Blind Guardian

[Davy Jones]

Eli Blind Guardian on julkistanut 30. heinäkuuta (according to Nuclear Blast) julkaistavan yhdeksännen (en laske Forgotten Talesia mukaan) studioalbuminsa nimen: At The Edge Of Time.

Bändin nettisivuilta löytyy 30 sekunnin mittainen sample kesäkuun 25. päivä julkaistavasta sinkusta "A Voice In The Dark". Omaan korvaan kuulostaa ainakin varsin miellyttävältä.

e. tarkka julkaisupvm. lisätty.

[Spunkmeyer]

Noniin, tätä onkin jo odotettu. Lokakuiset jäähallikeikat saksassa on ollut tiedossa jo viime vuodelta alkaen. Tulisivat nyt Suomeenkin täysimittaiselle keikalle ettei tarvitse sinne asti lähteä

EDIT: tulevasta levystä ei tarvitse sanoa erikseen mitään, sillä se on kuitenkin loistava.

[Bullroarer]

Ehdottomasti vuoden odotetuin levy, sillä Blind Guardian kuuluu maailman kolmen parhaan bändin joukkoon. Viimeisin levy A Twist in the Myth oli ilmestyessään pienoinen pettymys, vaikka ihan hyvä levy onkin. Se ei vain mitenkään pärjää viidelle edeltäjälleen, jotka kaikki ovat likimain täydellisiä (Nightfall luonnollisesti se kirkkain helmi). Mutta eiköhän BG palaa tulevalla levyllä taas omalle tasolleen, näin uskon ja toivon.

Ja tuo samplehan kuulosti hyvältä.

[Jussi]

^ Oho, en tiedä mutta suht harvinaiselta tuntuu että a Night At The Operasta noin ylistävästi puhutaan. Jokin petti jo sillä, vaikka tietysti hienoja biisejä löytyykin. And Then There Was Silence oli Tuskassa varsin upea livenä, mitastaan huolimatta. Edellinen meni ainakin omalla kohdallani sen edelle, vaikkei mahdottomasti ole soittimessa pysynytkään.

Top-3:ni Tales From The Twilight World - Imaginations From The Other Side - Somewhere Far Beyond taas on viihdyttänyt vuosia; melkoinen tuo 1991-1995 putki!

[Kari Koskinen]

Bling Guardian oli parhaimmillaan vuosina 89-92, jolloin ilmestyneet kolme pitkäsoittoa ovat aivan tajuttoman kovaa tavaraa. Imaginations alkoi jo pöhöttymään, vaikka ihan kelpo kiekko olikin, mutta Nightfall ja Opera olivat kyllä jo aika hirvittäviä levyjä. Yhteensä noilta löytyy kolmisen hyvää kappaletta. Oikeita biisejä sisältänyt ja ennen kaikkea yllättävänkin tarttuva A Twist In The Myth oli selkeä paranus oikeaan suuntaan, joten kyllähän tuo tuleva kiekko taas hiukan jaksaa kiinnostaa.

Tokyo Tales on muuten yksi parhaita livelevyjä koskaan. Järkyttävän ihastuttavaa pamputusta. Oijoi kun olisi ollut mahdollisuus nähdä bändi livenä noihin aikoihin.

[Bullroarer]

^ Oho, en tiedä mutta suht harvinaiselta tuntuu että a Night At The Operasta noin ylistävästi puhutaan.

Jep, selkeään vähemmistöön kuulun. Muuten täydellisen levyn ainoa kauneusvirhe on tylsähkö "The Maiden And the Minstrel Knight". Mutta niin se vain taitaa olla, että A Night at the Operan äärimmilleen viety mahtipontisuus ja monikerroksisuus saattaa olla hieman liikaa vanhemman BG:n ystäville. Pureskelua ja sulateltavaa tuossa oli kyllä itselläkin, mutta helvetin hieno levy siitä lopulta paljastui. Ja "And Then There Was Silence" on ehkä maailman hienoin kappale, ja se olikin taannoisen Tuska-keikan ehdoton huipennus.

[Jussi]

Puuduttavan tukkoisen tuotannon unohdit noista ominaisuuspiirteistä, joka vähän turhan kilkutteluksi vietyjen kappalerakenteiden ohella saattaa vaikuttaa.

Tokyo Tales on muuten yksi parhaita livelevyjä koskaan. Järkyttävän ihastuttavaa pamputusta.

Mutta minusta tämäkin on vähän yksitoikkoinen, vaikka keskellä kultakautta on tullutkin. Eikä edes pelkästään Hansin kevyesti itseääntoistavien välispiikkien takia ole niin yhtä pötköä vaan kai se on se diversiteetti tämän vuosituhannen 2CD Live on jostain syystä paljon mielenkiintoisempi, vaikka ns. tilkkutäkki-live onkin.

[Kari Koskinen]

Tokyo Tales on muuten yksi parhaita livelevyjä koskaan. Järkyttävän ihastuttavaa pamputusta.

Mutta minusta tämäkin on vähän yksitoikkoinen, vaikka keskellä kultakautta on tullutkin. Eikä edes pelkästään Hansin kevyesti itseääntoistavien välispiikkien takia ole niin yhtä pötköä vaan kai se on se diversiteetti tämän vuosituhannen 2CD Live on jostain syystä paljon mielenkiintoisempi, vaikka ns. tilkkutäkki-live onkin.

Onhan tuo uudempi live myöskin varsin mainio ja vielä mainiompi se olisi yhdelle levylle puristettuna. Nooh, nämä nyt on näitä. Itseäni viehättää/viehätti nimenomaan se yhtyeen pamputusmateriaali ja olisin mieluusti heivannut The Quest For Tanelorninkin pois Tokyo Talesilta jonkun nopean raidan tieltä. Tokyo Talesin viehätys itselläni on juuri siinä lähes lakkaamattomassa mätössä, tuplabasarissa, sahauksessa ja kaahauksessa. Siihen oikein uppoaa ja muuttuu osaksi Thomen The Omenin mielipuolista mättämistä. Levyllä on juuri tuon takia tavallaan aika hypnoottinen vaikutus ja se on biisivalikoimansa puolesta aika pahuksen periksiantamaton ja tavallaan myös epatavallinen paketti. Genrensa Reign In Blood, jos vertaus sallitaan. Turpaan vaan, saatana.

Nuo Blind Guardianin tylymmät kappaleet ovat ihan omanlaistaan materiaalia. Jos joku niputtaa bändin samaan syssyyn ns. perinteisen kikkelimetallin tai edes powermetalin kanssa, niin tekee kyllä suuren virheen. Bändin vanhemmissa kappaleissa on ihan selvää thrash-henkeä mätinkiä terävöittämässä ja Hansin karski ääni vielä alleviivaa tätä. Ainutlaatuista matskua ja olinkin Nightfallin ilmestyessä aivan äärettömän pettynyt melko totaalisesta tyylivaihdoksesta. Lisäksi Nightfallin jatkuvasti soivat leadikitarat kuulostavat omiin korviini niin pirun epävireisiltä, että ei sieltä voi olla oikein Mirror Mirrorin ja Curse Of Feanorin ohella muuta kuunnella. Operalla oli Punishment Divine, mutta sillä nyt ei pitkälle pötkitä. Samaan syssyyn pitää tosin mainita, että ymmärrän joidenkin intoilun näistä kahdesta levystä, sillä ovathan ne omalla tavallaan myös aika ainutlaatuisia kiekko. Menevät vain minulta jo yli hilseen.

[Mr Rami]

A Voice in The Dark kuulostaa melko tyypilliseltä nyky-Blind Guardianilta. Eli oikein mainiolta, mutta riski on olemassa että levyn äänimaailma on taas tukittu miljoonilla raidoilla. Mutta luottavaisena kuitenkin odotan, että jonkinlainen kultainen keskitie on löydetty ja tuottajalla olisi ollut munaa puhua bändille järkeä, jos äijät eivät itse tiedosta asiaa.

Minulle parasta BG:tä edustaa Tales From the Twilight World ja Somewhere Far Beyond. Sekä siihen perään Imaginations from the Other Side ja Nightfall in Middle-Earth, vaikka viimeistään Nightfallilla tuotannon pöhöähkytauti oli jo selviö. Sääli, sillä kappalemateriaali on kunkkua. A Night at the Opera oli vähän hankala sulattaa kokonaisuutena, vaikka helmiä sisälsikin (pakko tarkentaa, että minusta ANATO on hemmetin kova levy, eikä moiseen moni bändi kykenisi, mutta BG:n tasolla ei niin hyvä kuin ehkä voisi olla). A Twist in the Myth oli taas askel parempaan suuntaan, yllättävän verevää operointia näinkin vanhalta bändiltä.

Ne pari ekaa levyä ovat kovia silloin kun haluaa kuunnella jotain speedmetaliin kallellaan olevaa. Majesty!

[Nightmare82]

Nii-in, onhan kyseessä jopa maailman neljän parhaan bändin joukkoon kuuluva yhtye.

Olen häpeilemätön fanipoika, ja tunnustan koko tähän astisen tuotannon toimineen aika kybällä tähän mennessä. KAKSI mahtavaa keikkaakin nähtynä, Tukholmassa syksyllä 2006, ja Tuskassa 2007.

Bändin live-dvd on yksi niitä harvoja tapauksia, joista oikeasti välittyy niin jumalaton live-meininki kuin olla ja voi, ja joka suorastaan pakotti hommaamaan liput tuolle ensimmäisellekin näkemälleni BG-keikalle!

Uutta levyä ja sinkkua toki odotellaan vesi kielellä, ja voisi sanoa, että ilman muuta tulee vuoden top kolmoseen päätymään!

[Jussi]

Itseäni viehättää/viehätti nimenomaan se yhtyeen pamputusmateriaali ja olisin mieluusti heivannut The Quest For Tanelorninkin pois Tokyo Talesilta jonkun nopean raidan tieltä.

Jos joku niputtaa bändin samaan syssyyn ns. perinteisen kikkelimetallin tai edes powermetalin kanssa, niin tekee kyllä suuren virheen. Bändin vanhemmissa kappaleissa on ihan selvää thrash-henkeä mätinkiä terävöittämässä ja Hansin karski ääni vielä alleviivaa tätä.

Tokyo Talesin japan-bonus on muuten Lord Of The Rings, joten sieltä ei normijulkaisun setistä puuttuvastakaan löytyisi pelastusta

Ja onhan niissä kovastikin (l. liikaa) thrashin ja speedin katkua kahdella ekalla, Ragen tapaan & mitä sitten? Perinteinen power on käsitteenä kehu, ei rasite. Mitä se sittenkin ikinä tarkoittaakin.

[Kari Koskinen]

Ja onhan niissä kovastikin (l. liikaa) thrashin ja speedin katkua kahdella ekalla, Ragen tapaan & mitä sitten? Perinteinen power on käsitteenä kehu, ei rasite. Mitä se sittenkin ikinä tarkoittaakin.

Pidän jenkkipowerista eritysesti ja osa eurotyyppisestä power/kikkelistä uppoaa myös, eli tarkoitukseni ei ollut vähätellä näitä tyylejä. Tarkoitin lähinnä sitä, että joku kirkasotsaisempaa europippelitilupoweria/tms inhoava saattaisi hyvinkin arvostaa varhaisen BG:n aggrompaa otetta, joten bändin sivuuttaminen "jonain vitun powermetallina" olisi suuri erehdys.

Jahas, kohta Blazen keikalle. Kuka tulee mukaan?

[TheFourthHorseman]

Pakkohan se on.

Nightfallin dissaamista en käsitä. Toisaalta en ole kuunnellut levyä pariin vuoteen. Mutta parasta se on silti, ja Silmarillion on parempi kuin Lord of the Rings. Imaginations saattaa tosin olla yhtä loistelias, eikä ole kökömpi Somewhere Far Beyond tai Night at the Opera myöskään. Oikeastaan kaikki kelpaa, vaikka uusin jäi syystä tai toisesta lähes täysin kuuntelematta.

Pitänee ottaa taas kuunteluun ketjun innoittamana. BG on kyllä tosiaan jotain muuta verrattuna kikkelimpään poweriin, onhan noissa vanhoissa isoissa toki hyvää myös, mutta Blind Guardianissa se heavy/speed-meininki nostattaa biisit eri tasolle ja muutenkin bändistä on aina huokunut vähän enemmän "todellisempi" meno, jos nyt fantasiamaailmoista laulavasta power-bändistä niin voi sanoa.

[ts]

Maailman paras bändi, tätä on odotettu taas tovi!
Omalla suosikkilistalla kärkisijan ottaa ehdottomasti Somewhere Far Beyond, bändi on myös tehnyt maailman parhaimman biisin, eli And Then There Was Silencen. Kuten Jussi tuolla tokaisikin, ANatO on perkeleen tukossa, A Twist in the Myth oli hieman parempi soundinen, mutta toivon että tällä tulevalla ollaan vähän enemmän panostettu soundipuoleen.

Bändi on myös perkeleen kova livenä, tämän hetken tiedon mukaan kiertue liikkuu Ruotsin läpi, sitten on tyhjää ja jatkuu taas Pietarissa ja Moskovassa. Toivoa sopii että tyhjä paikka täytetään keikalla Suomessa! Noh, vaikkei täytettäisi, niin kai sitä täytyy lähteä taas Tukholmaan katsomaan keikka ja ehkäpä jopa Pietariin. Kymmenisen kertaa vasta tullut nähtyä, tokihan niihin kuuluu Blind Guardian Open Airin molemmat keikat.

[Germaniac]

^ Oho, en tiedä mutta suht harvinaiselta tuntuu että a Night At The Operasta noin ylistävästi puhutaan.

Jep, selkeään vähemmistöön kuulun. Muuten täydellisen levyn ainoa kauneusvirhe on tylsähkö "The Maiden And the Minstrel Knight". Mutta niin se vain taitaa olla, että A Night at the Operan äärimmilleen viety mahtipontisuus ja monikerroksisuus saattaa olla hieman liikaa vanhemman BG:n ystäville.

Mun mielestä tuo on varmaan myös Blind Guardianin paras levy. Ei "Maiden..." sen heikompi biisi ole kuin muutkaan. Todella tasavahva levy, jolta oikeastaan vain "Battlefield" nousee jotenkin helposti muiden yläpuolelle. Tämän lisäksi koviten kolahtaa nimenomaan tuo alkupään materiaali (neljä ekaa levyä). Imaginations ja Nightfall sisältää molemmat joitain huippubiisejä, mutta kokonaisuuksina ei vaan ole iskenyt niin kovaa.

[Hetzer]

Nightfall... oli itselle ensimmäinen BG levy ja kyllähän sitä tuli luukutettua, sitä myöten myös kerättyä koko sarja liveä lukuunottamatta. Ja tuo A Night at the Opera on ollut kovassa kuuntelussa sekin, Twist in the Mythin jäädessä jo hiukan pölyttymään hyllyyn. Bändin myötä innostuin myös Hansin sivuprojektista, Demons&Wizards, jonka ensimmäinen levy varsinkin potkii oikein mukavasti. Touched by the Crimson King ei sitten enää yltänyt samoihin sfääreihin, harmi sinänsä.

[Davy Jones]

Mun mielestä tuo on varmaan myös Blind Guardianin paras levy. Ei "Maiden..." sen heikompi biisi ole kuin muutkaan. Todella tasavahva levy, jolta oikeastaan vain "Battlefield" nousee jotenkin helposti muiden yläpuolelle. Tämän lisäksi koviten kolahtaa nimenomaan tuo alkupään materiaali (neljä ekaa levyä). Imaginations ja Nightfall sisältää molemmat joitain huippubiisejä, mutta kokonaisuuksina ei vaan ole iskenyt niin kovaa.

Kokonaisuutena parhaat levyt lienevät omasta mielestä vähemmän yllättäen IFTOS ja NIME, mutta kyllähän nimenomaan yksittäisistä biiseistä kovimmat ANATOlta löytyvät. Jo mainitut "ATTWS" ja "Battlefield", mutta ehdottomasti kirkkaimpana helmenä "The Soulforged"!

Mutta sitten joukossa on omaan korvaan heikompia kipaleita, kuten "The Maiden...", "Age of...", "Sadly sings destiny" ja "Wait for an answer".

Uutta levyä vesi kielellä täälläkin odotellaan!

[Spunkmeyer]

Kiertueaikataulua kun katsoo, en voi olla ajattelematta ett nyt voisi clairvoyant GR-tyyliin kertoa vahvan huhun jonka mukaan BG olisi soittamassa keikan tai pari Suomessa...

[Jack the Jester]

Mielenkiinnolla kyllä uutukaista odotellaan, onhan se uuden BG-albumin ilmestyminen aina sinällään tapaus. Tuon 30 sekunnin samplen perusteella en sano juuta enkä jaata, eihän tuosta nyt mitään irti saanut (etenkään kun on kyseessä sellainen bändi kuin BG)

Minullekin ANatO on se kaikkein heikoin tekele bändiltä, jotenkin se meni kaikin mahdollisin tavoin "yli". Sen vuoksi ATitM olikin askel oikeaan suuntaan, ja on mielenkiintoista odottaa mihin suuntaan bändi tulevalla levyllään sitten menee..

Kyllähän bändin paras levy aivan ylivoimaisesti on Imaginations. Kokonaisuus on siinä niin täydellisen balanssissa että ei paljon höpistä vastaan. Sekä TFtTW:n ja SFB:n hienon kokonaisuuden onnistuvat pilamaan käytännössä yksi biisi kummallakin; Tommyknockers on aivan karmea kappale, itse asiassa se on huonoimpia koskaan kuulemiani hevibiisejä (asia on entistä hullumpi koska sen edellä oleva hirrrmuinen Lost in the Twilight Hall puolestaan taitaa olla edelleen bändin historian paras kappale, mikä vain entisestään korostaa Tommyknockersin huonoutta) ja SFB:llä puolestaan Ashes To Ashes aiheuttaa aina skippaamisen..

Olen kyllä miettinyt, että jos Tommyknockers olisi eri paikassa/levyllä niin pitäisinkö siitä silloin enemmän? Tosi asia kuitenkin on, että LitTH on niin jumalaisen hyvä että mikä tahansa kuulostaa heti sen perään umpisurkealta..

[ts]

Uuden levyn kappalelista julkaistu:

01 9:17 : Sacred Worlds
02 5:58 : Tanelorn
03 6:30 : Road of no Release
04 4:46 : Ride into Obsession
05 5:52 : Curse my Name
06 6:38 : Valkyries
07 5:26 : Control the Divine
08 4:55 : War of the Thrones (Piano)
09 5:41 : A Voice in the Dark
10 8:55 : Wheel of Time

Mukavaa kun parikin eeppisiin mittoihin yltävää kappaletta.

[Kannibaali Korppu]

Olen elänyt tähän asti sen virheellisen luulon vallassa, että tämä tulisi ulos vasta loppuvuodesta, kerrankin mukava huomata olleensa väärässä!

Kyseessähän on siis maailman paras yhtye, ainakin omissa kirjoissa, tosin joudun tuomaan hieman erilaista näkökulmaa keskusteluun parhaasta levystä. Nimittäin A Twist in Myth on itselle noussut kovimmaksi BG-levyksi ja sitä on tullut sen nuoresta iästä huolimatta kuunneltua eniten yhtyeen tuotannosta. Se ei ole niin raskas kuin yhtyeen varhaiset tuotokset ja se on huomattavasti A Night at the Operaa rokkaavampi, mutta kenties juuri näistä elementeistä johtuen se on kuulostaa omaan korvaan parhaalta, mitä Blind Guardian on tehnyt. Näin ollen myös odotukset tulevaa uutuutta kohtaan ovat todella kovat, vaikkei tuo teaser nyt minua mansikoita kusemaan saanutkaan.

Yhtyyeen toiseksi parhaaksi levyksi julistan Imaginations from the Other Siden ja kolmossijaa hallussaan pitää Somewhere Far Beyond.

[Kavonen]

Bling Guardian oli parhaimmillaan vuosina 89-92, jolloin ilmestyneet kolme pitkäsoittoa ovat aivan tajuttoman kovaa tavaraa. Imaginations alkoi jo pöhöttymään, vaikka ihan kelpo kiekko olikin, mutta Nightfall ja Opera olivat kyllä jo aika hirvittäviä levyjä.

Hassua, olen sanasta sanaan prikulleen samaa mieltä. Alkupään tuotannon ylistäminen on tietysti metallipiireissä yletön klisee, ja on toki sangen ymmärrettävää, että bändi halusi tyyliään kehittää, mutta eihän siitä nyt pääse yli eikä ympäri, että BG:n alkupään tavara on aivan mielettömän kovaa pätkytystä. Särmikkäät, metallisen tarttuvat melodiat, Hansin aggressiivinen vokalisointi sekä ylipäätään energinen ja ryhdikäs olemus ovat kaikki sellaisia piirteitä, jotka yhtyeen myöhemmästä tuotannosta on tehokkaasti puleerattu pois.

Ylitsevuotavaiseen mahtipontisuuteen väkisin kurkottavat sävellykset ovat tietysti selkein vikatikki, koska bändin sävellysosasto nyt ei ole taidoiltaan sen lähempänä Wagneria kuin joku Joey DiMaiokaan. Myös liialla särmien höyläämisellä ja kliinisellä tuotannolla on onnistuttu tuhoamaan paljon siitä karismasta, jonka vuoksi bändiin ylipäätään silloin jäi koukkuun.

Mutta kuten totesin, ymmärrän hyvin senkin, että bändi haluaa muuttua. En ole vaatimassa, että sahaisivat pitkästä aikaa uuden pitkäsoitollisen täyteen Banished from Sanctuaryja - vaikka kyllähän se kelpaisi.

[Jussi]

Alkupään tuotannon ylistäminen on tietysti metallipiireissä yletön klisee, ja on toki sangen ymmärrettävää, että bändi halusi tyyliään kehittää, mutta eihän siitä nyt pääse yli eikä ympäri, että BG:n alkupään tavara on aivan mielettömän kovaa pätkytystä. Särmikkäät, metallisen tarttuvat melodiat, Hansin aggressiivinen vokalisointi sekä ylipäätään energinen ja ryhdikäs olemus ovat kaikki sellaisia piirteitä, jotka yhtyeen myöhemmästä tuotannosta on tehokkaasti puleerattu pois.

Eikö sen kuuluisan EKAN ylistäminen ole vielä kliseisempää? Ja siekään et Battalions Of Fearista kauheasti pukahda, kuten ei Kartsakaan

Uuden levyn kappalelista julkaistu:

01 9:17 : Sacred Worlds
02 5:58 : Tanelorn
03 6:30 : Road of no Release
04 4:46 : Ride into Obsession
05 5:52 : Curse my Name
06 6:38 : Valkyries
07 5:26 : Control the Divine
08 4:55 : War of the Thrones (Piano)
09 5:41 : A Voice in the Dark
10 8:55 : Wheel of Time

Onkohan tuo 01 nyt sen Sacredin pidempi versio vai eikö sen pitänyt tulla mukaan tälle levylle jälkijunassakin?

Kesäkuun alun singlen biisithän ovat

1. a Voice In The Dark (5:45)
2. You're The Voice (4:43) (John Farnham-cover)
3. War Of The Thrones (acoustic version) (5:20)

[Celebros]

Kova bändi vaikka pari viimeisintä julkaisua ei olekkaan aiheuttanut käytännössä mitään reaktiota.

Nightfalliin asti bändi sitten tekikin todella ihailtavan kaaren. Musiikki kehittyi levy levyltä ja myös parani jatkuvasti.

Pari ensimmäistä levyä on vähän epätasaisia kuuntelu kokonaisuuksia, mutta sisältävät paljon hyviä ja loistavia biisejä. Ja tietysti asenne on vähintäänkin kohdallaan. Sellaista hyvää jatkoa Helloweenin Walls of Jericholle

Tales ja SFB hioivat konseptia ja olivat selvästi kunnianhimoisempia. Edelleen vähän epätasaisia, mutta helmet on sitten todella loistavia. Näiden perään julkaistu Tokyo Tales on myös mainio, hyvää meininkiä.

Imaginations From the Other Side on jälleen valtava askel eteenpäin ja bändi löysikin levyllä omimman tyylinsä. Eeppistä ja melodisesti kutkuttavan monipuolista. Levyssä on vähän kummalliset soundit, mutta pienen totuttelun jälkeen niihin pääsi hyvin sisään ja ne vain korostavat bändin vahvuuksia.

Päätepysäkki oli Nighfall in Middle Earth joka on meikäläisen kirjoissa yksi kovimmista heavy lätyistä koskaan. Välisoitoista voi olla montaa mieltä, mutta itse asia on sitä asiaa. Surumielinen ja paikoin aggressiivinen tunnelma on tallennettu todella tyylikkäästi ja kunnioittavasti.

Opera on soundeiltaan ähky ja aika huono. Livenä materiaali pääsee oikeuksiinsa ja Nosturissa levyn kiertueella koettu keikka onkin yksi parhaista joita olen päässyt kokonaan. Silkkaa kiimaa alusta loppuun. Tämän ansiosta(?) myös live ja DVD julkaisut samoilta ajoilta iskee todella kovaa.

A Twist in the Myth on mitäänsanomaton. En osaa sanoa levystä mitään, vaikka sitä aina silloin tällöin pyörittelen avautumisen toivossa. Kai se materiaali on vain niin keskinkertaista tälle bändille. Pitääkin toivoa että uudelle levyllä suunta on taas muuttunut. En kyllä pidättele hengitystäni, niin vahva tyytyväisyyden haju bändistä nykyään lähtee. Valitettavasti.

[Davy Jones]

Ylitsevuotavaiseen mahtipontisuuteen väkisin kurkottavat sävellykset ovat tietysti selkein vikatikki, koska bändin sävellysosasto nyt ei ole taidoiltaan sen lähempänä Wagneria kuin joku Joey DiMaiokaan. Myös liialla särmien höyläämisellä ja kliinisellä tuotannolla on onnistuttu tuhoamaan paljon siitä karismasta, jonka vuoksi bändiin ylipäätään silloin jäi koukkuun.

Aika kärjistetty vertaus kyllä, yhtään DiMaioa ja Manowaria väheksymättä, mutta kyllähän BG:n sävellykset pääsääntöisesti eri sarjassa painivat.

Mutta eipä siitä sen enempää, toiset tykkäävät äideistä, toiset tyttäristä. BG jakaa tottakai rässiin ja peruspoweriin kallellaan olevien mielipiteitä. Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä ANATO on levynä kovempi kuin kaksi ekaa levyä. Toki Valhalla on biisinä kovempi kuin puolet ANATOn kipaleista.

Asiasta tavernaan, onpas taas singlellä ja itse levyllä väsynyt kansitaide...