Progressiivinen Rock/Metalli

[Paukke]

Ajattelinpas aloitella aihetta progressiivisesta musiikista, lähinnä rock ja metalli akselilta. Näitä suurimpia nimiä, esim. Porcupine Tree ja Opeth tyyliin löytyy keskustelua ennestään, mutta kaivetaanpas astetta syvemmältä. Toki voidaan miettiä noidenkin hienouksia, ja parhaita levyjä listailla, mutta yritetään miettiä hieman pienempiä ja erikoisempia nimiä.

Itse olen huomannut, että ns. proge nostaa jatkuvasti päätään yhä suuremman yleisön tietoisuuteen, ja vanhempienkin rock tai metallimiesten stereoissa soi neo-proge tai raskaampi vääntö.

Kertokaahan laajalla akselilla -progressiivinen rock tai metalli-, parhaimmat tuttavuudet, tai muuten vain mainitsemisen arvoiset bändit.

Itse voisin lyödä lusikan soppaan heti avausviestissä last.fm:n mukaan taiderockina, tai progressiivisena rockina määritetty saksalainen Sylvan. Kyseinen bändi tuli vastaan mistä muualta kuin täältä Imperiumista, jossa arvioitiin bändin Livepaketti. Kyseisiä äänitteitä en omista, mutta yhtä levyä lukuunottamatta löytyy koko tuotanto, joka on todella kirjava. Löytyy fiilistelyä, teknistä osaamista, kikkailuakin jopa, mutta kaikki tunnistettavassa ja monipuolisessa kirjossa. En rupea luettelemaan kaikkia levyjä, ja kommentteja tähän, vaan suosittelen yhtä levyä. Niistä löytyy ehkä helpoin kuunneltava, jo pituudensakin puolesta (vajaa 50min) oleva Encounters. Siellä on happoistakin menoa, ja hillitysti progeilevaa materiaalia, aina myös instrumentaalisia kohtia myöten hallittu paketti.
Bändistä täytyy muistaa myös se, että laulaja on aluksi jopa ärsyttävä, tai vähintäänkin muista erottuva, joten anna aikaa kasvaa siihen sisälle, niin johan toimii

Nyt taisi mennä sekavaksi mutta ehkä tiedät jo bändejä joita suositella. Ja aivan rohkeasti vain, ei tarvitse olla mitään super tuntemattomia bändejä. Kaikki samaan kassiin niin hyvä tulee.

[Slash80]

Mulla on julkaisusta lähtien ollut erittäin kovassa soitossa Between The Buried And Me:n uusin levy Colors. Muutenkin bändi on saanut paljon soittoaikaa mun soittimissa, mutta tämä levy tuntuu kaikista parhaimmalta ja kokonaisuutenakin levy toimii parhaiten. Tää on niitä levyjä jotka saa vain hyvänmielen kun sitä kuuntelee.

[Zyklonhammer]

Jos puhutaan kotimaisista nimistä niin Kuusumun Profeetta lienee tarkastamisen arvoinen akti. Orkesterin kautta avautuu sitten looginen portti näihin 70-luvun suuruuksiin. Uriah Heep, Camel, Jethro Tull, Genesis...löytyyhän noita.

[Johnny Guitar]

Eilen lähti taas pitkästä aikaa tehokuunteluun loistava OSI. Bändin debyytti "Office of Strategic Influence" on loistavaa polyfoonista progeilua vaikka tuplacd;lle kyl mahtuu muutama täyteraita. OSIn kakkoslevy "Free" oli muistaakseen turhan tylsä ja ykstoikkonen mutta debyyttiä voisi pitää jo jonkin sortin klassikkona.

http://en.wikipedia.org/wiki/OSI_(band)

[Zyklonhammer]

O.S.I:n debyytti on kyllä kova. Mistä tulikin mieleen että kannattaa tsekata Chroma Key. Kyseessä on siis Kevin Mooren sooloprojekti, jolta on tähän mennessä ilmestynyt kolme täyspitkää. Kymmenen vuoden takainen Dead Air For Radios-debyytti lienee kuitenkin paras näistä. Ei mitään suoritusprogea, vaan tunnelmallisempaa kamaa.

[dark9shade]

Tämän genren bändeistä mitä itse tullut kuunneltua, mitkä eivät ole liikaa olleet tapetilla täälläkään (levyarvioita löytyy kyllä sentään useita) tulee mieleen suositeltavimpina seuraavanlaisia..:

Andromeda - "The Immunity Zone" (nightmare 2008)

Amaran's Plight - "Voice In The Light" (progrock 2007)
Shadow Galleryn hemmon proggis.

Cea Cerin - "Where Memories Combine" (heavencross 2004)
Hieman harvinaisempi herkku,, joka uppoaa taatusti Into Eternityn faneille..

Everon : "North" (mascot 2008)
Tämän bändin tuotantoa voi suositella Sylvanista pitäiville ehdottomasti..

Expedition Delta : "Srdjan Brankovic's" (progrock 2007)


Lista on suht loputon.. vielä pakko heittää parit :
Koko tuotannnot seuraavilta : Wolverine, Arena, Richard Andersson,
Lana Lane, Rocket Scientists, Erik Norlander..

[assassin]

Itselle toimii tässä genressä Porcupine Tree, Between The Buried And Me. PT -diggailu on aika ovelaa koska yleensä en tykkäisi tuollaisesta lauluäänestä, joka Wilsonista lähtee. Mutta toimii kuitenkin. BTBAM on mielestäni aivan loistava, erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa koko ajan.

Yleensäkin Proge ympyröistä iskee aika random -yhtyeet, mutta yleisin häiritsevä tekijä on vittumainen kiekuva laulu(kuten James LaBrie). Lisäksi jotkut suunnattoman pitkät instr.pornoa täynnä olevat biisit ei oikein iske, taas Dream Theater oiva esimerkki...

Suomalaisista Prog. metalli bändeistä toimii Malpractice, jos tämä lasketaan. Tässäkin on kyllä melko kiekuvokaalit mutta ei haittaa...

[Balm]

Ruotsalainen A.C.T lienee aika monelle tuntematon pumppu, mutta vääntää todella hyvää progerockia. Etenkin 2003 levynsä Last Epic toimii joka biisiä myöten. Myspace-sivu.

[alspe]

Muutama progressiiviseen musiikkiin liittyvä sivusto:

www.progarchives.com
www.progolforum.com
www.insideout.de

Itsellä on vahva suhde progeen, ehkäpä juontaa juurensa Dream Theateriin jonka kuuntelu tuli aloitettua jo kymmenen vuotta sitten.

Vanhemmista bändeistä suosikit ovat Pink Floyd (ei niin prog), Genesis, Jethro Tull, Kingston Wall.

Metallisemmista menee Riverside, OSI, Dream Theater, (Opeth, PT)

Ja kaikki loputkin progebändit on hyviä, en vaan ole niihin tutustunit niihin.

[Billy Idol]

Oma maku progressiivisen rockin ja metallin suhteen on lopulta varsin nirso - enemmän kiinnostaa kokeellinen musiikki kuin usein sangen jäytävästi omaan luritussoppaansa fakkiutunut "proge" - mutta musiikkilajin heviulottuvuudet ensi vuonna niputtava opus kutkuttaa yhtä kaikki. Ei vähiten osaavan, tyylikkäästi musiikkitrivian näkökulmiinsa sisällyttävän kirjoittajan vuoksi. Bändivenyvyyttä riittää kuulemma Cynicistä Ulveriin, Watchtowerista Dream Theateriin, Voivodista Coroneriin, In the Woods...ista Pain of Salvationiin ja Rushista Deathspell Omegaan, mikä kuulostaa jo melko hyvältä, jos teksti on kokonaisuudessaan muutakin kuin bändiluettelo.

Omnio on PARAS, kun puhutaan oikeasti ilmaisuvoimaisesta, resonoivasta ja klassisenkin progen itseensä silloittavasta hevistä.

[dark9shade]

Assassin tässä käytti Dream Theateria malli esimerkkinä
progemetallin tunnusominaisimmista tekijöistä, totta ja tuohon voisin vielä sanoa, että onhan kyseinen bändi progemetallin "Metallica" suuruus luokassaan.

Jokatapauksessa täytyy kyllä sanoa, että James Labrien "Elements Of Persuasion" on todella monipuolinen ja hieno levy. Se esittelee
Jamesin omia näkemyksiä ja monipuolisia ideoita mitä hän ei pysty Theaterissa tuomaan esille.

Itselle kys om lätty oli julkaisuvuonnaan yksi vuoden levyjä..

[WildFire]

Ikäviä uutisia progemaailmasta, pistetään nyt vaikka tänne:

SHADOW GALLERY Vocalist MICHAEL A. BAKER Dead At 45 - Oct. 31, 2008

Vocalist Michael A. Baker of progressive power metallers SHADOW GALLERY died on Wednesday afternoon, October 29, 2008 after suffering a heart attack. He was 45 years old.

Mike was a founding member of SHADOW GALLERY and for the past 16 years, helped shape the band's sound with his magical voice. Additionally, he made many appearances on rock records around the world.

According to a statement from SHADOW GALLERY, "Those who knew Mike best were moved by his gentle spirit, sincere kindness, fun nature and passion for both music and sports. He was a warrior in the studio, a true professional. Mike was our friend, our singer and our brother. We loved him and will miss him enormously, but he will always be remembered in our hearts and through his music."

[dark9shade]

Aijai kova kolaus. Kaikki Shadow Galleryt löytyy hyllystä..
Ei tullut sitten nähtyä bändiä Bakerin kera ikinä missään. Saa nähdä jatkavatko vielä ylipäätään.. Muutenkin hektisen viikon niitti.

"Colors" soimaan Mike Bakerin muistolle.

[dittohead]

mutta musiikkilajin heviulottuvuudet ensi vuonna niputtava opus kutkuttaa yhtä kaikki. Ei vähiten osaavan, tyylikkäästi musiikkitrivian näkökulmiinsa sisällyttävän kirjoittajan vuoksi. Bändivenyvyyttä riittää kuulemma Cynicistä Ulveriin, Watchtowerista Dream Theateriin, Voivodista Coroneriin, In the Woods...ista Pain of Salvationiin ja Rushista Deathspell Omegaan, mikä kuulostaa jo melko hyvältä, jos teksti on kokonaisuudessaan muutakin kuin bändiluettelo.

Oijoi, vaikuttaa hankkimisen avroiselta. Tuossahan tulikin useampi oma suosikkibändi mainittua.

Omnio on PARAS, kun puhutaan oikeasti ilmaisuvoimaisesta, resonoivasta ja klassisenkin progen itseensä silloittavasta hevistä.

Omnio on kyllä In The Woods...:n kovin lätty. Eräällä pitemmällä junamatkalla pääsi tuohon syventymään kunnolla. Kayo Dotin Choirs Of The Eye on vähän samaa maata.

Tähän voisin heittää bändin nimeltään Yakuza, jonka soitinvalikoimassa on peruskamppeiden lisäksi saksofoni ja biiseistä voi löytää sävyjä mm. jazzista ja maailmanmusiikista. Samsara vuodelta 2006 on aika loistokas levy.

[Billy Idol]

Omnio on kyllä In The Woods...:n kovin lätty. Eräällä pitemmällä junamatkalla pääsi tuohon syventymään kunnolla. Kayo Dotin Choirs Of The Eye on vähän samaa maata.

Ohhoh, jos vertaus pitää, alkaa melkein hävettää, että Kayo Dotin alkupään tuotanto on mennyt jahkaillessa vahvasti ohi. Maudlin of the Well tepsi oikeastaan kaikkine levyineen suhteellisen virikkeellisesti, mutta mainitun KD-esikoisen taster-biisit eivät ilmestymisen paikkeilla suuria tarjonneet, joten syventyminen sitten jäi. Blue Lambency Downwardilla kunnianhimo ja erikoisvisiot puskevat 50/50 jo vähän turhan epämusiikilliseen suuntaan.

Ketju näin pitkällä eikä PSYCHOTIC WALTZia ole mainittu? No nyt on.

[cfe]

Sveitsin klassikkoa Coroneria ei voi hehkuttaa liikaa. Bändi oli omaan aikaansä nähden täysin eri tasolla kuin aikalaisensa ja jätti perinnöksi erinomaisen diskografian.

Nykypändeistä ensimmäisenä tulee mieleen tyylikästä instruprogea soittava Dysrhythmia jonka viimeisin levy oli muistaakseni kuukauden levy Imperiumissa aikanaan.

[dittohead]

Ohhoh, jos vertaus pitää, alkaa melkein hävettää, että Kayo Dotin alkupään tuotanto on mennyt jahkaillessa vahvasti ohi. Maudlin of the Well tepsi oikeastaan kaikkine levyineen suhteellisen virikkeellisesti, mutta mainitun KD-esikoisen taster-biisit eivät ilmestymisen paikkeilla suuria tarjonneet, joten syventyminen sitten jäi. Blue Lambency Downwardilla kunnianhimo ja erikoisvisiot puskevat 50/50 jo vähän turhan epämusiikilliseen suuntaan.

MotW käy ehkä vielä paremmin ItW:n kanssa yhteen, mutta suosittelen lämpimästi tuota Choirs of the Eye -levyä. Synkempää, kokeellisempaa ja eeppisempää menoa kuin edeltäjänsä. Ei ihan ekalla kerralla avautunut, mutta joka kuuntelulla kuulostaa entistä paremmalta. Seuraava levy Downsing Anemone With Copper Tongue vielä menetteli, mutta tuohon uuteen en ole vielä jaksanut alkaa perehtymään, vaikuttaa jo vähän turhan hämyltä.

Nykypändeistä ensimmäisenä tulee mieleen tyylikästä instruprogea soittava Dysrhythmia jonka viimeisin levy oli muistaakseni kuukauden levy Imperiumissa aikanaan.

Jep, äärimmäisen kova bändi. Bongasin muistaakseni aikoinaan juuri tuosta arviosta. Vaikka meininki on hyvinkin teknistä, musiikki rokkaa ja on suht helppoa kuunneltavaa.
Nyt kun tuli puheeksi, pitääkin laittaa CD Babystä tilaukseen Rothkon kanssa tehty split-EP viime vuodelta.

[Zyklonhammer]

Jos puhutaan nimenomaan kokeellisesta metallimusiikista niin Quest for Bloodin tänä vuonna ilmestynyt debyytti on ehkä parasta pitkään aikaan. Hektiset black metal-pohjat sekoitettuna freejazz-huilismiin ja atonaalista pianismiin on huikea kombinaatio, varsinkin kun kappaleet ovat instrumentaalibiisejä. Suosittelen kaikille vinoon ajatteleville.

np. Leif Edling -On the Edge of time

[dittohead]

Shub-Niggurath: Jopa Univers Zeroa painostavampaa kamaa, varmaan Lovecraft-vaikutteista kuten nimestä voitte päätellä. Yhdistelee perinteistä zeuhlia, kuitenkaan olematta Magma-kopio, improvisoituun kaaokseen, kuunnelkaa vaikka progarchivesista biisi, siitä saa oivan käsityksen yhtyeen musiikista. Kannattaa alottaa tosta Les Morts Vont Vitestä, se on ehdottomasti enempi omaa tyyliä, ja vähemmän 70-luvun RIO-kopiota(niin oon kuullut, ite en oo saanu käsiini tota toista levyä).

Olen kuullut tästä bändistä joskus puhuttavan, mutta koskaan en ole löytänyt edes netistä näytettä (muuta kuin samannimisestä ilman väliviivaa olevasta meksikolaisesta death metal -bändistä). Joten kiitos vinkistä, kuulostaa juuri niin hämärältä kuin annettiin ymmärtää

Magmahan on aivan loistavaa settiä, hyllystä löytyy noiden halpisten (Üdü Wüdü, Attahk, Live) lisäksi Retrospektïw III ja Merci. Niitä parhaimpia en ole vielä raaskinut ostaa, pirun kalliita kun ovat.

[saamaton]

^Jos Magma uppoaa, niin tämä Tatsuya Yoshidan (Ruins) kipparoima japanilaisbändi kannattaa tarkistaa:

http://www.skingraftrecords.com/bandhtm ... njipg.html

[Entropia]

Opeth, Porcupine Tree ja genren kunkut, TOOL!
Hidria Spacefolk menee sitten melkein jo hippeilyn puolelle, mutta oikein hyvää kamaa. Kingston Wall putoo kanssa ja kovaa.

[cfe]

Nykypändeistä ensimmäisenä tulee mieleen tyylikästä instruprogea soittava Dysrhythmia jonka viimeisin levy oli muistaakseni kuukauden levy Imperiumissa aikanaan.

Jep, äärimmäisen kova bändi. Bongasin muistaakseni aikoinaan juuri tuosta arviosta. Vaikka meininki on hyvinkin teknistä, musiikki rokkaa ja on suht helppoa kuunneltavaa.
Nyt kun tuli puheeksi, pitääkin laittaa CD Babystä tilaukseen Rothkon kanssa tehty split-EP viime vuodelta.

Itselle tuli juuri Barriers And Passages lopultakin alkuperäisenä, sitä olen ollut tilaamassa siitä lähtien kun levy ilmestyi.

No Interference löytyi cdon.com:ista, meni heti tilaukseen.

[dittohead]

Itselle tuli juuri Barriers And Passages lopultakin alkuperäisenä, sitä olen ollut tilaamassa siitä lähtien kun levy ilmestyi.

No Interference löytyi cdon.com:ista, meni heti tilaukseen.

Itseltänihän uupuu enää eka levy Contradiction, joka tuntuukin olevan astetta kinkkisempi löydettävä.
Bändin myspace-sivuilla on muuten osuva kuvaus: "no vocals, no breakdowns, no dancing, no fun!!!"

[Carnivile]

Voisin vaikka heittää pari aivan TAJUTONTA yhtyettä kuvauksien kera(koitan ottaa vähän tuntemattomampia yhtyeitä, mutta ei voi mitään jos kaikki tietää, toivottavasti jollekin on iloa.)

Kiitos tästä, isä. Avautui ihan täysin uusi maailma noiden zeuhl-ihmetyksien myötä. Comus, Shub-Niggurath, Univers Zero ja Magma toimii ainakin tällä hetkellä melko TÄBÖLLÄ.

[hyrrä]

Eipä voi olla tarpeeksi liputtamatta Steven Wilsonin ja Aviv Geffenin, Blackfieldiä. Vähäeleistä progressiivista rock/pop tunteilua, aivan loistavaa tavaraa. Inha sanoa, mutta jopa parempi kuin Porcupine Tree, vaikka vähän ovat eri kastia kylläkin.