Viikate

[Sabbathman]

Sitten tietenkin aivan sanoinkuvaamattoman upea Suruvaippa on toinen vastaava, sopivassa mielentilassa olen jopa itkenyt aivan vuolaasti sitä kuunnellessa, niin käsittämättömän kaunis ja kaihoisa se vain on. Mutta ymmärrän hyvin miksi sitä ei pidetä keikkasetissä..

Kyllä. Tässä on ehkä se Viikatteen samalla kaunein ja samalla jollain lailla koskettavin kappale.

Joo mutta Syys on myös aika sydämensärkijä...varsinkin kun se joku on tehnyt siitä Youtubeen videon jossa on kuvattu Seinäjokea ja kirkon seutua...

[Judez]

Lautturit lauteilla 2013 -syyskiertueen keikkapäivämäärät on nyt julkaistu:

pe 13.09. Kouvola, House of Rock
la 14.09. Helsinki, Radio Rock risteily XI
pe 20.09. Hamina, Rytmikatti
la 21.09. Turku, Logomo
pe 27.09. Lappeenranta, Ilona
la 28.09. Helsinki, Tavastiaklubi
pe 04.10. Hämeenlinna, Sirkus
la 05.10. Kuopio, Henry´s Pub
pe 11.10. Tampere, Pakkahuone
la 12.10. Oulu, Tähti
pe 15.11. Savonlinna, Seurahuone
la 16.11. Seinäjoki, Rytmikorjaamo
pe 22.11. Lahti, Finlandiaklubi
la 23.11. Joensuu, Kerubi
pe 29.11. Inkeroinen, Kantri
la 30.11. Harjavalta, Night Factory
to 05.12. Mikkeli, Stoppari On The Rocks
pe 06.12. Jyväskylä, Lutakko

Ennakkolippulinkkejä päivittyy keikkakalenteriin http://longplaymusic.net/artistit/viikate/

https://www.facebook.com/events/570328536356638/?ref=3

Tänä syksynä se tapahtuu, nimittäin ensimmäinen Viikate-keikka omalla kohdallani.

[Sabbathman]

Lautturit lauteilla 2013 -syyskiertueen keikkapäivämäärät on nyt julkaistu:

pe 13.09. Kouvola, House of Rock
la 14.09. Helsinki, Radio Rock risteily XI
pe 20.09. Hamina, Rytmikatti
la 21.09. Turku, Logomo
pe 27.09. Lappeenranta, Ilona
la 28.09. Helsinki, Tavastiaklubi
pe 04.10. Hämeenlinna, Sirkus
la 05.10. Kuopio, Henry´s Pub
pe 11.10. Tampere, Pakkahuone
la 12.10. Oulu, Tähti
pe 15.11. Savonlinna, Seurahuone
la 16.11. Seinäjoki, Rytmikorjaamo
pe 22.11. Lahti, Finlandiaklubi
la 23.11. Joensuu, Kerubi
pe 29.11. Inkeroinen, Kantri
la 30.11. Harjavalta, Night Factory
to 05.12. Mikkeli, Stoppari On The Rocks
pe 06.12. Jyväskylä, Lutakko

Ennakkolippulinkkejä päivittyy keikkakalenteriin http://longplaymusic.net/artistit/viikate/

https://www.facebook.com/events/570328536356638/?ref=3

Tänä syksynä se tapahtuu, nimittäin ensimmäinen Viikate-keikka omalla kohdallani.

Pidä nyt sitten huoli että pääset paikalle, onhan Viikate livenä aivan helevatan hyvä, on siinä joku hämärä erikoistunnelma, karismaattinen bändi.

Kun katsoo Viikatteen paitamallia, niin ei voi kuin nauraa nerokkaalle surkuhupaisuudelle. Volvo vaihdettu Viikatteeksi, urosta ja elinvoimaisuutta kuvaava nuoli ei enää osoita reippaasti yläviistoon vaan alakuloisesti alaviistoon ja kaakkoon mistä Viikate on kotoisin...olisi kyllä sopivan hämääväkin paita kentälle, kiinnittäis kyllä huomion...heh, yksinkertaisimmat ideat ovat todellakin parhaita.

[Jussi]

Hah, tuleepa 1. Nightclub Tähden keikka omalla kohdallani tuosta, viimeksi käynyt Foxian aikaan kun artisteja soitti COB:n, Sonatan ja Graham Bonnetin tapaan siellä. Melkoiseksi tanseksi mennyt, mutta nytpä Viikate ei melkein sovi joukkoon.

[Astmase]

Se on tämä uusi sinkku Tervaskanto aika kova repäisy. Tuntuu vähän siltä että ollaan palaamassa juurille. Sehän sopii.

[Deleted User 18161]

Se on tämä uusi sinkku Tervaskanto aika kova repäisy. Tuntuu vähän siltä että ollaan palaamassa juurille. Sehän sopii.

Onko singlen b-puoli taas parempi kuin moni edelliselle levylle päätyneistä kappaleista? Yleensähän Viikatteella on ihmeellinen taito jättää niitä helmibiisejä pois varsinaisilta studioalbumeilta.

[Dime]

Se on tämä uusi sinkku Tervaskanto aika kova repäisy. Tuntuu vähän siltä että ollaan palaamassa juurille. Sehän sopii.

Onko singlen b-puoli taas parempi kuin moni edelliselle levylle päätyneistä kappaleista? Yleensähän Viikatteella on ihmeellinen taito jättää niitä helmibiisejä pois varsinaisilta studioalbumeilta.

Meikäläisen mielestä, on. Toimii ehkä jopa paremmin kuin itse a-puolen repäisy.

[Judez]

Tervaskanto on Viikate-mittapuullakin aika mitäänsanomatonta junnausta, mutta onneksi sinkun B-puoli Ei Saa Sinutella iskee kyllä luihin ja ytimiin heti ekalla kuuntelulla (vaikka biisi muistuttaakin paljon jotain toista Viikate-rallia, Sysiässä ehkä?).

[mape]

^ ...vai Toistalon, kuten arviossa veikataan?

[Jussi]

^ (arvioon viitaten) Jeps, kuten livestä sanottua, sinkkubiisi on ehtaa tavaraa:

Uusi biisi Tervaskanto oli muuten perusnimestään huolimatta loistava, bändin vanhaa sahausriffiä ja hyviä melodioita (sekä kitara- että laulu-sellaisia) yhteennaittava.

[Davy Jones]

^ ...vai Toistalon, kuten arviossa veikataan?

Onks tätä (Toistaloa siis) mahdollista kuulla mistään netistä? Ei ole sen enempää Spotifyssa kuin YouTubessakaan. Tuntematon biisi itselleni.

[Jussi]

^ eipä se niin häävi ole, että kauheasti kannattaa nähdä vaivaa (ehta, ansaittu b-puolikohtalo siis), mutta tuolla toissavuotisella kokiksella se on, jos lainaat vaikka lähikirjastostasi.

[Deedee]

Tuossa viikonlopun mökkireissulla kaveri soitteli Oi Pimeyttä kaljoittelun taustalle ja juolahti mieleen, että "ei tää oo oikeestaan hyvä biisi ja viime levynkin loppujen lopuksi kusivat". Mietteitä, joita en Viikatteeseen ole tottunut yhdistämään. Hassua sikäli, että missään nimessä täydestä paskasta ei viime pitkäsoitossakaan voi puhua mutta kun olen tottunut pitämään rimaa korkealla.

No mut, Tervaskanto onkin oikein iskevä ja tuo ihan poikasvuodet mieleen, silloin kun katsoin maalaismaisemaa ja ymmärsin ja sitä rataa. Ei täydellinen takasheitto mutta tarpeeksi kuitenkin.

Melkein siinä rajalla, että voisi harkita taas tanssilavoille raahautuvansa orkesteria kuuntelemaan. Ja jos laittaisi paidankin päälle ja ylimmän napin kiinni.

[Deedee]

Sivumennen kysyen: mikä helvetti siinä on, että pitää olla nykyään niin laimeata levynkansitaidetta? Vaikka bändi nauraa itselleen tylsinä ukkoina, niin ei sitä vitsiä ihan joka saralle tarvitsisi vetää. On uuden levyn kuorista nimittäin aika kaukana vaikkapa Kaajärven rantojen synkeä eleganssi. Kuu kaakon yllä jotenkin menetteli, mutta muuten Petäjäveräjien ja jo Marraskuun laulujenkin kannet oli suht' vaisu ratkaisu.

[pomppuli]

Marraskuun laulujen kannet on ehkä parhaat mitä Viikatteella on ollut. Yksinkertainen on kaunista silloin, kun tunnelma välittyy. Noin muuten kyllä samoilla linjoilla: kolmen ekan levyn hienojen kansien jälkeen on suunta ollut selvästi laskeva. Petäjäveräjillä idea oli ihan hyvä, mutta jostain syystä tuokaan ei kovin mainiosti lopulta toimi. Yksi syy saattaa olla jotenkin irrallinen helvetin iso bändin logo keskellä kantta viemässä huomiota kaikelta muulta. Marraskuun lauluilla oli toki iso V mutta jotenkin siinä se istuu kuvan tunnelmaan ja jää kuitenkin taustalla olevaksi elementiksi, ei hyppää silmille.

Uuden levyn kantta voi arvioida sitten paremmin kun on levy käsissä, mutta vähän on tuosta kaksijakoiset fiilikset: toisaalta ihan jees vähäeleinen (myrkyn)vihreä, mutta ei tuosta mitään tunnetiloja ainakaan näin ruudulta tiirailtuna juuri välity ja aivan liian iso logo tossakin on viemässä huomiota varsinaiselta kansitaiteelta. Jos ajattelee vaikka toisen yksinkertaisen kannen, uusimman Cult of Lunan päälle lätkäistäväksi isolla bändin nimeä, niin kyllä se varmaan aika paljon veisi kannen eleganssista (tämän osuvan sanan lainasin ed. kirjoittajalta).

[Kekkilä]

Uusi levy kuunneltavissa näemmä Infernossa.
http://www.inferno.fi/uutiset/inferno-t ... -albumi-2/

[Sabbathman]

Yksi parhaista Viikatteen kansista on Kuu kaakon yllä -singlekansi, sama ympyrä/seppele-idea kuin albuminkin kannessa mutta onkin hauskasti kahvipöydän pullakranssi jonka kaakkoisreunasta on lohkaistu maistiainen. Kuu kaakon yllä -albuminkin kansa on loistava, saa hetken hakea synkempää kuumaisemaa...

Linna Espanjassa EP:n kansi on myös aika hieno, pullon kautta haaveillessa kylmä metsäkorpi voi näyttää ainakin hetken eksoottisemmalta...

Sysisässän kansi on aika säväyttävä...

Orret- ja Viina, terva ja hauta -singleissä on ehkä hyytävimmät kuvat...

Oi Pimeys on hauska kiviukkojen kokoontuminen.

Sinänsä hieno kuva tuossa Kymijoen lauttureissa, olisi ollut hienoa nähdä joku syksyinen jokimaisema lauttureineen...onko kansivihon sisällä tälläistä maisemaa kenties...

[Astmase]

Ei lainkaan hassumpi levy tämä uusin. Luutuaa kyllä edellisellä levyllä lattioita, jos näin voi ilmaista. Nyt tuntuu olevan paljon enemmän fiilistä mukana. Esimerkiksi Myrynvihreää on parhainta Viikatetta aikoihin. Pitää vielä pyöräyttää pari kertaa ja sulatella ennen kun tästä enemmän osaa sanoa. Joka tapauksessa suunta on oikea ja bändi tuntuu tarjoavan ainakin minulle paljon enemmän kuin miltein viiteen vuoteen.

[pomppuli]

Edellinen levy kuulosti ekoilla kuunteluilla vahvalta, mutta menetti kyllä sitten loistonsa ja on jäänyt bändin 9. parhaaksi pitkäsoitoksi suht selvällä marginaalilla toiseksi heikoimpaan (ML1).

Kolme kertaa nyt ehtinyt "pyöräyttää" tämän uuden ja parantunut jokaisella. Kivahan tätä on kuunnella, aika sitten näyttää onko sitten esim. edellistä parempi mihin olisin jo ihan tyytyväinen. Aika kuulaan ja kuten joka paikassa on todettu ilmavan kuuloista menoa, jos Petäjäveräjät oli siihen mennessä selvästi kepein V-lätty niin tämä tuntuisi menevän vielä pidemmälle. Esim. ykkös- ja nelosraitojen riffittelyt iskevät sitten taas mukavan terävästi, mutta Itkijänaisen kaltaista ainakin omaan korvaan tämän bändin meininkiin turhan raskasta ja tunkkaista menoa ei ole mukana. Ainakaan vielä en kuitekaan ihan allekirjoita edellisen kirjoittajan sanoja että olisi enemmän fiilistä mukana, hieman pelkään että tämäkin jää vain ihan kivaksi ja helpoksi kuunneltavaksi eikä pidemmän päälle herätä kovin vahvoja tunteita. Mitään varsinaisesti huonoa tässä ei kyllä tunnu olevan, kun taas edellisellä levyllä jotkut osat ja Työmies kokonaisuudessaan kuulostivat heti heikoilta.

Levyn alkupuoli tuntuu nyt loppua vahvemmalta, etenkin biisit 2-4. Hetki piti kelailla että mitä Uuden syksyn kitaramelodia oikein muistuttaa ennen kuin tajusin, että Tonight's Decisionin aikaiselta Katatonialtahan se jotenkin kuulostaa.

Instrumentaalit kyllä valtava pettymys eivätkä tunnu toimivan ollenkaan, Interludi betonus -nimiseltä raidalta odotin jotain ihan muuta kuin tuollaisen 50 sekunnin yhdentekevän kilkuttelun. Mutta kokonaisuutena ihan positiivisilla fiiliksillä.

[Jussi]

Enpäs kuuntele, kun ostan kuitenkin, mutta Kallen kommenttiraidan unohditte liittää:

1. Minä kuorsaan verta
Albumin avaus on aina hankala. Sen tähden tiskiin lyödäänkin levyn nihkeäsoundisimmat kitarat, jotka kuitenkin voimansa yhdistäneinä lopun bändin kanssa kutovat sellaisen kielisoitinryijyn, että kuulijan on helppo asettua levolle seuraavaksi neljäksikymmeneksi minuutiksi.

Tarina alustaa levyllä useasti käsiteltävää aihetta, joka liittyvät enemmän tai vähemmän itsensä hyväksymiseen. Kysymys kuuluukin, voiko omassa painajaisessaan alkaa viihtymään kolmantena päivänä?

2. Uusi syksy
Pääteema syntyi samana päivänä, kun Petäjäveräjät oli saatu miksattua. Kyseessä on siis albumin vanhin raita. Koska teema on yksinkertainen, se vaati äänitystilanteessa runsaasti tunnetta sekä kellon tarkkaa rannetta. Tästä syystä Ari oli oikea mies kitaran varteen. Kitaraväliosa oli periaatteessa jos täysin valmis, kunnes Eki saapui tyylikkään flyygelikuvion kanssa studiolle ja paletti asettui aivan uuteen ryhtiin.

Teksti ammentaa mopedin irtautumisesta hanskoista ja tämän seuraamuksista. Mutta samalla sivutaan levyn pääteemaa eli päällä olevan tilanteen toteaminen ja siitä nauttiminen, sikäli kun se on mahdollista.

3. Hopeisen kuun sirppi
Alkuperäinen idea oli tehdä pienimuotoinen, onnistuneisiin melodiakuljetuksiin nojaava kappale Leevi & the Leavingsin ja Pariisin kevään hengessä. Kunnes kanttori Tsaikowskinen ilmestyi taas paikalle jousisovitusnuottiensa kanssa. Ja onneksi saapui, sillä nyt voidaan hyvällä syyllä puhua rauhallisesta V-kappaleesta kuulostamatta kuitenkaan aiemmilta rauhallisilta V-kappaleilta.

Kertomus polveilee elämän risteysalueiden jälkeisten tunnelmien levähdyspaikoilla. Jos tuosta nyt mitään selvää ottaa.

4. Kuningas Kaiho
Onhan näitä kaihoaiheisia ralleja jo, mutta minkäs teet. Selkärangasta ne on myös välilevyn pullistumat revittävä.

Sävelen lähtökohtana Melrose kohtaa kertosäkeen kuulaan pakkasaamun, joka koristellaan aavistuksella Entombedia. Tekstissä nuori ja vanha Olavi Virta väittelevät kaipauksen tohtoreiksi.

5. Tervaskanto
Onnistunein Viikate-kappale ikinä. Perustuu yksinkertaistamisen taiteeseen. Tässä tapauksessa onnenkantamoiseen. Siis kuusi ja lisänumero.

Kitarateema vain ilmestyi ja päätös olla säveltämättä rallia tukkoon osoittautui myös hyväksi.
Tarina on myös omasta mielestä täsmälleen sellainen ja siinä muodossa kuin sen pitääkin olla. Teemana siis onnen ja rauhan tavoittaminen peiliä tuijottaessa.

Joskus tällä reseptillä ei onnistu vaikka kuinka linkoaisi, nyt taas napsahti kaikki tikat ysiringin sisään.

6. Oi pimeys
Oli ehdolla jo edelliselle albumille. Toisaalta jo treenivaiheessa rytmiryhmä antoi tälle työnimen “Skip”. Oli siis otettava itseä ja kappaletta niskasta kiinni ja aloitettava alusta. Lopputulos hyvinkin onnistunut introa myöden, joka on herättänyt “ai häh” -efektiä hyvinkin taajaan. Tämä oli pyrkimyskin. Ghost oli tässä innoittajana, vaikkei belsebubbelipoikia takaa ajetakaan.

7. Interludi Betonus
Ekin säveltämä musiikillinen savetti eli välisoitto kaiken rokkimeuhkaamisen välissä. Itse keksityt sanat toimivat aina paremmin kuin sanakirjoista katsotut. Ainakin omasta mielestä.

8. Pakkasapostolit
Jo toinen Petäjäveräjät -sessioissa tallennettu ralli. Silloin ei riittänyt aika eikä henkinen happi sovittamaan tätä loppuun saakka. Nyt riitti. Ja hyvä että riitti, sillä ollaan kenties rivakimpien V-rallien äärellä of all times. Ja vielä irtonaisen oloisesti. Rumpuraita jäi talteen kuuntelunsäätöotolla ja kitarasoolotkin olivat tuona päivänä erikoistarjouksessa. Ota kolme, maksa kaksi. Ja Arihan otti. Kitaraotosten jälkeen pystyttiin paistamaan Les Paulin hiilloksen päällä vielä parit iltapalakäristeet.

Ralli siis rullaa kuin tarinassa laukkaava kasakkapartion viimeinen vuoro.

9. Tuonen lehtolapset
Tekstiä oli ensin kuusi säkeistöä. Sitten ilmestyi sävel kuin itsestään ja vähän yli kolmen minuutin musiikillinen anti pakotti tiivistämään tarinaa puolella. Tämän albumin selkein pertti-perus-viikate, mutta treenitilanteessa vallattoman mukava soittaa.

10. Myrkynvihreää
Myrkynvihreä oli ehdolla levyn nimeksi mutta hävisi hiuksen hienosti kotiseuturakkaudelle. Heti valmistuttuaan sisälsi potentiaalia mutta Ekin jousisovituksen paljastuttua nousi laatuasteikossa potensseissa. Kenties raikkain ja ilmavin Viikate-laulu kuunaan. Tuplaintroidea kopsattu kylmästi Witchcraftin viimeisimmältä.

Tekstin viimeistelin studiossa. Demoja taltioidessa sattui povarissa killumaan jostain syystä Reign in Blood ja tekstin puutteessa laululinjat esitettiin Postmortemin tekstillä. Hetkeä myöhemmin sattuneesta valitettavasta Jeff Hannemanin poismenosta johtuen oli lopulliseen tekstiin jätettävä yksi postmorten -sana. Viimeinen laulettu kappale käsittelee myös läpi levyn kulkevaa teemaa omaehtoisella tyylillä tapahtuvasta katajaan kapsahtamisesta.

11. Kymijoen lautturit
Nimiteos on Ekin säveltämä kaihoisa mutta kolkko flyygelijärkäle, johon on upotettuna useita levyllä esiintyvistä, jo aiemmin kuulluista teemoista. Niin kutsuttu loppusummaus. Ainakin allekirjoittaneen jättää sanoja vaille.

Bloggari-Mattikin asialla.

[SamLoomis]

Pakkasapostolit nyt ainakin nousee sinne ihan terävimmän V-osaston timanttiseen kärkeen.
Muusta en niin vielä tiedä, levyn alkupuolelta löytyy pari, kolme ohilaukausta... puhun raidoista 2-4.
Kolma hutia yhdellä V-kiekolla on ennenkuulumatonta, toivottavasti ne alkavat toimimaan joskus myöhemmin, samalla tavalla kuin 'Aaveissa vainko olet mun' jota en aluksi voinut sietää. Em. raitojen jälkeen tapahtuukin sitten jyrkkä nousu laadussa. Ostoon tietty heti perjantaina.

[Judez]

Tämä uusi levy taitaa olla vielä heikompi kokonaisuus mitä Petäjäveräjät. Taso on nyt siis lähdössä laskusuuntaan, ikävä kyllä. Tuntuu että Viikate junnaa nyt osittain paikallaan, pintapuolelta meininki tuntuu edelleen laadukkaalta, mutta se todellinen syvyys puuttuu.

Minä kuorsaan verta avaa levyn ihan mallikkaasti, vaikka eihän tämä mikään uusi Vyö tai Susitaival ole. Uusi Syksy, Hopeisen Kuun Sirppi, Kuningas Kaiho ja Tervaskanto ovat levyn alkupuolella liian mitäänsanomatonta matskua. Uuden syksyn kertsi on todella heikko, Hopeisen Kuun Sirppi junnaa liikaa ja Kuningas Kaiho kierrättää liikaa vanhoja ideoita.

Ne luihin ja ytimiin iskevät melodiat ovat poissa ja homma menee vähän tasapaksun junnaamisen puolelle. Oi Pimeys on jo parempi veto, ja Pakkasapostolit pistää kunnolla paremmaksi, tuossa taitaakin olla se levyn jykevin ralli. Tuonen lehtolapset jatkaa hyvää linjaa, ei tämä nopea ralli niin hyvä ole kuin Pakkasapostolit, mutta kelpo biisi kuitenkin. Myrkynvihreää on taas sitä perusvarmaa nyky-Viikatetta, mutta ei tässä biisissä mitään suurempaa tarttumapintaa kuitenkaan ole.

Sellainen 7-/10 irtoaa kouluarvosanalla tälle levylle näin ensifiilisten perusteella.

[ouroboros]

Ja minusta taas uusi levy jatkaa nousuhdannetta jonka Petäjäveräjät aloitti melko tasapaksun KuuKaaKoon jälkeen...

Tämmöstä tää on. Taidan mennä kuorsailemaan verta.

[Blizk]

Ja minusta taas uusi levy jatkaa nousuhdannetta jonka Petäjäveräjät aloitti melko tasapaksun KuuKaaKoon jälkeen...

...ja meikäläisen mielestä Kuu kaakon yllä on kyseisen laulu- ja soitinyhtyeen paras äänite. Tasapainoinen silon ja roson sekoitus, jolla sitä laulavaa kitaraa vielä löytyy...

Tämän ns. uuden Viikatteen ongelma on mun mielestä siis se, että kitaramelodiat ovat hyytyneet melko mitäänsanomattomiksi, itseään toistaviksi ideoiksi. Tyylitajuinen kitarointi on se asia joka nosti Viikatteen edellisellä vuosikymmenellä massasta jalustalle. Onneksi edes väläyttävät vielä silloin tällöin (Tervaskanto, Pakkasapostolit, Myrkynvihreää).

[Sabbathman]

Ja minusta taas uusi levy jatkaa nousuhdannetta jonka Petäjäveräjät aloitti melko tasapaksun KuuKaaKoon jälkeen...

...ja meikäläisen mielestä Kuu kaakon yllä on kyseisen laulu- ja soitinyhtyeen paras äänite. Tasapainoinen silon ja roson sekoitus, jolla sitä laulavaa kitaraa vielä löytyy...

Kuu Kaakon Yllä on musiikillisesti, sanoituksellisesti ja ilmansuunnallisesti paras Viikatteen kappale...keikan päätöskappaleenakin aivan ehdoton. Biisi riipaisee syvälle, veri alkaa vetämään tuonne kaukaiseen kaakkoon jossa minunkin juuret ovat...Toki kappale tulee aina muistuttamaan minua aivan helvetin hienoista keikoista Rytmikorjaamolla ja Provinssissa viime vuonna, salissa oli kuuma meno, Törnävän saarella vallitsi sade ja pimeys...

Pitää tässä syksyn pimetessä hankkia tämä uusi levy ja hypätä lauttureiden matkaan, airojen naristessa ja kuun paisteessa livutaan hiljalleen tyvenen yli kohti uusia horisontteja...