Power metal

[WildFire]

Tarttui tuossa levyalesta Edguy - Mandrake levy mukaan. Itsellä ei ole kyseiseltä retkueelta muita levyjä (pl. ensimmäinen Avantasia). Osaako joku yhtyeeseen paremmin perehtynyt kertoa, mihin väliin "listalla" tuo em. lätty asettuu Edguyn tuotannossa?

Paras. Siitä seuraava uudempi Hellfire Club on askel pois powerista ja hardrockimpaan suuntaan, ja Rocket Ride, kuten myös uusin Tinnitus Sanctus, ovat jo lähes täysi irtiotto tuplabasarimeiningistä, mutta hyviä melodioita löytyy edelleen. Theater of Salvation ja Vain Glory Opera on mielestäni epätasaisempia kokonaisuuksia, jokunen laatubiisi niilläkin. Paria ekaa levyä kannattanee aluksi vältellä kömpelyytensä vuoksi. Mandrake kenties omaan makuuni siis vahvin kokonaisuus, Hellfire Club - Rocket Ride -osaston seuratessa perästä. Jotkut tosin jostain syystä väittää, että Vain Glory Opera on SE Edguy-lätty. Onhan siellä napakka nimibiisi.

[akentti]

^ tattista! Kerrankin näemmä kävi niin, että alelaariin ei olekaan joutunut artistin pohjanoteeraus.

Levy kuulostaakin tasaisen laadukkaalta. Jopa 80-luvun lopun Helloweenkin tulee pakoin mieleen, joka on tietysti ko. aikauden Helloweenin kautta hevimusiikkiin soluttautuneelle hyvä piirre.

[sirclansman]

Tarttui tuossa levyalesta Edguy - Mandrake levy mukaan. Itsellä ei ole kyseiseltä retkueelta muita levyjä (pl. ensimmäinen Avantasia). Osaako joku yhtyeeseen paremmin perehtynyt kertoa, mihin väliin "listalla" tuo em. lätty asettuu Edguyn tuotannossa?

Paras. Siitä seuraava uudempi Hellfire Club on askel pois powerista ja hardrockimpaan suuntaan, ja Rocket Ride, kuten myös uusin Tinnitus Sanctus, ovat jo lähes täysi irtiotto tuplabasarimeiningistä, mutta hyviä melodioita löytyy edelleen. Theater of Salvation ja Vain Glory Opera on mielestäni epätasaisempia kokonaisuuksia, jokunen laatubiisi niilläkin. Paria ekaa levyä kannattanee aluksi vältellä kömpelyytensä vuoksi. Mandrake kenties omaan makuuni siis vahvin kokonaisuus, Hellfire Club - Rocket Ride -osaston seuratessa perästä. Jotkut tosin jostain syystä väittää, että Vain Glory Opera on SE Edguy-lätty. Onhan siellä napakka nimibiisi.

Meitsillä sama. Ei ehkä paras, mutta kolmen parhaan joukossa Hellfire Clubin ja Rocket Riden kanssa. Nimibiisi (Tears of a Mandrake) toimii, varsinkin Burning Down the Opera -livellä. Hieno (tupla)kiekko sekin!

[mape]

Kahden (David D. Chastainin kusettaman) ekan

Mikäs tämä tarina on?

Jarno "KenZiner" Keskinen, myöh. Jaron Raven, voi kertoa lisää.

[Bullroarer]

Tarttui tuossa levyalesta Edguy - Mandrake levy mukaan. Itsellä ei ole kyseiseltä retkueelta muita levyjä (pl. ensimmäinen Avantasia). Osaako joku yhtyeeseen paremmin perehtynyt kertoa, mihin väliin "listalla" tuo em. lätty asettuu Edguyn tuotannossa?

Paras. Siitä seuraava uudempi Hellfire Club on askel pois powerista ja hardrockimpaan suuntaan, ja Rocket Ride, kuten myös uusin Tinnitus Sanctus, ovat jo lähes täysi irtiotto tuplabasarimeiningistä, mutta hyviä melodioita löytyy edelleen. Theater of Salvation ja Vain Glory Opera on mielestäni epätasaisempia kokonaisuuksia, jokunen laatubiisi niilläkin. Paria ekaa levyä kannattanee aluksi vältellä kömpelyytensä vuoksi. Mandrake kenties omaan makuuni siis vahvin kokonaisuus, Hellfire Club - Rocket Ride -osaston seuratessa perästä. Jotkut tosin jostain syystä väittää, että Vain Glory Opera on SE Edguy-lätty. Onhan siellä napakka nimibiisi.

Meitsillä sama. Ei ehkä paras, mutta kolmen parhaan joukossa Hellfire Clubin ja Rocket Riden kanssa. Nimibiisi (Tears of a Mandrake) toimii, varsinkin Burning Down the Opera -livellä. Hieno (tupla)kiekko sekin!

Todellakin. Mandrake on loistava levy, pelkkää laatua alusta loppuun. Mutta omissa kirjoissa se on vasta bändin 2. paras. Parhaan tittelin vie Hellfire Club, joka ei ehkä kokonaisuutena aivan yllä Mandraken tasolle, mutta se sisältää bändin parhaat yksittäiset biisit (We Don't Need a Hero, Under the Moon, Mysteria ja Piper Never Dies). Rocket Ride on ehkä se 3. paras, ja vaikkei se enää poweria olekaan, niin biisit ovat helvetin tarttuvia. Vain Glory Opera ja Theater of Salvation edustavat monelle sitä Edguyn parasta aikakautta, ja kovia levyjähän ne kieltämättä ovat. Savage Poetryn uudelleenäänitetty versio toimii myös mukavasti, mutta siitä alkuperäisestä ei voi sanoa samaa. Kingdom of Madness ja Tinnitus Sanctus ovat puolestaa ne kaksi huonointa levyä, vaikka molemmilta löytyykin muutama hyvä biisi. Toivottavasti Sammet tajuaa seuraavalla levyllä palata powerimpaan suuntaan, sillä se on selvästi bändin vahvinta alaa.

[heraklos]

Gus G ja Firewindhän ovat käsittääkseni saaneet jonkun verran jopa kehujakin, mutta ainakaan The Premonition-levyn kuultuani en kyllä pysty yhtään lähtemään niihin kehuihin mukaan. Taisin napata cd+dvd-version jostain levymessuilta mukaan ja tasapaksu on taas ensimmäinen mieleen tuleva sana. Tiedä sitten, että olisiko pitänyt tutustua johonkin muuhun julkaisuun ensin.

Ns: Firewind - Head Up High (eipä tämä vieläkään miltään kummoiselta valitettavasti kuulosta)

Hommahan on niin, ainakin allekirjoittaneella, että Firewindin kaksi ekaa levyä olivat kovia, ja sitten homma lässähti popin puolelle ja pahasti.

Tässäpä ensin näyte ensimmäisen levyn materiaalista (liveveto 2008) ja seuraava toiselta levyltä:
Between Heaven And Hell ja sitten normivideo I Am The Anger.

[heraklos]

*kähläys*

[Jussi]

Kahden (David T. Chastainin kusettaman) ekan

Mikäs tämä tarina on?

Jarno "KenZiner" Keskinen, myöh. Jaron Raven, voi kertoa lisää.

Jeps, tuon jampan haastatteluun (joskus SFP-lehdessä?) miekin parhaan tietoni pohjaan. Vaikka onhan niin Gus kuin käytännössä kaikki muutkin kertoneet miten David-setä teki klassiset finansuaaliset temput suurin piirtein jokaiselle työläiselleen tuolloin. Sutki mies?

[mape]

David-setä teki klassiset finansuaaliset temput suurin piirtein jokaiselle työläiselleen tuolloin. Sutki mies?

Niinkin voisi sanoa. Esimerkki:

Jos artisti A saa levytysdiilin levypomo David T. Chastainin Leviathan Records -levylafkalta, joka antaa artistille A levytysbudjetin, jonka saa käyttää ainoastaan studion omistaja David T. Chastainin studion vuokraamiseen sekä tuottaja David T. Chastainin, äänittäjä David T. Chastainin ja miksaaja David T. Chastainin palkkioiden maksamiseen, artisti A joutuu maksamaan valmiin tuotteensa markkinoinnin joko itse tai jäämään sen velkaa levy-yhtiölle, jonka kulut siinä kohtaa kasvavat vielä tiedottaja David T. Chastainin palkkion verran.

Auta armias, jos levyn tekemisen aikatalu jossakin kohtaa prosessia viivästyy, niin Artisin A velka kasvaa summaan, jota levy-yhtiö ei artistin pienestä levymyynnistä voi edes takaisin recoupata. Siinä kohtaa artistin ei auta kuin maksaa tai lähteä lakitupaan tappelemaan sopimuksensa yksityiskohdista. Ja vain siksi, että ei lukenut tai ymmärtänyt alkuperäistä diiliään kunnolla.

Juujoojaa. Sen Jussin mainitseman SFP-haastelon teki meikä.

[sirclansman]

David-setä teki klassiset finansuaaliset temput suurin piirtein jokaiselle työläiselleen tuolloin. Sutki mies?

Niinkin voisi sanoa. Esimerkki:

Jos artisti A saa levytysdiilin levypomo David T. Chastainin Leviathan Records -levylafkalta, joka antaa artistille A levytysbudjetin, jonka saa käyttää ainoastaan studion omistaja David T. Chastainin studion vuokraamiseen sekä tuottaja David T. Chastainin, äänittäjä David T. Chastainin ja miksaaja David T. Chastainin palkkioiden maksamiseen, artisti A joutuu maksamaan valmiin tuotteensa markkinoinnin joko itse tai jäämään sen velkaa levy-yhtiölle, jonka kulut siinä kohtaa kasvavat vielä tiedottaja David T. Chastainin palkkion verran.

Auta armias, jos levyn tekemisen aikatalu jossakin kohtaa prosessia viivästyy, niin Artisin A velka kasvaa summaan, jota levy-yhtiö ei artistin pienestä levymyynnistä voi edes takaisin recoupata. Siinä kohtaa artistin ei auta kuin maksaa tai lähteä lakitupaan tappelemaan sopimuksensa yksityiskohdista. Ja vain siksi, että ei lukenut tai ymmärtänyt alkuperäistä diiliään kunnolla.

Eli reilu-kerhosta, päivää. Kauppa se on mikä kannattaa!

[Jussi]

peiiliin on ensink katsominen.

Ja tämän jälkeen valitetaan sitten kansivihossa nimeltä & lyriikoissa vai valaise toki vähän, että mikä juttu se täällä Oulussa Burning Pointilla oikein olikaan Immu Ilmarisen kanssa?

[BP CREW]

peiiliin on ensink katsominen.

Ja tämän jälkeen valitetaan sitten kansivihossa nimeltä & lyriikoissa vai valaise toki vähän, että mikä juttu se täällä Oulussa Burning Pointilla oikein olikaan Immu Ilmarisen kanssa?

Sanontaanko vaikka näin, että ne erimielisyydet on jo ratkottu aikoinaan lakimiesten kesken ja kalliiksi tuli, vaikkei maksanutkaan rahassa mitään. Onneksi totuus voitti ja eteenpäin on menevän mieli.

[Jussi]

Ok. Sitä mie vain meinasin, että ei kai siellä ole tämä 'pata calls kettle back' -tai sinnepäin- juttua ilmassa kun noin totesit soppareista & mitä tulee ensin tehdä.
Eiköhän sitä moni edelleen innostuksissaan/kokemattomuuttaan huonon diilin allekirjoita, kun hyväksikäyttäviä tahoja on liikkeellä ilman tietoa toiminnastaan*. En sitä silti tyystin omaksi syykseen laskisi... mutta poristaan vain joskus kun nähdään. Vaikka sitten noista biiseistä, mistä olen toki ihan itse tehnyt omat arvailuni, kuten aina

ns: G n' R - Civil War -radio megan laatu piristämässä aurinkoista tstopäivää!

*ties vaikka kuinka monta googletus "pelastaa" nykyisin, kun näkee (toki lähdekritiikin huomioiden) vaihtoehtoisetkin mielipiteet.
Kyllähän tällainen syyttely on vain helpompaa, kun on joku henkilöitymä kuten tuo Chastain. Täältä Oulustahan moni teki, samalla jotkut eivät, sopparin saksaan kymmenisen vuotta sitten legendaarisen Noisen kanssa, jotka olivatkin kuulemma (lainatakseni) "aivan haistapaska-luokkaa". Tuppaa vain varjopuolet unohtumaan, kun katsoo katalogiaan.

[Jussi]

Tiedä enää digitaalisestakaan saatavuudesta, mutta ainakin kotimaassaan äänettömyyteen juuri Tuple Salmelan vokalistiksi saatuaan vajonnut Cardiant on todella loistava ensilevyllään Midday Moon! Siinä ykkössuositukseni tältä erää.

Kuinka monelle on tuttu kotoinen Cardiant? Julkaisee levyjänsä näköjään vaan Japaniassa, uusin ja kakkosensa Tomorrow's Daylight iulostunut joulukuulla. Ei kyllä oo huonompaa ollenkaan.

Mm. jo ekalla sivulla:

Cardiantin Midday Moon on varsin kovvaa kammaa, Sessiovokalisti Janne Saksan loistavat vokaalit + pätevät soittajat ja hyvät biisit, poweria parhaimmillaan jos minulta kysytään. Ikävä kyllä levyä ei käsittääkseni lopulta ikinä julkaistu Japanin ulkopuolella, jonka näen suurena menetyksenä powerkansalle. Levy siis lienee jäänyt monelta kuulematta ja saatavuuskin ikävä kyllä lienee suht heikonlaista.
Astetta tarkempaa analyysiä löytyy täältä
Imperiumistakin:
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=3171
Pari clippiä bändin sivuilta ko. levystä:
http://cardiant.net/Cardiant-Moon_sample.mp3
http://cardiant.net/Cardiant-Already_sample.mp3

Se on kyllä, loistava levy! Sääli, ettei ole saanut julkaisua tännempänä & varsinkin se, etteivät ole Tuple Salmelan kanssa nähtävästi jatkaneetkaan bändiä (kuten 'piti').

Ja vissiin pari kertaa < sivuilla sen jälkeenkin.. mutta pitäisi tsekata tuo uusi levy sitten, tuskin se melodiantaju biisinkirjoituksesta on mihkään kadonnut!

Eikä muuten ollut, nyt kun pääsin asiaa tarkistamaan. Tuoltahan löytyy Teron arvio myös.

Mutta kaikki kunnia bändiä vetäville tahoille, kyllä minä edelleen löydän samanhenkiset hienot koukut ja melodiajutut kuin Lost In The Thunderilta, Royal Strangerilta & Already Knownilta. Parhaina esimerkkeinä Broken Lifeline, Somehow (tällaista, höysteenä käytettyä euroteknojyskettä eivät soita enää amiksetkaan, joten hyvä valinta erikoiseksi ja toimivaksi mausteeksi : ) ja Stars Upon Your Life.

Ja siinä missä Janne Saksan sessiopohjalta vedetyt laulusuoritukset osuivat aika nappiin erikoisuudellaan niin tätä Erik Karhatsua voi kutsua suomen(?) oloista suorastaan löytönä.
On se käsittämätöntä, ettei levyjään ole saatu julkaistua kuin japanissa! Spinekin piti rosterissaan paskaa Twilight Guardiansia lopettamiseensa asti, mutta kai tällä on niin epämyyvä nimi sitten. Enkä nyt sano että Cardiant mihinkään listavaltavuuksiin (Ecliptica?) heti yltäisikään, mutta mitä väliä. Nämä ovat kuitenkin parempaa kuin melkein minkään muun kotimaisen melometallialan yrittäjän levyt tällä vuosituhannella; Twilightningin Plague-House Puppet Showta ja HMP:n Eripuraa lukuunottamatta.

Sääli etten noita Salmelan demoja päässyt koskaan kuulemaan, olisi ollut mielenkiintoista. Kun säveltäjällä on kuitenkin todistettavasti aina taito näpeissään. Mutta olisipa hienoa nähdä bändi keikallakin, liekö pahemmin tehneetkään mutta täältä yksi katsoja Ouluun! Terppis tulee varmaan messiin niin ainakin kaksi sitten.

[Kavonen]

Hibriaa ei voi koskaan kehua liikaa! Raskaalla kädellä munille potkivaa poweria veivaava brassiryhmä, jonka vokalistin äänessä on juuri sopivasti raspia. Todella terävää kitaratyöskentelyä ja kerrasta selkärankaan tarttuvia melodioita.

Defying the Rules
http://www.youtube.com/watch?v=azNuRrU05ek

Tiger Punch
http://www.youtube.com/watch?v=hCFKR9cvvJA

Screaming Ghost
http://www.youtube.com/watch?v=Bao8iXjKgT8

[Jussi]

Ovat kyllä, aivan hiton hyvä levykaksikko tuo. Joista ensimmäinen on oma suosikkini, mielenkiinnolla odotellen kuinka räjäyttävät kun julkaisuun #3 pääsevät seuraavaksi...

[Jussi]

Uusi, vanhojen miesten bändi Saksasta, kuinkas mitenkään muuten

Neljän koplasta löytyy mm. Herbie Langhans, jolla on edelleen äänessään sama pieni Rock n' Rolf -kaiku kuin paikoin Seventh Avenuenkin kanssa kaikkina näinä vuosina. Sitten mukavan ripeästä rytinästä vastaa Blind Guardianin rumpali Fredrik Ehmke. Jotenkin on a Twist In The Mythiltä jäänyt huomaamatta kyvykkyytensä tuollaiseen tulitukseen!

Todella hyvää lupaavat nämä kaksi videotaan alla, pakko tsekata tuore albuminsakin When Worlds Collide. Näin rehellisellä POWERILLA mitä Sinbreed lupaa, voisin ostaa noiden kahden + myspacen Infinity's Callin jälkeen oikeastaan sokkonakin. Ei se huonoa voi olla.

Newborn Tomorrow*
Dust To Dust
http://www.myspace.com/sinbreedmetal

*tulee verseistä jotenkin RW:n Whirlwind tai jokin muu mukavasti mieleen.

edit: Ja juuri kun kuunnellessa mietin, miten Langhans (myös Rhapsodyn yms. taustalaulukööreissä vierallut) on muistuttanut Heavens Gaten Thomas Rettkeä, niin siellähän tuo on nyt tällä(kin) samoissa taustavieraissa.

[JSM]

Uusi, vanhojen miesten bändi Saksasta, kuinkas mitenkään muuten

Neljän koplasta löytyy mm. Herbie Langhans, jolla on edelleen äänessään sama pieni Rock n' Rolf -kaiku kuin paikoin Seventh Avenuenkin kanssa kaikkina näinä vuosina. Sitten mukavan ripeästä rytinästä vastaa Blind Guardianin rumpali Fredrik Ehmke. Jotenkin on a Twist In The Mythiltä jäänyt huomaamatta kyvykkyytensä tuollaiseen tulitukseen!

Todella hyvää lupaavat nämä kaksi videotaan alla, pakko tsekata tuore albuminsakin When Worlds Collide. Näin rehellistä POWERILLA mitä Sinbreed lupaa, voisin ostaa noiden kahden + myspacen Infinity's Callin jälkeen oikeastaan sokkonakin. Ei se huonoa voi olla.

Newborn Tomorrow*
Dust To Dust
http://www.myspace.com/sinbreedmetal

*tulee verseistä jotenkin RW:n Whirlwind tai jokin muu mukavasti mieleen.

edit: Ja juuri kun kuunnellessa mietin, miten Langhans (myös Rhapsodyn yms. taustalaulukööreissä vierallut) on muistuttanut Heavens Gaten Thomas Rettkeä, niin siellähän tuo on nyt tällä(kin) samoissa taustavieraissa.

Tästä yhtyeestä oli mun tarkoitus kirjoittaa, mutta koska ehdit ensin, niin komppaan. Ei keksi pyörää uudestaan eikä ole mitenkään omaperäistä, mutta melkosen hyvin tehdyltä ja iskevältä power metallilta kuulostaa.

[heraklos]

Kiitos vinkistä! Pitääpä tutustua. Höh, yleensä minulta ei jää saksalainen power metal (taikka perinnemetallibändi) huomaamatta, mutta tuo kyllä tuli täysin puun takaa.

[Tintti]

Niin, mainittakoon nyt täälläkin, että Kasperi Heikkinen (mm. Merging Flare) soitteleepi nyt pikavaroituksella 4 keikkaa Gamma Rayn tuuraavana kitaristina. Samassa hommassahan mies on ollut aiemminkin ja pohjaa touhuun antaa kovan soittotaidon lisäksi mm. historia Guardians of Mankind-tribuuttibändissä.

[Balm]

Videopätkää yllämainitusta.

[Jussi]

Civilization One lopetti tykkänään, yhden albumin jälkeen.

CIVILIZATION ONE Calls It Quits - Mar. 23, 2010

CIVILIZATION ONE, the band led by singer Chitral "Chity" Somapala (ex-FIREWIND, FARO, AVALON) and bassist Pierre-Emmanuel Pélisson (MALADAPTIVE, ex-HEAVENLY), has released the following statement:

"We have been announcing our second album, 'Calling The Gods', following our 'Revolution Rising' debut in 2007. Unfortunately, due to economy crisis and lack of interest from labels, we came to a point where we have to close the chapter.

"We would like to kindly thank all the past and present members for their contribution from 2006 until 2010 and all the supporters/fans all over the planet.

CIVILIZATION ONE's most recent lineup was as follows:

Chitral "Chity" Somapala (FIREWIND, FARO, AVALON) - Vocals
Pierre-Emmanuel Pélisson (MALADAPTIVE, HEAVENLY) - Bass
Michael Stein - Drums
Oliver Marmann - Guitar
Nicklaus Bergen - Guitar

In 2008, CIVILIZATION ONE made a huge impact in Somapala's home country of Sri Lanka as it was the first international metal act to ever play there, performing in front of 4,000 people.

For more information, visit www.myspace.com/civilizationone.

[Ice]

^No voihan perkele, tuota levyä ja Chityn panosta tuli jo odotettua. Ihme kaveri, mahtava ääni muttei missään bändissä viihdy yhtä levyä pitempään ja syyt ovat aina erilaisia. No eiköhän sieltä jollain uudella nimellä taas matskua joskus tule, toivotaan.

[Ice]

... muttei missään bändissä viihdy yhtä levyä pitempään...

Poikkeus

Totta, on tuo Red Circuitin kakkoslätty löytämättä niin pääsi unohtumaan, joten korjataan ettei juuri viihdy...

[Metalman]

Miksi Iron Maiden ei ole Power metallia vaikka siinä lauletaan korkealta ja se kuulostaa muutenkin Hammerfallilta

Siksi, koska Tool kuulostaa vanhalta Saralta.

Pitää tutustua vanhaan Sara bändiin.

Tämä ei kyllä vastaa kysymykseen miksi Hammerfall on poweria mutta Maiden ei. Eipä sillä että se kuuntelu tottumuksiin vaikuttaisi miksi mitäkin kutsutaan