Progressiivinen Rock/Metalli

[StillNoLightBeer]

Ajattelinpas aloitella aihetta progressiivisesta musiikista, lähinnä rock ja metalli akselilta.

Black Bonzon "Sound of the apocalypse" soi juuri kuulokkeissa ja aikas perkeleen komiasti toimii soitto! 70-luvun vaikutteet selkeesti esillä (niin pitääkin, jos progesta puhutaan), mieleen tulevat paikoitellen (ehkä enemmän soundien kuin liiallisen "vaikutteiden" ottamisen vuoksi) esim. David Byronin aikainen Urjalan Hiipparit sekä progen suuri nimi Yes. Soitto ja laulu siis toimivat meikän makuun. Ei mitään pelkkää soolojen esittelyä. Ovat tekemässä uutta (kolmatta kait) lättyä...progressive heavy rock is the name of the game...

http://www.progarchives.com/artist.asp?id=1406

[Mike Slayer]

Onko Turbo Unkarista tuttu? Tänään tuli ensimmäistä kertaa myspacessa vastaan, aika tuore bändi kyseessä? Harvemmin tulee näin kovaa kamaa ihan puskasta. Tyyli on jotain 70-luvun progen ja kasarihevin välistä. Tajuttoman kova laulaja ja tyylikkäitä biisejä kaikki mitä tuolla on kuultavana!

[hyrrä]

Nostellaas taas!

On tullu luukutettua aika paljon orkesteria nimeltä Event, onko kenellekkään tuttu? Electic Skies on ainoa omistamani levy heiltä, ostin joskus viime vuoden puolella Fireboxilta hintaan 2,90e. Tosiaan MySpace sämplereitten kuuntelun jälkeen lähti tilaukseen eikä oo kaduttanu! Progrockia parhaimillaan. Itselleni tulee jotain tiettyjä juttuja mieleen vanhemmasta Dream Theaterista, mitenkään muuten ei kuitenkaan ole oikein verrattavissa kyseiseen progekuninkaaseen, kai se on vaan jääny tonne pääkoppaan niin suuresti, että muistakin bändeistä löytyy DT "juttuja". Kannattaa tutustua!

http://www.myspace.com/eventband

Kiitos muuten kaikille jotka olette tänne laittanu näitä progebändejä, on löytynyt ihan uusia, mahtavia musaelämyksiä, kuten esim. A.C.T, Chroma Key ja Psychotic Walz on potkinu meitsin nyyttejä ihan täysillä! Ei muutaku lisää samanlaista tavaraa esille ihmiset!

EDIT: Okei, on tullut näköjään uutta tavaraa MySpaceen kuunneltuani ne, voi unohtaa kaiken mitä sanoin kyseisestä bändistä, on näköjään linja muuttunut, mutta ekan levyyn pätee kyllä mun tarinat..

[misqasqa]

Suomalainen proge on kyllä parhautta. Mm. vanhat bändit joissa on Jukka Tolonen soitellut, iskee muhun kovaa. Sitten uudemmista progeista Kingston Wall on ollut mulle se ykkönen. Harmi homma se Wallin kuolemantapaus.

[StillNoLightBeer]

Suomalainen proge on kyllä parhautta. Mm. vanhat bändit joissa on Jukka Tolonen soitellut, iskee muhun kovaa. Sitten uudemmista progeista Kingston Wall on ollut mulle se ykkönen. Harmi homma se Wallin kuolemantapaus.

Tolosen soolotuotannosta voi kyllä lämpimästi suositella levyjä "Tolonen!", "Summer games", "The Hook" sekä "Hysterica". Kova äijä soittamaan. Pikakatsauksen haluavalle voisi kelvata hyvinkin "On the rocky road"-tuplakokis, jossa on myös 80-luvun tuotantoa, joka paikoitellen on vähän hit and miss-osastoa. Hyvä kokoelma silti.

Wigwamilta haltuun "Fresh garbage - rarities 1969-1977"-kokis, toimii.

NP: "Tiger"

PS. Voi olla enemmän worldmusic-fuusio-ties mitä-osastoa, mutta Piirpaukkeen eka levy ("Piirpauke", duh) on hieno. Sieltä löytyy myös se "Konevitsan kirkonkellot", joka pistää kyllä kusemaan hunajaa. Hasse Walli soittaa tyylikkäästi ja erittäin hyvin.

[bedlam]

Suomalaisesta progesta puhuttaessa on pakko mainita Pekka Pohjolan soolotuotanto. Aivan silkkaa loistavuutta ja melodian juhlaa muutamaa kasarihutia lukuunottamatta. Ok, ei nyt välttämättä kovin rokkia, ennemmin klassisen/fuusion/progerokin sekoitusta. Mutta onhan tuotannossa jotain rokkaaviakin paloja.

Progressiivisen metallin kulmakivi on itselleni Toolin Lateralus. 70-luvun progepierujen tuotannosta eniten meikäläiseen uppoaa Gentle Giant (Aquiring the Taste, Three Friends, In a Glass House), sekä vaikkapa Rushin Hemispheres ja Yesin Close to the Edge.

Gentle Giant: Peel the Paint (n. 2,5 minuutin kohdalta alkaa sellanen riffi, että väkisinkin pää alkaa nyökyttelemään).

[StillNoLightBeer]

Suomalaisesta progesta puhuttaessa on pakko mainita Pekka Pohjolan soolotuotanto. Aivan silkkaa loistavuutta ja melodian juhlaa muutamaa kasarihutia lukuunottamatta. Ok, ei nyt välttämättä kovin rokkia, ennemmin klassisen/fuusion/progerokin sekoitusta. Mutta onhan tuotannossa jotain rokkaaviakin paloja.

Progressiivisen metallin kulmakivi on itselleni Toolin Lateralus. 70-luvun progepierujen tuotannosta eniten meikäläiseen uppoaa Gentle Giant (Aquiring the Taste, Three Friends, In a Glass House), sekä vaikkapa Rushin Hemispheres ja Yesin Close to the Edge.

Gentle Giant: Peel the Paint (n. 2,5 minuutin kohdalta alkaa sellanen riffi, että väkisinkin pää alkaa nyökyttelemään).

Pohjolaan vähitellen tutustuttuani, on alkanut kolahtaa tässäkin osoitteessa. Esim. "Visitations" ja "Kätkävaaran lohikäärme" ovat kovia levyjä. Oli todella kovan luokan soittaja/säveltäjä.

Rushin "Hemispheres" on bändin parhaita ja "La villa strangiato" on helmi.

Yesin "Close to the edge" on osakseen aikamoista suitsutusta vuosien varrella saanut, eikä syyttä. Mielestäni bändin tuotanto aina "Going for the one"-lättyyn asti (se siis mukaanlukien) on aika pirun kovaa, myöhemmilläkin levyillä on jotain helmiä. Itselleni ei vaan tuo kasari-aor-owner of a lonely heart-kama oikein kolahda. "Fragile" tai "Relayer" sen sijaan soimaan, niin avot!

Niin ja kehutaas nyt taas King Crimsonia. Haasteellista musaa, edelleen. "Thrak" ja "The power to believe" uudemmasta kamasta toimivat meikälle oivasti, vanhemmista vaikka "Red", "Larks tongue in aspic", "In the court of the crimson king" jne. Kasarikamastaan "Discipline" toimii oivasti.

[Metalman]

Missä menee raja että kuuluuko bändi tänne vai imperiumiin? Voiko tässä keskustella Meshuggahista ja Dream Theeterista?

[Traktor X]

http://www.heavylaw.com/

Tuolla playreissa pyörii vain tänään Shadow Galleryn uusin lätty.

[Tintti]

Tota Pyävelin listaa tarvisi kai itekkin lähtee purkamaan, sen verran raflaavat olivat kuvaukset

Voi kyllä olla, että menee omassa maussa jo ns. yli, eli ei viittisi ihan sokkonakaan ostaa. Mutta kai noista jotain näytteitä löytyy...

[Paukke]

Missä menee raja että kuuluuko bändi tänne vai imperiumiin? Voiko tässä keskustella Meshuggahista ja Dream Theeterista?

No ketjun aloitin tänne osastoon lähinnä siitä syystä, että tuolla imperiumin puolella ei voi pahemmin näistä kevyemmistä bändeistä keskustella ilman että joku tulee itkemään "ei toi oo hevii niinq!!!!!". Eli ihan vapaasti vain keskustelua maan ja progen väliltä!

[StillNoLightBeer]

Ajattelinpas aloitella aihetta progressiivisesta musiikista, lähinnä rock ja metalli akselilta.

Black Bonzon "Sound of the apocalypse" soi juuri kuulokkeissa ja aikas perkeleen komiasti toimii soitto! 70-luvun vaikutteet selkeesti esillä (niin pitääkin, jos progesta puhutaan), mieleen tulevat paikoitellen (ehkä enemmän soundien kuin liiallisen "vaikutteiden" ottamisen vuoksi) esim. David Byronin aikainen Urjalan Hiipparit sekä progen suuri nimi Yes. Soitto ja laulu siis toimivat meikän makuun. Ei mitään pelkkää soolojen esittelyä. Ovat tekemässä uutta (kolmatta kait) lättyä...progressive heavy rock is the name of the game...

http://www.progarchives.com/artist.asp?id=1406

Jatkan aiheesta: BB:ltä on tullut kaiketi syssyn mittaan uusi lätty, nimeltään "Guillotine drama". Näytteet joka biisistä voipi kuulla tuolta:

http://www.amazon.com/Guilotine-Drama/d ... 114&sr=8-2

Kuola alkoi vanhalla hämyllä valua siihen malliin, että CDONilta lähti samantien tilaukseen. Myös orkesterin eka lätty, "Lady of the light" on erittäin hjuva. Siinä vähän enemmän nuo Urjalan Hiipparit-vaikutteet (David Byron-era) tulevat ainakin itselleni mieleen, oivaa musisointia kuitenkin. Kova bändi!

http://www.myspace.com/blackbonzo

[Mr.Pressure-Points]

Moro!

Laitetaanpa tännekkin viestiä, kun bändin nimestä ei välttämättä kaikille juuri se proge tule mieleen. Eli kyseessä on "meijjän bändi" Pressure Points heinolasta. Progerockin ja deathmetallin ristisiitosta soitetaan melko rockilla asenteella, ideana tuoda pitkät, polveilevat kappaleet ihmisten ilmoille kiinnostavina rock-pläjäyksinä, varsinkin keikoilla. Progekeikkojen ei tarvitse mielestämme olla soitintaituruutta ylistäviä "konsertteja" tai elämysmatkoja, joilla seisotaan silmät kiinni ja fiilistellään, vaan hyviä, energisiä rock-keikkoja, joilla voi myös riehua vapaasti musan tahtiin. Eivätkä nuo aiemmin mainitut elementitkään väärin ole!

maistiaisia voi ottaa täältä:

www.myspace.com/pressurepointsband

www.pressure-points.net

Ja levyarvion voi tällä hetkellä lukea etusivulta.

[hyrrä]

Nostellaas.

Pitkästä aikaa iski hirvittävä progekuume ja kaikki vanhat progepierut kuulostaa taas uskomattoman hyvältä. Jostain syystä olin aikanaan sivuuttanut täysin Yes:n ja Genesiksen kaltaisten parhauksien tuotokset täysin. Bändien olemassaolo oli tiedossa ja osittain myös se, että voisivat jopa maistua itselleni mutta mutta... No parempi myöhään kuin milloinkaan, nimittäin nyt tuli hankittua Yes:ltä Close to the Edge ja Genesiksen Selling England by the Pound. Voi veljet miten mahtavia kumpainenkin! Nyt on vaan haalittava lisää molemmilta -> kukkaro kiittää!

Alunperin kiinnostus heräsi vanhemman progen (miksei uudemmankin) fiilistelyyn luettuani tätä listaa: http://www.progarchives.com/top-prog-albums.asp
Entuudestaan löytyi listalta ainoastaan 25 levyä (Opethit, Porcupinet ja jokunen näistä vanhoista klassikoistakin), nyt on tullut muutama tuolta yläpäästä hankittua, mitkä ovat kaikki tähän asti toimineet aivan kybällä. Päätin, että otan haltuun nuo kaikki puuttuvat!

Kertokaapa omia kokemuksianne vaikkapa tuolta listalta löytyvistä ja listan ulkopuoleltakin löytyvistä helmistä! Ihmetyttääkö jonkun bändin/artistin puuttuminen listalta?

[StillNoLightBeer]

Nostellaas.

Kertokaapa omia kokemuksianne vaikkapa tuolta listalta löytyvistä ja listan ulkopuoleltakin löytyvistä helmistä! Ihmetyttääkö jonkun bändin/artistin puuttuminen listalta?

No perskeles, Camelin 4 ekaa (juu eivät ole kaikki listalla, vittuun listat ) ovat ainakin kovasti mieleeni, varsin oivaa tunnelmointia pääasiassa instrumentaalisesti! "I can see your house from here" ei kolahtanut, muuten kuin ehdottoman helmen, eli "Ice"-biisin osalta...ommmm...

Vanha Yes on todella kovaa kamaa, suosittelen kaikkia lättyjä "Going for the One"-levyyn asti, se mukaanlukien.

Rush...tutustuminen bändiin kävi aikanaan juurikin ekaksi "Tom Sawyerin" ja myöhemmin Moving Picturesin kautta. "Hemispheres" sisältää vitun hienon instrumentaalin nimeltä "La Villa Srangiato". Perkeleen hiano.

Jethro Tullin "Thick as a brick" on juuri se 1 klassikko, joka vielä hyllystä puuttuu, tuskinpa kauaa. Helvetin hieno orkka, jolta löytyy kovatasoisia levyjä aika vitusti. Suositellaan tutustumista vaikkapa "Aqualung"-klassikkoon, tai johonkin kokoelmaan.

"In the court of Crimson King", eli purppurakuninkaan eka pitää löytyä' jokaisen progediggariksi itseänsä nimittävän yksilön hyllystä, piste. PS. Osta myös ainakin "Red", "Larks tongue in aspic" ja "Starless and bible black". Uudempikin Kunkku on tehnyt hyvää jälkeä: "Discipline" ja "Thrak" esimerkkeinä.

Tässä nyt alkuun jotain hölinää, lähden tsiigaamaan jotain dvd:tä ja lipittämään lisä kaljaa ja vinkkua. Muut jatkakoot...ja jatkakaa ny saatana, hjuva topicci!!!!

[hyrrä]

Nostellaas.

Kertokaapa omia kokemuksianne vaikkapa tuolta listalta löytyvistä ja listan ulkopuoleltakin löytyvistä helmistä! Ihmetyttääkö jonkun bändin/artistin puuttuminen listalta?

No perskeles, Camelin 4 ekaa (juu eivät ole kaikki listalla, vittuun listat ) ovat ainakin kovasti mieleeni, varsin oivaa tunnelmointia pääasiassa instrumentaalisesti! "I can see your house from here" ei kolahtanut, muuten kuin ehdottoman helmen, eli "Ice"-biisin osalta...ommmm...

Vanha Yes on todella kovaa kamaa, suosittelen kaikkia lättyjä "Going for the One"-levyyn asti, se mukaanlukien.

Rush...tutustuminen bändiin kävi aikanaan juurikin ekaksi "Tom Sawyerin" ja myöhemmin Moving Picturesin kautta. "Hemispheres" sisältää vitun hienon instrumentaalin nimeltä "La Villa Srangiato". Perkeleen hiano.

Jethro Tullin "Thick as a brick" on juuri se 1 klassikko, joka vielä hyllystä puuttuu, tuskinpa kauaa. Helvetin hieno orkka, jolta löytyy kovatasoisia levyjä aika vitusti. Suositellaan tutustumista vaikkapa "Aqualung"-klassikkoon, tai johonkin kokoelmaan.

"In the court of Crimson King", eli purppurakuninkaan eka pitää löytyä' jokaisen progediggariksi itseänsä nimittävän yksilön hyllystä, piste. PS. Osta myös ainakin "Red", "Larks tongue in aspic" ja "Starless and bible black". Uudempikin Kunkku on tehnyt hyvää jälkeä: "Discipline" ja "Thrak" esimerkkeinä.

Tässä nyt alkuun jotain hölinää, lähden tsiigaamaan jotain dvd:tä ja lipittämään lisä kaljaa ja vinkkua. Muut jatkakoot...ja jatkakaa ny saatana, hjuva topicci!!!!

Camelit, Rushit, Tullit (paitsi juuri tuo Thick as a brick + pari muuta uupuvat), Crimsonilta löytyy tietysti tuo klassikko ja Red on myös hallussa. Pitäisi Kingejä lisää haalia.

Rushista on todettava se, että omaan makuuni tuo 80-luvun puolen välin tuotanto aina tuonne 2000-luvun alkuun, on omaan makuuni aika kamalaa soiroa. Moving Pictures, 2112, a Farewell to Kings, Permanent Waves, Hempispheres ja uusin Snakes & Arrows itselleni kirkkaimmat ja varmasti myös aika monelle muulle

[cfe]

Onko Blotted Science mainittu?

Instru, prog metallia, bändissä vaikuttaa Watchtowerin kitaristi, Cannibal Corpsen basisti ja Behold... The Arctopuksen rumpali.

[StillNoLightBeer]

Oletteko huomanneet, että Red Sparowesilta on tullut kolmas lätty ulos:

http://www.amazon.com/Fear-Excruciating ... 778&sr=8-2

http://www.redsparowes.com/

Kuulostaa omaa korvaa miellyttävältä kyllä. Kakkoslevyä en ole vielä hankkinut, mutta eiköhän senkin ehdi. Suosittelen ilmavamman äänimaalailun ystäville.

[Lauri Perkele]

Klassisista brittiprogepumpuista puuttuu maininta Van Der Graaf Generatorista. Ääni Pawn Heartsille (1971).

[hyrrä]

Klassisista brittiprogepumpuista puuttuu maininta Van Der Graaf Generatorista. Ääni Pawn Heartsille (1971).

Kompit tälle. Godbluff myös haltuun pöhköt! :partee:

[cfe]

Canvas Solaris soittaa vahvasti progressiivista instrumentaali metallia. Varsinkin jos Dysrhythmia iskee, niin kannattaa tsekata.

[SirDecadence]

Jaahas, minut "pakotettiin" huutelemaan tänne, joten huudellaan sitten. Aika kivoja bändin nimiä täällä tuli vastaan jo, mutta ainakin vanha kunnon italoproge on sivuutettu täysin.

Nyt heti kärkeen maininta seuraavista julkaisuista (kyseisiltä orkestereilta kannattaa toki muitakin levyjä tsekata, mutta mainitaan nyt vain yksi jokaiselta):

Banco del Mutuo Soccorso: Io Sono Nato Libero
Ehkäpä se italoprogen kirkkain helmi itselleni ja varmaan monelle muullekin.

Premiata Forneria Marconi: Per Un Amico
Näytti olevan tuolla Prog Archivesin TOP-listalla parhaiten sijoitettu (11.) italoprogealbumi. Kertonee jo jotain.

Osanna: Palepoli
Löytyy kyseiseltä listalta myös, vaikka korkeammallakin saisi minun puolestani olla. Ehkäpä asteen verran härömpää tavaraa vielä kuin nuo kaksi edellistä.

Siinä nuo omat italoprogen kulmakiveni ja jokaiselta sivulta löytyy muuten näytebiisiäkin! Mainittakoon nyt vielä sellaiset bändit kuin Museo Rosenbach, Le Orme, Il Balletto di Bronzo, Il Rovescio Della Medaglia ja Area. Onhan noita bändejä enemmänkin ja itsellekin tuntemattomia sitten tietysti myös, mutta italoprogeen kannattaa ehdottomasti tutustua, jos ei ole tuttua huttua vielä. On ihan oma eksoottinen maailmansa.

Hetkonen, miksi ei ole mainittu Renaissancea?! Mahtavia klassisestakin musiikista ammentavia sävellyksiä yhdistettynä maailman kenties kauneimpaan naisääneen. Täältä heti näytebiisit kuunteluun (Mother Russia oma suosikkini). Parhaat levyt tunnistaa kyllä tuonkin sivuston pistekeskiarvoista.

Kannattaa Mike Oldfield ottaa kuunteluun myös. Ommadawn on yksi kovimmista progelevyistä ikinä ja Amarok kaikessa omituisuudessaan kokeilemisen arvoinen yhtä lailla.

[Carnivile]

Hetkonen, miksi ei ole mainittu Renaissancea?! Mahtavia klassisestakin musiikista ammentavia sävellyksiä yhdistettynä maailman kenties kauneimpaan naisääneen. Täältä heti näytebiisit kuunteluun (Mother Russia oma suosikkini). Parhaat levyt tunnistaa kyllä tuonkin sivuston pistekeskiarvoista.

Hui stna, hyytävän kova juurikin tuo Mother Russia. Vokaalit vaativat vähän sulattelua. Mainio täky.

[SirDecadence]

Hetkonen, miksi ei ole mainittu Renaissancea?! Mahtavia klassisestakin musiikista ammentavia sävellyksiä yhdistettynä maailman kenties kauneimpaan naisääneen. Täältä heti näytebiisit kuunteluun (Mother Russia oma suosikkini). Parhaat levyt tunnistaa kyllä tuonkin sivuston pistekeskiarvoista.

Hui stna, hyytävän kova juurikin tuo Mother Russia. Vokaalit vaativat vähän sulattelua. Mainio täky.

Hienoa, jos toimii. Renaissancea onkin tullut kuunneltua jo pitkään, sillä isän vinyylikokoelman seasta aikoinaan löysin bändiltä pari levyä ja siitä se sitten lähti. Scheherazade and Other Stories on levykokonaisuutena ollut se paras itselleni, etenkin nimikkobiisi on aivan jumalattoman eeppinen. Hieno yhtye!

Mitä tulee Annie Haslamin lauluihin, niin ovathan ne sekä persoonallisia että tunnistettavia - omanlaisiaan - mutta eihän niitä oikein voi kuin rakastaa. Aito enkeliääni ja Annie on tosiaan itselleni vähintäänkin kahden parhaan naislaulajan joukossa ikinä (toinen on toki Anneke van Giersbergen).

Heitetään vielä yksi täky: Arachnoïd - Arachnoïd. Melko maagisen kuuloista, huuruista ja sinfonista ranskalaista progea vuodelta 1978. Bändi ei koskaan tehnyt kuin tämän yhden levyn, mutta tämä yksipä toimii todella hyvin. Näytebiisiä löytyy tuolta sivulta taas, paha tätä on tämän paremmin kuvailla sanoin.

[hyrrä]

Hetkonen, miksi ei ole mainittu Renaissancea?! Mahtavia klassisestakin musiikista ammentavia sävellyksiä yhdistettynä maailman kenties kauneimpaan naisääneen. Täältä heti näytebiisit kuunteluun (Mother Russia oma suosikkini). Parhaat levyt tunnistaa kyllä tuonkin sivuston pistekeskiarvoista.

Hui stna, hyytävän kova juurikin tuo Mother Russia. Vokaalit vaativat vähän sulattelua. Mainio täky.

Hienoa, jos toimii. Renaissancea onkin tullut kuunneltua jo pitkään, sillä isän vinyylikokoelman seasta aikoinaan löysin bändiltä pari levyä ja siitä se sitten lähti. Scheherazade and Other Stories on levykokonaisuutena ollut se paras itselleni, etenkin nimikkobiisi on aivan jumalattoman eeppinen. Hieno yhtye!

Mitä tulee Annie Haslamin lauluihin, niin ovathan ne sekä persoonallisia että tunnistettavia - omanlaisiaan - mutta eihän niitä oikein voi kuin rakastaa. Aito enkeliääni ja Annie on tosiaan itselleni vähintäänkin kahden parhaan naislaulajan joukossa ikinä (toinen on toki Anneke van Giersbergen).

Heitetään vielä yksi täky: Arachnoïd - Arachnoïd. Melko maagisen kuuloista, huuruista ja sinfonista ranskalaista progea vuodelta 1978. Bändi ei koskaan tehnyt kuin tämän yhden levyn, mutta tämä yksipä toimii todella hyvin. Näytebiisiä löytyy tuolta sivulta taas, paha tätä on tämän paremmin kuvailla sanoin.

Pitääpä yhtyä edellisiin mielipiteisiin Reneissancesta, toimii! Ja Annekestakin ollaan samaa mieltä

Onko arvon Imperiumilaisilla suositella jotain enemmän psykeen/space rockiin kallelaan olevaa progea? Perus Ozricsit, Gongit, Hawkwindit on tiedossa, mutta mitäpä muuta?
Itse olen diggaillut parista ensimmäisestä Pink Floydista, sekä kotimaisesta Hidria Spacefolkista aivan sairaasti! Ja tietysti edellä mainituista myös.