Medeia tuuttasi ihan mallikasta grindiin kallistuvaa dödöä, mutta niitä välispiikkejä voisi hieman suunnitella ja sopia ennakkoon.
Keikan seuraaminen jäi puoliväliin, sillä onhan rock-poliisin myös tsekattava, että kuinka Hevi-Ari pärjää...
Amoralista en ole koskaan juuri välittänyt, joten kuriositeetti kohdistui ihan vaan uuden laulajan media-arvoon. Matalat murinat jäivät kukkakepiltä vähän puolitiehen, mutta korkeammalla operoidessa homma toimi paremmin. Sex N' Satan on ihan toimiva menoralli, mutta aika näyttää, että mitä tästä lopulta tulee.
Stam1na veti varsin viihdyttävää settiä tekniikka- ja järjestysongelmiin asti. Yhtyeen esiintyminen on rutinoitunutta ja Hyyrynen on mainio nokkamies.
Kvesti wrote:Bändi jätti pari biisiä soittamatta ja sai sillä aika monen tajuamaan, ettei pullojen heittäminen ole hyvä asia. Keikka ei välttämättä olisi keskeytynyt, jos olisi ehditty soittaa vain pari biisiä. Ehkä optimaalisin tapa hoitaa tämä asia olisi ollut pyytää lavalta järkkäreitä poistamaan häirikkö alueelta ja jatkaa soittamista kun tämä olisi tehty.
Näinhän se menee ja tuollaisella menettelyllä kaikille osapuolille olisi vielä vielä voinut jäädä hyvä jälkimaku keikasta pullonheittelijää lukuun ottamatta. Minun(kin) nähdäkseni puteli osui ainoastaan rumpusettiin, mutta mikäli suoraan kannuttajaa kaaliin tömähti, niin noin jyrkkä reaktio on ymmärrettävissä, biisin silti vetivät vaivatta loppuun asti. Epidosi taisi tapahtua encore-vaiheessa, jolloin on ihan hyväksyttävää poistua lavalta, ellei yleisö ole jälkiruokaa ansainnut.
Eluveitien folk-elementit jäivät liiaksi Jööttepori-jytän alle. Odotin kunnon folk metal –keikkaa, jossa kaikki kilkuttimet ja naisvokaalit pääsevät oikeuksiinsa, mutta nyt sorruttiin vaan In Flames –jäljittelyyn, jossa kansanmusiikki sai ainoastaan pienen sivuosan. Erityisesti akustista osiota jäin kaipaamaan, mutta sen aika on sitten varmaan erillisellä kiertueella.
My Dying Brideen kohdistuivat viikonlopun suurimmat odotukset eikä suotta. Turn Loose The Swans, She Is The Dark ja The Cry Of Mankind olivat niin euforisia kokemuksia, että festareiden tähän asti turhan vaatimattomaksi jäänyt tarjonta kääntyi oitis plussan puolelle. Aaron on kyllä tragedian mestari ja auringonporotus yhä vaan lisäsi miehen kärsimystä.
Jonkun mielestä noin teatraalinen esiintyminen saattaa mennä överiksi, mutta minusta on ainoastaan helvetin hienoa, että ukko jaksaa edelleen eläytyä noin antaumuksella. My Body, A Funeral ei mielestäni ollut oikea lopetus keikalle, enemmän olisin odottanut esim. For Youta, jossa viulukin pääsee oikeuksiinsa. Mutta muutoin performanssista ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin että tunnin soittoaika oli loukkaus bändin taidetta kohtaan, joten vaadin, että MDB:lle buukataan oitis Suomeen kunnon klubikeikka vähän kuin olisi jo.
Parkway Drive oli energinen ja pitissä piisasi vikkeliä jalkoja, aika joutavaa metalcorea silti loppupeleissä.
Muccia kykenin seuraamaan puoli biisiä eikä siellä moni muukaan näyttänyt viihtyvän, lavan edessä vaan kirkuva pikkutyttölauma ja muuten teltta melkein autiona. Tuossa vaiheessa kemuja kokonaisen tunnin slotin saaneella telttalavan bändin keikalla pitäisi olla tunnelma ylimmillään, mutta tässä oli taas yksi irvikuva festariorganisaation tilannetajusta bändiasettelun suhteen.
Volbeatia en ollut vielä ennestään nähnyt elävältä, joten olihan tässä onnistuneen finaalin ainekset ilmassa, bändin livekuntoa ollaan sen verran kehuttu. Olihan se ihan mallikasta rockia, mutta ei silti mikään asianmukainen Tuskan pääesiintyjä. On joka tapauksessa viimein tuokin nähty eikä bändin hype varmaan enää pitkälle kanna, joten tuskin enää toistamiseen törmäillään.