Power metal

[Jussi]

Joo, Lusan soololevythän on kyllä noin kokonaisuuksina vahvempia kuin Rhapsodyn levyt - fillerit paljon harvemmassa. Eikä ne hittibiisit niinkuin vaikka Rider of the Astral Fire juuri jää Rhapsodyn parhaista jälkeen.

Ihan samaa mieltä ollaan täällä; Dreamquest-teknoperversiosta ei jäänyt paljoa mieleen mutta nämä kolmehan ovat hyvä levyjä! Debyytissä (tuli jotenkin nopeasti Rhapsodyjen välissä kuin pystymetsästä aikoinaan) on paljon nostalgiaa, mutta kyllä niitä helmiä löytyy kaikilta kolmelta. Vaikka Mystic And Divine - The Miracle Of Life - Prince Of The Starlight - Demonheart - Where Heroes Lie & klassinen Legend Of Steel.

Tuolle viimeiselle ei ole parempaa spiikkaajaa kuin tuoreeltaan Klasu metalliliitossa, "seuraavaksi legendaa teräksestä!" missä viipyy tasan 10-v. juhlapainos LMP:ltä?

Hayerin & Bridget Foglen duo-kiljunta on mukavan virkistävää uusimmalla, eipä ainakaan samoja ratoja seuraa. Missäköhän se Turillin 'the real 3rd TKOTSK-album that should have followed in early 90's' oikein menee tällä hetkellä? Uutisista on kai vuosi-parikin.

[WildFire]

Missäköhän se Turillin 'the real 3rd TKOTSK-album that should have followed in early 90's' oikein menee tällä hetkellä? Uutisista on kai vuosi-parikin.

Siinähän ne meni kaikki Lucan bändit jäihin samalla kertaa, kun ilmoitettiin vuoden 2007 lopulla vain olevan niitä "lakiteknisiä ongelmia". Mutta kun nyt Rhapsodykin taas aktivoitui, niin sooloprojekteillekin vain sopimus Nukelta ja lättyä pihalle!

The Infinite Wonders of Creation nyt oli mitä oli, mutta tuo Lucan seuraava soolo kuulostaa ainakin noin sanahelinänä lupaavalta.

[Jussi]

Niinpä joo, se uusinkinhan tuli Joeyn Circle Jerk Musicilla.

Hassua muuten, miten kitaristi on pistänyt soololevyillään lähestulkoon kaikki muut kitarat sooloja lukuunottamatta muiden soitettavaksi, tuottaja Sascha Paethin, rumpali Robert Hunecke-Rizzon.. kai se rytmin sahaus on alentavaa ja mielenkiinnotonta. Tässäpä ratkaisu muillekin bändeille; kitaristit ottakaa mallia (takapiiskatukkaan myös) Lucalta!

[Peuranpuolikas]

Jotkut tarkkaavaiset ovat varmaan huomanneet Anttiloissa ympäri maata olevat Limb musicin alelevyt. Hintana yleensä massiiviset neljä euroa ja laatu parhaimmillaan todella hyvä. Olen ostanut alle kymmenen, joista puolet hyviä. Kysymys kuuluu: missä kaikissa Anttiloissa näitä on teille tullut vastaan? Itse olen törmännyt näihin "neljän euron powereihin" Myyrmannissa ja Hyvinkäällä.

[Jussi]

Eikö noita ole ollut sen X vuotta jo, ja halvemmallakin ~0,99 - 2€

Voisin hieman epäuskoisena tiedustella missä näistä "laatu parhaimmillaan todella hyvä"? Ei ainakaan Gun Barrelin, Skeletorin(!), Double Dealerin, Ironwaren tai Ivory Towerin kohdalla ole tuonnepäinkään. Hyödyllisenä vastauksena kysymykseesi, saat noita omien havaintojeni mukaan myös Oulun molemmista, Kuopion & Jyväskylän Anttiloista. Varmaankin jokaisesta, joka on seissyt paikallaan pidempään kuin vuoden ja ehtinyt vastaanottamaan tätä kuonaa.

Midnight Sun, Abraxas & uudempi Winter's Verge ovat ihan ok, ei tosin todellakaan mullistavaa tai erityisen hyvää. Hassua kyllä, monet noista massoina tavarataloissa lepäävistä ovat "out of print".

edit: Hieman selvennystä tekstiin & ei ole tullut täydennystä, miehän olen vain kuullut tuon samoihin aikoihin pari v. sitten kun näiden halpisinvaasio tuli, siitä sekaannus.

[Kummitus]

Eikö noita ole ollut sen X vuotta jo, ja halvemmallakin ~0,99 - 2€

Voisin hieman epäuskoisena tiedustella missä näistä "laatu parhaimmillaan todella hyvä"? Ei ainakaan Gun Barrelin, Skeletorin(!), Double Dealerin, Ironwaren tai Ivory Towerin kohdalla ole noin.

Midnight Sun, Abraxas & uudempi Winter's Verge ovat ihan ok, ei tosin todellakaan mullistavaa tai erityisen hyvää. Hassua kyllä, monet noista Anttiloissa lepäävistä ovat "out of print".

Mulle taas Double Dealer toimii helvetin hyvin, mutta esim. Winter's Verge ei nappa oikein yhtään
Onko näihin valikomiin tullut lisäyksiä jos tuo WV löytyy myös noista alelaareista?

[Jarkale]

On näemmä ollut Heavenlystäkin puhetta tässä ketjussa... Virus oli näihin korviin mielettömän tarttuva ja loistava levy, eikä tämä uutuus Carpe Diem kauhean kauas siitä jää. Tuntuu vain, että on vaikutteita päästetty paikoitellen turhankin näkyvästi esille, esimerkiksi Ashen Paradise kunnioittaa Gamma Rayta useammankin osionsa voimin. Mutta ketä "tributoidaan" levyn lopetusbiisi Save Our Soulsin kertsissä? Kuullostaa niin mahdottoman tutulta, mutta en millään saa päähäni... Häiritsee joka ikinen kerta kun levyä kuuntelen. Aattakee, aattakee!

[Jack the Jester]

Eikö noita ole ollut sen X vuotta jo, ja halvemmallakin ~0,99 - 2€

Voisin hieman epäuskoisena tiedustella missä näistä "laatu parhaimmillaan todella hyvä"? Ei ainakaan Gun Barrelin, Skeletorin(!), Double Dealerin, Ironwaren tai Ivory Towerin kohdalla ole tuonnepäinkään. Hyödyllisenä vastauksena kysymykseesi, saat noita omien havaintojeni mukaan myös Oulun molemmista, Kuopion & Jyväskylän Anttiloista. Varmaankin jokaisesta, joka on seissyt paikallaan pidempään kuin vuoden ja ehtinyt vastaanottamaan tätä kuonaa.

Midnight Sun, Abraxas & uudempi Winter's Verge ovat ihan ok, ei tosin todellakaan mullistavaa tai erityisen hyvää.

Ainakin vielä vuosi sitten noita Limbin levyjä oli Hämeenlinnan Anttilassa niin, että olisi voinut vaikka kottikärryillä ulos raijata. Kaikki järjestään siinä 2€-4€ haarukassa; oli Kenzineria, Galloglassia, Abraxasta, ShadowKeepiä, Emerald Sunia yms. Lähinnä siis mitättömyyksiä joista ainakaan minä en ollut koskaan edes kuullut..

Menin ostamaan niitä silloin kaksi: toinen oli Valley´s Eve nimisen yhtyeen tuotos, en edelleenkään ollut bändistä ikinä kuullutkaan. Mutta kun Limb Music harrastaa näitä kansitarroja, joissa kovasti hehkutetaan levyn sisältöä, ja sen edessä sitten sorruin. Tarrassa luki "aggressive power metal", joten pakkohan se sitten oli niin halvalla ostaa. Tarra ei tietenkään tiennyt mistä puhui, musiikki ei ensinnäkään edes ollut poweria ja sitä paitsi sen löysäilyn rinnalla Smurffien levyt alkoivat kuulostaa kovasti aggressiivisilta. Tuskallista oli kuunnella levy edes kerran läpi..

Sen sijaan oikeasti hyvä ostos oli Oratoryn albumi Beyond Earth, ehdottomasti paras koskaan 2€:lla ostamani levy. Ei mullistavaa poweria, mutta valehtelematta ihan hyvää ja tyylitajuista. Sitä on tullut kuunneltua paljonkin..

[Jussi]

Cydonian debyytti.

Tuota vastoin Cydonian s/t on kuitenkin hyvä! Harvinaisen hyvää italokamaa, vaikkei pari v. myöhemmän Helloween-tribuutin Save Us-versiossa ole kehumista. Kummaniminen Dan Keying taitaa kiljunnan.

Pitäisiköhän riskeetata 2,- ja napata yksi noista Oratoryn Beyond Eartheista sieltä tuon ^^ suosituksen perusteella, ei sitä jokaista ole uskaltanut (joutunut) kuuntelemaan vaikka vuosia on mennytkin. Toisaalta jotkut alan miehet kehuivat Montanyn New Born Dayta, joka ei sekään kyllä inspiroinut.

[Balm]

Pitäisiköhän riskeetata 2,- ja napata yksi noista Oratoryn Beyond Eartheista sieltä

Mulla oli joskus ko. bändin omakustanne-EP ja se oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Onneksi pääsin eroon siitä.

[Jack the Jester]

Pitäisiköhän riskeetata 2,- ja napata yksi noista Oratoryn Beyond Eartheista sieltä tuon ^^ suosituksen perusteella, ei sitä jokaista ole uskaltanut (joutunut) kuuntelemaan vaikka vuosia on mennytkin. Toisaalta jotkut alan miehet kehuivat Montanyn New Born Dayta, joka ei sekään kyllä inspiroinut.

Oratory on siis portugalilainen yhtye, ja tokihan edes ajatus portugalilaisesta power metal bändistä on absurdi ja tahattoman koominen, etenkin näin suomalaisesta näkövinkkelistä. Mutta kannattaa napata Beyond Earth mukaan jos Oulusta löytyy tuolla hinnalla, et kadu. Itselläni on myös Oratoryn debyytti Illusion Dimensions, 2€:lla saatu sekin, ja se on sitten Balmin sanoin jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Mutta tämä kakkoslevy on sitten jo niin huikea parannus, ettei tosikaan.. harvoin kuulee minkään yhtyeen kahden peräkkäisen levyn välillä tällaista tasoeroa..

Tuubista näyttää löytyvän pari biisiäkin Beyond Earthilta maistiaisiksi Jussille:

Your Glory Won´t Last Forever

Song Of Lust

[Balm]

Itselläni on myös Oratoryn debyytti Illusion Dimensions, 2€:lla saatu sekin, ja se on sitten Balmin sanoin jotain sanoinkuvaamattoman hirveää.

On tieten mahdollista, että tuo Illusions sisältää vieläpä samoja biisejä kuin se Last Prophecy joka mulla oli. Tuo linkittämäsi Your Glory Won't Last Forever tosiaan on huikea parannus, olkoonkin, että on pelkkää peruspoweria kone(maisilla)rummuilla. Ja laulaako tuolla kertsissä Piet Sielck?

[Jussi]

Ja laulaako tuolla kertsissä Piet Sielck?

Melkein, tai jopa hyvin lähelle. Uwe Lulis on tuottanut, niin Rebellioninsa jäseniä käytetty: choirs by Michael Seifert and Björn Eilen.

Oratory on siis portugalilainen yhtye, ja tokihan edes ajatus portugalilaisesta power metal bändistä on absurdi ja tahattoman koominen, etenkin näin suomalaisesta näkövinkkelistä. Mutta kannattaa napata Beyond Earth mukaan jos Oulusta löytyy tuolla hinnalla, et kadu. Itselläni on myös Oratoryn debyytti Illusion Dimensions, 2€:lla saatu sekin, ja se on sitten Balmin sanoin jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Mutta tämä kakkoslevy on sitten jo niin huikea parannus, ettei tosikaan.. harvoin kuulee minkään yhtyeen kahden peräkkäisen levyn välillä tällaista tasoeroa..

Tuubista näyttää löytyvän pari biisiäkin Beyond Earthilta maistiaisiksi Jussille:

Your Glory Won´t Last Forever Song Of Lust

Kits. Hmm, naislaulaja tuli yllätyksenä, jotenkin odotin perinteisempää kokoonpanoa mutta eihän noilla usein näissä korkeuseroja ole.. muutoinkin tuo äijäkaksikko on aika hyvin äänessä kertseissä. Äkkseltään näiden perusteella aivan tuon rahan arvoinen, levyjäkin pitäisi löytyä lukuisia, elleivät sitten ole menekkiryntäystä kokeneet mitä en oikein usko.
Eikä tuo nyt kuulosta sen kummallisemmalta kuin kyproslainenkaan, ja tuo Winter's Vergen levyhän tuossa tuli joulunvietosta hetkellisesti kotiuduttua kuunneltua, kun vasta oli yllä puhe.

edit: Lainaukset kuntoon

[Bullroarer]

Limb Musicin alekampanjasta sen verran, että muutamakin levy tuli pari vuotta sitten ostettua, mutta vain kaksi niistä on osoittautunut hyviksi hankinnoiksi. Nämä ovat Vanishing Pointin Tangled in Dream ja Oratoryn Beyond Earth.

Oli helkkarin hyvä opetus, ettei ikinä kannata ostaa levyä kuuntelematta, oli se kuinka halpa tahansa. Suurin osa kuulemistani kampanjan levyistä oli aivan hirveetä skeidaa, ja loputkin korkeintaan välttävää tasoa (pois lukien edellä mainitut levyt).

Välttäkää ihmiset etenkin näitä levyjä:
Exhibition - The Sign of Tomorrow (harvinaisen paskaa power/proge metallia)
Total Eclipse - Ashes of Eden (ö-luokan poweria)
Kenziner - The Prophecies (ö-luokan poweria)
Icycore - Wetwired (harvinaisen paskaa proge metallia, harvinaisen paskalla laulajalla)
Rising Faith - The Arrival (ö-luokan poweria)
Ivory Tower - Beyond the Stars (harvinaisen paskaa proge metallia)
Oratory - Illusion Dimensions (ö-luokan poweria)
The Reign of Terror - Sacred Ground (ö-luokan poweria)

[Spunkmeyer]

Täytyy sanoa että tuo Oratoryn ykkös- ja kakkoslevyjen välinen tasoero huvitti kummasti silloin kun ne kuuntelin. Illusion Dimensiosin jälkeen Beyond Earth oli ihan positiivinen yllätys

[Vilpuri]

Oli helkkarin hyvä opetus, ettei ikinä kannata ostaa levyä kuuntelematta, oli se kuinka halpa tahansa. Suurin osa kuulemistani kampanjan levyistä oli aivan hirveetä skeidaa, ja loputkin korkeintaan välttävää tasoa (pois lukien edellä mainitut levyt).

Välttäkää ihmiset etenkin näitä levyjä:
Exhibition - The Sign of Tomorrow (harvinaisen paskaa power/proge metallia)

Ivory Tower - Beyond the Stars (harvinaisen paskaa proge metallia)

Oli hyvä opetus tosiaan.

Itse ostin ainakin nuo kaksi ja joku muukin mukaan tarttui. Exhibitionin levyn nyt hampaat irvessä voi kuunnella, mutta Ivory Towerin tuotos on kyllä kevyesti huonoimpia ostoksiani ikinä, ellei jopa huonoin.

[Ice]

Välttäkää ihmiset etenkin näitä levyjä:
The Reign of Terror - Sacred Ground (ö-luokan poweria)

Tästä uskaltaa olla kyllä helposti eri mieltä, toki itse olen melko fanipoika Michael Vesceran äänelle mutta kyllä levyn biisitkin kantavat hyvin ja on sellainen 8/10 peushyvä lätty mulle ja parhaita ale ostoksia. Montany mainittiin myös, sillä on yksi loistobiisi ja muut aika tuubaa mutta silti helposti parempaa kuin nuo listat muut.

[ts]

Niin ja kyllähän omaan korvaan tuo Kenzinerin Prophecies on kanssa okok kuunneltavaa matskua

[LorenzoGarbanzo]

Limb Musicin alekampanjasta sen verran, että muutamakin levy tuli pari vuotta sitten ostettua, mutta vain kaksi niistä on osoittautunut hyviksi hankinnoiksi. Nämä ovat Vanishing Pointin Tangled in Dream ja Oratoryn Beyond Earth.

Oli helkkarin hyvä opetus, ettei ikinä kannata ostaa levyä kuuntelematta, oli se kuinka halpa tahansa. Suurin osa kuulemistani kampanjan levyistä oli aivan hirveetä skeidaa, ja loputkin korkeintaan välttävää tasoa (pois lukien edellä mainitut levyt).

Välttäkää ihmiset etenkin näitä levyjä:
Exhibition - The Sign of Tomorrow (harvinaisen paskaa power/proge metallia)
Total Eclipse - Ashes of Eden (ö-luokan poweria)
Kenziner - The Prophecies (ö-luokan poweria)
Icycore - Wetwired (harvinaisen paskaa proge metallia, harvinaisen paskalla laulajalla)
Rising Faith - The Arrival (ö-luokan poweria)
Ivory Tower - Beyond the Stars (harvinaisen paskaa proge metallia)
Oratory - Illusion Dimensions (ö-luokan poweria)
The Reign of Terror - Sacred Ground (ö-luokan poweria)

Enpä ole nuista tosiaankaan kuullut yhtään, mutta voisi tähän silti Ivory Towerin debyytinkin lisätä, jonka pikkusisko onnistui lahjaksi hankkimaan. En palauttanut, koska maksoi vain (?) 4 euroa enkä jaksanut polkea kaupunkiin, joten annettiinpa sitten mahdollisuus yllättää iloisesti. Mitä vielä. Mikään levy ei ole koskaan tuonut Images & Wordsia näin selvästi mieleen. Tämä ei nyt sinänsä olisi ongelma jos kappaleet olisivat hyviä, mutta ei näin. Ja sitten vielä laulaja jolla näyttäisi olevan pakko vetää joka toinen sana niin kovaa ja korkealta kuin lähtee.

[Bullroarer]

Tästä uskaltaa olla kyllä helposti eri mieltä, toki itse olen melko fanipoika Michael Vesceran äänelle mutta kyllä levyn biisitkin kantavat hyvin ja on sellainen 8/10 peushyvä lätty mulle ja parhaita ale ostoksia.

Hyvä että edes jollekin maistuu. Itse en muista levyn musiikista mitään muuta kuin sen, ettei se ollut hyvää. En tainnut edes kuunnella levyä loppuun, ja tuosta on aikaakin jo yli 2 vuotta, joten lienee ihan ymmärrettävää ettei tuosta ole jäänyt kauhean selkeitä mielikuvia.

Niin ja kyllähän omaan korvaan tuo Kenzinerin Prophecies on kanssa okok kuunneltavaa matskua

Ostin levyn vain sen takia, että sillä soittaa Mikko Härkin. Ja ainoa positiivinen asia, joka levystä on jäänyt mieleen on juurikin Härkinin kosketintyöskentely. Mulle tuossa levyssä tökki laulajan ääni, sekä mielikuvituksettomat ja äärettömän yksinkertaiset kertosäkeet. Mutta en minä kyllä muutenkaan neoklassisesta heavy/powerista välitä (edes Ynkän levyt ei uppoa), joten minun mielipiteestä ei kannata välittää.

[Jussi]

^ Icelle taas uppoaa

On se UG!

Sehän on; ei ole deathrash-buumia tai teinisaatana-aaltoa ollut tukenaan

Mutta jo Twilightningia ("rip" vaan, Plague-House Puppet Show 4-eva) mie tuollaiseksi sanoisin. Niin noista muista sitten onkin hankalampaa miettiä suosituksia. Excalion ehkä, tämä uudempi kahdesta levystään on aika hyvä (ihka uusikin on pian kai tulossa). Sitten paikallisen Ultimatiumin toinen albumi Hwainoo on sellainen ok, päälle seiskan levy, kannattaa tsekata, ei Tomi Viiltolan (se Dreamtalen -yksi lisää- toisella levyllä laulanut) vokalisointeja häpeilemättömämmäksi helpolla mene. Tiedä enää digitaalisestakaan saatavuudesta, mutta ainakin kotimaassaan äänettömyyteen juuri Tuple Salmelan vokalistiksi saatuaan vajonnut Cardiant on todella loistava ensilevyllään Midday Moon! Siinä ykkössuositukseni tältä erää.

[Scandal]

Mulla on suomipoweri jäänyt aika paitsioon. -- Antakaapa vinkkejä näistä pienemmistä bändeistä ja levyistä.

Celesty (debyytti Reign of Elements on ns. perinteistä poweria, uusin Vendetta orkestroitua, sliipatumpaa ja Rhapsodympää kamaa) sekä ex-Sonata-kitaristi Jani Liimataisen ja Strato-Kottaraisen Cain's Offering nyt ainakin tulee heti mieleen. Teräsbetonin kakkoslevy Vaadmimme metallia on myös kova, samoin Thunderstonen mainio debyyttilevy (s/t), mutta eivät taida aivan sataprosenttisesti power metal -termin alle upota.

Progemmasta suuntauksesta sitten Winterborn (varsinkin debyytti), Requiem (pari ekaa levyä; IMHO kakkoslevy Mask Of Damnation on yksi kovimmista kotimaisista levyistä koskaan) ja Adamantra ovat kovia.

[Mr Rami]

Disclaimer: Join hätäpäissäni loput jouluolueni, joten ilmaisun skarppiustaso voi heitellä melkoisesti.

Celesty (debyytti Reign of Elements on ns. perinteistä poweria, uusin Vendetta orkestroitua, sliipatumpaa ja Rhapsodympää kamaa)

Kannattaa ehdottomasti tutustua Celestyyn. Jostain syystä olin vältellyt bändiin tutustumista, mutta pari viikkoa sitten ostin alelaarista Legacy of Haten, joka miellytti erittäin paljon kuuloelimiäni. Pidän itseäni perin paatuneena kikkelihevin kuluttajana, enkä enää nykyään jaksa innostua helposti, mutta ainakin mainittu Celesty -tuotos aiheutti myhäilyä. Sinänsä levy luokittuu kirjoissani ns. peruspowerin laariin, joten mitään uutta ja mullistavaa ei luoda, mutta se mitä luodaan, luodaan hemmetin hyvin. Tämä on juuri sitä musaa, mitä nykypäivän äijäilyn ja rässäilyn valtakautena harva uskaltaa tehdä.

Suomipowerista voisi mainita vielä ainakin Olympos Monsin debyytti Conquistador, joka on varsin kelpoisa esitys ja kannattaa testata. Kakkoselvy Medievil on valitettavasti paljon geneerisempi, ainakin mitä tulee biiseihin. Jos kolmoslevy joskus tulee, toivottavasti malttavat kypsytellä biisejä riittävän pitkään ennen kuin marssivat studioon.

Limb Musicin alekampanjasta sen verran, että muutamakin levy tuli pari vuotta sitten ostettua, mutta vain kaksi niistä on osoittautunut hyviksi hankinnoiksi.

Itse ostin noin vuosi sitten kyseisestä alesta Abraxaksen levyn, joka ainakin oli niin keskinkertaista tylsyyttä, etten suosittele. Ei jätettä, mutta niin bulkkia, että 2 € on liikaa, semmoinen 1 euroa voisi olla passeli hinta.

Tuota vastoin Cydonian s/t on kuitenkin hyvä! Harvinaisen hyvää italokamaa, vaikkei pari v. myöhemmän Helloween-tribuutin Save Us-versiossa ole kehumista. Kummaniminen Dan Keying taitaa kiljunnan.

Kyllä, Cydonian debyytti on italokikkelin (ei sitä kiljuntaa oikein muuksi voi luokitella) eliittiä. Kummallista että bändistä ei aikoinaan sen enempää juttua missään ollut, debyyttinsä kuitenkin erottuu kuin timantti paskakeosta. Kakkoslevyä The Dark Floweria en ole kuullut, mutta käsittääkseni tyyli ainakin hiukan muuttui sillä. Sen jälkeen bändistä ei ole kuulunut mitään, liekö enää edes kasassa.

[Scandal]

Celesty (debyytti Reign of Elements on ns. perinteistä poweria, uusin Vendetta orkestroitua, sliipatumpaa ja Rhapsodympää kamaa)

Kannattaa ehdottomasti tutustua Celestyyn. Jostain syystä olin vältellyt bändiin tutustumista, mutta pari viikkoa sitten ostin alelaarista Legacy of Haten, joka miellytti erittäin paljon kuuloelimiäni.

Sinänsä koomista, että mainitsin ko. levyt koska ne ovat IMHO Celestyn parhaat tuotokset, kumpikin omalla tavallaan - ja kakkoslevy Legacy Of Hate on yhtyeen heikoin tuotos mielestäni ;)

Suomipowerista voisi mainita vielä ainakin Olympos Monsin debyytti Conquistador

Ja komiikka jatkuu, sillä editoin tismalleen samansisältöisen virkkeen pois yo. postauksestani. Olympos Monsin debyytti on omalla tavallaan kova, mutta ehkä geneerinen.

Cydonian debyytti on italokikkelin (ei sitä kiljuntaa oikein muuksi voi luokitella) eliittiä.

Njaa, italopower-fanaatikkona (oikeasti, tuota löytyy hyllymetrin verran) voisin olla hieman eri mieltä. Debyytti on ok muttei lähelläkään eliittiä. Secret Spheren pari ekaa, pari Skylarkin levyä (Gates of Heaven/Hell), Labyrintin Return To Heaven Denied, pari Dominen levyä, Highlordilta levy tai pari - siinä sitä italopowerin parhaimmistoa. Etenkin Domine on yksi niitä hemmetin hyviä italobändejä, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan...

Kaikkihan italopoweristeista tietävät Rhapsodyn, mutta Thy Majestie ja varsinkin Skylark tekivät samaa kamaa jo ennen Rhapsodyä...

[Mr Rami]

Sinänsä koomista, että mainitsin ko. levyt koska ne ovat IMHO Celestyn parhaat tuotokset, kumpikin omalla tavallaan - ja kakkoslevy Legacy Of Hate on yhtyeen heikoin tuotos mielestäni

Jaaha, heh, no, komiaa sitten. Voinee huoletta tutustua muihinkin, jos Legacy of Hate on se huonoin. Ei tuo tosiaan minustakaan mitään erikoisen uraauurtavaa tavaraa ole, mutta kelpo biisejä täynnä. Joku saksalainen paatunut alan tuottaja olisi luultavasti & todennäköisesti pystynyt jäsentelemään levyn materiaalin iskevämpään ja tarttuvampaan muotoon.

Cydonian debyytti on italokikkelin (ei sitä kiljuntaa oikein muuksi voi luokitella) eliittiä.

Njaa, italopower-fanaatikkona (oikeasti, tuota löytyy hyllymetrin verran) voisin olla hieman eri mieltä. Debyytti on ok muttei lähelläkään eliittiä. Secret Spheren pari ekaa, pari Skylarkin levyä (Gates of Heaven/Hell), Labyrintin Return To Heaven Denied, pari Dominen levyä, Highlordilta levy tai pari - siinä sitä italopowerin parhaimmistoa. Etenkin Domine on yksi niitä hemmetin hyviä italobändejä, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan...

No, makuasioita, itselle Dominen debyytti uppoaa kyllä erinomaisesti, vaikka ei sitä nyt muutamaan vuoteen kovin usein olekaan tullut kuunneltua.

Sen enempiä en ole italopoweriin "erikoistunut", mutta itselle sieltä suunnalta parhaiten maistuu Domine ja Rhapsody (of Fire). Dominelta puuttuu Champion Eternal -debyytti mutta muuten levyt on hallussa ja erinomaista kamaa sisältävät. Uusin Ancient Spirit Rising on ehkä pienehkö pettymys, mutta sisältää sekin hyviä biisejä.

Labÿrinth ja Secret Sphere ovat jollain tapaa tuttuja, mutta en ole jaksanut sen enempää tutustua.

Kaikkihan italopoweristeista tietävät Rhapsodyn, mutta Thy Majestie ja varsinkin Skylark tekivät samaa kamaa jo ennen Rhapsodyä...

Oi, Thy Majestie! Hastings 1066!

Skylarkin kohdalla ei pidä unohtaa Eddy Antoninin soololevyä When Water Became Ice, joka meikäläisen mielestä on jopa parempi kuin yksikään Skylarkin levy. Tarttiskin tästä varmaan hankkia viimeisinkin Skylark kuultavaksi. Mielenkiinto bändiä kohtaan lopahti Wings -levyn myötä joka ei oikein puhutellut meikäläistä, eikä Fairytales juurikaan parantanut tilannetta. Divine Gates -saagan pari ekaa osa ovat kyllä laatukamaa, ja osin myös The Princess' Day.