Blizk wrote:Tämän ns. uuden Viikatteen ongelma on mun mielestä siis se, että kitaramelodiat ovat hyytyneet melko mitäänsanomattomiksi, itseään toistaviksi ideoiksi. Tyylitajuinen kitarointi on se asia joka nosti Viikatteen edellisellä vuosikymmenellä massasta jalustalle.
Tämäpä juurikin. Nyt toista kertaa kuuntelen tuota uutta levyä ja vaikka fiilis on suuremman osan ajasta hyvä kuin huono, niin jotenkin persoonaton viba tästä jää kun muistaa mihin bändi on aikoinaan yltänyt.
Viikate oli jonnekin Unholan urkuihin asti liikkeellä aina omalla, poikkeuksellisella soundillaan; sen jälkeen on sitten askellettu lähempänä tuollaista "perusjynkytystä". Vaikka paikoitellen "uusikin" on ollut loisteliasta (esim. Elämä kuin, Unen nukkuja) niin on silti helppoa olla nostalginen.
p.s. joo ei nää instrut kyllä sovi tähän levyyn, ei näistä oikein mitään V-vibaa irti helise.
Kuu Kaakon Yllä on sinänsä hassu levy että sillä on monta ihan hiton kovaa biisiä mutta kokonaisuus ei vaan mulle jotenkin lähde. Se toki myös ilmesty aika pahaan väliin kun Marraskuun Laulut (ja -singlet) oli paketoinut koko yhtyeen repertuaarin komeasti pari vuotta aiemmin.
Täytyy ny kassella miten toi uus alkaa sijottua kun saa sen oikeasti käsiin ja kuunteluun.
Blizk wrote:Tämän ns. uuden Viikatteen ongelma on mun mielestä siis se, että kitaramelodiat ovat hyytyneet melko mitäänsanomattomiksi, itseään toistaviksi ideoiksi. Tyylitajuinen kitarointi on se asia joka nosti Viikatteen edellisellä vuosikymmenellä massasta jalustalle.
Tämäpä juurikin. Nyt toista kertaa kuuntelen tuota uutta levyä ja vaikka fiilis on suuremman osan ajasta hyvä kuin huono, niin jotenkin persoonaton viba tästä jää kun muistaa mihin bändi on aikoinaan yltänyt.
Tässäpä ne minunkin ajatukset ovat aikalailla tiivistettynä.
Omalla kohdallani Viikatteen uran kirkkain huippukohta taisi osua siihen Marraskuun Laulujen kohdalle. Kuu Kaakon Yllä oli silti myös kova suoritus, sillä eipä tuollakaan levyllä pahemmin täytebiisejä ole. Petäjäveräjät ei sitten uponnut minulle niin hyvin mitä vaikkapa Kuu Kaakon Yllä, mutta kyllä tuokin levy varsin hyvä suoritus oli. Sikälikin Kymijoen Lautturit tuntuu näiden rinnalla vähän heppoiselta kokonaisuudelta.
Esanssi wrote:^ Olenko muuten ainoa, joka kuulee Tervaskannon melodiassa Kantri Helenaa? "Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu" ja niin edespäin...
Ei mulla muuta.
No nyt kun sanoit, niin onhan siinä samaa henkeä. Kallehan lainaa ja varastaa (ja on aina varastanut ja lainannut) sumeilematta ja ylpeästi.
Nyt oli myös hyvä video. Edellislevyn Pulp Fiction tribuutti on väsynein V-video ikinä.
Esanssi wrote:^ Olenko muuten ainoa, joka kuulee Tervaskannon melodiassa Kantri Helenaa? "Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu" ja niin edespäin...
Ei mulla muuta.
Mulla tulee kyllä melodiasta mieleen tuon lisäksi Joose Keskitalon - Viisi tyttöä.
Judez wrote:
Minä kuorsaan verta avaa levyn ihan mallikkaasti, vaikka eihän tämä mikään uusi Vyö tai Susitaival ole.
No hyvä, siinä määrin paskoja biisejä. Varsinkin Vyö, molempien ML:jen heikoin, ehdottomasti.
Levy on vielä kuulemati tietenkin, enkä tietenkään tiedä liitynkö pettyneeseen vähemmistöön. Mutta Blizkin tekstistä, ennen Sabbathmanin takuukamalia mielikuvailuja : okse: pisti silmään 'melodioiden puute ja nykyinen jynkytys' -Oikeasti? Mistä asti sie oot kuunnellut, 2010?
Kun pelkästään soolojen myötä -Ari "Arvon" kera- voisi viime vuosikymmenen nostaa esiin silkkana noususuhdanteena. Ei toki levyjen suhteen, mutta jokin tuossa yhtälössä särähti silmään.
No kun muistanen oikein että Jussi on kuunnellut Viikatetta sieltä alkuajoista (Jossa oikeasti oli Synkkää Jynkytystä) lähtien niin ei uudella levyllä todellakaan ole "jynkytystä" tahi melodioiden puutetta. Enemminkin tuntuu että bändi kokonaisuutena on taas vahvasti kasasssa ja pettyneet kaipaavat levyjä jossa yksin Kallen panos oli vahvempi.
Minusta Riekin Matin blogikirjoitus on aivan osuva.
Jussi wrote:Mutta Blizkin tekstistä, ennen Sabbathmanin takuukamalia mielikuvailuja : okse: pisti silmään 'melodioiden puute ja nykyinen jynkytys' -Oikeasti? Mistä asti sie oot kuunnellut, 2010?
Kun pelkästään soolojen myötä -Ari "Arvon" kera- voisi viime vuosikymmenen nostaa esiin silkkana noususuhdanteena. Ei toki levyjen suhteen, mutta jokin tuossa yhtälössä särähti silmään.
Eihän melodioiden puute ole koskaan vaivannut tätä bändiä. Niistä se elää edelleenkin, mutta parilla viimeisimmällä vaihtelevammalla menestyksellä kuin ennen. Ja mikä hemmetin jynkytys? Kuuntele ensin se levy ennen kuin ymmärrät lukemasi väkisin päin persettä. "Jynkytystä" tällä uudella on vain nimeksi.
Tjoo, totta. Se olikin Judez joka enemmän tuonne jynkytyksen tai junnaamisen suuntaan osoitteli. Sori; syytän windows-phonen tuomaa hankalaa ketjun aiempien sivujen seurattavuutta kirjoitettaessa, Kuopion Maljan terassilla. Ja voi jumalauta jos yrität tuolla Lumian näytöllä editoida lainaamaasi viestiä, joka 7. yritys onnistuu kun pyyhkii liikaa pois eikä undoa ole.
Pointtini on kuitenkin, että noilla liideillä mitä taaskin ja taajaan on esitetty (jo musiikillisen laskusuhdanteen eli Marraskuu 1:en ilmestymisestä asti) alati nousevalla laadulla, ei voida melodioiden vähyydestä haukkua. Kuuntelepas sitä Kuutamourakat kokoelmaa alusta alkaen, joka toista mietit ja mieti sitten lisää. Nyt jos näitä kahta (Tervaskanto ja Oi Pimeys) kuuntelee esimerkkinä, niin johan tuossa kitara laulaa & soi. [kellä muulla tuli mieleen Abdulin Kantri & Western ?]
Oli muuten yllätus, kun OP:n (ei pankki) yhteydessä mainittiin Ghost, joka ehkä jälkiviisaasti miettien jossain tunnelmassa melkein kuuluukin.
Mutta olipa siisti video! Mitä nyt bassoa olisi muiden esiintyjien tyylin puolesta pitänyt soittaa 2 x enemmän kainalossa ja vähän sen ylikin! Hienoa myös nähdä Simolla tukka päässä -olikohan tuossa tribuuttia myös Servon Martille pienissä esiintymishenkisissä yksityiskohdissa?
Kuuntelin Infernon sivuilta levyn läpi, voi itku kun ei iske tämä nykyinen Viikate lain. Kuu kaakon yllä vielä meni OK-levynä, nämä kaksi seuraajaa ovat minun korviin aivan täyttä kuraa. Mennään liian rokettiroll-meiningillä eteenpäin, sitä on tässä maailmassa jo niin paljon että harmittaa kun Viikatekin lähtenyt sinne suuntaan.
Pari edellistä keikkaakin ollut ankeita kun soitetaan uusia biisejä ja Kalle laulanut päin persettä, mennyt niin pahasti nuotin ohi että keikkahumalassakin sen on huomannut.
Kotona nyt syksyn pimetessä sitten kynttilän valossa vaikka Vuoden synkin juhla soimaan ja muistelen vanhoja hyviä aikoja. Jostain pitäisi saada nuo ekat lätyt vinyylinä järkihintaan niin voisi fiilistellä tosissaan.
TheFallenOne wrote:Kuuntelin Infernon sivuilta levyn läpi, voi itku kun ei iske tämä nykyinen Viikate lain.
Sama täällä. Olen ollut kovan luokan V-fani vuodesta 2002, mutta nyt ei lähde.. ollaan ilmeisesti kuitenkin tultu siihen pisteeseen, jota en uskonut koskaan vastaan tulevan: Viikate on vain liian pitkään sahannut omaa oksaansa, jo Petäjäveräjät antoi osviittaa tähän suuntaan. Mutta nyt peräti neljä aivan totaalista hutia (Minä Kuorsaan Verta, Uusi Syksy, Tuonen Lehtolapset ja Myrkynvihreää) on aivan käsittömättömän paljon V-albumille. Esimerkiksi ensimmäiseksi mainittu kuulostaa siltä kuin olisi otettu Kotiteollisuuden ylijäämälaarista. Tähän päälle kaksi turhaakin turhempaa instrumentaalia, ja loputkin ovat sitten vain sellaista "ihan ok" -tasoa, niin ei oikein hyvä heilu..
Kaarlen ja kumppaneiden pitäisi nyt selkeästi vetää välillä kunnolla henkeä. Levytysura otti nyt pahalla hetkellä pohjakosketuksensa..
EDIT: täytyy vielä entisestään synkentää tekstiä, sillä kyllähän myös Kaihon Kuningas on laskettava enemmän tai vähemmän hudiksi. Ja lisäksi Pakkasapostolit kuulostaa hetkittäin aivan armottoman paljon Kravattipakolta, mikä ei siis ole hyvä sekään..
Jack the Jester wrote:Kaarlen ja kumppaneiden pitäisi nyt selkeästi vetää välillä kunnolla henkeä. Levytysura otti nyt pahalla hetkellä pohjakosketuksensa..
Tiedä sitten auttaisiko taukokaan: Kuu kaakon yllän ja Petäjäveräjien välillä oli kuitenkin kolme vuotta, mutta tuloksena silti valtava tasonlasku.
Pakkasapostolien kehuja en kyllä tajua. Aika mitäänsanomaton veto, tuntuu jäävän varsinaisista biiseistä levyn selvästi heikoimmaksi. Tuon jälkeen tuleva hieman samaa linjaa edustava Tuonen lehtolapset on jo selvästi parempi.
Itsekin kuunnellut bändiä vuodesta 2002, ja nyt vähän tuntuu että kelkasta ollaan putoamassa. Hyviä levyjä nämä pari viimeisintäkin, mutta jotain vaan puuttuu.
Tervaskannon tuomista mielleyhtymistä kun oli puhe, niin olenko ainut joka kuulee kertsissä Mauno matoa?
E: onko tämä muuten kaikkien aikojen huonoin artistihaastattelu? Myönnän etten pystynyt katsomaan loppuun, mutta voi vittu oikeasti. Huikeaa ammattitaitoa haastattelijalta, juuri näihin kysymyksiin halusinkin kuulla Kaarlen vastaukset.
Ihmeen kriittistä porukkaa täällä. Pari kertaa täällä pyöräytetty ja toimii varsin mallikkaasti. Instrut ovat tosin aika turhia ja Kuningas Kaiho ja Oi Pimeys eivät ole oikeen vakuuttaneet. Paikoitellen meno on täyttä iskelmää, mutta minä en Viikatteen tapauksessa näe tuota miinuksena. Uusi Syksy, Hopeisen Kuun Sirppi, Tervaskanto, Pakkasapostolit ja Myrkynvihreää, kaikki hienoja ralleja. Aineksia parhaimpaan V-levyyn moneen vuoteen, mutta kuunnellaan vielä lisää ennen kuin julistetaan. Niin ne mielipiteet heittelee.
Pagan Fears wrote:Uusi Syksy, Hopeisen Kuun Sirppi, Tervaskanto, Pakkasapostolit ja Myrkynvihreää, kaikki hienoja ralleja.
Tätä se miekin, kun äsken ehdin kuunnella cd:tä vain #3-biisin asti, heti iskivät mainion hyvin nuo Uuden Syksyn kitaraharmoniat. Oikein voin odottaa KUN livenä soittavat noita, vaikka kertsi olikin pikkaisen toistavantyylinen. Kun alla
Jack the Jester wrote:Mutta nyt peräti neljä aivan totaalista hutia (Minä Kuorsaan Verta, Uusi Syksy, Tuonen Lehtolapset ja Myrkynvihreää) on aivan käsittömättömän paljon V-albumille.
Levykauppa Äxän kakkapyllyt jättivät levyn toimittamatta, joten teidän vähemmän ylistävät kommenttinne lämmittävät sydäntä. Ehkä en jäänyt paljosta paitsi.
TheFallenOne wrote:Kuuntelin Infernon sivuilta levyn läpi, voi itku kun ei iske tämä nykyinen Viikate lain.
Sama täällä. Olen ollut kovan luokan V-fani vuodesta 2002, mutta nyt ei lähde..
Jaa-a. Allekirjoittanut on fanittanut Viikatetta aina vuoden 1998 Vaienneesta soitosta lähtien - se tilattiin tietty suoraan Syyslevyiltä Toisen vaihtoehdon ilmoituksen innostamana - ja paljon on muuttunut niistä ajoista. Lyijykomppaian kaiut ovat kauas vaienneet mutta so what: uutukainen lähtee kuin hauki rannasta. Suomi-iskelmän mollivoittoisuus on vahvasti mukana ja se on hyvä se! Toimii! Jälleen loistava Viikate-rieska. Per-ke-le.
Hienoa on kuitenkin huomata että uusin kiekko jakaa mielipiteet. Olen toki itsekkin vanhemman Viikatteen ystävä mutta nykyinen meininki iskee myös. Ehkä se sitten johtuu siitä että nykyisessä meiningissä on paljon "pirteämpi" ote ja V-soundi on saanut ainutlaatuisen niitin.
Mitä enemmän tätä uutukaista kuuntelee, sitä enemmän se myös toimii. henk.koht näen sen enemmän voittona ettei mikään biisi ole ainakaan vielä noussut muiden yläpuolelle. Vähän ehkä harmittaa että tuli nuo sinkkubiisit kuunneltua aikaisemmin joten ne aika helposti tulee skipattua kuuntelun tuoksinnassa. Vaikka hyviä ovat molemmat. On kuitenkin täysin toinen juttu mitä tämän jälkeen? Jokaisen Viikate levyn jälkeen tulee se tunne että onkohan se seuraava levy jolloin se kiinnostus lopahtaa. Petäjäveräjät oli jo aika lähellä, mutta onneksi suurin osa biisesitä oli kuitenkin hyviä.
Eh, yhtyeen kotisivuilla ei uudistuksen jälkeen näy mitään Kesävainajaa vanhempaa julkaisua, mitähän tuo meinaa?
Melkoista vammailua muutenkin näköjään lähes poikkeuksetta tuo kotisivujen päivittely. Esim. viime vuonna julkaisujen kappalelistat menivät vielä järkevästi, biisi per rivi. Nyt tämän uusimmaisen 11 biisiä on listattu kuudella rivillä ja Petäjäveräjien 9 kappaletta neljällä. Onhan nämä vaikeita hommia kyllä...
Cursarion wrote:Eh, yhtyeen kotisivuilla ei uudistuksen jälkeen näy mitään Kesävainajaa vanhempaa julkaisua, mitähän tuo meinaa?
Melkoista vammailua muutenkin näköjään lähes poikkeuksetta tuo kotisivujen päivittely.
Kieltämättä samaa on tullut ihmeteltyä. Sivut olivat kuitenkin kaiketi useamman kuukauden poissa pelistä ennen tätä uuden levyn julkaisua ja ainakin itse odottelin jota varsin spesiaalia tulevaksi. Lopulta saatiin kuitenkin selvästi aiempaa huonompi kokonaisuus, josta tosiaan puuttuu vieläpä paljon aiempaa dataa. Ei tajua.
Itse levy vasta toista kierrosta soitossa, joten siitä lisää myöhemmin.
Bändithän ne itse biisisnsä väsää ja suuntansa osoittaa, mutta tätä ketjua ja Viikatteen "laskusuhdanteen" suhteen pistää kovasti silmään eräskin 1+1 tekijä, joka tuli esille muutama viikko sitten, kun tein haastattelua Kaarlen kanssa.
Nimittäin Kuu kaakon yllä -albumihan oli ensimmäinen kokopitkä, jonka äänityksistä/tuotannosta vastasi muuan Miitri Aaltonen. Kaarle itse ylisti miestä yhdeksi tärkeimmistä asioista, mitä Viikatteelle on koskaan tapahtunut. Miitri kun oli jo vuosia aiemmin todennut haluavansa jeesata Viikatetta, koska tämän mielestä bändin rautalangan voisi tehdä vielä tuolloistakin paremmin.
Saman juttutuokion aikana Kaarle korosti sitä, että esimerkiksi uudella levyllä on soitettu vähemmän kitaroita ja kuorrutettu asioita vähemmän kuin koskaan. Eli jos jotain ylimääräistä kitaraa, naislaulua tai jousia haluttiin tuoda mukaan, oli tälle oltava helvetin hyvä perustelu, tai muussa tapauksessa tuottajan pallilta kuului jyrkkä vastaus: "Soittakaa kotonanne."
No, en nyt sanoisi että Viikatteen tylsyminen monissa korvissa johtuu tästä, mutta vaikutusta asialla on selvästi ollut. Itsellenihän Kuu kaakon yllä on Viikatteen paras albumi, kärkikolmikossa seuranaan Kaajärven rannat ja Unholan urut, eli niitä lemppareita löytyy jokaisesta Kaarlen kolmeen osaan jakamasta Viikatteen aikakaudesta.
Muutama kerta on tullut pyöräytettyä Kymijoen lautturit läpi ja tässä ensifiilikset albumista ja bändin nykytilasta ylipäätään.
On totta, että Viikate on muuttunut puolessatoista vuosikymmenessä jonkin verran. Alkuaikojen Viikatteeseen saattoi yhdistää tietynlaisen epävarmuuden ja haparoinnin, mikä toi kivasti särmää ja tietynlaisen haavoittuvuuden tunteen yhtyeen tekemiseen. Biisit olivat hitaampia ja laahaavampia ja tunnelmaltaan todella synkkiä. Kun alkuaikojen keikatkin olivat kädet puuskassa seisovine katsojineen ja puuttuvine encoreineen jotain täysin erilaista, kuin mihin oli tottunut, oli Viikate hienolla tavalla todella tyylikäs orkesteri.
Menestys tuo tietysti plussien mukana myös kielteisiä asioita. Herrojen soittotaito on lisääntynyt ja fanimäärä kasvanut räjähdysmäisesti. Samalla ollaan pikku hiljaa hiivitty enemmän nopeamman ja rokkaavamman materiaalin pariin. Helmiä on syntynyt myös viime vuosina ja viimeisimmätkään albumit eivät toki missään nimessä ole huonoja, mutta tuntuu että jonkinlainen väsymys olisi kohdannut bändin. Lisäksi tapana on ollut jättää parhaat tekeleensä singlejen b-puolille. Jollain lailla oma fiilis on, että Viikate ja Kalle itse tykkäävät enemmän tällaisista Tanssin ja Kravattipakon tyyppisistä, itselle enemmän yhdentekevistä rokkenrolleista ja ovat tarkoituksella karsineet hitaampaa ja laahaavampaa ilmaisua. Keikoilla tietysti pitää pitää tunnelmaa yllä nopeilla paloilla, mutta itse kaipaisin enemmän myös näitä hitaampia tunnelmapaloja ja ylipäätään vaihtelua settilistaan. Esimerkkeinä ei-albumiraidoista vaikkapa Pakkasenpalvoja ja Mintun ja Vernerin häävalssi.
Päivän peili, Iltatähden rusko, He eivät hengitä ja vaikkapa Iäisyys olisi kiva kuulla livenä (toki osaa näistä on joskus soitettu, mutta keikkasetti on hieman turhan yksipuoleinen ja samaa kaavaa toistava). Viikate on edelleen itselleni se ykkönen, mutta ei tämä uusin albumi parasta Viikatetta ole missään nimessä. Jonkinlaista uudistumista kaipaisi, mutta toisaalta hieno teos tämä uusinkin on.
Käydäänpä Kymijoen lautturit vielä biisi biisiltä läpi:
1. Minä kuorsaan verta: Levyn parhaimmistoa, vaikka ei tämä Viikatteen parhaiden kappaleiden tasolle yllä, lähimainkaan.
2. Uusi syksy: Ihan kiva. Hieman junnaava kertosäe.
3. Hopeisen kuun sirppi: Levyn ainoa selvästi hitaampi kappale. Alkuosasta tulee mieleen heikompi versio viime vuoden Adventti-singlestä ja kertosäkeessä taas on kaikuja Pakkasenpalvojasta huonommassa muodossa. Silti hieno kappale ja kyllähän Kaarle vaan osaa nämä tunnelmapalat.
4. Kuningas kaiho: Heikko ylijäämäkappale.
5. Tervaskanto: Ihan alkutahdit tuovat mieleen Alakulotettuja tunnelmia yli kymmenen vuoden takaa. Tässä kappaleessa Viikate on sellaisenaan, jollaisena toivoisin sen olevan nykypäivänä pysyvästi. Kuulaat kitarat tapailevat hienoa melodiaa ja tarina tutun synkkä. Hemmetin hieno ja samantien päähän jäävä kappale. Albumin ehdoton helmi. Niin, ja totta tuo mitä joku levystä sanoi, että onhan tuo kertosäkeen melodia aika lailla Mauno Matoa myötäilevä.
6. Oi pimeys: Ensimmäisellä kerralla radiosta kuultuna tuntui ihan mukiinmenevältä, keskiverrolta Viikate-rallilta, jossa kuorot toivat kivan uuden säväyksen. Nyt levyllä nousee selvään parhaimmistoon, mikä ei tietysti tarkoita välttämättä vain hyvää kokonaisuuden kannalta.
7. Interludi betonus: Täysin turha instrumentaali.
8. Pakkasapostolit: Nopeampaa laitaa edustava ralli on oikein toimiva. Hieman Kravattipakon kaikuja, mutta pesee sen selvästi. Kiva kertosäe.
9. Tuonen lehtolapset: Tämäkin ihan ok ralli, toimii. Kertosäkeestä loppuneet ideat.
10. Myrkynvihreää: Odotin jälleen levyn viimeiseltä "oikealta", eli lauletulta kappaleelta paljon, mutta jouduin pettymään. Iäisyys, Kuu kaakon yllä ja Taivas kielletty saavat seurakseen junnaavan kappaleen, joka ei lähde lentoon missään vaiheessa. Sävellyskynä kesäterässä?
11. Kymijoen lautturit: Täysin turha instrumentaali.
Summa summarum: Ei parasta Viikatetta, mutta sanoitukset ja todella rikkaasti käytetty suomen kieli toimivat jälleen. Aika rokkenrollia Viikate tuntuu nykyään olevan ja Kaarlen suosimat lainaukset muilta alkavat tällä levyllä olla jo maksimissaan. Instumentaalit aivan turhia ja muuhun levyyn nähden irtonaisia ja kaukana parhaista Viikate-instrumentaaleista.
Instrut pois, jos ei parempaan pysty ja tilalle vaikka levyltä tiputettu Tervaskannon b-puoli, jos ei hitaampaa materiaalia irronnut.
Levylle antaisin 8.5/10, Viikate-asteikolla 6/10.
-olikohan tuossa tribuuttia myös Servon Martille pienissä esiintymishenkisissä yksityiskohdissa?