Mitäs on eilen ollut/tänään DT:lla setissä, yllätyksiä tai muuta?
Hugin rockthreadissa wrote:"Teräsbetoni on selkeästi koulinut J. Aholasta oikean laulajan."
Nimittäin vaikka kehitys on kehittyy ja laulaja ei koskaan valmis jne, omiin vaatimattomiin korviini jo Dreamtalessa laulusuoritukset olivat aikoinaan sitä luokkaa, että harva tällä pallolla siihen pystyy, oli kyse tekniikasta tai tulkinnasta.
Toi mieleen nostaa kenties ketjun alkusivuilla viimeksi sivuttua Differenceä hieman esille, pitkästä aikaa.
Ihan ensi alkuun tuotanto: varmaankin parasta mitä bändillä on uusimman Epsilonin ohella ollut. Hyvä suoritus siis, kun 3 studiossa äänittäminen ei mennyt muistaakseni tuolloin ihan suunnitelmien mukaan, ainakaan Tolkin ja Goldenworksin huomassa...
Toisen kolmikon, kitaristien, suhteen onkin mietityttänyt, kuullaanko halki levyn kaikkien soittoa? Kun bändikuvissa Keräsen aisaparina esiintyvä, mm. Crystalicissa myöhemmin vaikuttanutta Mikko Mattilaa kreditoidaan taustalaulajan kanssa hieman vars. bändistä erillään. Kun taas levyä edeltäneellä
Wellon-sinkulla ei päinvastoin mainita Esa Orjatsaloa ollenkaan. Molemmat hrat kun foorumilla vaikuttavat, niin voinevat ehkä vastata tähän tuikitärkeään, 7-8 v. vanhaan Differencen soitto- ja osallistumisasiaan?
Ahola ja basisti-Ristolainen ovat myös ilmeisesti soitelleet joitakin kitaroita (omille biiseilleen?) sisään, niin johan noita on riittänyt
Sisältöön ja asiaan; silloin '05 alkuvuodesta Difference oli kahdesta ensimmäisestä levystä kovasti pitäneelle meikäläiselle ensi alkuun pettymys, jonka syyt voi helposti johtaa tähän epätasaiseen biisimateriaaliin. 11 kappaleesta jos perisuomalais-pessimistisesti luettelee huonot ensin, niin on sanottava että Aholan oma kaksikko Fly & Sail Away eivät sopineet Dreamtalen pirtaan ollenkaan. Olisivat saaneet jäädä tuolloisille soolodemoilleen... mutta vaikka olisi kuinka (lavalta kuultuna) "fanien biisi", niin Edguyn väsyimmät saksahuumorin hetket mieleentuova Secret Door ei myös ole koskaan minulle toiminut, samaten We Are One on vain liian geneerinen ja autopilotilla läpivedetty hölkkä. Loppupäässä tämä kaksikko vain korostaa em. Aholan kaksikon perässä ollessaan albumin puolivälissä alkanutta pahaa notkahdusta.
No, siinä meni 4 biisiä roskiin. Samasta loppupäästä jos jatketaan takaisin päin, niin päätösraita Green Fields on niin hyvä, etten panisi pahakseni vaikka livesettiin elvytettäisiin joskus (sopisi varmasti hienosti Seppäsen äänelle!), vaikka hituri onkin. Hemmetin jylhä rakenne ja ennenkaikkea samanmoinen kertsi, mutta lopun 'monipuolisuutta tuova yksinkertaisuus' (käsitehirviö?)
"twilight of tomorrow, finally I can sleep..." -kohdassa on pelottavan toimivaa.
Sieltä jos noustaan taas ylemmäksi, niin World's Childin jos minkä tulisi päästä (1. kertaa?) setteihin! Niin tyypillisen hieno powermetal-helmi Rami Keräseltä, kuin voi "mahtavan melodiatajun" (Mape
Phoenix-arviossa) miehellä vain olla. Fanienkin keskuudessa aliarvostettu, mutta miksi ihmeessä?
Huipuista, sekä myös alussa Aholasta ko. aiheen kera puheenollen, seuraava kolmikko New Life - Mirror - Lucid Times on omasta mielestäni parasta jälkeä, mitä Jarkko on MISSÄÄN laulanut. Ensinmainitussa kun Ahola käyttää kerrankin tyylikkäästi (levyn parhain yksittäinen hetki:
"together we are free!") korkeampia sävyjä ja rääkäisyjä, eikä vedä niitä nolosti yli (esimerkkejä riittää liikaakin, eikä pelkästään TB:in tuotannossa..) -Vielä kun valmiiksi mahtavassa biisissä on talkboxia, niin sehän ei heikennä mitään kappaletta koskaan
Mirror on toisena minilistallani, aivan suvereenin äänenkäytön vuoksi, voi vain ihailla miten helposti moiset venytykset lähtevätkään ja balladikin on todella hyvä. Lucid Times taas on levyn paras, sekä yksi bändin parhaista ylipäätään, joka on onneksi viime vuosina päässyt Seppäsen hienona aikana settiinkin asti, vihdoin. Uskomaton tunnelma ylipäätään ja kertsin
"battered routine" jää monesti kaikumaan korviin työmatkoilla kuunnellessa...
Alun vahvan kaksikon, Wings Of Icarosin & Lost Soulsin ollessa arkkityyppisempää -mutta silti hyvää- poweria, leimautuvat ne kuitenkin selkeästi Differencen paremman 2/3:n puolelle. Ja samalla nostavat tätä ailahtelevantasoista kokonaisuutta sellaisen ihan hyvän 7+ (Impen asteikolla) tai jopa
puolikkaan -ihan kuten Turkka on tuolloin arvioinutkin, tasolle.
-parempi syy mennä paikalle kuin Jörgin jäähyväiset.
Juuri mietin, että pitää jättää keikka väliin, mutta nyt on ihan pakko yrittää järjestää kyyti, Dreamtalea ei sovi missata.
ihan loistavaa, mielellään rientää ovelle pulittamaan tiketin, kunhan lento on vain ajoissa täällä kotosalla messuviikon päätteeksi!
FM on myös hyvä nähdä taas uuden levyn myötä, toissa SOA-NKM:ssä viimeksi.
. Haluttais lähtee 666.