Soilwork - THE LIVING INFINITE

[Dime]

Avataas tällekkin nyt oma ketjunsa, kun bändin myspaceen ilmestyi jo ensimmäinen makupala levyltä. Ilmestymispäivä on nyt siis ilmeisesti 2.7 2010, ja biisilista seuraava:

1. Late For The Kill, Early For The Slaughter
2. 2 Lives Worth Of Reckoning
3. The Thrill
4. Deliverance Is Mine
5. Night Comes Clean
6. King Of The Threshold
7. Let This River Flow
8. Epitome
9. The Akuma Afterglow
10. Enter Dog Of Pavlov

Uusi biisi, 2 Lives Worth Of Reckoning, on siis kuultavissa myspacessa: http://www.myspace.com/soilwork

Biisin alku oli lupaava, mutta kertsi meni vähän turhan homoseksuaalliseksi omaan makuun. Pitää vielä kuunnella paremmalla ajalla uudestaan, joten en lyttää nyt heti alkuun.

[CookieLust]

Kertsissä ei minusta kyllä ole mitään vikaa, paranee kuuntelulla, mutta biisi on riffien osalta hieman hengetön vakiopaahto. Levyä ei varmaan tule ostettua kun viime levykin lähti parin kuuntelun jälkeen kierrätykseen. Spotifyynhän tuo varmaan tulee kuuneltavaksi, niin voi tuomita paremmin

[Westend]

Eipä ole kiinnostanut Stabbingin jälkeen. Eikä tule myöskään kiinnostamaan. Vanhemmat biisit osaltaan toki kiinnostaa.

[Jelly]

Aika peruskertsiä. Ei oikein nappaa, niinkuin ei edellinenkään levy.
Oootellaan nyt koko levyä vielä. Eiköhän sieltä pari ihan ok biisiä löytyne silti.
Tai sitten ei...

[Jussi]

Eipä ole kiinnostanut Stabbingin jälkeen. Eikä tule myöskään kiinnostamaan. Vanhemmat biisit osaltaan toki kiinnostaa.

Stabbing The Draman jälkeen, mitäs sitä on tullut, YKSI levy? Ei sinällään, ei se mullekaan nappaa mutta oisit nyt sanonut ees "ekan jälkeen" tai jotain muuta valtavan kunnioitettavaa.

edit: Laskeksie senttejä?

[John Holmes]

Ja Jussilla pitää päästä pätemään? Laskuri juoksee.

[Kez]

Onhan tämä ny vitusti parempi lohkasu ku Exile, joka oli lähellä viime levyn huonoimpia biisejä.
Jos tän levyn kaa menee samanlail, ni tän biisin perusteella on tulos parasta soilworkkia kahdeksaan vuoteen.

[mape]

Ja Jussilla pitää päästä pätemään? Laskuri juoksee.

Kenen siellä Jussilla pitää päteä?

[Westend]

Jaa, että vain yksi levy tullut STD:n jälkeen. Siitähän sen näkee ettei siis ole kiinnostanut edes sen vertaa. Tainnut jo mennä sekaisin In Flamesin kanssa, heiltä tainnut tulla useampikin levy tuohon väliin.

[CT79]

Voishan tuo olla ihan hyvä, jos puhtaat laulut ei olisi noin tuubaa. Ei vaan toimi noin "poppilaulut" mun korvaan Soilworkilla. :/

[Cannibalize]

Voishan tuo olla ihan hyvä, jos puhtaat laulut ei olisi noin tuubaa. Ei vaan toimi noin "poppilaulut" mun korvaan Soilworkilla. :/

Mulle noi laulustemmat on ollu melkeinpä se tärkein juttu Soilworkissa, ja esimerkiksi myös Scar Symmetryssä. A Predator's Portraitilta Stabbing the Dramaan ast bändi on kyllä melkoisen loistavaa melodiatajua osoittanut, mutta myös The Chainheart Machinen The Crownmaisuudet toimii. Tämä uusi kipale on kyllä paljon paremman kuuloista kuin mitä väsähtäneellä Sworn to a Great Divinella, ihan mielenkiintoista seurata minkälainen levy sieltä paljastuu.

[Jelly]

Onhan tämä ny vitusti parempi lohkasu ku Exile, joka oli lähellä viime levyn huonoimpia biisejä.
Jos tän levyn kaa menee samanlail, ni tän biisin perusteella on tulos parasta soilworkkia kahdeksaan vuoteen.

No tää on kyllä totta!
Sikspä tässä jaksaaki ootella vielä levyä ennen lopullista tuomiota.

Ja kuten edellä, niin just samaa mieltä että melkeinpä soilwork ja scar syjmmetry ovat ne jossa ne puhtaat toimii lähes parhaiten tämän tyylin bändeistä.

8-10 kuuntelun jälkeen alkaa biisi hieman pareta, muttei siitä mitään klassikkoa saa eikä edes lähelle sitä...

[CT79]

Itellä ei juuri tule kuunneltua kuin kolmea ekaa Soilworkkia, vaikka ennen uudempikin tuotanto viihtyi kovasti soittimessa. Tuon uuden biisin kliinit laulut oli mielestäni veistetty ihan samasta puusta kuin bändin heikoimmalla levyllä, Swornilla.

Scar Symmetryssä toimii ne kliinit laulut kun se on aina ollutkin sellaista kamaa. Eli Soilworkin kehityssuunta ei ole mun mieleeni.

[JSM]

Samplet kuultavissa. Lupavalta kuulostaa ja huomattavasti iskevämmältä kuin pari viime levyä ja muutama kappale vaikuttaa jopa APP ja TCM-tyyliseltä. Lukemani mukaan yks levyn bonusbiiseistä on Sadistic Lullabyn uudelleenäänitetty versio. Yhtye on siis tainnut painaa jarrua kaupallisen, modernin ja kevyen saundin hakemiselle ja ottanut askeleita taaksepäin ja Wichersin paluu tehnee biiseistä taas muistettavampia mitä esim. viime levyn mitäänsanomattomat kappaleet.

[Yrmiö]

Saa nähdä mitä tulee. Ei ole minullakaan yksikään Soilwork lätty kolahtanut kokonaisuutena Figure Number Five jälkeen. Tuo näyte kuulostaa kyllä ihan mukiinmenevältä parin kuuntelun jälkeen.

[CT79]

Joo, samplet kuulosti tosiaan yllättävänkin hyviltä, mut kattotaan miten kokonaisuus toimii. Tuo myspace-biisi ei kyllä itelle toiminut pätkääkään.

[the_fear]

Itelle kyl tuli fiilis, että uusi biisi parempi kuin yksikään edellisellä, joka oli kyllä aikalailla läpipaska levy.

[Dime]

Okei, nyt ollaan hieman humalassa, joten vaikea selittää, mutta eikö tuo yksi riffi tuolta uudelta biisiltä kuulosta ihan joltain Prodigyn biisiltä (Firestarter ehkä?)? Vai oonko mää taas ihan pihalla? Jokatapauksessa, ei tuo nyt loppupeleissä mikään paska biisi ollut, mutta ei kyllä erikoisen kovakaan.

Kansi muuten paska. Mutta niin ne on yleensä Soilworkilla olleetkin (ehkä poikkeuksena Natural Born Chaos).

[Dime]

Uutta tsipaletta ilmoilla: http://www.myspace.com/soilwork

Tämä kuulostikin jo paljon lupaavammalta. Heput nyt kun ovat kovasti selittäneet sitä että uutukainen tulee olemaan viime aikaisia tuotoksia raskaampi tapaus, tässä biisissä nuo puheet jo konkretisoituvat ainakin edellistä paremmin.

[Paukke]

Levy on julkaistu ilmeisesti hyvä tovi sitten, ainakin Spotifysta sitä on voinut kuunnella jo vajaan viikon. Itsellä pitäisi levy olla nyt LevykauppaX:n kautta laatikossa, oli ilmoitettu 7. päivä julkaisupäiväksi vaikka jotkut möi jo 2. päivä? Noo ihan sama.

Mitäs mietteitä porukoilla tästä? Itsellä hieman ristiriitaiset tunteet. Välillä mennään oikein reippaasti ja oikeinki maittavasti, mutta löytyy niitä hutejakin. Sokeudun aina kun luvataan jotain tiettyä suuntausta levylle. Onhan tässä rankkuuttakin lisätty paikkapaikoin, ja sitten on taas sitä höyhenenkevyttä fiilistelyä, jotka ei nyt omasta mielestäni sovi ihan täysin samalle levylle. Ennen nämä on sulautettu yhteen mielestäni paremmin?

En tiedä. Haluan pitää levystä, kovasti, mutta en tiedä vielä mihinkä tämä johtaa. Noin kymmenen kertaa olen levyn pyöräyttänyt eikä oikein osaa vielä sanoa. Luovuttaa en silti halua

[mape]

Arvio tulilla myös.

[Kurre]

Tänään tuli käytyä hommaamassa Sokokselta riistohintainen, DVDn sisältävä spessuversio.

Muutaman kerran tehokuuntelun jälkeen alkaa aukeemaan pikku hiljaa, eikä ainakaan mistään pettymyksestä voi puhua. Melko reipasvauhtinen lätty, mutta välistä löytyy myös sitä "fiilistelyä". Jotenkin tuntuis että kertsit ei ole enää niin isossa osassa biisejä, vaan biiseistä löytyy syvyyttä enemmänkin.

Maininnan arvoinen on biisi nro 8 Epitome, joka kolahti jo ekalla kuuntelukerralla ihan vitun kovaa. Loistava biisi! Ja IMO parasta Soilworkkiä koko levy vuosiin.

[CookieLust]

Nyt mitä tuota on vajaan viikon verran kerennyt kuuntelemaan, niin tuntuu että levyn loppu ei pääse samalle tasolle kuin kuusi ensimmäistä biisiä. Välillä huomaa että biiseissä on liikaa ilmaa ja/tai että saumakohtia on jouduttu hinkkaamaan vähän väkisinkin paikalleen. Varsinaista huonoa kappaletta ei tunnu löytyvän juuri mistään, vaikka muutamia ontuvia säkeistöjä löytyy varsinkin levyn loppupuolelta. Let this river flow on ehkä ainoa biisi minkä helposti ohittaa jo kertosäkeensä vuoksi, meinaan nimittäin ettei two lives worth of reckoninging kertsi kuulosta enää yhtään niin homoseksuellilta Epitome meinaa liipata jo läheltä ettei putoa samaan karsinaan, mutta jättää paremman maun onnekseen.

Päätösbiisi on sinänsä hyvä, mutta ei toimi päätösbiisinä tähän suuntaan, kun jättää vähän semmoisen (pesäpallotermein) yhdeksännen lyöjän tuntuman. Joku jokeri ois ollu hyvä lisä niin jaksaisi kuunnella uudella kertaa paremmin muutkin kuin 6 ekaa biisiä.

[Hullu Jussi]

Parasta Soilea sitten Figuren. Jännä levy sillä tavalla, ettei niitä viimisen päälle kylmiä väreitä nostattavia juttuja komeista melodioista huolimatta juurikaan ole, mutta kun levy on lopussa se on pakko laittaa uudestaan soimaan. Uudet tuulet selvästi puhaltaa ja vaikutteita havaittavissa varsin odottamattomistakin suunnista. Bonuksena se, että ruåttin petteri toi eh nimittäin eh lipakat soolot takaisin eh nimittäin kuvioihin. Savossa tykätään ja ostettiin tietty dvd:n kera äxästä.

[HypoKrisu]

Usean kuuntelukerran jälkeen täytyy todeta, että kyseessä on kerrassaan mahtava lätty. Parista maistiaisesta en aluksi niin innostunut ja siksi en kasannut kokonaisuudelle kauheita odotuksia. Varovaiset odotukset muuttuivat kuitenkin nopeasti isoksi hymyksi ja päänyökyttelyksi. Jo heti ekasta biisistä huomaa, että nyt on äijillä ihan eri asenne kuin edellisellä, täysin yhdentekevällä levyllä. Ja mitä pidemmälle levy etenee, sitä vahvemmaksi tämä fiilis kasvaa. Albumilla on kaikkea mitä tältä musatyyliltä voi odottaa: rankkuutta, melodisuutta ja tarttuvia kertsejä. Klassikkolevy Natural Born Chaosin kaatajaksi tästä levystä ei ole, mutta tuskin mikään tuleva Soilwork levy sitä temppua pystyy tekemään. Itse sijoittaisin The Panic Broadcastin aikaisemmin mainitun NBC:n ja A Predator’s Portraitin jälkeen kolmoseksi bändin tuotannossa.

Itse en muuten ymmärrä tätä ainaista ”Soilworkin kertsit kuulostaa homoseksuelleilta” -läppää, mitä tässäkin ketjussa on viljelty, sillä puhtaasti lauletuille kertseille Soilworkin musa on perustunut jo pitkään. Vai onko ne kertsit ny niin erilaisia esim. A Predator’s Portraitilla, kun tällä uudella levyllä? Itselleni Speedin puhtaat on toiminu aina ja niiden takia olen aikoinaan Soilworkkia ruvennut kuuntelemaan. Toki Soilworkin musa on keventynyt paikoittain ja puhtaiden laulujen osuutta on lisätty, mutta minusta nuo molemmat asiat tuovat hienoa kontrastia räyhäkkäimpiin rykäisyihin. Speedin puhtaat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna Christian Älvestamin joikuihin, sillä nehän vasta homoseksuelleilta kuulostavatkin ja eikä Soilwork ole uudistuessaan sortunut In Flames -tyyliseen ”hinailuun” biiseissään. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Soilwork on niitä harvoja melodeath-bändejä, jotka todella osaavat yhdistää rankkuuden ja kevyemmän fiilistelyn musiikissaan.