In Flames - Siren Charms 2014

[Munamankeli]

Arvio.

Osui nappiin. Vertailu Depeche Modeen on sikäli naseva, että Basildonin suuret pojat ovat levy levyltä muuttaneet biisejään puisevimmiksi. Tai ehkä enää ei vain edes kiinnosta yrittää hittejä. Sen sijaan Siren Charms aukeni jonkin verran muutaman kuuntelun jälkeen, vaan onhan se edelleen melkoista maalailua. Alle aerobisen kynnyksen mennään. PK-lenkkiä.

[Jussi]

ns: #2 Paralyzed

hm, eka biisi oli paskaa, mutta tämä nyt menee atm. Kassellaan etiäpäin...

Tjoo, aika työstä se on käynyt SC:ia pyörittää, vaikka leppoisaa taustamusaa muka onkin. Tämä Dead Eyes on helposti yksi niistä 3-4 OK-kohokohdasta, jollaisia taisi olla sama lukumäärä viimeksikin. Onhan se tuplasti enemmän kuin a Sense Of Purposella, mutta ei hyvänen aika...

[ChosenTwo]

Tilasin levyn ennakkoon aikoja sitten ja Through Oblivionin julkaisun yhteydessä tulikin sitten vähän pohdittua, että olikohan tuo tilaus sittenkään niin hyvä päätös. Sama fiilis jatkui parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen, kun mitään ei jäänyt levystä päähän. Noh, nyt kun kuunteluja on karttunut, niin ei tämä nyt kyllä niin huono ole, mikä yleinen mielipide näyttää siitä olevan.

Suurin ongelma on tosiaan Anderssin tulkinta. Jos biiseissä räyhättäisiin kunnon energialla tuollaisen huokailunarinahyräilyn sijaan, niin kyllähän se paremmin iskiksi. Anders kun ei tosiaankaan ole ikinä puhtailtaan vakuuttanut, mutta huutajana osaa olla vakuuttava, niin aika oudoltahan tämä tuntuu. Mitä olen In Flamesia livenä katsellut, niin hänhän taitaa aikalailla vielä vetää kaikki puhtaat kohdat huudolla, puhtaiden tulossa nauhalta. Eli miltähän mahtavat nämä Siren Charmsin biisit sitten livenä kuulostaa?

Miksauksessa ärsyttää se, että se on äärimmäisen laulu(ja osittain syntikka)painotteinen. Eli juuri sellaista radiotuotantoa. Saa välillä pinnistellä kuullakseen mitä ne kitarat siellä vetävät. Mutta, kun niitä kuulee, niin ihan hyvää riffiähän siellä monesti tulee.

Everything's Gone on levyn parhaimmistoa (säkeistön laulut taas hämärät - tuovat mieleen Marilyn Mansonin). Monsters In The Ballroom alkaa erittäin hyvällä riffillä, joka on kyllä toisaalta naurettavan simppeli, mutta toimiipahan vain helvetin hyvin. Se oli se ensimmäinen tarttumapinta minulle tällä levyllä, että piti laittaa tuota levyä pyörimään uudemman kerran. Kertsi on myös hyvä. Ja Filtered Truthille peukkua.

Monesta biisistä, kuten Paralyzedistä, tulee erittäin vahvasti mieleen, että Anders on tehnyt Passengerille kakkoslevyn ja julkaissut biisit In Flamesin nimellä. Ja Anderssin tulkinnasta pitää vielä sanoa, että kyllä sieltä kuuluu aika vahvasti ruotsiaksentit läpi. Mutta se on toki vain ihanan eksoottista, siinä missä suomalaisen aksentti on noloa.

Anyways, alun ihmettelyn jälkeen levy on mennyt kyllä huomattavasti parempaan suuntaan. Eli eipä tuo kuukausien takainen ostopäätös kaduta.

[Hetzer]

Kyllähän tässä kieltämättä on alkanut hieman lämpeämään tällekin lätylle nihkeän alun jälkeen, tosin edelleenkään levyä ei oikein saa yhdellä istumalla kuunneltua läpi. Biisi sieltä toinen täältä systeemillä toimii paremmin, Everything's gone lienee itsellekin se maistuvin ralli.

[Jussi]

Miksauksessa ärsyttää se, että se on äärimmäisen laulu(ja osittain syntikka)painotteinen. Eli juuri sellaista radiotuotantoa. Saa välillä pinnistellä kuullakseen mitä ne kitarat siellä vetävät. Mutta, kun niitä kuulee, niin ihan hyvää riffiähän siellä monesti tulee.

No tiedä siitä hyvyydestä, mutta muutoin on juuri noin. Ajatelkaas millaisella soundilla ja ylpeydellä Filtered Truthin lopun tuplakitaraharmonia olisi ennen soitettu! Nyt se on sellaista anteeksipyytelevän kuuloista neppailua Gelottelta ja Engeliniltä

Bonusbiisi Become The Sky on kyllä aiheesta skraapattu, vielä mitäänsanomattomampi kuin albumin heikoimmat vedot.

[jannezki]

Bonusbiisi Become The Sky on kyllä aiheesta skraapattu, vielä mitäänsanomattomampi kuin albumin heikoimmat vedot.

Näinpä, toinen bonari The Chase on myös melkoista ylijäämähuttua.

[Poro24]

Hieman aiheen vierestä: Century Media julkaisee marraskuussa Jester Racen ja Whoraclen uusintapainokset vinyylinä. Todennäköisesti muutkin albumit ovat tulossa. Jumalauta tätä on odotettu! Whoraclea vinyyliltä! Ai helevetti oon täpinöissä. Ovat jo tilattavissa Century Median storesta.

Uutinen

[Hypocrite]

Kummallista kyllä, mutta itse olen nauttinut yllättävän paljon uudesta levystä. Tykkäsin paljon jo edellisestä levystä ja uusikin on viihtynyt soittimessa hyvin. In Flamesin uusi suunta vaati aika paljon nieleskelyä aikoinaan enkä vieläkään pysty kuuntelemaan kuin väkisin osaa välissä tulleista levystä (lähinnä A Sense of Purpose), mutta kyllä nämä uudet levyt maistuvat. Kuuntelin viime vuonna myös pitkästä aikaa ihan vanhoja levyjä, jotka olivat kivoja nostalgiatrippejä. Mutta en osaa sanoa kuinka paljon niitä kuuntelisi, jos sen tyyppisiä levyjä tulisi ulos nyt.

Hyvänä vertailukohtana toinen ruotsalainen kollega Amon Amarth. AA on pitänyt oman linjansa suht muuttumattomana koko ajan ja ainakin itsellä on parin viime levyn aikana tuntunut, että tietty saturaatiopiste on saavutettu. Jotain erilaista pitäisi keksiä, jotta homma pysyisi mielenkiintoisena.

Vaikeahan tuossa kehittymisen ja muuttumattomana pysymisen välillä on tasapainoilla, mutta kyllä tällä hetkellä ainakin arvostan enemmän In Flamesin tyyliä kokeilla ja testailla, vaikka välillä menisikin pahasti metsään. Voipahan taas jännityksellä odottaa mitä seuraavalle levylle keksivät.

[Jussi]

Hm, siistiä että ovat soittaneet Resiniä(!), mutta Triggerin, Only For The Weakin & Cloud Connectedin on raportoitu olevan ainoat edes semi-oldies -rallit uudessa setissä. Festareilla olisi kiva, muttei jaksa sen kummemmin bändin takia vääntäytyä mestoille tässä tilassaan.

[Pagan Fears]

Vaikeahan tuossa kehittymisen ja muuttumattomana pysymisen välillä on tasapainoilla, mutta kyllä tällä hetkellä ainakin arvostan enemmän In Flamesin tyyliä kokeilla ja testailla, vaikka välillä menisikin pahasti metsään. Voipahan taas jännityksellä odottaa mitä seuraavalle levylle keksivät.

Täysin samoilla linjoilla. Olisi naapurinsa The Haunted:kin saanut jatkaa rohkealla tiellä eikä palata takaisin tuttuun ja turvalliseen, mielenkiinto lopahti yhtyeseen heti.

Kuuntelin tuossa itsekkin the Jester Racea pitkästä aikaa ja helvetin hieno levyhän se on, mutta en minä olisi halunnut, että bändi olisi tehnyt sen sitten vain uudestaan ja uudestaan. Nyt bändin diskograviassa on monta hienoa toisistaan paljonkin poikkeavaa levyä. In Flamesista ei koskaan tiedä minkälainen levy on tulossa. Joskus toimii paremmin, joskus huonommin. Tällä kertaa toimii mainiosti. Ei mikään napakymppi kokonaisuutena (laahaavia mitäänsanomattomia biisejä mahtuu pari mukaan), mutta nyt kun tätä on tässä viikonpäivät kuunnellut niin selvästi plussan puolelle jäädään.

Livenä saisivat kyllä silti soittaa tasaisesti biisejä eri aikakausilta eikä keskittyä lähes pelkästään uusiin levyihin. Ymmärrettävää toimintaa bändin kannalta, mutta tuolla diskogravialla saisi melkoisen tykitys-settilistan aikaan.

[Deedee]

Kauheeta paskaa tämä Siren Charms. Maalailu ja tunnelmointi, ei siinä mitään. Mätke ja mayhemi, ei siinä mitään. Mutta tämä on aivan helvetin mielikuvituksetonta ja laiskaa löysäilyä. Ei tulis keikalla hiki otsalle heiluessa, ei kyynel silmään liikuttuessa, ei hymy kasvoille hyvästä mielestä tätä kuunnellessa - ja jonkin noista on tultava, jos haluan jotenkin väittää välittäväni musasta.

Ihan oikeesti. Vittu mitä paskaa. Jos haluavat kokeilla musiikillisesti, kokeilkoot. Tämä ei ole kokeilua: tämä on ideaköyhää läpyttelyä. Kädenlämpöstä. Intohimotonta. Ja hyvä luoja miten nuo sanoitukset ovat vuosien varrella yhä enemmän ja enemmän muuttuneet aivan täydeksi ekan luonnoksen kuuloiseksi sonnaksi. Näköjään ovat sen kokoinen bändi, että aina välillä on levy tehtävä, vaikka ei inspistä oliskaan.

Pisteet siitä, että eivät toista itseään. Ja sitten ne satakertaiset miinuspisteet siitä, että tekevät levyn, joka on laimea ja harmaa - eikä edes harmaa vaan vittu beige - ja jonka särmät on hiottu niin piiloon että lopputulos on täydellisen ympäripyöreä. Tuplakerroin miinuspisteiden eteen siitä, että tässä löyhkää tietoinen täyte- tai jatkelevyn katku, jolla ostetaan vuosi tai kaksi aikaa heittää keikkoja ja myydä t-paitoja.

Ei varmaan pitäis yllättyä ennakoiden ja viime vuosien suunnan perusteella, mutta jotenkin tämä nyt menee "mitä vittua" -osastolle. Yrittäisitte edes.

[Koskenkorvasieni]

Siis häh? Onko tuo Through Oblivion In Flamesin biisi? Luulin joksikin köyhän miehen Depeche Modeksi kun autossa muutamankin kerran ratiosta kuulin, vaikka kieltämättä kuulosti ihan hyvältä kun en tiennyt kenen biisi oli kyseessä. Onhan tämä nyt aikas hämmentävää kun tätä uusinta levyä tässä olen kuunnellut, että miten Tuskassa mainion keikan heittänyt bändi voi levyllä kuulostaa näin aneemiselta? Livenä kuulosti ihan erilaiselta. Täytyy kyllä yhtyä mielipiteisiin, että epätasaista on tämä Liekeissän tuotanto RtR:n jälkeen ollut, joka toinen levy jopa hyvä ja joka toinen valtaisa pettymys. Jopa aiemmin sysipaskaksi haukkumaltani Sense Of Purposelta löytyy nyttemmin kuunneltuna edes jotain tarttumapintaa. Onneksi tämä toimii yhä livenä, Tuskassa sentään soittivat Bullet Riden ja uudempikin matsku toimi, kun Antero huusi laulamisen sijasta. Olisivat vielä vetäneet Embody The Invisiblen ja Square Nothingin niin olisin kussut hunajata. Claymanistahan touhu omalla kohdallani alkoi.

Mutta joo, jonkinlaista potkua persuuksiin tai femmoja pleksiin tämä bändi kyllä nyt kaipaisi. Tehkää vaikka vähemmän niitä levyjä ja keskittykää keikkailuun, niin ei tartte puskea väkisin juostenkustua kuraa ulos. Tai sitten pitäkää se tuottaja Daniel Bergstrand poissa sieltä studiosta, sillä RtR:ää lukuunottamatta (joka oli jopa yllättävän freesi) ne heikoimmat/huonoimmat levyt on just niitä joita Bergstrand on ollut mukana tuottamassa.

[Jussi]

Tai sitten pitäkää se tuottaja Daniel Bergstrand poissa sieltä studiosta, sillä RtR:ää lukuunottamatta (joka oli jopa yllättävän freesi) ne heikoimmat/huonoimmat levyt on just niitä joita Bergstrand on ollut mukana tuottamassa.

Juuri la Cloud Connectedia kuunnellessa panin merkille, miten se ei kauheasti eroa näiden myöhempien levyjen tyylistä juuri ollenkaan. Sehän (R2R) oli kaamea pettymys ilmestyessään, vaikka alkuun ja etenkin loppuun on kasattu noita perinteisempiä, tuplakitaramelodioita omaavia biisejä. Come Clarity on ollut suurin valopilkku sen jälkeen, vaikka tämä uusin on nyt toiminut ihmeen hyvin siihen nähden, kuinka paljon Sounds..:ia ja varsinkin a Sense Of Purposea vihasin. With Eyes Wide Open = levyn paras biisi!

[Ekan kiven heittäjä]

Siis häh? Onko tuo Through Oblivion In Flamesin biisi? Luulin joksikin köyhän miehen Depeche Modeksi kun autossa muutamankin kerran ratiosta kuulin, vaikka kieltämättä kuulosti ihan hyvältä kun en tiennyt kenen biisi oli kyseessä.

Eli biisi huononi kun kuulit kuka on esittäjä? Tää on kyllä tän bändin ja tän levyn kohdalla hassua seurattavaa

[Stårmbringer]

Siis häh? Onko tuo Through Oblivion In Flamesin biisi? Luulin joksikin köyhän miehen Depeche Modeksi kun autossa muutamankin kerran ratiosta kuulin, vaikka kieltämättä kuulosti ihan hyvältä kun en tiennyt kenen biisi oli kyseessä. Onhan tämä nyt aikas hämmentävää kun tätä uusinta levyä tässä olen kuunnellut, että miten Tuskassa mainion keikan heittänyt bändi voi levyllä kuulostaa näin aneemiselta? Livenä kuulosti ihan erilaiselta. Täytyy kyllä yhtyä mielipiteisiin, että epätasaista on tämä Liekeissän tuotanto RtR:n jälkeen ollut, joka toinen levy jopa hyvä ja joka toinen valtaisa pettymys. Jopa aiemmin sysipaskaksi haukkumaltani Sense Of Purposelta löytyy nyttemmin kuunneltuna edes jotain tarttumapintaa. Onneksi tämä toimii yhä livenä, Tuskassa sentään soittivat Bullet Riden ja uudempikin matsku toimi, kun Antero huusi laulamisen sijasta. Olisivat vielä vetäneet Embody The Invisiblen ja Square Nothingin niin olisin kussut hunajata. Claymanistahan touhu omalla kohdallani alkoi.

Mutta joo, jonkinlaista potkua persuuksiin tai femmoja pleksiin tämä bändi kyllä nyt kaipaisi. Tehkää vaikka vähemmän niitä levyjä ja keskittykää keikkailuun, niin ei tartte puskea väkisin juostenkustua kuraa ulos. Tai sitten pitäkää se tuottaja Daniel Bergstrand poissa sieltä studiosta, sillä RtR:ää lukuunottamatta (joka oli jopa yllättävän freesi) ne heikoimmat/huonoimmat levyt on just niitä joita Bergstrand on ollut mukana tuottamassa.

Tässä lomilla kuukletin piisin, ja täytyy myöntää että pitkästä hyvää In Flamesia. Tunnistin heti laulajan kyseisen bändin laulajaksi. Se riekkuminen tässä männävuosina ei ole napannut, mutta tää "löysä" biisi oli aivan oiva vanhoilla päivillä.

Ps. Joo kyllä toimii livenä edelleen.

In Flames - RaR - Rock am Ring - 2015

[jannezki]

Tuli tuossa reilu viikko sitten katseltua Hellfestistä livestreamina In Flames-keikka ja yllätyin positiivisesti. Vaikka katsoinkin ruudun takaa, niin nautin paljon siitä keikasta (muitakin keikkoja oli mukava katsella Hellfestiltä, pisteet Ranskaan kun näyttivät livestreamiä). Everything's Gonen kohdalla pysähdyin ihan miettimään, että hetkinen, miltä levyltä tämä oikein on? Sitten taas mietin, että miksi uusi levy on niin munaton... No, ei voi mitään. Ainakin festareilla tuntuu olevan setti kohdillaan (esim. Bullet Ride on yksinkertaisesti erinomainen biisi) ja bändiltä lähtee oikein mukavasti.

[Hetzer]

Itse en ole ollut allerginen bändin linjauksille, tosin enhän ole HC TR0011! jesterhead koska olen hypännyt kelkkaan vasta Claymanin myötä Tuskan keikka oli varsin mallikas, Siren Charmsin materiaali toimi vanhemman seassa ja mies nautti näkemästään ja kuulemastaan. Ja bändilläkin näytti olevan hauskaa lavalla. Perjantaina haen Pakkahuoneen keikalle liput.

[Koskenkorvasieni]

Eli biisi huononi kun kuulit kuka on esittäjä? Tää on kyllä tän bändin ja tän levyn kohdalla hassua seurattavaa

No en mä nyt ihan noinkaan sitä tarkoittanut. En vaan ekana olisi odottanut että saman bändinimikkeen alla, jolta tuli Whoraclen kaltainen melodeathin mestariteos, jukaistaan tämmönen hipsterilöysäily. Kyllähän biisi itsessään toimii edelleen.

[Kekkilä]

Pitääkin Depche Modea ja alternative rokkia kuunnella enemänkin, jos se kerran on IF:änn kahden uusimman kaltaista.

[el bandito]

Pitääkin Depche Modea ja alternative rokkia kuunnella enemänkin, jos se kerran on IF:änn kahden uusimman kaltaista.

Depeche Mode on vitun kova.

[rss]

http://inflamesshop.bravado.de/p11-i405 ... index.html

(rahat sentään menee hyvään tarkoitukseen "All of the proceeds will be donated to the Swedish Cancer Fund for Children)

[Poro24]

Ps. Joo kyllä toimii livenä edelleen.

In Flames - RaR - Rock am Ring - 2015

Hittolainen! Parhaimman kuuloinen livetaltiointi bändiltä mitä olen kuullut moneen vuoteen. Onko tätä käsitelty jotenkin jälkikäteen vai tämä nyt lähtee näin hyvin? Anderssikin kuulostaa tosi hyvältä.

[Hetzer]

No haters gonna hate ja muu internet lätinä sikseen, kyllä bändi livenä on pettämätön edelleen.

[Jussi]

Ps. Joo kyllä toimii livenä edelleen.

In Flames - RaR - Rock am Ring - 2015

Hittolainen! Parhaimman kuuloinen livetaltiointi bändiltä mitä olen kuullut moneen vuoteen. Onko tätä käsitelty jotenkin jälkikäteen vai tämä nyt lähtee näin hyvin? Anderssikin kuulostaa tosi hyvältä.

Et vissiin ollut Tuskassa nyt? Hyvä keikka sielläkin, nopealla vilkaisulla sama setti tuolla Rock Am Ringissä puolitoista kk sitten, mutta me saatiin 13 biisin sijaan 17 pääesiintyjäslotilla. Ilman muuta klubikeikoilleen syssyllä tuollaisen esityksen jälkeen!

[WildFire]

Eipä tullut ihan normisettiä Tampereella kiertueen avauskeikalla. Ehkä kerron, mitä ei tullut sen sijaan, että sanoisin, mitä kaikkea soitettiin, etten spoilaa liikaa. Ei siis tullut The Mirror's Truthia, Triggeriä, Only for the Weakia, Pinball Mapia, The Quiet Placea ja niin edelleen. Ainoastaan muutama hitti soitettiin setin loppupuolella. Sanonpa senkin, että jos vielä joskus haluaa kuulla 90-luvun In Flamesia livenä, lienee nyt osuvin sauma käydä katsomassa. 22 biisiä kajahti 1½ tunnissa.