Power metal

ts · Post by ts » Sun Sep 28, 2008 6:22 pm

Jussi wrote:Jos maailmassa on enää ketään Hammerfallia kestävää, niin maanmiestensä Dreamland kolahtaa takuuvarmasti

Pakko tähän mainita että HammerFallin kaksi ekaa albumia on poweria parhaimmillaan!

Pari perinteisempää suositusta vielä: Galloglass ja Magic Kingdom! Myös Holy Knights kannattaa tsekata jos nimen jälkeen uskaltaa

Minä olen varmaan yksi niistä harvoista tämän genren seuraajista joka ei saa *mitään* irti Sabatonista. Tylsää perusheviä...

Starflare · Post by **Starflare** » Sun Sep 28, 2008 7:14 pm

ts wrote:
Jussi wrote:Jos maailmassa on enää ketään Hammerfallia kestävää, niin maanmiestensä Dreamland kolahtaa takuuvarmasti
Pakko tähän mainita että HammerFallin kaksi ekaa albumia on poweria parhaimmillaan!

Minä olen varmaan yksi niistä harvoista tämän genren seuraajista joka ei saa *mitään* irti Sabatonista. Tylsää perusheviä...

Täältä vahvahko alleviivaus tähän. Tosin on tullut huomattua että HammerFallin muutkin levyt toimivat ihan kivasti vaikkeivat niitä kahta juuri hätyyttele.

Itselläni oli kiihkein powerikausi joskus silloin yhdeksänkymmentäluvulla, ja siitä sitten tuli kuitenkin lipsuttua aikas kauas, mutta erittäin mukavaa on kuitenkin aina välillä palailla voiman äärelle.

Kaikki sellainen "hilpeä" poweri on aina aiheuttanut minussa yökötyskohtauksen, en nyt osaa tähän sanoa mitään suoraa esimerkkiä, kun on siitä jo aikaa. Kokeilin ihan piruuttani kuunnella tuota Falconerin uusinta kun joku sitä hehkutti, ja voi jösses mitä kuraa. No nythän se tässä kirjoitellessa tuli mieleen! Primal Fearilla on aivan saatanan kovia levyjä, otetaan vaikka Black Sun, joka olisi perin timanttinen rieska ilman niitä muutamaa ällöttävän sokerista päristystä niinkuin Lightyears from Home. Yök! Gamma Ray on vähän samanlainen bändi, No World Order on helvetin kova kiekko mutta perkule kun sieltäkin löytyy niitä hilpeilyjä.

Mikäs sitten uppoaa? Hmm, Iron Saviorin Unification ja pari uusinta ovat tanakkaa tavaraa, Demons & Wizardsin molemmat levyt toimivat, Firewindit uppoavat Forged by Firestä ylöspäin ja aikaisempia en ole edes kuullut. Jos Iced Earth lukeutuu poweriksi niin lasketaanpa sekin mukaan, Burnt Offeringsista eteenpäin kaikki toimii!

En ole oikein noista genrerajoista ihan varma, joten jätetään Evergrey mainitsematta, mutta mulle saisi kyllä mielellään sellasta vähän vakavampaa/synkeämpää poweria suositella.

EDIT: Unohtui vallan mainita Rhapsodyn Dawn of Victory joka hilpeydestään huolimatta toimii jollain perverssillä tavalla.

Jussi · Post by **Jussi** » Sun Sep 28, 2008 8:04 pm

Starflare wrote:Tosin on tullut huomattua että HammerFallin muutkin levyt toimivat ihan kivasti.

Kaikki sellainen "hilpeä" poweri on aina aiheuttanut minussa yökötyskohtauksen.

Minusta tuossa on melkoinen dilemma

ts wrote:Minä olen varmaan yksi niistä harvoista tämän genren seuraajista joka ei saa *mitään* irti Sabatonista. Tylsää perusheviä...

Ne kertsit, ne kertsit.. muinaissaksalainen mullikuoromaisuus ei ole koskaan haitaksi, nämä vieläpä jokaista henkistä pikkupoikaa (Maidenin tapaan) miellyttäviä sotalyriikoita käyttäen & koskettimia tämän vuosituhannen oopperahevibändien jalanjäljissä hyödyntäen. Itelläni kolahtaa huomattavasti paremmin, kuin nuo imo perushevimäiset Limb Musicin ymv. bulkkibändit. Ei giuseppevinkunaa mollissa ja mukaprogeluritusta jos parempana vaihtoehtona on töttöröö-syntikkaa & accept-kertsiä. Livenä olikin sitten kertaluokkaa ylempänä, ehdottomasti eläviin tilanteisiin luotu bändi!

Ja onhan ne Hammerfallin ekat paikoin todella hyviä, loistavia koukkuja sävellyksissä yms. Alamäkeä tultukin aina kolmannesta levystä eteenpäin..

Starflare ei sitten tykkää juuri PF:n Black Sunin (ehkäpä heikoin levynsä meikälle) parhaasta biisistä, heh. Ei minulle mikään "hilpeily" siitä tule mieleen (tsekkaa sellaisena vaikkapa uusimman Freedom Callin, Dimensionsin, päättävä Far Away), vaan kunnon screaming heavy metal, Halfordia siteeratakseni.

WildFire · Post by **WildFire** » Sun Sep 28, 2008 8:53 pm

Heitetääs nyt tähän vielä parit, joita ei kai ole vielä mainittu. Varmaan olen sata kertaa mainostanut, mutta Timeless Miraclea suosittelen edelleen kaikille hilipatihippaa-powerin ystäville. Debyyttinsä Into the Enchanted Chamber sattuu olemaan kevyesti yksi kaikkien aikojen parhaista lätyistä. Uutta levyä ovat jo pari vuotta valmistelleet, perhana kun saisivat joskus valmiiksikin.

Power Quest on myöskin samaa osastoa. Toiseksi uusin levy, Magic Never Dies, on hemmetin kovaa kikkelöintiä, eivätkä muut lätyt paljoa häviä. Vanhemmilla levyillä seikkaillaan tyylillisesti jossain Freedom Callin ja DragonForcen välimaastossa, uudemmassa matskussa on hieman enemmän hard rock -vaikutteita mukana.

Pakko vielä sanoa sellainen nimi kuin Fairyland. Näinkin homoeroottisen nimen omaava bändi on tuottanut jo pari kelpoplattaa, ja kolmas on tulossa ilmeisesti alkuvuodesta 2009. Eka levy on ehtaa Rhapsodya, tosin naislauluilla varustettuna, toisella on hieman hidastettu tahtia, eikä muutenkaan mennä aivan niin kliseisesti.

Jussi wrote:Ei tiätenkään, mutta mulle se ei vain ole koskaan paljoa ekasta jäänyt. Falling Sparrow, I'm Not Afraid, Wounds, Black In The Burn, Crimson Rider, Back For My Life.. huippuja riittämiin

Ja meikällä taas menee jo niin päin, että eka levy ei ihan tajuttomasti ole koskaan iskenyt, Aeronautics taas erittäinkin hyvin. Uusinkin on hyvä, ja ehdottoman positiivista on, etteivät miehistömuutokset onistuneet pilaamaan hienoa bändiä.

Starflare wrote:Kaikki sellainen "hilpeä" poweri on aina aiheuttanut minussa yökötyskohtauksen...

Tähän voisi vaikka sanoa, että minulla taas menee aika lailla päinvastoin. Kun tehdään kerran poweria, niin tehdään sitten kunnolla. Useimmat tällaiset heavy/speed/mukapoweri-viritykset Iced Earth - Demons & Wizards - Iron Savior - Dark Empire -osastolta harvemmin jaksavat enemmälti innostaa. Toki poikkeuksiakin löytyy, yhtenä esimerkkinä Persuaderin When Eden Burns on osittain erittäinkin tarttuvaa ja toimivaa tavaraa. Löytyyhän sieltä ilottelupuoleltakin toki paljon paskaa, mutta karkeasti sanottuna poweripuolelta tämä happy joy -tavara uppoaa meikään paremmin.

Mr Rami · Post by **Mr Rami** » Mon Sep 29, 2008 5:17 am

Goobaking wrote:Thy majestie on kova vaikka uusin on vielä kuulematta. MItäs mieltä ootte Thy majestien uudesta laulajasta? Vaihtunu tiuhaan ja edellisten levyjen solistit ollu todella hyviä.

Eikös uudelle levylle vaihtunut käytännössä koko bändikin? Taisi vain rumpali (Claudio Diprima) jäädä jäljelle, jos oikein muistan. Siihen nähden vaikuttaisi näytteiden perusteella olevan yllättävän mainiota tavaraa tuolla uudellakin levyllä tarjolla. Aiemminhan muusiikkipuolesta vastasi käsittääkseni pääasiassa kosketinmies Giuseppe Bondi ja alkuperäislaulaja Dario Grillo (orkestraatiot). Dario ei ehkä ollut mikään häävi laulaja, mutta kyllä se munaisaa jälkeä sai sävellettyä, vaikkakin jossain määrin rippailikin klassisia teoksia. Jeanne D'arc, jossa Dario ei ollut mukana, olikin heti vähemmän pompöösi ja suoraviivaisempi levy, mutta hyvä sekin. Välillä kuitenkin kaipasi Incibit Bellumin kaltaisia välisoittoja, ah.

Uusi levy on ollut pian kuukauden tilauksessa Play.comilta, voi perseensuti kun kestää. Täytyy pian peruuttaa tilaus ja käydä ostamassa se jostain toimivasta kaupasta.

Jussi wrote:Jos taas ei-voi-mennä-vikaan -akselilta haetaan taikasanoilla saksalaista, melodista, Noise Records & hiton kovaa; niin ikiaikaiset Scannerin kaksi helmeä Hypertrace (1988) & Terminal Earth (1989) on pakko aina mainita.

Niin, Scanner!!! Aijai, monia nautinnollisia kuunteluhetkiä on Scannerien parissa vietetty. Nuo mainitut ovat ehkä sitä selkeintä poweria (pikkuisilla speed-höysteillä), mutta kyllä ne myöhemmätkin julkaisut kannattaa testailla. Vuoden 1995 Mental Reservation ei oikein niin iske, mutta Ball of the Damned (1997) ja Scantropolis (2002) kylläkin. Tosin Scantropoliksen naislaulaja ei kovin häävi ole.

spacelordmutha wrote:Vähän vanhemmista bändeistä täytyy mainita Heavens Gate. Livin' in hysteria on yksi kaikkien aikojen parhaista power-levyistä.

Jepulis, ehdottomasti on. Gate of Heaven ja Livin' in Hysteria ovat powerhistorian parhaimpia biisejä, ja ne pitäisi opetella jo leikkikoulussa.

Myös In Control ja Hell for Sale ovat mainioita powerlevyjä, HfS:n jälkeen bändi ajautui hieman muunlaiseen ilmaisuun, mutta minusta jälki pysyi silti laadukkaana. Pakko on vielä erityisesti mainita In Control -levyn nimibiisi, joka sekin kuuluu powermetallihistorian merkittävämpiin kappaleisiin, ainakin minun kirjanpidossani. Heavens Gatella oli taito tehdä sellaisia loistobiisejä, joihin moni bändi ei yllä koko uransa aikana, mutta täydellisen levykokonaisuuden kasaamisen kanssa oli hankalampaa, joka levyllä kun jokunen selvä täytebiisi on.

Balm · Post by **Balm** » Mon Sep 29, 2008 5:23 am

Mr Rami wrote:Heavens Gatella oli taito tehdä sellaisia loistobiisejä, joihin moni bändi ei yllä koko uransa aikana, mutta täydellisen levykokonaisuuden kasaamisen kanssa oli hankalampaa, joka levyllä kun jokunen selvä täytebiisi on.

Paitsi tuolla mainitulla Livin' In Hysterialla, siinä kun joka biisi on hitti.

Samalle seinälle Hysterian kanssa voisin heittää kyllä Riotin ThunderSteelin vaikka vierastan käsitettä power metal näistä orkestereista puhuttaessa. Tokihan on muistettava, että ns. germaanipower, USA-power ja yleensä "europower" (aika hurjia nimityksiä) eroavat tyylillisesti toisistaan.

Ice · Post by **Ice** » Mon Sep 29, 2008 7:29 am

Kyllähän itselleni laulaja on yleensä muodostunut kaikkein tärkeimmäksi osatekijäksi power bändeissä, kuten esmes Nocturnal Rites Jonny, mies on paras. Myös tiettyjä muita suosikkeja tulee seurattua bändistä toiseen, kuten esimerkiki Chity Somapalaa, jolta voi suositella uusinta tuotosta Civilization Onea, Firewindin kanssa tehty Forged by Fire ja varsinkin hyvin Masterplan henkistä Red Circuitin kai ainoaksi jäänyttä tuotosta Trance Statea. Vuoden 2006 parhaimia levyä, mutta toki enemmän hard rock.

Michael Vesceran uusin toimii myös, hyvin miehen Yngwien aikana laulaman matskun tyylistä menoa, joten ei ihme että omaan korvaan soi kauniisti, taas enemmän heavy ja rock kuin power, mutta miehen laulama Reign of Terror lätty Sacred Ground on hyvä ja ALESTA löytyvä powerlätty.

Primal Fearille myös kehut, debyytti ja kaksi uusinta toimii, muut aika roskaa. Kamelotin keskivaiheen levyt on myös powermetallin parhautta, kuten myös Khan laulajana. Mutta täytyy yksi jo toki mainittu suosikki vielä mainita, Andre Matoksen soolo ja Shaman levyt ovat kaikki kiitettäviä lättyjä, eikä miehen Angran aikaisiakaan lättyjä kannata unohtaa vaikka bändi nykyään onkin mitälie huttua.

JVmursu · Post by **JVmursu** » Mon Sep 29, 2008 8:28 am

Mr Rami wrote:
Goobaking wrote:Thy majestie on kova vaikka uusin on vielä kuulematta. MItäs mieltä ootte Thy majestien uudesta laulajasta? Vaihtunu tiuhaan ja edellisten levyjen solistit ollu todella hyviä.
Eikös uudelle levylle vaihtunut käytännössä koko bändikin? Taisi vain rumpali (Claudio Diprima) jäädä jäljelle, jos oikein muistan.

Dipriman lisäksi myös basisti on edelleen sama eli Dario D'Alessandro. Uusi laulaja Dario Cascio (mistä näitä Darioita tunkee tähän bändiin?) on hyvä, joskin aika tavanomainen, ja vakuutti erityisesti livenä keväällä kun bändi kävi Suomessa. Tosin äijän ulkoinen tyyli sopii aika huonosti tämäntyyppiseen musiikkiin. Räppäriltä hän näyttää pipoineen enemmän kuin power metal -laulajalta. Mutta ulkomusiikilliset seikat sikseen, uusi levy Dawn on hyvää kamaa, kuten edellisetkin. Sinfoniavaikutteet ovat jääneet levyllä aika vähiin aikaisempiin verrattuna, mutta eipä se juuri haittaa. Levyn sävellykset muuten ovat pääasiassa vielä Giuseppe Bondin käsialaa, vaikkei hän enää bändissä olekaan. Silti myös muiden tekemät biisit (kitaristin ja basistin tässä tapauksessa) toimivat, joten eiköhän Thy Majestiella ole hyvä tulevaisuus jos kokoonpano vain saadaan vihdoin pysymään kasassa.

anselmo · Post by **anselmo** » Mon Sep 29, 2008 8:32 am

Balm wrote:Tokihan on muistettava, että ns. germaanipower, USA-power ja yleensä "europower" (aika hurjia nimityksiä) eroavat tyylillisesti toisistaan.

^ Tuo on erittäin hyvä pointti. Keskustelu näyttäisi kallistuneen tuonne euro- ja germaanipowerin suuntaan, joten pidän suuni kiinni. Itse kun olen näet keskittynyt tuohon USA-poweriin. Saattaa jonkun mielestä vaikuttaa pilkun nussimiselta, mutta ei sitä ole. Itse jopa lisäisin vielä varmuuden vuoksi Balmin kommenttiin sanat todella ja paljon sanojen tyylillisesti ja toisistaan väliin.

clairvoyant · Post by **clairvoyant** » Mon Sep 29, 2008 8:49 am

Ikävästi muuten kotimaassa tämä osasto hieman paitsiossa nykyään , vaikka edelleenkin arvosteluissa yms. sitkeästi näkee vuoden 2000 tilanteen mukaisesti että genressä on jonkinlaista ylitarjontaa. Luulisi, että edes Stratovarius olisi poikinut täällä tasokkaita seuraajia. Dreamtale nyt on tietysti edelleenkin hyvä, mutta Twilight Guardians lopetti ja toinen hämäräbändi Twilightning käänsi kelkkansa pois powermetallista mainion ensilevyn jälkeen.

Onneksi Saksan suunnalla Freedom Call, Primal Fear ja jopa Helloween ovat naputelleet aivan viime vuosina parhaita levyjään. Silent Force lienee myös maininnan arvoinen germaaniyhtye, amerikkalainen vokalistivahvistus DC Cooper kun on yksi hienoimmista hevilaulajista koskaan

.

Jussi · Post by **Jussi** » Mon Sep 29, 2008 9:13 am

Se on se biisinteko niin hankalaa.. ei vain jää mieleen, niin paha siinä on kuunnella. Sama päti nyt kun pääsin viimein teidän, Force Majeuren debyyttialbumin kuulemaan (no 'fence -ei aitaa?

), niin paljon enemmän ainesta esimerkiksi Winterbornilla oli biiseissään. Ei tosin kuitenkaan mitään mahdottoman mullistavaa, kuten tämän Excalionin (piru, että oli miettiminen tuossa nimessä, ennenkuin muisti! ex-alkuiset latinansukuiset kieltoon..) Waterlineskaan, joka on itse asiassa suosikkini näistä kolmesta tuoreehkosta julkaisusta. Toisaalta, edellämainitulla Cardiantilla vasta olikin ideaa & tarttuvuutta biiseissään ja eikä sekään auttanut..

clairvoyant wrote:Twilightning käänsi kelkkansa pois powermetallista mainion ensilevyn jälkeen.

Meikän mielestä parhaaseensa, kakkoslevy PHPS:n suuntaan. Nää on aina näitä.

anselmo wrote:Keskustelu näyttäisi kallistuneen tuonne euro- ja germaanipowerin suuntaan, joten pidän suuni kiinni. Itse kun olen näet keskittynyt tuohon USA-poweriin

No, mikset toki johtaisi keskustelua siihen suuntaan. Mie voin avittaa! Ei varmasti haittaa ketään ja USA-powerista löytynee monelle mieluisia uusia yllätystuttavuuksia.
Mapen Crimson Glory-fanitukseeni vinkkaama Heir Apparent 1989 levyllään One Small Voice on todella loistava, vähän varhaisen Queensrychenkin hengessä.
Joe Comeaun bändirepertuaarista löytyy montakin tsekkaamisen arvoista, sanotaan ennalta-arvattavana peruskivenä vaikka nyt Liege Lord & kulminaatiolevynsä Master Control, 1988.
Vicious Rumors on tehnyt paljon ja muuttunut matkan varrella miehistönsä myötä. Legendamaineensa kuitenkin ansainnut.

herr nabel · Post by **herr nabel** » Mon Sep 29, 2008 9:20 am

Eiköhän pidetä vaan kunnon US metal erossa näistä munattomista eurohumpista.

Liege Lord&Heir Apparent määräävät kyllä, kummankin debyytit rautaa. Kaikki napakymppiä noissa musiikkia, kansitaiteita ja sisäpusseja myöten. Tulee paha olo kun ajattelee nykyisiä "power" metal pumppuja ja photoshopattuja kansia. Kuinka alas on vajottukaan.

anthares · Post by **anthares** » Mon Sep 29, 2008 9:27 am

Jussi wrote: Heir Apparent 1989 levyllään One Small Voice on todella loistava, vähän varhaisen Queensrychenkin hengessä.

Noh noh... onhan debyytti noin tonnin kovempi lätty!

Kummitus · Post by **Kummitus** » Mon Sep 29, 2008 9:27 am

Jussi wrote: Mapen Crimson Glory-fanitukseeni vinkkaama Heir Apparent 1989 levyllään One Small Voice on todella loistava, vähän varhaisen Queensrychenkin hengessä.
Vicious Rumors on tehnyt paljon ja muuttunut matkan varrella miehistönsä myötä. Legendamaineensa kuitenkin ansainnut.

Itse pidän Heir Apparentin debyytistä, Graceful Inheritance enempi...vaikkakin onhan tuossa One..levylläkin hetkensä

http://www.heirapparent.com/ ei muutakuin tilaamaan

Vicious Rumors " Digital Dictator " on kyllä yksi 80-luvun helmiä

anselmo · Post by **anselmo** » Mon Sep 29, 2008 9:39 am

Kummitus wrote: Vicious Rumors " Digital Dictator " on kyllä yksi 80-luvun helmiä

Bändin kovin, IMO.

No, ehkä on parempi pitää power metallit erillään, etenkin jos ketjun tarkoituksena oli kerätä vinkkejä tsekkaamisen arvoisista bändeistä; Tulee vaan paha mieli jos menee Rhapsody (of fire vai mitenkäs se oli) fanina ostamaan Omenin Battle Cryn eikä sitten pidäkään siitä ja vastaavasti toistepäin.

Erillinen USA-power ketju olisi kyllä paikallaan...

Metal Giant · Post by **Metal Giant** » Mon Sep 29, 2008 9:57 am

Kuten myös Saksa-powerille, eli vanhalle Helloweenille, Running Wildille, Scannerille, Chroming Roselle ym. omistettu. Erotuksena europowerista, jonka itse miellän täksi vähemmän mairittelevaksi kikkeliheviksi. Termeillä saivartelu se onkin lystikästä.

Hirveästi sitäkin (europoweria) tuli luukutettua silloin Hammerfallin ja Rhapsodyn debyyttien aikoihin. Freedom Call, Skylarkin levyt ennen naislaulajaa, vanha Edguy, Nocturnal Rites ... olihan noita paljon hyviäkin, mutta jotenkin ei vain enää jaksa. No, Hammerfallin debyyttiä, Tolkin laulamaa Stratoa ja Edguyta jonkin verran. Taannoin luukutin tuon omistamani Skylarkin tuotannon lävitse ja kyllähän sielläkin hienoja hetkiä on.

Mutta silti omakin kuuntelu painottuu nykyään noihin 80-luvun pioneereihin esim. Saksasta ja USA:sta. Kaipa sitä on regressoitunut takaisin musiikinkuuntelunsa alkuvuosiin ja nykyään uudistuminen on lähinnä pieneksi (osin toki aiheesta) ja itselle tuntemattomaksi jääneiden nimien haeskelua. Italia, Ranska, itäinen Keski-Eurooppa, Etelä-Amerikka, yllättävän paljon noita aikanaan täysin ohi menneitä nimiä löytyy.

Jussi · Post by **Jussi** » Mon Sep 29, 2008 10:45 am

anselmo wrote:Erillinen USA-power ketju olisi kyllä paikallaan...

On ollut (edellinen saattaa olla vieläkin, tsekatkaa toki) & kuihtuvat nopeasti pois. Yhdistelemällä saadaan pitkäkestoisuutta, vaikka ottaisikin sitten aataminomenan päälle. Vitun alagenrettäminen, heavy metal & (hard) rock. Niillä mie olen pärjännyt.

ts · Post by ts » Mon Sep 29, 2008 12:16 pm

Sarjassamme tuntemattomia kotimaisia: Citadel. Vortex demo löytyy hyllystä, saamarin kova! Vissiin tekivät albuminkin mutta julkaistiin vain Japanissa. Mitäpä bändille kuuluu nykyään?

Jussi · Post by **Jussi** » Mon Sep 29, 2008 12:48 pm

ts wrote:Sarjassamme tuntemattomia kotimaisia: Citadel. Vortex demo löytyy hyllystä, saamarin kova! Vissiin tekivät albuminkin mutta julkaistiin vain Japanissa. Mitäpä bändille kuuluu nykyään?

Hmm, LFR:n julkaisema tuo Transition-levynsä 2003. Saakohan sitäkin 4€ -tarjouskoreista lafkan muun katalogin tapaan? En ole koskaan kuullut, mutta voisihan tuonkin toki tsekata.

Marneus · Post by **Marneus** » Mon Sep 29, 2008 12:56 pm

Nyt olis levykauppa äxässä Thy Majestien Dawn tarjolla.Onhan noita laulajia ollu.Viimeisimmillä kolmella levyllä ollu jokaisella eri laulaja:Grillo,Gregorio,Cascio.Gregorio oli ihan pätevä kiekuja,mutta kenkää tuli huonon englannintaidon vuoksi.
Kyllä tuo uusi heppu vakuuttaa liveklippien perusteella.

anthares · Post by **anthares** » Mon Sep 29, 2008 12:59 pm

MIkäs on Ruotsn Lost Horizonin status nykyään? Piru että oli kova!

Balm · Post by **Balm** » Mon Sep 29, 2008 1:20 pm

anthares wrote:MIkäs on Ruotsn Lost Horizonin status nykyään?

Eikö ne etsineet laulajaa joka kuulostaisi noin niin kuin täsmälleen samalta kuin edeltäjänsä?

Davy Jones · Post by **Davy Jones** » Mon Sep 29, 2008 1:28 pm

Joku pyysi suosittelemaan "synkempää" poweria, niin yksi varteenotettava ehdokas voisi olla Mystic Prophecy (etenkin luunkova debyytti Regressus!), jossa kitaraa vinguttaa nykyinen Firewind-maestro Gus G.

Onneksi joku muuten nosti esille Twilightningin debyytin. Nimibiisi Delirium Veil on helposti power-veisujen ihan all time top 10:ssä!

ts · Post by ts » Mon Sep 29, 2008 1:55 pm

Balm wrote:
anthares wrote:MIkäs on Ruotsn Lost Horizonin status nykyään?
Eikö ne etsineet laulajaa joka kuulostaisi noin niin kuin täsmälleen samalta kuin edeltäjänsä?

Hankalan homman ottaneet, kun Heimann on yksi kovimmista powermetal vokalisteista! Kannattaa tsekata myös hänen Heed, jolta tuli Lost Horizonin jälkeen peräti yksi levy. Ei ehkä niin perinteistä poweria, mutta hyvät hetkensä silläkin.

WildFire · Post by **WildFire** » Mon Sep 29, 2008 2:04 pm

Davy Jones wrote:Onneksi joku muuten nosti esille Twilightningin debyytin. Nimibiisi Delirium Veil on helposti power-veisujen ihan all time top 10:ssä!

Kyllä vain, kuten myös Masked Ball Dalliance. Harmi vain, että debyytin jälkeen bändi on tullut rytinällä alas. PHPS oli vielä kelpo levy, EP:kin herätti vielä toivoa tulevasta, mutta uusimmalta taisin enää yhden kuunneltavan biisin löytää.

Juuri olin tässä Heediä suosittelemassa antharesille, mutta myöhästyin. Jos nyt kuitenkin Heimania sivuten jatketaan, niin mieshän lauloi sessiojäsenenä Crystal Eyesin Confessions of the Maker -albumin. Samaiselta yhtyeeltä myös ainakin Dead City Dreaming ja Vengeance Descending ovat laadukasta poweria. Toivottavasti sitä on myös marraskuussa ilmestyvä Chained.