Tuska 2015 Lauantai

[Sabaton+maastohousut]

No kolme viimeisintä levyäkin on eri asia kuin se sun alkuperäinen väite, että Clayman on vika metallilevy. Mutta ei nyt oo tarpeellista jatkaa tätä vääntöä sen pidempään, sanonpahan vaan, että jos blogitekstissä heitetään noin radikaali mielipide ilman perusteluja ja sitten vielä se indie rock -juttu perään vielä samassa kappaleessa, niin ainakin omissa silmissä menee uskottavuus kaikkeen muuhunkin tekstissä kirjoitettuun. Jos kirjoittajalla on hyvin erikoisia mielipiteitä, niin mikäs siinä, mutta kyllä ne on sitten paras perustella tai ainakin selvästi esittää nimenomaan omina mielipiteinä eikä faktoina. Keskitieltä poikkeavat mielipiteet hyvin perusteltuina ovat tietenkin blogistille/toimittajalle vain vahvuus.

[Ice]

Ainahan jokainen blogi, arvio tai muu kirjoitus on vain yhden kirjoittajan mielipide, ellei siinä ole mainittu erikseen, että se on jonkun toisen kirjoutuksesta otettu lainaus tai yleinen konsensus. Kahdeksan vuotta levyarvoita Miasmaan kirjoittaneenakin törmäsin kaltaisiisi lukijoihin muutaman kerran, kun oma suosikkilevy oli haukuttu, eikä mennyt millään kaaleen, että kun siellä perässä on kirjoittajan nimi, niin se on vain sen henkilön mielipide. Mikään mielipideteksti ei voi kyllä johtaa lukijaa harhaan, kunhan vain lukijakin ottaa huomioon sen, että se on mielipidekirjoitus, ei faktojen ammentamisluukku, jotka jokainen löytää netistä ilman vaivaakin. Oma heittoni perustuu siis edelleen siihen, että jossain RtR aikaisessa haastatelussa Friden totesi kyllästyneensä metalliin ja Flamesin siirtyvän siitä mielellään erilleen. Mutta kai tämä perinteinen genrevääntö voidaan lopettaa tähän, ja sinulle Flames saa edustaa metallia tästä ikuisuuteen, minulle se ei sitä edusta ellei tyyli taas siihen suuntaan tulevilla julkaisuille muutu.

[Furcifer]

eikä mennyt millään kaaleen

Kui sie ny ilma keklua yritiiit?

[Sabaton+maastohousut]

Kahdeksan vuotta levyarvoita Miasmaan kirjoittaneenakin törmäsin kaltaisiisi lukijoihin muutaman kerran, kun oma suosikkilevy oli haukuttu, eikä mennyt millään kaaleen, että kun siellä perässä on kirjoittajan nimi, niin se on vain sen henkilön mielipide.

Tuttu ilmiö, mutta itse en missään tapauksessa ole tuon kaltainen lukija. (Siksi en levyarvioista nykyään pahemmin välitäkään, kun yksittäisen ihmisen 200 merkkiin tiivistetty mielipide jostain levystä ei minusta yleensä ole kovin mielenkiintoista luettavaa. Onneksi esim. Rumbassa tunnutaan olevan tästä kanssani samaa mieltä ja lehdessä on nykyään muutama pidempi arvostelu, ei suurta määrää tyhjänpäiväisiä pikkuarvosteluja, ts. laatua määrän sijaan. Harmi, että Nuorgam kuoli - nykyään suomenkieliset kiinnostavat levyarvostelut ovat kovin harvassa.)

Luokittelut genreihin ovat ihan eri asia kuin mielipide levyn tasosta. Kyllä mä pitäisin sitä harhaanjohtavana, jos jossain Tuska-arviossa vaikka puhuttaisiin Atomirotasta metallibändinä. Ja mulle on ihan sama soittaako In Flames nyt ja tulevaisuudessa metallia vai ei.

[Estranged]

Bloodbath avasi kohmeloisen lauantain. Holmesin mikki oli tosiaan alussa parin minuutin pimeänä ja kun herra ääneen pääsi, niin ei oikein vakuuttanut. Ukon preesenssistä huokuu aina läpi sellainen EVVK olla täällä ja yhdessä spiikissä myös mainitsi potevansa krapulaa. Åkerfelt on paljon parempi.

Bombuksesta kuulin ensimmäistä kertaa vasta Tuska-buukkauksen yhteydessä ja olihan siinä ihan lupaavia aineksia, mutta vielä kohmelon vaivaavalle päänupille esiintymisajankohta oli turhan varhainen.

De Obvliscaris saa kunnian Tuska-historian hankalimpana bändinimenä, mutta musa kyllä toimii. Tästäkään yhtyeestä en ollut kuullut mitään ennen Tuska-buukkausta, mutta ihan mainiolta vaikutti myös live-tilanteessa.

Pidän Einherjerin uudesta levystä, ja bändi veti ihan hyvän setin, mutta basistin puute jäi vaivaamaan. Kyllä siellä basso jytisi, mutta taustanauhaltako se vaan tuli?

Loudness oli ihan jees. Bändillä oli heti Liisan jälkeen pisin discografia, joten olisi sitä matskua varmaan piisannut pidempään kuin tuohon kolmen vartin settiin, mutta tämä on taas tätä festarilogiikkaa.

Köyhän miehen Notkea Rotta aka. Taustanauharotta veti näköjään puolet setistä Notkeaa Rottaa, eli sen paremman puolen. Se helistin/taustalaulajatyyppi oli täysin turha ja kitaristikin oltaisiin voitu korvata taustanauhoilla, kun kerran sille tielle lähdettiin.

Amorphis play Amorphis - Tales From The Thousand Lakes oli semihyvä. Nyky-Amorphis kiinnostaa kuin kilo paskaa, mutta spesiaalisetti kyllä kelpasi. Olisin vaan kaivannut levyn alkuperäisia laulajia, ja Koskinenkin olisi voinut spiikata bändin lavalle: "Kuinka moni teistä muistaa albumin nimeltään
Tales From The Thousand Lakes?"

Abbath oli kova, päivän paras. Ukko on varmasti jatkossakin tervetullut näihin kemuihin, eihän se ole Suomen maaperällä missään muualla esiintynytkään.

Vikana oli vielä se svedulainen metalcorepumppu. 90-luvun matsku on vielä ihan mukiinmenevää, mutta nykyään niin kuulematta paskaa, että lampsin vaan himaan.

[Faustus]

Nihkeän perjantain jälkeen saatiinkin sitten musiikillisesti hieno lauantai. William K:ssa Hoegaardenia ja sormiruokaa naamaan, ja sitten alueelle.

Bombusta kuunneltiin vain taustalla, koska se oli kaikille tuntematon, mutta kuulostikin yllättävän hyvältä. Pitänee tutustua tarkemmin.

Melkein joka Tuska on löytynyt bändi, johon on tullut tutustuttua vain vähän ennen Tuskaa. Nyt kävi myös niin, nimittäin Ne Obliviscaris oli itselle ihan outo, kunnes aloin n. kuukautta ennen Tuskaa kuuntelemaan sitä. Ja se upposikin kovaa, ja kolisi vielä kovempaa mitä enemmän sitä kuunteli. Siitä tulikin sitten tämän vuoden odotetuin keikka, ja voin sanoa että olisi vituttanut todella kovaa, jos olisin tullut kuuntelemaan tätä pystymetsästä.

Kiteytettynä helposti yksi parhaita keikkoja mitä olen ikinä nähnyt. Käsittämättömän hienot melodiakuviot toimivat myös livenä erinomaisesti, eikä voi tajuta kuinka tarkasti soitto sujui myös livenä joka osa-alueella. Tyyliä löytyi ääripäästä ääripäähän, seesteisistä post rock -kohtauksista väkivaltaisiin purkauksiin. Kaksi laulajaa toimii bändissä hyvin, hieman hyvä-ja-paha-poliisi -tyyliin. Charles on erittäin karismaattinen esiintyjä ja viulun kanssa kuin Paganini, sen verran hienoa oli soitto. Xenoyr angstaili kuin Pasi Koskinen Amorphiksen keikoilla konsanaan. Paremman keikasta olisi tehnyt ainoastaan pidempi soittoaika. Parhaista parhaat hetket löytyivät Painters of the Tempestin ja Of Petrichor Weaves Black Noisen aikoina. Huhujen mukaan bändi olisi tulossa klubikeikoille Suomeen, joten pidetään silmätkin ristissä sitä toivoen. Paras keikka Tuskassa ikinä.

Tällaisen tykityksen jälkeen olikin sitten pää jäässä ja aikaa kului nurmialueella bisseä hörppien kunnes Amorphis aloitti settinsä. Bändi on nähty jo parisenkymmentä kertaa, mutta se on takuuvarmasti hyvä esiintyjä. Nyt olikin erityistä herkkua tarjolla, kun koko Tales soitettiin alusta loppuun levylle uskollisesti. Erinomainen keikka tämäkin, vaikkakin se häiritsi hieman, että Joutsen tuntui panevan mikkiä joka biisin aikana. Puutteessa? Tuskan toiseksi paras keikka.

Illan kolmas katsottava bändi oli In Flames. Soitti sujui, hyviä biisejä. Yleisökin tykkäsi. Hyvä lopetus erinomaiselle päivälle.

Lauantaina teemana oli siis laatu, ei määrä. Toimi todella mainiosti.