Yngwie J. Malmsteen's Rising Force

[Ismo]

-tuotantokuluthan on maksettava!

Väännetty ite omassa studiossa, "laulettu" ite ja kaikki soittimet, mitkä vaan vähänkin näpeissä pysyy niin soitettu ite. Miksi jonkun muun kuin artistin itse pitäisi maksaa tällainen harrastuspohjalta väännetty musiikki? Se että joskus takavuosina on ollut toisin, ei ole syy.

[Ice]

^ ja mitä YJM tuosta saa -tuotantokuluthan on maksettava!

En tiedä saako mitään vai ei, mutta näiltä pohjilta ei fanipoikakaan lähde tätä ostamaan ennen koekuuntelua ja jos siellä on laatua niin sitten saa!

Jatkoa vielä sen verran, ettei Ynkällä vissiin levynmarkkinointi ja myynti paljon nappaa, kun kotisivujen discografia on muutaman levyn jäljessä, oman levy-yhtiön sivuilla uusin julkaisu on Relentless ja uudesta albumista annettu vain niukasti ennakkotietoa tai haastiksia.

[Jussi]

^ ts. ei ole sen alan maestro Yngwe, ei. Siis promootion.

-tuotantokuluthan on maksettava!

Väännetty ite omassa studiossa, "laulettu" ite ja kaikki soittimet, mitkä vaan vähänkin näpeissä pysyy niin soitettu ite. Miksi jonkun muun kuin artistin itse pitäisi maksaa tällainen harrastuspohjalta väännetty musiikki? Se että joskus takavuosina on ollut toisin, ei ole syy.

Sarcasm meter Karo: off

Viitaten siis juurikin tuohon Titanic-luokan omanarvontunneharhaan, mihin on maestro ollut vuosia menossa ja nyt sitten tuumasi että "kyllähän mie voin itekin laulaa koko levyn, miksen muka?!"

Lähtisipä vielä yksin kiertueellekin rumpukone-taustanauhan kanssa. Eikös sillä ollut jo vuosia sitten se jokin taurus-bassopedaali, sitten vain rumpali ja ulkoistettu Sherinian minidisciltä niin a vot!
Oulun keikalta Teatrialta jäi muuan vuosi sitten mieleen vain yksi kuva ja senkin omistaa Bill Murray.

edit: Heei, toinen Issekin on noussut salavaivihkaa kirjoittajien top-10:iin

[Ice]

Kertaalleen "pyörähti" läpi ja vaikka otin tuossa oluttakin kyytipojaksi niin turhakkeeksi jäi. En ole suuremmin instrumentaalien ystävä, mutta muutamat irtokipaleet (kuten Yngwien uudemmista Blue ja Shot Across the Bow sekä ne vanhat klassikot) toimii. Tuotanto nyt ei ollut niin surkeaa kun odotin mutta ei kyllä mitenkään kummoinen. Eipä ollu Ynkällä levylle paljon lauluhommia tehtävänä ja ei noista muutamasta lauletusta mikään mitään kummempaa tarjoile, vaikka heikommiltakin miehen julkaisulta yleensä se kappale tai pari eittämätöntä laatua on löytynyt. Sama koskee loppuja instrumentaaleja, jo mainittu Shot Across the Bow oli niin iloinen yllätys mahtavana kipaleena, että odotin näistäkin jonkin iskevän. Mutta joo, levy ei ansaitse sen kummempaa pidempää ruodintaa tai uusintakuuntelua, vaan voin todeta Spellboundin vuoden pettymykseksi (tosin jo ennakkoon odotetuksi) ja levyn täydeksi hudiksi. Toivottavasti herra vielä joskus tulevaisuudessa palaa "oikean" julkaisun pariin mutta onneksi tuossa on tuota uudempaa ja vanhempaa laatumatskua korvaamassa tätä pettymystä fanipojalle.

[Mikael]

Tuli Spotifysta kuunneltua ja voi jumalauta, vielä pahempaa kuin mitä noi samplet lupaili. Rumpukone kuulostaa melko huonolta ja nuo vähäiset laulut, jumalauta mikä laulusoundi, äijä ei ole itsekkään uskonut omiin kykyihinsä kun on efektoitu noin raskaasti. Voi jo kertakuulemalta sanoa, että paskin Yngwie-albumi ikinä, siis käytännössä Yngwie on nyt laittanut pihalle demot, joiden pohjalta ennen tekivät vielä oikean levyn. Ok, pari ok-tason biisiä, mutta nyt on ideat hukassa ja instrumentaalit ei vaan toimineet biiseinä lainkaan. Varmaan Ferrareista bensa lopussa, koska nyt on säästetty aivan kaikessa musiikista über-käpäsiin kansiin, jopa virtuaali-instrumenteista taitaa olla jotkut freewaret käytössä, olisi edes warettanut paremmat. Hyi helvetti, jopa soitto kuulosti välillä hiukan löysältä, ei jatkoon.

[Stårmbringer]

Ynkälle voin sanoa kiitos ja hei. Kuuntelen mielummin Majestic - Trinity Overture levyä ja herran vanhoja huippu levyjä. Usko kaiffariin on mennyt jo 15 vuotta sitten. Silti sitä sydämmessään toivoo että mies vielä nousisi suosta. Mutta nyt kyllä sukelsi ja syvälle! At Vance muuten on imuttanut kanssa perkuleesti vaikutteita maestrolta, hyvässä hengessä viel. Evil In You levy heiltä täyttä timanttia. Onhan noita muitakin paljon. Heittäkää Yngwie vaikutteista syntyneitä levyjä/bändejä thraediin.

[Sabbathman]

Mieletön demobiisi jota olen kuunnellut jo useamman vuoden...siis aivan kärkipäätä mitä Yngwie on tehnyt koskaan, ihan mieletön biisi...tässä on kaikkea missä on Yngwie on ylittämätön...

https://www.youtube.com/watch?v=_dKvRCYicFc

Helsingin reissulla aion ostaa tämän The Genesis -levyn...vihdoin ja viimein.

[Vilpuri]

Heittäkää Yngwie vaikutteista syntyneitä levyjä/bändejä thraediin.

Kenties Iron Mask? :

http://www.youtube.com/watch?v=xfayPYR2EM4

http://www.youtube.com/watch?v=EalZWU39NEg

[Ice]

Heittäkää Yngwie vaikutteista syntyneitä levyjä/bändejä thraediin.

Parasta neoklassista metallia sitten Ynkän on Richard Andersson's Space Odyssey ja varsinkin Embrace the Galaxy täyspitkä. Tuosta testiin Despair and Pain kyseiseltä tuotokselta. At Vancen The Evil in You on tosiaan hyvä levytys, Iron Mask taas IMO aivan surkeaa paskaa. Onhan tuolla Wikipediassa listattu enemmänkin sitten noita vaikutteita omaavia bändejä. No ei ole itsekään usempia tullut kuultua niin pitänee tutustua kun se nykyaikana on helppoa. Eilisestä pettymyksestä toivutaan tässä parhaillaan Yngwien Facing the Animal taustalla soiden.

[Jussi]

On a more positive note; törmäsin 20-v. wanhaan Fire & Ice -aikaiseen haastatteluun, kun etsin aikalaiskommentteja YJM-top 3:eeni Facing The Animalin ohella kuuluvasta Eclipsestä:

I DID IT MY WAY

Swedish guitar maestro Yngwie Malmsteen tells Mark Crampton why he put the 'ice' on his recording deal with Polydor and how his new album has put the 'fire' back into his playing.

Self-indulgent twat!? Or Musical Messiah!? Swedish guitarist YNGWIE MALMSTEEN is regarded by many as a bit of an 'ego' maniac. From his debut appearance on the scene in the mid-eighties with ALCATRAZZ up to and including a prolific solo career that has now spawned six studio albums, he's taken a hammering at the hands of critics, but still retains a loyal fan base who regard him as one of the last real 'guitar heroes.'

Having now broken away from his record contract with Polydor Records, his latest album Fire And Ice is released through his new label Elektra, part of the Warners stable. Yngwie regards the change of label as an extremely good career move.

"I believe that it was probably the best thing I ever did. I did get treated extremely badly by Polygram. They didn't promote me whatsoever. I was very upset about that. So I basically told them to fuck off!"

Malmsteen's last album Eclipse, apparently suffered badly because of this lack of promotion. Even when it was released in the States there was no follow up. Japan on the other hand was a different story.

"In Japan Eclipse went platinum because they played it on the radio and shit – so that's the only way you can do it. If you don't get exposure you can't sell any albums. That's a fact of life. And I didn't get any exposure so I decided to go somewhere else."

Musical satisfaction is Yngwie's key goal and as one of the sole remaining exponents of the neo-classical style (pioneered a decade earlier by the likes of Ritchie Blackmore) he's very self-determined and does things the way he wants to do them.

"I think that's the only way to do it because you've got to be true to yourself, and I feel very good about this record. It has a broad spectrum of very different types of song on it, from the Pop type songs like Teaser to the instrumentals, which are very complex."

In comparison to his last two efforts, notable Odyssey, which featured PURPLE crooner Joe Lynn Turner, Fire And Ice is much more self-indulgent, although as Yngwie points out, each track has it own little value.

The album even features the use of a full string orchestra on one of the songs. Although Classical and Rock are seen by the establishment as being at separate ends of the musical spectrum, both in terms of attitude and style, Yngwie believes the marriage of the two works perfectly with the way he approaches his writing.

"You can utilise the harmonies and the chord progressions and the melodies from it. What I play is like Classical music in a more aggressive way and I think you can get quite a nice combination of the two."

Having a reputation for hiring and firing, much like Ritchie Blackmore in his RAINBOW days, it does seem that Yngwie's current line-up is a tad more stable.

"It's exactly the same as the last album but we've changed drummers because our last drummer Svante Henrysson got very ill. Our new drummer’s a guy called Bo Warne, who's also a Swedish guy.”

So is the 'Swedish' factor an elemental part of the stability?

"When I did the last album Eclipse, I figured I’d try to do the whole thing like brand new and all Swedish, and it seems to me like it really works. Most of the time I record one album with one line-up then I change it. Now I've got Goran Edman who can really sing."

Yngwie and his Scandinavian cohorts now seem to for the nucleus of 'a band.' But the man still has the main difficulties of being perceived as a solo artist, a tag that immediately encourages accusations of self indulgence and intolerance.

"I am a solo artist," affirms the Swede. "The reason I call it YNGWIE MALMSTEEN and nothing else is because I write all the music, all the lyrics, and produce it myself. I really work very hard on it and I figure that it should be called that. But on stage and on tour, hangin' out drinking beer and shit, y'know we're definitely a band. In the creative sense I consider myself more like a solo artist."

Compared to the situation Yngwie found himself with in ALCATRAZZ quite some time ago, he's obviously more in control of what he wants to do. But, in order to gain the marketable popularity which he strives for, wouldn't it be best of Yngwie hung up his solo ego and put himself back in a band situation again?

"Not in the neat future. I have no intention to do that. Maybe in a couple of years I'll want to slow down my thing. I'm very happy with what I'm doing right now so I've no intention of changing it."

Yet there must be times when the axeman would like to switch control on certain things under the pressure of having to handle everything himself.

"In the end the reward is very good but until it's done there's a shit load of work, psychological pressure, et cetra. I put it all on myself because I'm a perfectionist y'know and I have very high goals and standards about what I want to do."

But how perfect can Yngwie get?

"Well, I've got no choice. That's just the way I am."

On to the subject of studios: it transpires that Fire And Ice was recorded in Criteria Studios in Miami (where the Eclipse album was recorded) and mixed at JIMI HENDRIX's Electric Lady Studios in New York with initial overdubs taking place in Polar Studios in Stockholm.

Yngwie has a house in Florida and is in the process of actually building a studio where he intends to record the next album. Does the guitarist spend any time at all in his native Sweden though?

"No," comes the reply. "I've lived in America for nine years and I've totally moved out of Sweden."

So, is Yngwie a tax exile like Swedish compatriots EUROPE? On the subject of EUROPE, Malmsteen quips back.

"I have my financial deals well under control so I have no problem with that."

In this day and age of faceless musicians would he then classify himself as a guitar hero of sorts?

"I've never really been interested in other guitar players," comes his elitist response, "because that's not my main influence. My main influence is Classical music, mainly Bach and Paganini. That's really what I like to listen to if I listen to music in the car or whatever."

Roll over Beethoven!

Mark Crampton
Riff Raff
March, 1992

Eikse rumpali mitä tarkoittaa, ollut kuitenkin Michael Von Knorring eikä Svante Henrysson -basisti?

[mad-mike]

Pahasti näyttää siltä ettei tuota Ynkän uutta lättyä saada täällä kuin helv*tin kalliilla japsi-import hinnalla. Äxän sivuilla näky olevan n. 55 egeä halvin lätty Spellboundista. Jospa se ensi vuonna tulisi normihinnalla myyntiin.

[Ice]

^Pääsisköhän Ynkkä tuolla Guinnessin ennätystenkirjaan maailman kalleimpana omatekoisena demona

[Lauri Perkele]

Ynkän laulu oli kyllä kovaa! Rytmikästä lausuntataidetta.

[Rehtori]

Ei vittu mikä levy.

[clairvoyant]

Ei vittu mikä levy.

Onko se noin kova?

[Jussi]

Olen parhailla intter_net -taidoillani koettanut löytää tietoa Ynkän tämänvuotisesta kiertuekokoonpanosta, kun kuitenkin paljon on keikkaa heittänyt, mutta tuloksetta.

Tuolla on keväältä Dreaming & Gates Of Babylon Clevelandista, kuvaaja vain keskittyy Malmsteeniin toistaiseksi ensinmainitun alussa. En tosin tiedä uskaltaako laulajana jokkistason mysteerimiestä edes kuulla Rainbow-klassikossa... mutta selvää on ainakin, ettei enää Ripperiä rekrytoinut kun lauloi tuon viimetalvisen albuminkin tosiaan itse. Ei se olisi rundia haitannut, kuten tuossa on ruudun alla esiinnostettu kommenttikin:

Yngwie rules but is a shame he couldn't find a decent vocalist for this tour. What's going on?

edit: tuolla näkyy Rising Forcessa sumun keskeltä, miten kiipparisti laulaa! Ilmankos ei kukaan liikkunut maestron suunnalla. Niin ne on yt:t iskeneet myös Oy Malmsteen Ab:een. Paremmalla kameralla kuvatttu Red Devil.

[Ice]

No ainakin Wikipedian ja Metal Archivesin mukaan tuolla kokoonpanolla:

Nick Marino - Keyboards (ja näköjään livenä myös vocals vaikkei noissa olekaan mainittu, niin laulaahan mies soolollaankin)
Ralph Ciavolino - Bass
Patrick Johansson - Drums
Yngwie WHO !? - Guitar ja kai jotain laulujakin vaikkei kai ollut noissa.

Aika laiskasti ja ohi melodioiden ja soolojen soittelee näköjään mestari itse, joten voisi olla livenä aika vaisu kokemus näin isolle fanipojallekin.

[Mikael]

Pakko sanoa, että nyt tuli lukaistua tuo Relentless-kirja, niin kyllähän se Yngwiekin näköjään kuuluu siihen suureen joukkoon, joka on päihdevuosiensa aikana tehnyt uransa parhaat levyt ja keikat.

Kirjasta sen verran, että noin puoleenväliin asti kirja oli mielenkiintoinen läpileikkaus lapsuudesta ja alkuaikojen urasta, mutta sen jälkeen tuntui kuin kirja olisi haluttu tehdä nopeasti loppuun ja esim. Eclipse ja Fire & Ice kaudet skipattiin käytännössä täysin, mikä oli sääli. Tiedä sitten mikä oli varsinainen syy, liittyykö ex-vaimoon vai muuten sekaviin vuosiin. Harmi, ettei itsellä ruotsi taivu siihen malliin sujuvasti, että jaksaisi tuon toisen kirjan lukaista, voisin kuvitella sen olevan lopulta mielenkiintoisempi.

Noista edellä postatuista videoista ja monista muista viime vuosien videoista en saa kyllä mitään irti, vaikka improvisaatio (josta kirjassakin paljon puhutaan) on aina kuulunut keikkoihin, osa ns. klassikkobiiseistä on paikoitellen melkokaukana alkuperäisistä kuvioista, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Muistan kun kakarana vitutti kun jäi Yngwien (Eclipse-kiertue?) väliin, mutta nyt ei jaksaisi edes lähteä enää katsomaan, ainakaan tälläisellä kokoonpanolla.

[Jussi]

mutta sen jälkeen tuntui kuin kirja olisi haluttu tehdä nopeasti loppuun ja esim. Eclipse ja Fire & Ice kaudet skipattiin käytännössä täysin, mikä oli sääli.

Tuohan se on suurimman osan muistakin vastaavista biografioista perisynti. Alkaen nyt vaikka Lemmystä, Ozzysta tai kenestä vain. Pitää kyllä silti lainata Relentless-opus, kunhan kirjasto saa hankituksi.

En tiedä miksi, mutta oikeastaan kaikilla tuo 1990-luvun synkkä aika olisi hyvin mielenkiintoista. Ratt-kirjassaan sentään ehditään käymään kaikki seikkaperäisesti, kun jo 1990 Detonator jäi siltä erää viimeiseksi & lukija pääsee harrastamaan sosiaalipornoa ja ihmettelemään Bobby Blotzerin mukana kun tämä ex-tukkahevitähti myy pari vuotta myöhemmin ovelta ovelle höyrypesureita Losissa. Raadollisuus viihdyttää?

[clairvoyant]

Yngwien keikka Masters of Rockissa oli kamalinta myötähäpeää mitä meikäläinen on joutunut kokemaan keikalla. Aivan hirveää kuraa. Basisti yritti laulaa (ei hyvin) ja spiikata (paskiten ikinä) ja siihen päälle festarioloista huolimatta jättiannos epätarkkaa lirutusta joka helvetin väliin. Porukkaa käveli pois keikalta aika reilusti päitään ihmeissään pyöritellen.

Yngwie on tehnyt kyllä itsestään ihan pellen jos tuo on äijän normaali taso nykyään. Oisko se laulajan palkkaaminen nyt niin ylivoimaista?

[Sabbathman]

Viimeinen oikeasti onnistunut ja antoisa ja myöskin kunnolla tuotettu levy oli Perpetual Flame, joka on monen kappaleen osalta aivan helvetin hyvä levy. Tähtihetkiä levyllä "Damnation Game", "Live to Fight (Another Day)", "Be Careful What You Wish For", "Magic City" ja "Eleventh Hour". Levyn ja vuosikymmenen paras kappale Yngwieltä on "Priest of the Unholy". Levyn ilmestyttyä tätä tuli kyllä luukutettua niin kotona kuin autossakin, levy on ehdottomasti Yngwien parempaa tuotantoa.

Toiseksi uusin levy Relentless on edelleen musiikillisesti hieman kummajainen, en tiedä vieläkään pidänkö siitä vai en...liikaa (heikonlaisia) instrumentaaleja, lisäksi jotenkin demomainen tuotantojälki. Uusinta Spellboundia en ole vielä kuullutkaan, mutta eihän sitä saakaan mistään ainakaan normihintaan.

Ihmeellisiä nämä Yngwien keikkakokoonpanot. Yngwien bändissä kuuluu olla kunnon laulaja joka keskittyy vain laulamiseen, ei samalla bassotteluun tai kiippareihin.

Keikat Tampereella 2006 ja Vaasassa 2008 olivat kunnon esityksiä hyvillä settilistoilla ja täydellä bändillä. Mikä ihme Yngwietä nykyään vaivaa, 50 vuotta täyttäny miäs!

[Ismo]

Mikä ihme Yngwietä nykyään vaivaa, 50 vuotta täyttäny miäs!

Ei ole enää nuori ja nälkäinen vaan vanha ja kylläinen. Ihan hirveän moni viisikymppisenä ei yleensäkään tee yhtä hyvää musaa kuin 2-kymppisenä. Yngwien tapauksessa budjeteissa on huima ero, onhan se nyt vähän eri, äänitetäänkö levy Glixmanin, Thompsonin, Barbieron ja huippumuusikoiden kanssa Cherokee -studioilla vai äijän omassa autotallissa talkooporukalla

[Kummitus]

myöskin kunnolla tuotettu levy oli Perpetual Flame

Joo, ei tod! Demosoundit ovat olleet Ynkän harmina jo tuolta Alchemy levyltä lähtien ( WTEAW oli ehkä soundeiltaan "da worse", tosin tiukkoja ralleja siinähi levyllä), tosin tuotantoon saatiin jotain tolkkua noilla Doogie Whiten laulamilla Attack ja Unleash the fury lätyillä.

vai äijän omassa autotallissa talkooporukalla

Niin no, oli se Ynkän studio (tosin ei tainnut olla autotallissa) missä tahansa paikassa hänen omassa talossaan, niin taisipa se ihan kunnon täysmittainen studio olla. Eikä siinä mitään "nimi" ukkoja tarvii olla, että levyihin saa hyvät soundit.
Jos omaa tarpeeksi tietotaitoa/viitseliäisyyttä/innostuneisuutta ym jne levyn soundeja kohtaan, niin se kyllä onnistuu ihan "kotikonsteinkin"

[Ismo]

^Mun mielestä nimiukkoja tarvitaan varsinkin Ynkän tapauksessa. Eipä tarvitse kuin kuunnella peräkkäin Odyssey ja Eclipse niin mun pointti tulee kiusallisen selväksi. Tietysti jos tärkein syy kuunnella Ynkkää on soitto, niin sittenhän on se ja sama onko soundit kuraa ja kappaleet tylsiä.

[clairvoyant]

^Mun mielestä nimiukkoja tarvitaan varsinkin Ynkän tapauksessa. Eipä tarvitse kuin kuunnella peräkkäin Odyssey ja Eclipse niin mun pointti tulee kiusallisen selväksi. Tietysti jos tärkein syy kuunnella Ynkkää on soitto, niin sittenhän on se ja sama onko soundit kuraa ja kappaleet tylsiä.

Niin kumpi noista siis nyt olisi tarkoitus olla parempi? Eclipsellä on ehkä hieman kovempi kokonaisuus biiseissä ja pehmoisemmat soundit. Odysseylla taas on vähän häiritsevänkin ohut kasarisoundi.

Loistavia levyjä silti molemmat kyllä.

Itselle viimeinen Yngwie joka kunnolla kolahti oli vissiin juuri Alchemy, osittain kyllä Mark Boalsin ansiosta.