imperiumiin, tosin omien kiireiden ja nyt viikonlopun FME:n takia mennee ensi viikolle.

Pikakommenttina, kuulostaa varsin paljon Primal Fearilta. Jonkin verran raskaammaksi ja hitaammaksi mutuilisin. The Pain of the Accusedin lopussa Scheepers vetää IMHO komeammin kuin koskaan aiemmin. Kiskeksi melkein voisi kuvitella, jos artistin/levyn nimi ei olisi Scheepers. Niillä korkeuksilla mennään...

Tuollahan tuo näkyi jo olevan. Kerran kuuntelin Spotifystä ja todella hyvältä kuulosti, joten levy menee samantien hankintaan. Tosiaan mukavasti Priman Fear henkistä materiaalia mukana, sekä mausteeksi hieman muunkinlaista materiaalia.