https://www.youtube.com/watch?v=PC96G33Xz2M
Oon nyt yli kk ajan yrittänyt kuunnella uutta hyväksi ja ei se siitä (Impen asteikon, mind you) 7 1/2 tai 8- tunnu paranevan, jollainen oli jo ekalla kuuntelulla la 18.6. Kivaa tietysti, miten monet tuntuvat tykkäävän enemmänkin, mutta itselleni tulee vain mieleen "keisarin uudet vaatteet" -sadun kuvaus tästä. Sillä kyseessä on kuin Kisken vierailulla ryyditetty My God-Given Right, lisättynä tietysti yhdellä Hansenin varsin mainiolla biisillä. Mutta miksei olisikaan, kun kerran kaikkien muiden kappaleiden sävellyksestä vastaavat samat miehet, kuin 6 v. sitten? Kaitsun Skyfall on kyllä levyn kolmen parhaan biisin joukossa, mutta singlen b-puolella ollut Alternative Vocals Mix menee edelleen albumiversion ohitse, sillä sisältää enemmän Hansenia ja Deristä, Kisken kustannuksella. Pidän tasa- ja samalla monipuolisemmasta laulusuoritusten jaosta.
Gerstner pääsi yllättämään, sillä tämän Best Time ja hieman yllättäenkin Angels ovat ne kaksi muuta top-3:ssani. Tosin pitää sanoa, miten ltd ed. bonari Golden Times syrjäyttäisi kyllä Angelsin sieltä ja sen pitäisi ehdottomasti olla vars. albumilla mukana.
Olen löytänyt aina ja kaikilta levyiltä Weikathin biiseistä hyviä, vaikkei kaikki ole aina näin tehneet, eikä nytkään tarvitse siihen kelkkaan lähteä sillä onhan Out For The Glory aivan jees. Mutta ne muut, Down In The Dumps oli juuri niin paha pettymys, mitä nimi antoi odottaa. Eihän tuollaista kertsiä saisi päästää levylle asti? Myös Robot King jää sekavaksi kuten MGGR:in Claws, jonka kaikuja jotkut ovat siinä kuulleet ja josta en myöskään ole koskaan pitänyt; ihmekään että jäi 2015 yli (kai keskeneräisenä, mutta silti).
Grosskopfin Indestructible on kans vain ihan ookoo, ja Mackeltakin olisin vaihtanut japsibonus We Are Realin sen tilalle mieluummin.
Andin bonari Save My Hide taas joutaa muista poiketen olla sellaisena, hyvin keskinkertainen kappale kun on. En myöskään ole saanut Cyanidesta oikein mitään otetta, joten samalle suunnalle sekin tahtoo mennä... Fear Of The Fallen on niin perus-Andibiisi kuin olla ja voi, ei siis mikään superhitti mutta kelvollinen. Sen olisi vain pitänyt soittaa varoituskelloja lujempaa mielessä, että se julkaistiin siis jo toisena singlenä.
Mass Pollution ja etenkin Rise Without Chains ovat parantaneet ensikuunteluista ja niitä olenkin eniten saanut toistoilla tarttumaan mieleen. Mutta eihän sen näin pitäisi olla, suosikkibändin kanssa? Onhan tuo silti, samasta syystä oikein mielellään kuunneltavaa materiaalia ja aivan hyvä levy; odotin vain enemmän.
Ihmetyttää, jos kerran valinnanvaraa olisi haastisten perusteella ollut runsaasti ja ainakin Derisin "mahtiballadi", jopa Weikin mukaan, jäi odottamaan tulevaa. Millainen albumi se olisi sitten voinut ollakaan
