mice wrote:Jollain lailla oma fiilis on, että Viikate ja Kalle itse tykkäävät enemmän tällaisista Tanssin ja Kravattipakon tyyppisistä, itselle enemmän yhdentekevistä rokkenrolleista ja ovat tarkoituksella karsineet hitaampaa ja laahaavampaa ilmaisua. Keikoilla tietysti pitää pitää tunnelmaa yllä nopeilla paloilla, mutta itse kaipaisin enemmän myös näitä hitaampia tunnelmapaloja ja ylipäätään vaihtelua settilistaan. Esimerkkeinä ei-albumiraidoista vaikkapa Pakkasenpalvoja ja Mintun ja Vernerin häävalssi.
Itse asiassa Tanssi ei ole albumiraita myöskään. Siinä olet kyllä oikeassa, että se on yhdentekevä.
Ja onhan noita tyylikkäämpiä ja parempia biisejä levyilläkin aina ollut, kuten sinkuksikin asti päässyt Me Olemme Myöhäiset (saisi olla vakituiseen livesetissä) ja vaikka tuo em. Tanssin kanssa samalla Kesävainaja EP:llä + levylläkin ollut Aaveissa Vainko Olet Mun.
Joka tulee muuten mieleen uudesta Hopeisen Kuun Sirpistä, ainakin jonkin verran.
Tollanen setti syyskiertueen avauksessa. Jossain haastiksessa Kaarle lupaili että joka levyltä pl. joululevy soitettaisiin jotain, mutta tuosta uupuu Kaajärvi & tupla-U kokonaan. Uudelta levyltä mukana jokaikinen raita, eikä vanhoista inhokeista Tanssia tai Itkijänaista ole saatu heivattua. Muutama timanttinen vanhempi biisi sentään mukana, tosin nekin niitä vähiten yllättäviä valintoja.
Nyt ei kyllä auta kuin todeta että huhheijaa miten paska setti. Mielipide voisi muuttua, jos tuosta uudesta levystä saisi jonkinlaisen otteen, mutta kyllä se vaan tuntuu niin yhdentekevältä soittelulta Kuukaakoo- ja edeltäviin levyihin nähden - samaa paskaa kuin Petäjäveräjät. Sanoituksista puhumattakaan, vaikka pari näppärää oivallusta olikin sattunut mukaan.
Agony wrote:Leimu on sentään tajuttu jo pudottaa setistä, kuolleen miehen kupletin vois heivaa seuraavaksi.
Toivottavasti Leimu palaa settiin joskus...loistava biisi.
Aika rohkea setti muuten, uutta levyä promotaan kunnolla. Onhan tuolla varmoja valintoja liuta, osalle porukasta turhankin varmoja vetoja jos ovat käyneet Viikatteen keikoilla useinkin. Mutta onhan tuossa hyviä biisejä, hyviä biisejä ei aika eikä esittämiskerrat tapa. En suhtaudu Viikatteen setteihin niin kamalan tiukasti/vaativasti, bändin musiikki on kuitenkin yleisesti ottaen mukavaa kuunneltavaa ja jos joku ei jaksa olla kiinnostunut setistä kovin intohimoisesti ets. setissä ei ole hänelle lujasti osuvia hetkiä niin kyllä silti Viikate on keikkakokemuksena hyvä, vaikka sitten kapakkaillan housebändinä/taustamusiikkina.
Setti varmasti elääkin kun aikaa menee ensi kesää kohti. Viikate on joka tapauksessa sen tason bändi että biisejä todella löytyy ja valinnan varaa on.
Sir Juzzi wrote:Nyt ei kyllä auta kuin todeta että huhheijaa miten paska setti. Mielipide voisi muuttua, jos tuosta uudesta levystä saisi jonkinlaisen otteen, mutta kyllä se vaan tuntuu niin yhdentekevältä soittelulta Kuukaakoo- ja edeltäviin levyihin nähden - samaa paskaa kuin Petäjäveräjät.
Aika lailla samaa mieltä, nimenomaan edeltäjiin verrattuna kaksi uusinta ovat todella vaisuja. Uusimmasta katosi hohto vielä nopeammin kuin Petäjäveräjistä aikanaan.
Sabbathman wrote:Aika rohkea setti muuten, uutta levyä promotaan kunnolla. Onhan tuolla varmoja valintoja liuta, osalle porukasta turhankin varmoja vetoja jos ovat käyneet Viikatteen keikoilla useinkin. Mutta onhan tuossa hyviä biisejä, hyviä biisejä ei aika eikä esittämiskerrat tapa. En suhtaudu Viikatteen setteihin niin kamalan tiukasti/vaativasti, bändin musiikki on kuitenkin yleisesti ottaen mukavaa kuunneltavaa ja jos joku ei jaksa olla kiinnostunut setistä kovin intohimoisesti ets. setissä ei ole hänelle lujasti osuvia hetkiä niin kyllä silti Viikate on keikkakokemuksena hyvä, vaikka sitten kapakkaillan housebändinä/taustamusiikkina.
Setti varmasti elääkin kun aikaa menee ensi kesää kohti. Viikate on joka tapauksessa sen tason bändi että biisejä todella löytyy ja valinnan varaa on.
Kyllähän Kuu kaakon yllän ja Petäjäveräjienkin jälkeisillä kiertueilla vedettiin uusi levy kokonaan (pl. Avoimen maan äärellä & Työmies), joten ei sinänsä mitään uutta tai yllättävää tässä. Mutta joo, luultavasti viimeistään kevällä käyvät taas klubikeikoilla ja ovat pudottaneet läjän uuden levyn biisejä setistä, silloin voisi kiinnostaa taas. Biisejä ja valinnanvaraa tosiaan löytyy lähes loputtomasti, minkä takia kovasti harmittaakin miten kapealla ohjelmistolla bändi livenä vetää.
Kun lasken yhteen studioalbumien, Kuutamourakoiden, Parrun Pätkien, Marraskuun singlelevyn ja KKK:n biisit = 210 zipaletta eli melkoinen tuotanto vaikka tuossa satsissa on useita kappaleita useampaankin kertaan.
Uusin levy on edelleen kuulematta, Viikatteen viuhdonnat etenevät taas vasta KKK:n Kaiho -osion kohdalla...mutta viimeistään huomenna päästään Kymijoelle...
Itselläni on kummasteleva ensivaikutelma. Ensinnäkin, levykokonaisuus ei vaikuta tasapainoiselta, kun ensin on 6 biisiä ja sitten on välisoitto, ja vielä 3 biisiä ja loppusoitto. Alkua tosin vähän auttaa Hopeisen kuun sirpin pieni erilaisuus. Tervaskannon B-puolikin olisi kyllä levylle sopinut, tällaisena levy tuntuu hieman lyhyeltä, vaikka todellisuudessa on Viikate-levyksi aika keskimittainen.
Kappaleista Uusi syksy toimii parhaiten, klassisia Viikate-elementtejä potkivassa paketissa. Tervaskanto on yllättävänkin tarttuva, ei tosin muutaman aiemman levyn hittien veroinen, muttei myöskään pahemmin ärsytä. Instrumentaaleissa on huomattavasti vähemmän ideaa kuin yhtyeen aiemmissa, tuo välisoitto ei juurikaan haittaa tai harmita, mutta tuohon loppuun olisi voinut kehitellä jotain hienompaa, tai sanotaanko että kokonaisuuteen sopivampaa. Myös Myrkynvihreää on hitusen heikon oloinen viimeiseksi varsinaiseksi biisiksi, ei oikein toimi ainakaan vielä.
Saa nähdä miten vaikutelma kehittyy kuunteluilla, mutta tuntuu että enemmän tässä tasollisesti lähennellään diskografian häntäpäätä kuin kärkeä, valitettavasti.
Nyt on tullut levy kuunneltua tarpeeksi monta kertaa läpi, että uskallan sanoa jotain.
No pettymyshän se oli. Hyviä biisejä on van muutama, instrumentaalit turhempia kuin koskaan, eivätkä ne hyvätkään biisit nyt mitään loistavia ole, huonoista puhumattakaan.
Kuuntelin yksi päivä Noutajan valssin perään Kymijoen lautturit, voi sitä vitutuksen määrää.
On tässä uudella levyllä paljon hyvää kuunneltavaa. Viikate on musiikkina sellaista että en koe oikeastaan mistään levystä tai biisistä mitään suurempaa hurmosta tai sisäistä poltetta, vain tiettyjä hiljaisia ja rauhallisia fiiliksiä, kirjavia mielikuvituksen maisemia, melko luontopainotteisia ulottuvuuksia, yleisesti hyvää ja helpottavaa tunnelmaa arkisen taipaleen keskellä. Kymijoen Lautturit tarjoilee perushyvää Viikatetta kuten odotinkin, useita hyviä kappaleita joissa meininki toimii ja pääsee hetkeksi karkuun kaikkea muuta. Viikatteen musiikissa en ole koskaan kokenut niin huikeita ja voimallisia tuntemuksia kuin parhaiden heavy metal bändien ja teosten äärellä - eikä tarvitsekaan. Viikate koskettaa aivan toisella tavalla, nostalgisesti, haikeasti, pehmeitä varjoja maalaten ja kuitenkin pimeyttä valaisten, epätoivosta kertoen mutta samalla helpotusta tarjoillen.
Uuden levyn jokainen kappale ansaitsee muutaman fiilisrivin...
1. Minä kuorsaan verta
"Kaikkea oli liikaa, ihmisiä kaikenmoisia, ääniä raikuvia, juomia juhlavia ja väkeviä, nyt yö jo ohi on, pois ovat menneet kummitukset ja kummajaiset, kadonneet ovat kauhistukset ja kammotukset, päässä vielä vasara alasinta takoo, sängyn reunalla muistona jälki hurmeinen..."
2. Uusi syksy
"Lopulta aurinko jo hyvästelee, on jo pakko vetäytyä mailleen, antaa kylmän vallata kesäiset maat, tehdä tietä painaville pilville, olla mieliksi pohjan puhureille, maalata puut uusiin väreihin lämpöisiä tulia matkien, tulee lintujen jo pesäänsä mennä tai kauas pois lentää, sillä oli aikansa auringollakin, on mustien varjojen vuoro nyt, on tähtien muodostelmat heränneet, on kuun kertomuksia jo odotettukin..."
3. Hopeisen kuun sirppi
"Taas sinä pimentoon jouduit, taakse maan yksin jäit, vain valon rippeet enää pintaasi osuvat, harva sinua enää kaipasikaan, silti kultaisen roihun hopean hohteeksi muutat, vielä pimeyttäni sieltä kaukaa lievität, kajastuksellasi tietäni osoitat, vielä jotenkin sieluuni sivallat, uuteen loistoosi palatakin lupaat..."
3. Kuningas kaiho
"Miksi kivireki ei kevene, miksi lasti aina vain suurempi on, miksi muistot kaukaisemmiksi jäävät, kunpa taival helpommin taittuisi, kunpa näitä kiviä tieni varrelle putoaisi, kunpa uusiakin muistoja polulleni osuisi..."
4. Tervaskanto
"Salaisia polkuja aina kuljen, omat väyläni aina raivaan, sivuilla ja syrjillä kotini löydän, kultaanne ja kimallustanne en kaipaa, kruunua päähäni ette voi painaa, etäällä kahleistanne sieluni on vapaa..."
5. Oi pimeys
"Onnekseni onpi kun valo välillä lepoonsa asettuu, helpotus joskus suurikin kun varjot luokseni kiitävät, tummien sävyjen huomassa rauhani löydän, kuun valossa muistelmani kirjoitan, tähtien tarhassa sieluni kirkastuu, yöhön voin väsyssäni nojata, huoleni huokaista ja murheeni kadottaa..."
6. Interludi betonus
"Hylätyt kunniattomat patsaat, elottomat kiviset kolossit, kylmettyneet katkeroituneet seinämät, hiljaiset väsyneet katot taivaan alla, kaikki ne vaiti seisovat, ei niissä eloa eikä toivoa ole, tuskin tekijöidensä muistojakaan..."
7. Pakkasapostolit
"Eivät he pelänneet pohjoisen puuskia, eivät he karttaneet jäisiä polkuja, ei heitä pelottanut pakkasen puremat, kylmän vielä karmiessa selkäpiitä he elämästään nauttivat, tuiskussa he läheisiään lämmöllä muistivat, ruumiinsa kohmettuessa he kaikkensa antoivat..."
8. Tuonen lehtolapset
"Viattomat pienoiset mailla tuskien, kauniit nuorukaiset tiellä kärsimysten, suloiset ja synnittömät armoilla pahuuksien, löytyykö heille valoisampi tie, onko heille helpompaa maisemaa, voisivatko he jossain olla vailla vihaa ja riitaa..."
9. Myrkynvihreää
"Olipa se kateus tai katkera juoma, olipa se petos tai mammona, samassa liejussa kärsimys voi olla vailla vertaa, vieno vihreys voi kaiken hukuttaa..."
10. Kymijoen lautturit
"Viimein edessä musta virta siintää, taakse sumuun elämä häviää, kauan on kuljettu ja kauaksi päästy, silti mitään ei mukaansa saanut, edessä enää matka viimeinen, syvyys hiljainen ja ikuinen..."
On tosiaan kriittistä porukkaa. Tulee tunne ettö eikö tajua vaatia enempää, sen verran hyvin toimii tämäkin ihan koko levymitalla. . Tosin nuo instrumentaalit tulee skipattua...
Kyllä tämä nyt reilun kymmenen kuuntelun jälkeen on jo huomattavasti parempi levy. Uusi syksy iskee edelleenkin eniten ja Myrkynvihreää tökkii edelleenkin eniten, mutta kaikista muista kappaleista on löytynyt jotain hienoa, uudenlaisiakin asioita. Silti kokonaisuutena edelleen hieman yksipuolisen ja epätasapainoisen tuntuinen.
Noniin, uusin levy tipahti taannoin luukusta. Ajattelin valmistautua kuuntelemalla pohjiksi koko aiemman tuotannon, niin saa sitten nätisti hahmoteltua levyn kaaressa oikeaan paikkaan. Se vaan, että pikaisesti kun tuosta tsekkasin, niin Viikatteen tuotannon kuuntelemiseen saa hurahtamaan tuollaiset 17 tuntia. Sanoisin, että kohtalaisen miehekäs saldo 15 vuotta levyttäneelle yhtyeelle. :-p
Ja törkeästi tässä samalla vihjaan, että pistin juuri Sikaa säkissä -osastolle myyntiin Viikatetta ison satsin. 7"-12".
Kari Koskinen wrote:Se vaan, että pikaisesti kun tuosta tsekkasin, niin Viikatteen tuotannon kuuntelemiseen saa hurahtamaan tuollaiset 17 tuntia. Sanoisin, että kohtalaisen miehekäs saldo 15 vuotta levyttäneelle yhtyeelle.
Täällä hallussa tuotantoa 13 h 45 min edestä (kaikki studiolevyt, Kuutamourakat, Parrunpätkät, Marraskuun singlet sekä Kuutamo, Kaiho ja Katkeruus), onhan tässä aikamoinen satsi...Minkäänlaista best of -valikoimaa en pysty tekemään ainakaan vielä, koska oma levykohtainen kuuntelukokemus Viikatteen levyjen parissa on vielä alkuvaiheissaan ja näitä biisejä todellakin riittää...lisäksi Viikate vaikuttaa tähän astisen kokemuksen perusteella sellaiselta, että valitsipa minkä tahansa kappaleen niin ollaan samoilla tummilla vesillä...toki tästä valikoimasta löytyy jo ehdottomia helmiäkin, mutta kuten sanoin mitään parhaiden otoksien ryhmää on mahdotonta tehdä...eikä tarvikaan, sen kun käyn läpi näitä levyjä yksi toisensa perään, tänä iltana aloitin taas, nyt menen vasta Kaajärven rannoilla Päivän peiliä ihmetellen.
Synkkisrockin airue Viikate palaa esiintymislavoille huhtikuussa "Lautturit yli äyräiden 2014" -kiertueella. Neljäntoista keikan mittaista kiertuetta ennen Viikate viimeistelee myöhemmin keväällä ilmestyvän albumin, joka sisältää suomenkielisiä versioita Motörhead -yhtyeen tuotannosta.
Kiertue:
pe 04.04. Kotka, Amarillo
la 05.04. Laukaa, Peurunka areena
pe 11.04. Kajaani, Balls
la 12.04. Kuhmo, Hotelli Kainuu
to 17.04. Pori, Bar Kino
pe 18.04. Helsinki, Nosturi
la 19.04. Heinola, Tukkijätkä
su 20.04. Kuopio, Henry´s Pub
pe 25.04. Naantali, Kaivohuone
la 26.04. Eura, Osmantupa
ke 30.04. Lappeenranta, Old Cock
to 01.05. Jyväskylä, Lutakko
pe 02.05. Vaasa, WDD
la 03.05. Helsinki, Radio Rock -risteily
Anteeksi, mitä helvettiä? Meni maidot väärään kurkkuun tätä lukiessa, tämä pitää sekä nähdä että kuulla. Mitäköhän biisejä vetävät? Olis hauska kuulla varsinkin ekan kolmen levyn kamaa. Tai vaikka 1916 albumilta. DEAD MAN TELL NO TALES!
Oss1 wrote:Anteeksi, mitä helvettiä? Meni maidot väärään kurkkuun tätä lukiessa, tämä pitää sekä nähdä että kuulla. Mitäköhän biisejä vetävät? Olis hauska kuulla varsinkin ekan kolmen levyn kamaa. Tai vaikka 1916 albumilta. DEAD MAN TELL NO TALES!
Komppaan kaimaa. Varsinkin 1916 nimikappale Suomen historiaan sijoitettuna voisi olla aika järisyttävää Viikatteen käsittelyssä. Bändin cover-politiikan tuntien pienillä muutoksilla eivät käännökset taivu. Eiköhän sieltä kuitenkin Rauta-airot kierrätetä aiemmasta tuotannosta. Tämän myötä lienee todellakin korkea aika katkaista 2011 Saunasta jatkunut tauko livekeikoista.
Motörheadin Iron Horse/Born To Lose (nimenomaan alkuperäinen 1975 versio) rokkaa aivan mielettömästi, Viikatteen Rauta-airot on kyllä todella onnistunut ja hienosti sanoitettu veto. Uskon vakaasti että tuleva cover-satsi on tehty samalla Viikatemaisella otteella. Kunpa saataisiin täysin Motörheadiin keskittyvä setti Viikatteelta!
Mietin vain tämän asian ajoitusta ja murehdin samalla Lemmyn tilannetta...
Minä lienen nähtävästi ainoa, joka ei ole sitten yhtään innostunut näistä uutisista. Rauta-airot ei ole ikinä napannut. Mahtaakohan johtua siitä, ettei tuo Motörhead satu olemaan ihan ykkössuosikki...
Amorphis-coverilevy sen sijaan kelpaisi!
Eichhörnchen wrote:Amorphis-coverilevy sen sijaan kelpaisi!
Toimishan toikin, Ensimmäinen Runo on helvetin kova veto.
Joku siellä kapaili sitten niitä Motörhead vetoja settiin, todennäköisesti niitä sinne saadaankiin, jos kyseessä on tämän levyn julkaisua seuraava kiertue. Tuskin koko settiä lainoista väsätään, mutta luulen, että niitä keikkasettiin mahtuu ihan kattavasti.
Eichhörnchen wrote:Minä lienen nähtävästi ainoa, joka ei ole sitten yhtään innostunut näistä uutisista. Rauta-airot ei ole ikinä napannut.
Ei mullakaan ole*, mutten silti dumaa koko levyä, Motörheadillä kun on paljon parempiakin biisejä vedettävänä ja Kallen visio (tai Arin soolothan ne tätä jo huutavat) varmasti toimii useimpiin valintoihin.
Oss1 wrote:Toimishan toikin, Ensimmäinen Runo on helvetin kova veto.
Eipä kuulu itsellänikään Rauta-airot lemppareihin ja Ensimmäinen runo tulee lähes aina skipattua. Tapio Rautavaara -koverit ja versioinnit alakuloisista joululauluista olivat loistavia, mutta kaippa se kuvastaa hyvin bändin nykylinjaa, että koveroidaan koko levyllinen jotain Motörheadia. Hohhoijaa.
-fiilisrivejä tosiaankin.
. Tosin nuo instrumentaalit tulee skipattua...