Leea wrote:Jospa nyt sitten parin viikon tauon jälkeen palaisin lusikoimaan soppaa, jota silloin hämmentelin - ja kiskoisin hyvin aiheeseen palanneen topikin taas hetkeksi raiteiltaan sinne fanikäyttäytymisten, pyhien lehmien, henkilökulttien ja muiden jännien ilmiöitten suohon.
Yksi syy siihen, miksi Reverendiä kohdellaan tällä foorumilla useammin silkki- kuin nilkkihansikkain on varmaankin siinä, että miehet ovat aktiivisia kirjoittelijoita, eikä varmaan kenellekään ole epäselvää minkä nimiset lautailijat soittavat bändissä. Monien tunnettujen orkesterien jäsenethän joko välttävät messulautaa asiattoman kritiikin pelossa, tai lukevat mutteivät kirjoita - tai jos sekä lukevat että kirjoittavat, nimimerkkien ja bändin yhteys, tai se kuka kukin tietystä bändistä on, ei välttämättä ole ihan selvää niille lukijoille, jotka eivät tunne kyseisiä jäseniä henkkoht. Ja tutuillehan on tietenkin aina vähän ikävämpi mennä päin naamaa (vaikka sitten vain kuvaannollisesti ja verkkovälitteisesti) sanomaan että teetpäs muuten tosi paskaa, en tykkää yhtään. (Ellei kyseessä sitten ole niin läheinen ihminen, että rajumpikin kritiikki osataan ottaa vastaan puolin ja toisin.) Oikeastaan sama ilmiö kuin siinä, että SFP:n messulaudan aikaiset aggressiivisetkin väittelyt lientyivät ja hävisivät pitkäksi aikaa Imperiumin messulaudalta kun alkoi olla pikkujouluja ja tuskamiittejä, jolloin ihmiset tutustuivat toisiinsa nimimerkkien takana eivätkä enää kehdanneet länkyttää, tai sopivat välinsä muuten. Lisäksi Reverend Bizarren suhtautuminen faneihinsa on myös hyvin lämmintä sekä verkossa että sen ulkopuolella, heillä on taito saada ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja porukkaan kuuluvaksi. Voin kuvitella, että tietty yhteishenki ja porukkaan kuulumisen tunne näyttäytyy sekä tavoiteltavana että kadehdittavana.
Toisaalta tässä voi olla ilmassa loppujen lopuksi kuitenkin jotain samaa kuin siinä Niskalaukaus-esimerkissä. 90-luvun lopullahan Niskalaukausta ei saanut kritisoida, koska se tulkittiin musiikkikritiikin sijaan leskien, orpojen ja sukupuuttoon kuolevien eläinten kritisoimiseksi. Koska Reverend Bizarrella on akateeminen tausta, mutta toisaalta julki on tuotu tätä "olemme työväenluokkainen bändi"-asennetta, kriitikot leimautuvat poroporvarillisiksi sekä akateemisten että työläisten kritisoijiksi. Vaikka siirtymä musiikkikritiikistä ulkomusiikillisiin asioihin olisi kokonaan lukijan eikä arvostelijan päässä. Ja tässä keskustelussahan jopa bändin edustaja itse tempaisi keskusteluun arvoasetelman "jos kritisoit REverend Bizarrea, kritisoit samalla avohoitopotilaita" (ja siinä sivussa menevät varmaan lesket ja orvotkin). Kerrassaan ovelaa, ja suorastaan huvittavaa. Jos joku mainostoimisto keksisi moisen kikan, ei varmaan menisi läpi, mutta tunnekylläisesti kirjoitettuna voi vavahduttaa useampaakin sydäntä, ennen kuin sen ajatussisältöä rupeaa pohtimaan kunnolla.
Ja sitä päästäänkin musiikkikritiikkiä yleisesti koskevaan pohdintaan, eli miksi on niin helppo siirtää mielessään kritiikki musiikista ulkomusiikillisiin arvoihin? Väittäisin että se johtuu juuri siitä, että itselle läheiseen musiikkiin tulee suhtauduttua niin tunteella, ja toisaalta taas jokin muu musiikki ei juuri itselle tunnetasolla aukene, ja ympärillä juuri siitä musiikista emotionaalisessa hurmostilassa intoilevat ihmiset voivat näyttää silloin päättömiltä kanoilta. Lopulta kuitenkin musiikista haettava ja koettava mielihyvä on hyvin samankaltaista, vaikka se vaihteleekin yksilöllisesti mistä musiikista sen kukin saa. Tai siis lohkaistaan esimerkiksi nyt vaikka sellainen tapaus, että minähän en tajua teknon päälle yhtään ja sen muotokieli kuulostaa korvaani enimmäkseen todella ärsyttävältä, mutta teknosta intoilevan työkaverini kuvaukset siitä, mikä hänestä teknossa on hienoa kuulostavat todella yhteneväisiltä sen kanssa, mikä minusta on hienoa vaikka doomissa ja deathissa. Tekno on ehkä vähän kaukaa haettu esimerkki, kun metallin sisälläkin on suuntauksia jotka toisille ovat taivaan mannaa ja toisille aiheuttavat näppylöitä, mutta toivottavasti ajatus välittyi. Minusta ei ole loukkaus jos sanotaan, että "et vain ymmärrä mikä juuri tässä musiikinlajissa on hienoa". Olen itse ensimmäisenä myöntämässä etten ymmärrä joittenkin musiikinlajien viehätystä, mutta se ei tee niistä vähemmän arvokkaita niille, jotka sen viehätyksen ymmärtävät. Eikä kummankaan kannan kannattajista toistaan tyhmempiä tai viisaampia.
Muoks: Unohtui näköjään tuosta vuodatuksesta vielä yksi sivuttu aihe, eli miksi RB'n hemmot ovat kunnioitettuja ylipappeja doom metallin määrittelyssä. Ehkä siksi, että monelle he ovat hyvinkin voineet olla ensimmäiset, jotka sitä doomia ovat tarkemmin määritelleet. Silloin kun tykästyin Reverendin musiikkiin, tiesin pitäväni hitaasta, toisteisesta ja maanisesta metallista, mutta minulle oli hyvinkin hämärää, mitä käsite "doom metal" piti sisällään, koska sitä (valtavirta)lehdistössä käytettiin varsin väljästi ja sekavasti ja osin synonyyminä goottimetallin kanssa, tyyliin "doom on kuin goottimetallia, mutta melodisempaa" joka ei siis lehdestä luettuna lukijalle ilman esimerkkejä sano yhtään mitään. Tai Suosikin klassinen määritelmä "doom voi olla hidasta tai nopeaa" oli sekin niin selkeä, että ihan itkettää :roll: Soundissa taidettiin jopa Elegyn aikainen Amorphis niputtaa doomiksi. Hämmennyksen keskelle paukahti Albert määrittelemään erikseen vanhakantaisen doomin ja death-doomin ja nauhoittamaan kaseteille esimerkkejä tavarasta, johon kannattaa tutustua jos haluaa perehtyä doomin olemukseen. (On muuten edelleen ahkerassa kuuntelussa ne kasetit...) Ja onhan sinänsä bändin sisälläkin eriäviä mielipiteitä siitä onko jokin doomia vai ei, muistan jonkun mielenkiintoisen keskustelun aihetta sivuten Mourning Belovethista.
Leea, kuka näitä sun romaaneja oikeesti jaksaa lukea?
Mutta veikkaan, että paljon asiaa tuossakin.
Doom, Death/Doom, jne. on tarkkoja juttuja mullekin.
Mourning Beloved taitaa olla enempi jotain pehmo-heviä.
Corrupted on mielestäni aika doomia, vaikka ei ihan perinteistä olekaan.
Onhan näissä mielipideasioitakin, mutta totuus on, että kyllä Doom-fanaatikko aina TRUE DOOMIN tunnistaa!
Ja meikäläinen ei kanssa ole paljon sanaa säästellyt. En sitten tiedä miten on vaikuttanut Slugathorin/Metal Warningin/Witchtigerin ym. muiden kytkösten uskottavuuteen, mutta kiinnostus on so not.
(Arvostan toki ihmisiä jotka eivät viitsi kirjoitella jaarituksia tänne, jos on parempaakin tekemistä).
Ei, mutta ihan hyvä bändi kyseessä kuitenkin joka tapauksessa, sen perusteella mitä olen materiaalia heiltä kuullut.