"Proto-metalli" ja muut kovat vaikuttajat

[Alphamale]

Disclaimerina meikästä proto-metal on helvetin tyhmä termi, mutta eipä liene parempaakaan.

En suoriltaan löytänyt threadia mielestäni helvetin tärkeästä aiheesta, bändeistä joista kuulee enemmän tai vähemmän suoraan vaikutusta nykymusiikkiin. Esimerkiksi Wishbone Ashin Arguksella mylläävät tuplakitarat, Hard Stuffin Bulletproof (Sinister Minister!!!), Captain Beyond, Atomic Rooster, jne yms.

Kuka voi väittää ettei Motörheadin On Parole olisi vaikuttanut ihan hel-ve-tis-ti brittipunkin syntyyn? Kuka ei kuule yhtäläisyyksiä NWOHBM/Oi!(ym. aikalainen punk) juttujen välillä?

Tuntuu että musiikkiin suhtaudutaan nykyään liian dogmaattisesti ja fakkiudutaan johonkin normatiiviseen genreen, ja suurin osa noista ns. "hyvistä" bändeistä perustuu juurikin siihen, että tehdään kamaa, mistä jengi kelaa, ettei näin saa tehdä.

Mitä minä täällä oikein kirjoittelen? Kuunnelkaa hyvää musiikkia!

MUSAA, MUSAA, NNUGUB!!!!

[Offensor]

Näin kesän tullen on taas tullut luukutettua Australian Buffalon Volcanic Rockia ja eritoten Only Want You For Your Bodyä ihan raivolla - tsekatkaa ihmeessä, on esim. Captain Beyondin ohella ihan ehdottomia 70s heavy rock-suosikkeja:

http://www.myspace.com/buffalotheband

High Tiden Sea Shanties olisi seuraavana tsekkauslistalla. Tiputelkaa niitä nimiä, roistot!

[Jussi]

bändeistä joista kuulee enemmän tai vähemmän suoraan vaikutusta nykymusiikkiin.

Kuuluuks tähän niinkuin ne Led Zeppelin, Deep Purple, Thin Lizzy, Rainbow & Judas Priest? Ovat kyllä hyviä, juu-u, näinno.

[Alphamale]

bändeistä joista kuulee enemmän tai vähemmän suoraan vaikutusta nykymusiikkiin.

Kuuluuks tähän niinkuin ne Led Zeppelin, Deep Purple, Thin Lizzy, Rainbow & Judas Priest? Ovat kyllä hyviä, juu-u, näinno.

Toki myös nämä isot jotka ovatkin sitten kaikille tuttuja.

Oisko toi "nykymusiikkiin" pitänyt ehkä muotoilla "kehitykseen". Tai jotain. Ymmärsit ehkä kuitenkin mistä on kysymys, ja päätit muuten vaan vähän hauskuuttaa!

[Holden]

bändeistä joista kuulee enemmän tai vähemmän suoraan vaikutusta nykymusiikkiin.

Kuuluuks tähän niinkuin ne Led Zeppelin, Deep Purple, Thin Lizzy, Rainbow & Judas Priest? Ovat kyllä hyviä, juu-u, näinno.

En minäkään ole koskaan ajatellut kuuntelevani mitään proto-metallia, vaikka näin taas kesän tullen Doors, Zeppelin, sekä muut rouheat rokit ja hippisynkistelyt ovatkin löytäneetkin paikkansa soittimessa. Synkät ja vinksahtaneet huumebändit pitäisi olla oma genrensä. Sitä minäkin voisin kertoa kuuntelevani.

[Nightmare82]

RUSH on kyllä yksi kovimmista.

[grimnail]

Englantilainen Warhorse on paikallaan mainita tässä yhteydessä. Yhtyeen perustajiin kuuluu mm. Deep Purplessa musisoinut Nick Simper. Kitaramelodioissa on ja nopeissa bassotteluissa on selkeästi availtu polkuja, joita mm. NWOBHM-bändit tallasivat 80-luvulla. Itse olen kuullut vain vuonna 1970 ilmestynyttä "Warhorse"-levyä, ja sen paikoin synkähköissä tunnelmissa on selvästi esimakuja myös tuomiollisempiin sävyihin. Kappaleiden nimet, kuten Vulture Blood, Ritual ja Woman of the Devil ovat myös kallellaan parempiin arvoihin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Warhorse_(70s_band)

[cfe]

No miksei itse Jimi Hendrix jolla oli aikakautensa taustaa vasten välillä ihan raskaampaakin matskua, kuten esim Voodoo Chile.

[grimnail]

No miksei itse Jimi Hendrix jolla oli aikakautensa taustaa vasten välillä ihan raskaampaakin matskua, kuten esim Voodoo Chile.

No tavallaan joo, ja tavallaan ei. Jimi Hendrix on kuitenkin tuotannoltaan silti aika kaukana tuon aikakauden edustajana hevistä. Jotain yksittäisiä esimerkkejä on toki, kuten Machine Gun ja tuo Voodoo Chile, mutta en olisi Hendrixille edes hard-etuliitettä ensimmäisenä laittamassa rockin eteen.

[Alphamale]

No miksei itse Jimi Hendrix jolla oli aikakautensa taustaa vasten välillä ihan raskaampaakin matskua, kuten esim Voodoo Chile.

Tai Purple Hazen vähennetyt kvintit, Fire, Manic Depression, !!!

Itseäni miellyttää kaikenlaisten crossover ym. juttujen bongaaminen varsinkin noista hieman hämärän peittoon jääneistä bändien jutuissa, joita myöhemmin ehkä suositummat bändit ovat tuoneet enemmän suosittuun valoon. Lisäksi hemmetin kiva tsekkailla noita alkupään juttuja kun tyypit ovat olleet luomassa uutta, eivätkä välttämättä niinkään seuraamassa esikuvia.

Warhorse pitää tsekata. Purplen Book of Taliesyn on yksi suosikkilevyjä, ja itselle ehkä Purplen kovin, Fireball keikkui pitkään ykkösenä.

Ja räyheät aussirock-kompit Buffalolle!

PS. eipä pitäisikään jumittua siihen genreen että onko tämä nyt hard rockia ja mitä tässä nyt oikein edustetaan, kun katsellaan musiikinhistoriassa sitä suurempaa kuvaa. Meikästä.

PPS. Oikeassa ollaan kyllä siinä, että hain tässä ehkä juurikin näitä 60/70-luvun taitteen meininkejä, voidaan toki lähteä kaivelemaan Djangoja, Link Wrayta ym. mutta se ei taas ehkä kuulu tähän

PPPS. Kuuluiskohan tähän samaan postaukseen vielä mainita että Black Widow - Sacrifice pitkäsoitto kannattaa toki tsekata, mikäli aihe kiinnostaa, eikä levy ole tuttu. Saa sitä kuunnella muutenkin. Hyvä levy!

[grimnail]

Vähän aikaa piti kaivella muistilokeroita, ja sieltä löytyi Budgie. Ainoastaan Never Turn Your Back on a Friend -levy (1973) on kuunneltuna, mutta tämän lätyn avaa kappale Breadfan, jota mm. Metallica on lainannut. Ja lähteekin muuten levy liikkeelle sellaisella riffillä, että tervemoro.

http://en.wikipedia.org/wiki/Budgie_(band)

[Vekenator]

Vähän aikaa piti kaivella muistilokeroita, ja sieltä löytyi Budgie. Ainoastaan Never Turn Your Back on a Friend -levy (1973) on kuunneltuna, mutta tämän lätyn avaa kappale Breadfan, jota mm. Metallica on lainannut. Ja lähteekin muuten levy liikkeelle sellaisella riffillä, että tervemoro.

http://en.wikipedia.org/wiki/Budgie_(band)

Jep jep! In For The Kill on kans kova levy tältä bändiltä. Levyn toisena biisinä melkein Breadfanin tasoinen Crash Course in Brain Surgery! Mutta kyllä tuo Never Turn... on kuitenkin Budgien SE levy.

Captain Beyondin S/T onkin sitten meikäläisen kirjoissa kaikkien aikojen paras levy IKINÄ. Aivan rikollisen vähän tästä levystä on puhetta silloinkin kun puhutaan Zepukoista, Sabbatheista, Purpleista jne.

Levy on tullut jo vuonna 1972 ja on ollut aikaansa edellä vuosikymmeniä tuotannollisesti ja biisiensä ansiosta. Ja tässä bändissä oli aivan käsittämättömän hyvä ja tyylitajuinen rumpali joka soittelee suohon 10000-0 nämä kaikenmaailman Derek Roddyt summuut pellet. Bobby Caldwell soitti myös ehdottomasti tarkastamisen arvoisessa Armageddonissa Captain Beyondin jälkeen. Esim. Monster Magnetin Twin Earth biisi on melkein täysin identtinen Captain Beyndin Mesmerization Ectlipsen kanssa ja Melt biisin laulumelodiaa on lainattu suoraan Raging River Of Fearista. Täydellinen levy ja jos pitäisi valita kaksi levyä mukaan autiolle saarelle kannettavaan vinyylisoittimeen ne olisivat Captain Beyondin eka ja King Crimsonin In The Court Of The Crimson King. (King Crimsonkin sopinee tähän topikkiin kuin isä äitiin.)

Hyvä topic.

[Alphamale]

Täydellinen levy ja jos pitäisi valita kaksi levyä mukaan autiolle saarelle kannettavaan vinyylisoittimeen ne olisivat Captain Beyondin eka ja King Crimsonin In The Court Of The Crimson King. (King Crimsonkin sopinee tähän topikkiin kuin isä äitiin.)

Mennäänkö naimisiin?

Toi Captain Beyondin eka on todellakin hävyttömän vähän tunnettu levy ja luultavasti myös parhaimpia ellei paras mitä olen kuullut.

King Crimsonin Red, huh huh, uskomattoman raskas levy. Vaikka progesta ei muuten perustaisikaan kannattaa ehdottomasti ainakin nimibiisi katsastaa.

Tuolla alussa mainitsemani Wishbone Ashin Argus on taas melkoista tuplakitaroinnin juhlaa, ja varmasti vaikuttanut vahvasti Lizzyyn (eritoten Jailbreak), Priestiin, Maideniin ym.

[Ismo]

Näitähän voi bongailla Klaus Flamingin maanantai-illan ohjelmista Radio Rockilta. Kova 70-luvun jytäbändi, jota tässä topicissa ei ole vielä mainittu, on Grand Funk Railroad. Suomessahan se on törkeän aliarvostettu, joka johtunee siitä, että Jyrki Hämäläinen haukkui sitä Suosikissa

[Jussi]

Onneksi Homer on sen edestä kehunutkin.

"Grand Funk Railroad paved the way for Jefferson airplane, which cleared
the way for Jefferson starship. The stage was now set for the Alan
Parsons project, which I believe was some sort of hovercraft."

[grimnail]

Aiemmin tuli mietittyä niin kuumeisesti muita nimiä, että SIR LORD BALTIMORE unohtui mainita! New Yorkin huikea lahja raskaalle rockille. Kuten asia Wikipediassakin ilmaistaan: They are notable for the fact that a 1971 review of their debut record, Kingdom Come, contained the first documented use of the term "heavy metal" to refer to a style of music. Church of Miserykin lainasi uutukaisellaan Master Heartache -kappaletta.

Täydellinen levy ja jos pitäisi valita kaksi levyä mukaan autiolle saarelle kannettavaan vinyylisoittimeen ne olisivat Captain Beyondin eka ja King Crimsonin In The Court Of The Crimson King. (King Crimsonkin sopinee tähän topikkiin kuin isä äitiin.)

Toi Captain Beyondin eka on todellakin hävyttömän vähän tunnettu levy ja luultavasti myös parhaimpia ellei paras mitä olen kuullut.

Kompausta. Ihan törkeän hyvää riffittelyä, ja aina pitää hieraista korvia, kun pistää lätyn soimaan. Dancing Madly Backwards kuulostaa jotenkin niin "tuoreelta", että hetken miettii tuliko todellakin pistettyä yli 35 vuotta vanha levy pyörimään.

Ihan mieletön hittibuumi, kun aloitusbiisiä lukuun ottamatta kaikki kellottuu selvästi alle neljään minuuttiin. Tällä levyllä on myös hyvä järkyttää kavereita. Useampi on ollut tämän kuultuaan, että miten on voinut olla tähän asti tietämättä koko bändistä.

Mesmerization Eclipsen alkupuolta kuunnellessa tulee ihan aina mieleen, että mistä tämä Orange Goblin alkoi soida. Ja Raging River of Fearissa on aika hauska se riffi, joka menee kuin Hendrixin Manic Depression. Iskee hetkellinen hämmennys.

[Offensor]

Näitähän voi bongailla Klaus Flamingin maanantai-illan ohjelmista Radio Rockilta. Kova 70-luvun jytäbändi, jota tässä topicissa ei ole vielä mainittu, on Grand Funk Railroad. Suomessahan se on törkeän aliarvostettu, joka johtunee siitä, että Jyrki Hämäläinen haukkui sitä Suosikissa

Joo, todellakin Grand Funk Railroad! s/t ja On Time toimii ihan helvetin hyvin, mites noi muut? Suht uusi tuttavuus itelle, pitäis päräyttää noiki tilaukseen.

Oli muuten myös hieno hetki kun taannoin töissä tuli puolihuolimattomasti Klasua kuunneltua ja äijä varoittamatta pisti Buffaloa soimaan. Sai kyllä varauksettoman huomioni, piru vie.

Aiemmin tuli mietittyä niin kuumeisesti muita nimiä, että SIR LORD BALTIMORE unohtui mainita! New Yorkin huikea lahja raskaalle rockille. Kuten asia Wikipediassakin ilmaistaan: They are notable for the fact that a 1971 review of their debut record, Kingdom Come, contained the first documented use of the term "heavy metal" to refer to a style of music. Church of Miserykin lainasi uutukaisellaan Master Heartache -kappaletta.

Kannattaa tsekata ehdottomasti. Ehkä turhan rankalla kädellä karsin Sir Lord Baltimoret pois kun ei ihan heti toiminut. Ns. virheliike. Noh, näitä sattuu. Silloin ostetaan vaan uudemman kerran!

Leaf Houndin Growers of Mushroom oli muistaakseni myös suht asiallista kamaa. Pitäisi sekin viimein saada kokoelmiin.

Ai niin!! May Blitz piti ehdottomasti mainita. Debyytti ja The 2nd of May toimii, joskaan ei nekään mitään tasaisimpia kokonaisuuksia ole - vähän liikaa tuota heppoisempaa haahuilua seassa, mutta kuunnelkaapa biisit Smoking the Day Away ja (myös Church of Miseryn koveroima) For Mad Men Only - huh!

http://www.myspace.com/mayblitzuk

Krautrock-ketjussa jo (muistaakseni) mainittu Eloy on myös todella heviä. Ainakin Inside. Suosittelen!

Atomic Rooster pitääkin taas pitkästä aikaa nakata soittimeen, muistan samalla Hendrixin tässä topikissa maininneita lämmöllä. Komppaan hutiloiden.

[grimnail]

Kyseessä tuskin on varsinaiset kovat vaikuttajat, mutta mainitsenpa kuitenkin aikansa raskaat japanilaiset jyrät: Blues Creation ja Ranmadou. Isona annoksena näitä kuunnellessa alkaa tuo japanilainen tapa jollottaa vähän töksähdellä, mutta on näistä hyvä olla ainakin tietoinen.

Blues Creation on ehkäpä parhaimmillaan 1971 julkaistulla Demon & Eleven Children -albumilla. Yhtye yhdisteli sujuvasti bluesin hitaampaa tempoa ja raskasta rockia. Onpa röyhkeimmät väittäneet bändin musiikkia esi-sludgeksi, mutta ei nyt lähdetä sentään sille tielle. Albumin nimibiisi vaikuttaisi löytyvän myös tuubista.

Ranmadoulta ostin joskus melkoisen sikahintaisen 1971 Summer -albumin. Ei ole tarvinut katua ostosta, koska on tämä sen verran essential shits skenessään. Selvästi enemmän psykedeliaan kallellaan kuin BC.

[Alphamale]

There is no up or down!!!

[Mandragonaut]

^Tosta rankemmasta bluespohjaisesta rockista kannattaa ehdottomasti tsekata myös englannin The Groundhogs, jonka psykemmiltä lätyiltä ainakin Monster Magnet on ruopannut aika runsaasti elementtejä.
Ei nyt mennä turhan listaamisen tielle, komppia koputtaa täältä hyvinkin monelle tässä ketjussa mainitulle artistille...Se Leaf Hound on kyllä ehdotonta must -osastoa kaikille joita vanha jytä kiinnostaa, ja kehotankin tsadin seudulla vaikuttavia/vierailevia kiiruhtamaan Hippie Shake Recordsiin, josta monenlaista herkkua mm. Black Widow Recordsin uusintajulkaisujen muodossa saa...

Ja iso halaus jokaiselle King Crimsonin maininneelle...on se vaan kova.

[Vekenator]

Leaf Hound komppi täältäkin! Todellakin essential kamaa tässä osastossa.

Ja tosiaan otahan Alphamale tuo Armageddonin s/t levy syyniin. Jonniverran tyhjäkäyntiä levyn puolessa välissä, mutta aloitusbiisi ja levyn loppupuolisko on täyttä rautaa!

Gunin s/t kannattaa tarkistaa myös. Race With the Devil on varmaan se tunnetuin ralli, mutta on tuo levy muutenkin hyvä alusta loppuun.

[Ismo]

Näitähän voi bongailla Klaus Flamingin maanantai-illan ohjelmista Radio Rockilta. Kova 70-luvun jytäbändi, jota tässä topicissa ei ole vielä mainittu, on Grand Funk Railroad. Suomessahan se on törkeän aliarvostettu, joka johtunee siitä, että Jyrki Hämäläinen haukkui sitä Suosikissa

Joo, todellakin Grand Funk Railroad! s/t ja On Time toimii ihan helvetin hyvin, mites noi muut? Suht uusi tuttavuus itelle, pitäis päräyttää noiki tilaukseen.

Jos pitää valita, niin E Pluribus Funk ekana ja Good singin' good playin' tokana. Mutta kaikki muutkin toimii kyllä, jopa nuo 80-luvun alussa julkaistut...

[insolidude]

Tähän topiciin on pakko mainita yks kovimmista omista lemppareista eli MOUNTAIN. "Mississippi Queen" lienee tunnetuin ralli ko. orkesterilta, jota mm. W.A.S.P. ja Ozzy ovat coveroineet. Esikoislevyn "Climbing" (1970) takakannessa sitä paitsi lukee: "This album is meant to be played loud!" (tai ainakin sinnepäin, en jaksa kaivaa hyllystä) Ehdottomasti kannattaa tsekata, jos vanhakantainen heavy uppoaa. Varsinkin "Climbing" (1970) ja "Nantucket Sleighride" (1971) on aivan timangia. Triviatietona mainittakoon, että bändi soitti myös 1969 Woodstockissa vaikka ei dokumenttifilmissä esiinnykkään.

[StillNoLightBeer]

Täydellinen levy ja jos pitäisi valita kaksi levyä mukaan autiolle saarelle kannettavaan vinyylisoittimeen ne olisivat Captain Beyondin eka ja King Crimsonin In The Court Of The Crimson King. (King Crimsonkin sopinee tähän topikkiin kuin isä äitiin.)

Mennäänkö naimisiin?

Toi Captain Beyondin eka on todellakin hävyttömän vähän tunnettu levy ja luultavasti myös parhaimpia ellei paras mitä olen kuullut.

King Crimsonin Red, huh huh, uskomattoman raskas levy. Vaikka progesta ei muuten perustaisikaan kannattaa ehdottomasti ainakin nimibiisi katsastaa.

Tuolla alussa mainitsemani Wishbone Ashin Argus on taas melkoista tuplakitaroinnin juhlaa, ja varmasti vaikuttanut vahvasti Lizzyyn (eritoten Jailbreak), Priestiin, Maideniin ym.

Totta joka sana ja perkeleen hyvä topic! Täällä on jo kovia orkestereita mainittu, tällä erää heitän kortena kekoon bändin nimeltä Cactus:

http://en.wikipedia.org/wiki/Cactus_(band)

PS. Hendrix on mielestäni vaikuttanut suuresti niin rokkaavan bluesin, psykedelisen meiningin, kuin hevimmän rockin suunnalla, Blackmorekin taisi myöntää ainakin jonkinmoisen vaikutuksen.

PSS. Eikö Freetä ole vielä mainittu, hard rockin kivijalkoja tämäkin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Free_(band)

[grimnail]

PS. Hendrix on mielestäni vaikuttanut suuresti niin rokkaavan bluesin, psykedelisen meiningin, kuin hevimmän rockin suunnalla, Blackmorekin taisi myöntää ainakin jonkinmoisen vaikuksen.

Ehkäpä olin väärässä kommenttini suhteen. Itselleni Hendrix toimi vuosina 1993-95 siltana raskaammasta musiikista kevyempään rockiin. Ehkäpä tuona aikana kuunneltu The Jimi Hendrix Experience ja Band of Gypsys -matsku vaikuttaa itselle sen vuoksi niin kevyeltä. Viime vuosina olen pääasiassa pyöritellyt vain First Rays of the New Rising Sun -levyä, ja siinä liikutaan myös vähän kevyemmässä ilmaisussa.

Uutena nimenä voisi mainita Iron Clawin. Ehkä paras reitti tutustua bändiin on Buried Together -"splitti" The Flying Hat Bandin kanssa. Tosin, tämä meneekin vähän kinkkiseksi, koska kyseisellä levyllä Iron Clawin osuus on julkaistu jostakin syystä Antrobusin nimellä. Joku asiasta enemmän tietävä on kirjoitellut aiheestä täällä.

Aivan mahtavassa Winter-biisissä on sellaista kitarointia, että ei voi olla kuulematta juttuja, joita Iron Maiden teki vuosikymmentä myöhemmin. TFHB:ssa muuten kitaroi sellainen kaveri kuin Glenn Tipton, josta hän myöhemmin siirtyi Judas Priestin riveihin.

edit: Täällä on muuten tyrkyllä lyhyt näyte Iron Clawista. Ei bändin raskainta antia, mutta jotain kuitenkin.