In Flames - Siren Charms 2014

[Hetzer]

Edelleen plussat bändille että kehittää omaa juttuaan eikä julkaise kymmenettä Colony-kloonia peräkkäin... Levy tuli tänään haettua ja huomenna aikaa syventyä paremmin, mitä Spotifysta kuunnellut niin kyllä edellisestä levystä kuitenkin petrataan.

[Hypocrite]

Itse olen edelleen hämmästänyt kuinka paljon uusi levy on soinut. Eihän tämä edelleenkään ole paluuta miihinkään vanhaan ja enemmän huvittaa, että levylle on eksynyt yksi biisi, joka voisi olla suoraan Colonylta. Mutta tässä levyssä on kuitenkin yllättävän paljon sellaisia pikkujuttuja, jotka houkuttelevat palaamaan kuuntelemaan.

Toinen asia mikä näitä In Flamesin levyjä pyöritellessä on tullut mieleen on, että vaikka uudempi suuntaus ei välttämättä ole itselle niin paljon mieleen, niin kyllä esim. Whoracle kuulostaa vuonna 2011 aika pahasti vanhentuneelta levyltä, mitä ei monesta ns. klassikkolevystä voi helposti sanoa. Esimerkiksi Reroute the Remain kuulostaa yllättävän tuoreelta, vaikka en tuosta levystä ikinä niin paljoa ole välittänyt.

Tässä kirjoittaessa tuntuu, että takki kääntyi pari kertaa enemmän kuin hallitusneuvottelijoilla, mutta onhan se totta, että ei In Flames enää tänä päivänä vanhalla kaavallaan olisi yhtä ajankohtainen kuin uudella konseptilla.

Mielenkiintoista kuitenkin nähdä mitä Strömblad ja kumppanit saavat aikaan tahollaan.

[Lichi]

Kyllä itselleni Come Clarity on ehdottomasti se ainoa kova levy In Flamesilta. Sen pariin palaa aina uudelleen. Muu tuotanto ei hirvesti uppoa, turhan raskasta mun mukuun. Ei nää uudetkaan lähellekkään Come Clarityn parhautta pääse.

[Poro24]

Kovia biisejä levyllä on, mutta kokonaisuutena tökkii vähän. Räväkän kokonaisuuden rikkovat etenkin löysät täytebiisit The Attic, Jester's Door ja väsynyt Liberation. Jossain vaiheessa alkaa myös väkisin tökkimään nuo Andersin vokaalityöskentelyt. Tulee sellainen ähky fiilis. Vähänkuin olisi syönyt ämpärillisen sokerimunkkeja. Kuuntelin pitkästä aikaa paljon parjattua Soundtrack to Your Escapea ja Andersin työskentelyhän oli siinä huomattavasti parempaa ja räväkämpää. Muutenkin lätty iski yllättävän piristävästi. Hyvältä levyltähän se tuntui näiden kahden viimeisimmän jälkeen, tykkäilin etenkin äänimaailmasta.

Parhaimpia vetoja mielestäni tällä uudella Enter Tragedy, A New Dawn, Fear Is The Weakness, Darker Times ja Deliver Us. Olikohan edellisellä levyllä ainoatakaan edes puoliksi noin hyvää biisiä? Ei muistaakseni.

Kenenköhän kuningasideoita nämä viimeisimmän kolmen levyn kansitaiteet ovat olleet...

[Hetzer]

Tänään tuli tuotakin kuunneltua (tosin uusi Symphony X vei aika mukavan siivun huomiosta...) ja ensivaikutelma on että semmonen seiskan lätty, selkeästi kuunneltavampi kuin edellinen ja jotenkin jäi fiilis että lisäkuuntelulla aukeaa lisää joten varmaan tuo arvosanakin hiukan nousee.

[Hypocrite]

Kovia biisejä levyllä on, mutta kokonaisuutena tökkii vähän. Räväkän kokonaisuuden rikkovat etenkin löysät täytebiisit The Attic, Jester's Door ja väsynyt Liberation.

Samaa mieltä varsinkin tuosta Jester's Doorsista. Saa hamuamaan skip-nappia, joka kerta.

[el bandito]

Että tämmöistä. Odotukset bändin suhteen ovat olleet Reroutesta (meni myyntiin alle puolessa vuodessa julkaisusta, nyt tuntuu, että voisi ehkä hankkia uudestaan hyllyyn) lähtien nollassa, mitä nyt Soundtrackistä jonkun verran pidin. Sitten vielä joku 6/10 arvio Imperiumissa. Vittuillakseni kokeilin kuunnella niitä "viallisimpia" biisejä, niin johan kolahti - silti. Nyt on tullu 1½ kertaa kuunneltua kokonaisuutena ja potkii kovaa, olipa sitten amerikkameininkiä tai ei. Nyt jos pitäisi arvosana antaa, olisi se joku 9 tai 9½. Toki kun näin kova alkukuuntelun huuma on, niin pelottaa, että levy lässähtää ajan saatossa ja pitää perua puheitaan. No saa nähdä. Vuoden kovin ylläri minulle tällä hetkellä. Ja paras In Flamesihän on kirkkaasti Whoracle - nostalgialla tai ilman.

[SirDecadence]

Vuoden paras albumi.

[Wäinö]

Koska olen kuullut In Flamesilta viimeisen kymmenen vuoden aikana vain satunnaisia biisejä, minulla ei ole Sounds of a Playground Fadingia kohtaan suuria odotuksia suuntaan tai toiseen.

ÖÖÖ miks tämmöset ihmiset arvostelee levyjä.. Yllävän kova levy tää uus on.

[Haunted Shores]

Koska olen kuullut In Flamesilta viimeisen kymmenen vuoden aikana vain satunnaisia biisejä, minulla ei ole Sounds of a Playground Fadingia kohtaan suuria odotuksia suuntaan tai toiseen.

ÖÖÖ miks tämmöset ihmiset arvostelee levyjä.. Yllävän kova levy tää uus on.

Tämänlaisissa tapauksissa neutraali lähtökohta voi tuottaa huomattavasti objektiivisemman arvostelun, kuin jompikumpi niistä tyypillisistä linjauksista.

eli "ensin tuli timanttia ja kaikki Colonyn jälkeen on paskaa" tai "löysin tämän hienon bändin Reroute To Remainilla ja joka levyllä paranee. aikaisemmat ei nappaa".



ps. ensin tuli timanttia ja kaikki Colonyn jälkeen on paskaa.

[SirDecadence]

Vuoden paras albumi.

Jaa, kappas. Täytyy vissiin kuunnella levy, jos olen tuota mieltä.

[Metalli1000]

A Sense Of Purpose sai vanhan In Flames hypettäjän masentumaan. Tämä uusi kun soi ensimmäisen kerran soittimessani, oli pakko suorittaa parit haarahypyt. Niin kuin joku sanoi, parasta sitten Rerouten, joka on mulle ollut se mullistavin. Jopa parempi kuin Jester Race.

[ozku18]

"Jaa, flames oksentaa taas perseen kautta uuden albumin. Noh, katotaas kuinka syvälle bändi voi vielä mennä."

Ja nyt hymyilyttää ja perkeleesti, vuoden kovimpia yllättäjiä

[Murjaani]

Viime levyn aikaan luovutin hieman alkuinnostuksen jälkeen. Mutta nyt henkisen kasvun jälkeen uusi levy on positiivinen ylllätys, jota haluaa kuunnella lisää. Ja kun itselle subterranean-ep ja jester race on ollut niitä kovimpia, niin piti vain yksi päivä hyväksyä tosiasia että Flames-jannut ei ole enää parikymppisiä räkänaamoja. hyvä levy.

[Archon]

Edelleen plussat bändille että kehittää omaa juttuaan eikä julkaise kymmenettä Colony-kloonia peräkkäin...

Yksi ilta kuuntelin uuden levyn ja Colonyn peräkkäin kokonaan läpi. Ensimmäistä kertaa ikinä alkoi tuntua siltä, että Colony on hieman yksiulotteinen albumi. Ja minähän tykkään Colonystä kuin hullu puurosta.

Selkeästi paras uuden aikakauden IF -levy tämä SOAPF. Reroute oli mielestäni hyvä levy, jonka pilasi osittain paska tuotanto. STYE:stä en koskaan väittänyt pitäväni, ehkä levy oli "laskelmoitu harha-askel", jolla valloitettiin Ameriikan markkinat. Come Clarityllä parannettiin rutkasti, mutta jotenkin levyn uudelleensoittoarvo jäi ainakin minulla varsin vähäiseksi, eli biisit olivat tarttuvia, mutta niihin myös kyllästyi helposti. Pöllölevyn kanssa pojat ilmeisesti halusivat pelata tosi varman päälle, tai sitten inspiraatio puuttui lähes täysin; oli miten oli, puolet levyn kappaleista ei ole vieläkään jäänyt kunnolla mieleen. Mutta SOAPF:ista en juuri pahaa sanottavaa löydä.

I HAVE A BETTER PLAN! :rawk:

[Hypocrite]

Pakko kyllä mainita, että kun Spotifyn Related artists osuu usein aika hyvin kohdilleen:
Disturbed, Bullet for my valentine, Korn, Avenged Sevenfold, HIM...

Mutta hyvä levy joka tapauksessa.

[Mr.O]

http://www.myspace.com/inflames/blog
Sakemannit ainakin tykkäsivät kun siellä meni levy listan kärkeen. Levyt on kyllä aina vähintäänkin kerran kuunneltu, mutteivat erityisemmässä soitossa ole olleet, joten hieman olen hämmentynyt että levy on parantunut koko ajan. Fear Is The Weakness melodioineen jotenkin toi wanhoja mieleen, saattaa taas olut puhua puolestani.

[el bandito]

Nyt jos pitäisi arvosana antaa, olisi se joku 9 tai 9½. Toki kun näin kova alkukuuntelun huuma on, niin pelottaa, että levy lässähtää ajan saatossa ja pitää perua puheitaan. No saa nähdä. Vuoden kovin ylläri minulle tällä hetkellä. Ja paras In Flamesihän on kirkkaasti Whoracle - nostalgialla tai ilman.

Viikko tehokuuntelua takana ja ei ole vielä kyllästymisen merkkejä havaittavissa. Ekat kuusi biisiä ovat kyllä kovia, kuten myös Darker Times ja Enter Tragedy. The Attic on hivenen turhan oloinen välipala, muttei häiritse. Ropesissa Friden kuulostaa vähän ärsyttävältä, mutta muuten biisi on ihan ookoo, vaikkakin ehkä levyn huonoimpien joukossa. Jester's Door on the Atticin tavoin vähän turhan oloinen, mutta tuo mieleen rumpujen tullessa kehiin At The Gates The Flames Of The Endin. A New Dawn kuulostaa hiukan sekavalta kaikkine jousineen päivineen, en vieläkään ole oikein kärryillä biisin luonteesta. Liberation kuulostaa taas vähän kummalliselta. Mutta joo, ehkä sellainen 9+. Vielä vähän enemmän voisi antaa, jos nuo muutamat pikkumoitteet tasoittuvat mielessä.

[Ice]

Levyllinen kuunneltavaa In Flamesia, jumalauta! Pitkästä aikaa koko lätyn voi kuunnella läpi, siis sitten Rerouten, joten eihän tuossa mennyt kuin 10 v välissä turhia julkaisuja. En tosin olisi uskonut että bändi ikinä sieltä suosta nousee mitä nuo välijulkaisut on tarjoilleet. Mutta nyt on taas hieman vanhaa kierrtätystä, ja hyvä niin, melodioissa ja kappaleissa ja monta toimivaa raitaa on levylle sattunut. Nuo välisoitot nyt on toki täysin turhia kuten se Jester's Door mutta vastapainoksi muutama todella hyvä ralli kuten All for Me, The Puzzleja ja A New Dawn ainakin näin muutaman ensi kuuntelun jälkeen. Oma arvosana olisi 7/10 koska ei mene mulla niiden bändin 8/10 levyjen ohi, kuten Clayman tai Colony. Puhumattakaan kiitettävän saavista Whoraclesta ja Jester Racesta mutta hyvä comeback laadun pariin.

[Jussi]

En ite sanoisi että levyllinen kuunneltavaa, mutta onhan siellä edelliseen nähden yllättävän montakin tarttuvaa ja hyvää kohtaa sisältävää biisiä. En ole vielä kai kuunnellut tarpeeksi, että osaisin päättää hakkaako tämä hitit vs. fillerit -kaksijakoisen Come Clarityn uudemmista IF:sta puhuttaessa.

Metalreviewsin arvio Playgroundista on tuolla. Bändi herättää kuitenkin aina vain keskustelua, tuollakin on tekstin lopussa kuutisenkymmentä kommenttia albumiin liittyen.

STYE kustiin paskalla tuotannolla ja liian monella biisillä, R2R oli muuten vain kaamea pettymys 3-4 ed. vuoden aikana kehkeytyneelle fanipojalle. Vaikka olihan silläkin helmiä: System, Egonomic, Black & White, Trigger ja Free Fall.

Noista kai ne uusimmat "toivebiisit" mahdolliselle keikalleen saisin, jos tulisivat jossain vastaan. 10 vuotta onkin edellisestä, Tuskan tsekkauskerrasta, mahtaa olla ainoa sellainen myös omalla kohdallani. Kyllä siellä pitäisi soida Colony, Square Nothing, Jotun, Stand Ablaze & Pinball Map että mie olisin tyytyväinen

[Heaven´s mutant child]

Uusi levy yllätti vanhan fanin positiivisesti. En olisi uskonut että näin hyvän levyn kokonaisuutena saisivat tehtyä vielä, mutta hyvä olla väärässä. Melodisuus on taas taattua IF-laatua, ei oikeastaan huomaakaan että sävellyskynän varressa ei ole Jesperiä ja tämä ihan wanhan koulukunnan In Flamesi-fanina sanottuna.

[Jussi]

Mie jäin noista SS-liveketjun nostalgiavideoista katsomaan paria, ja mitä hittoa: ihan kuin olisi The Jester Racessa (1996, saksa) Gelotte bassossa?? Rummuissahan sen pitäisi tuolloin olla; Rock Hardin sponssaamalla keikalla (festeillä?) ei vain sinne pimeyteen näy klubissa. Aika eläväistä on bändin meno

Strömbladin lisäksihän toisen kitaristin pitäisi olla tuossa Glenn Ljungström, kun vasta seuraavana vuonna (Whoraclen jälkeen) tarvittiin nykyistä Engeliniä tuuraajaksi.

edit V: se on varmaan tuo leukaparta, mikä tekee yhdennäköisyyden

[anzi]

Mie jäin noista SS-liveketjun nostalgiavideoista katsomaan paria, ja mitä hittoa: ihan kuin olisi The Jester Racessa (1996, saksa) Gelotte bassossa?? Rummuissahan sen pitäisi tuolloin olla; Rock Hardin sponssaamalla keikalla (festeillä?) ei vain sinne pimeyteen näy klubissa. Aika eläväistä on bändin meno

Strömbladin lisäksihän toisen kitaristin pitäisi olla tuossa Glenn Ljungström, kun vasta seuraavana vuonna (Whoraclen jälkeen) tarvittiin nykyistä Engeliniä tuuraajaksi.

Johan Larsson soitteli bassoa Whoracleen asti, eli se tuossa veivailee vaikka ehkä hämärässä vähän samaa näköä on.

Uusi levy kyllä yllätti todella positiivisesti. Parin kuullun biisin jälkeen oli jo positiiviset fiilikset, mutta kyllä koko levyn taso silti yllätti edellisen räpellyksen jälkeen. Tyylilliset muutokset, ja se että vanhaan ei ole paluuta, ei häiritse tippaakaan kun laatu on kohdillaan. Kohokohdiksi on nousseet biisit 3.-6., Enter Tragedy ja A New Dawn, eikä muutkaan hirveästi häviä. Kyllä nuo kokeellisemmatkin biisitkin toimii ihan ok, ehkä tuo The Jester's Door on vähän turha. Ropes voisi olla suoraan Machinae Supremacyn levyltä lauluja myöden ja Liberation voisi toimia paremmin irrallisena bonuksena kuin levyn päätösbiisinä.

[Shrapnel]

Nyt on vaan pakko liittyä levya kehuvien joukkoon. Oikeastaan viimeisin IF-levy, joka kolahti kunnolla oli R2R, sen jälkeen bändi on mielestäni tehnyt korkeintaan muutaman loistavan kappaleen ja vielä pilannut levynsä sutupaskoilla soundeilla. Mutta SOAPF on energinen, melodinen ja sounditkin helvetin hyvät. Vinyyli on nyt pyörinyt pari päivää tauotta ja koko ajan diggaan enemmän. Colonya ei voita mikään, mutta menee yhtyeen tuotannossa kärkikolmikkoon.

[Deedee]

Olen vähän kuunnellut, mutta mulle ei edelleenkään tipu. Taitaa olla oma maku ja musiikkidiggailun vaihe vaan niin kovasti jossain muulla suunnalla, ettei liekkimiesten tekemiset vaan nappaa. Näin siis päättelen siitä, että monet muut kehuskelevat levyä: en kehtaa väittää muitten tuomiota paskaksi niin dumaanpa sitten oman arvioni ja julistan itseni enemmän tai vähemmän jääviksi .

Deliver Us ärsyttää edelleen, mutta siihen verrattuna muu levy tuntuu hetkittäin jopa sitäkin ilmeettömämmältä. On tätä ajatuksella ja kovalla työetiikalla tehty, mutta kuulostaa hengettömältä omaan korvaan - ei paljon sytytä jos hyvä pätkä tarkoittaa keskimäärin yhtä riffiä siellä ja toista tuolla ja välissä on sitten monin verroin intohimotonta soundtrackia, jonka tahtiin tarpoa seuraavaa hyvää kohtaa kohti. Toivon edelleen: In Flames telakalle ja sivuprojektit käyntiin pariksi vuodeksi, niin lähtee karstat moottorista ja voi katsoa uusin silmin pääbändin suuntaa.