Blind Guardian

[Ransu]

Olenko ainut kelle nuo lyriikat oli aivan valtava pettymys? Ei ne nyt biisejä huononna, mutta... Jotenkin kämänen toi tarina ehkä. Edellisiltä levyiltä oli mukava bongailla tuttuihin kirjoihin, leffoihin, myytteihin yms. perustuvia biisejä.

Jokusen kerran olen kerennyt levyä pyörittämään ja kuten jo monesti todettu, niin selkeästi kasvaa kuuntelukertojen myötä. Vaikea vaan tehokuunteluttaa kun tulee niin helposti jo yhden kuuntelun jälkeen ähky täyteen ahdetuista biiseistä, orkestraatioista, paisutteluista sun muusta. Singlebiisi on edelleen aika keskinkertainen, At the Edge of Timesta ja Ashes of Eternitystä ei ole vieläkään saanut minkäänlaista otetta ja Miracle Machine vain on käppänen, melkeinpä surkea esitys... Ninth Wave, Prophecies, Distant Memories ja Sacred Mind ovat tämän hetkiset suosikit, mutta ne kyllä vaihtelee oikeastaan jokaisella kerralla kun levyn pyöräyttää läpi!

[Sabbathman]

Kierros etenee jo Demons & Wizards -levyllä (otin molemmat levyt mukaan Blind Guardian -teemaan ilman muuta!) ja EMP laitteli pakettini postiin (Stargazeryn uuden tähtilaivan viivästymisen takia vasta) tänään...uutta levyä saapuvaksi odottaen kysyn, onko jossain tätä hienompi Hansin laulama balladi?

[youtube]HGMx0YkeTFQ[/youtube]

[Jussi]

Olenko ainut kelle nuo lyriikat oli aivan valtava pettymys? Ei ne nyt biisejä huononna, mutta... Jotenkin kämänen toi tarina ehkä.

Ehkä? Yhtä hirveää dadaa sisältävä teema/tarina on nähty viimeksi Freedom Callin Stairway To Fairylandin vihossa, johon ei myöskään jaksanut saati kannattanut kiinnittää mitään huomiota.

Mutta koko levyhän on valtava pettymys. Grower? In my pants!

[Davy Jones]

Varma merkki onnistuneesta BG-levystä: viiden pennin dreamtalen HC-fanit eivät tykkää.

[Mr Rami]

En tiedä onko sattumaa, mutta mielestäni sekä Hansin että Helloweenissa Andi Derisin vokaalit ovat parantuneet noin tuplasti paremmiksi Bauerfeindin astuttua remmiin. Että voi se jotain osatakin.

Hansi muistaakseni höpisi jossain haastattelussa (saattoi olla IftOs - NiME aikoihin), että laulutunneilla on alettu käymään. Ilmeisesti huoli äänen kestävyydestä oli herännyt. Onneksi se heräsi jo siinä vaiheessa kun ääni edelleen oli kovassa terässä, niin karjunta sujuu nykyään jopa paremmin kuin nuorempana.

Uutta levyä en ole vielä hommannut (ehkä sen kuitenkin ennen kevättä voisi toimertua hankkimaan), mutta olen kuitenkin taas kaivanut BG:n levyjä kuunteluun naftaliinista. Lähinnä A Twist in the Myth ja At the Edge of Time ovat olleet kuuntelussa, molemmat kun ovat jääneet hiukan vieraiksi. Ei mahda mitään, mutta Nightfall oli viimeinen BG-levy, joka on täysillä iskenyt ja sekään ei iskenyt niin kovaa kuin muutama edeltävä. Tosin nyt kun olen näitä uudempia kuunnellut hiukan tarkemmin, niin kyllähän nämä ihan kelpo levyjä ovat, jopa AtEoT, jonka muistin olevan kaameaa jätettä. Ehkä johtuu siitä, olen kuunnellut noita eri kuulokkeilla kuin aiemmin, ja kenties joillakin (halpis) laitteilla biisien erottaminen sen kaiken kakofonian alta on vaikeampaa.

[Marcus Aurelius]

Eihän BG yleisellä mittapuulla huonoja levyjä oo pukannu, mutta ATitM on kyllä neljää ekaa biisiä lukuunottamatta aika laiskaa, keskitemposta läpsyttelyä. Ylivoimasesti BG:n huonoin levy bulkkiphotaritaiteelta näyttävää kansikuvaa myöten.

[Davy Jones]

mutta ATitM on kyllä neljää ekaa biisiä lukuunottamatta aika laiskaa.

Rajaisin jopa kolmeen. Mutta toisaalta Otherland ja Turn The Page ovat bändin yksittäisten biisien hierarkiassa itselleni ihan siellä top 10:ssä. Esim. vaikka Somewhere Far Beyond on puolestaan hyvä kokonaisuus, ei sieltä nouse yksikään biisi yksittäisenä lähellekään noiden kahden tasoa.

Talesilla "Traveler In Time" ja Blindillä "Valhalla", mutta muuten sama noidenkin kanssa.

[Acemaster]

Höhö, oma top 3 Guardianin uran reilusti heikoimmalta, Twistiltä, olisi Carry the Blessed Home, Fly (!; sinkkulohkaisun jälkeen lämpesin vaikka vähän erilainen onkin) ja ylivoimaisena ykkösenä iloitteleva Turn the Page. Ikinä ymmärtänyt laahaavia This Will Never Endiä ja Otherlandia, vaikka ovatkin parempaa puoliskoa albumilta molemmat.

Beyond the Red Mirrorilta nyt lempibiisiksi päätynyt tuo The Ninth Wave. Siis mitä, mikä sitten on hyvä aloitus levylle, jos ei kuningasmelodioita ja jumalattomia kuorovalleja ja sitten Hansilta sellaista jylinää kuin "we are the nation!" ja "let there be light!" sisältävä biisi? Onko jossain power metal -sääntökirjassa joku pykälä, jonka mukaan aloitusbiisin pitää olla kipakka ralli tunnelman ylös nostamiseksi? Muuten automaattisesti paska?

TNW:n lisäksi Sacred Mind ja The Holy Grail löytävät itsensä useimmin yksittäissiivusoitosta. Paljon kehuttuja The Thronea ja Grand Paradea pitäisi varmaan kuunnella lisää; en ole niille vielä lämmennyt yhtä paljon kuin lähes koko muulle albumille.

[Jussi]

Varma merkki onnistuneesta BG-levystä: viiden pennin dreamtalen HC-fanit eivät tykkää.

Ollaanpas sitä niin sofistikoituneempia, että... Kai sulla on rillit joiden reunan alta näet, kun nokka on jo niin pystyssä

Onko jossain power metal -sääntökirjassa joku pykälä, jonka mukaan aloitusbiisin pitää olla kipakka ralli tunnelman ylös nostamiseksi? Muuten automaattisesti paska?

Ei, mutta olisi edes tarttuva, kuten edellisen Sacred World. Päätösbiiseissä nämä 2 uusinta menevät aika tasan, yhtä onttoja puhkumisia Wheel Of Time & Grand Parade.

Tuosta ex-Sacredista (hitaaseen mutta hienoon It's now or never.. -kertsiin viitaten edellä) tuli mieleen, miten bändillä oli hyvä maku valita 2012 best of:ille Memories Of a Time To Come 16 biisiä, kuitenkin näin laadukkaalta uralta. Kun nykyinen taiteellinen linjansa poikkeaa omastani jonkin verran, niin samaa makuakin Hansi ja André osoittavat erityisesti näillä, moisen lisähuomion ansaitsevilla helmillä:

04 - Somewhere Far Beyond
06 - Traveler In Time
08 - The Last Candle
12 - Bright Eyes

[Sabbathman]

Jaa mun mielestä A Twist In The Myth on widun kova, sopivan omalaatuinen teos. Mulla on siitä tuopinalusia nippu ja seinälippukin so stfu.

[Acemaster]

Ei, mutta olisi edes tarttuva, kuten edellisen Sacred World. Päätösbiiseissä nämä 2 uusinta menevät aika tasan, yhtä onttoja puhkumisia Wheel Of Time & Grand Parade. *EDIT: [ja ilmeisesti tässä nyt oli jotain muutakin lainausta, The Ninth Wavestakin ainakin puhuttiin, ja siihen viitataan seuraavassa. Mä vaan hukun näihin quote-paljouksiin]*

On se kyä jännä miten nää vaihtelee! Minusta nimittäin The Ninth Wave on levyn peräti muistettavimpia biisejä... olkoonkin, että tämän levyn vahvuudet on jossain ihan muualla kuin tarttuvuudessa ja simplistisissä kertseissä ( -> Jussi ei tykkää ; miä jo pari päivää takaperin itsekseni mietin että Davy Jones osui ihan nappiin tolla viiden pennin Dreamtale-fani -kommentillaan! "Mikä tahansa geneerinen peruspoweri on parempaa kuin vähänkään progehtavat, omaperäisemmät bändit", jne... Mutta makunsa kullakin kait).

Ja, tuota, Grand Paradeen siis kuten sanottu en ole ainakaan vielä päässyt ilmeisestikään niin hyvin sisälle kuin iso osa fanikuntaa on (näitä "Guardianin paras biisi ikinä!" -hehkutuksiakin on saanut intterwebbilöisestä lukea), mutta silti Wheel of Time on minusta ehkä tokaparas BG:n biisi koskaan... Vaikee arvata mikä siellä on edellä.

Jopa Wheel of Timen paljon puhuttu keikkahuonous meni ainakin minulta silloin 2011 ihan ohi, kun kylmiltä väreiltään ja pakahtumisen tunteiltaankin piti vetää se mukana ihan yhtä tarmolla kuin keikan muutkin biisit! Mutta juu.

Tuosta ex-Sacredista (hitaaseen mutta hienoon It's now or never.. -kertsiin viitaten edellä) tuli mieleen, miten bändillä oli hyvä maku valita 2012 best of:ille Memories Of a Time To Come 16 biisiä, kuitenkin näin laadukkaalta uralta. Kun nykyinen taiteellinen linjansa poikkeaa omastani jonkin verran, niin samaa makuakin Hansi ja André osoittavat erityisesti näillä, moisen lisähuomion ansaitsevilla helmillä:

04 - Somewhere Far Beyond
06 - Traveler In Time
08 - The Last Candle
12 - Bright Eyes

Mm; tästä sentään samaa mieltä, ihan lihavointia myöten! Erityinen siksikin, että on vihdoin saanut ansaitsemansa oikean lopetuksen. Talesillä (ainakin minun millä lie uusio-CD-versiolla, en jaksa tarkistaa) loppu jökkää kesken. Vaikuttaisi, että ongelma ollut jo jollain alkuperäisellä master tapella tms. Mutta Memories...:lle ovat tehneet sen ihan kunnolla uusiksi. Ja onko jutun juoni sellainen, että uusioversio vain feidaa pois ennen jökkäyskohtaa, ja siten lopetus kuulostaa tällä kertaa luonnolliselta? Joka tapauksessa toimii varsin hyvin loppukin tällä kertaa. Ja kova on ralli, yks BG:n ihan kovimmista spiidisiivuista! Erittäin kovaa kamaa kyllä koko Memories... Minulle etenkin Follow the Blind biisinäkin parantunut tämän uusion myötä. Mutta tuntuu että nämä on puhuttu jo pari sivua takaperinkin...

Jaa mun mielestä A Twist In The Myth on widun kova, sopivan omalaatuinen teos. Mulla on siitä tuopinalusia - -.

No tuopinaluseksi joutaakin mokoma - Guardianin muuhun discoon peilaten - albuminturhake!

[Davy Jones]

Onko jossain power metal -sääntökirjassa joku pykälä, jonka mukaan aloitusbiisin pitää olla kipakka ralli tunnelman ylös nostamiseksi? Muuten automaattisesti paska?

On. Tosin Ghost Division teki sen jo niin nappiin, ettei kukaan pysty enää koskaan vastaavaan. Ja ei automaattisesti paska, mutta väärässä paikassa.

Ollaanpas sitä niin sofistikoituneempia, että... Kai sulla on rillit joiden reunan alta näet, kun nokka on jo niin pystyssä

Ei olla yhtään mitään. Huvittaa vaan, kun yhtä keskivertopumppua pidetään tällä palstalla jossain jumalan asemassa vuodesta toiseen. No, ilmeisesti niitä kaveribändejä, niin ymmärtäähän sen.

BG:n kanssa kuitenkin ihan eri sarjaa, eikä se liene enää edes makuasia.

[WildFire]

^ Näin on. Hullua edes ajatella, että musiikki olisi mitenkään makuasia. Kyllä bändit on täysin faktana aseteltuna järjestykseen parhaasta huonoimpaan.

On myös täysin selvää, että Dreamtale on tällä listalla Blind Guardiania ylempänä. Ai niin, on vissiin kaveribändi, kun olen kerran vaihtanut pari sanaa Dreamtalen entisen rumpalin kanssa.

Pitäisi kai aiheeseenkin kommentoida. Eli Twist on the Myth on paras BG. Uusinkin on yllättämässä positiivisesti umpisurkean edellisen jälkeen.

[Davy Jones]

Hyvin menee fanipojilla tunteisiin näemmä.

onttoja puhkumisia -- Grand Parade.

Tämä helmi olikin mennyt ohi! Jeesus sentään, miten pihalla voi ihminen olla...

[Jussi]

^ no voi että, miten aivan pihalla ollaan ihmisenä jos ei jostakin musiikkikappaleesta tykkää Esimerkiksi nuo The Last Candle, Mirror Mirror, Another Holy War, edellisen Curse My Namen tai uusimman The Holy Grailin tapaan ovat puolestaan sellaisia mistä taas pidän BG:ltä.

Makuasiat vain saattavat olla tällaisia, joista jankkaaminen [l. koeta päästä yli] on kovin turhaa. Omalla kohdalla esimerkiksi vanhin lapsuudenkaveri sanoi heti tuoreeltaan '99 maaliskuussa GammaRayn Powerplantin ilmestyessä, itseni hehkuttaessa Armageddonia kokonaisuutena, maailman parhaine introineen ja outroineen, että "pitkä ja paska kuten [Willisin] elokuvakin!". Ja sehän on vain sama jättää omaan arvoonsa, tosin näemmä muistan edelleen 15 vuotta myöhemminkin tuon kommentin -mites se Peter Wagner lauloi, forgive but don't forget!

"Mikä tahansa geneerinen peruspoweri on parempaa kuin vähänkään progehtavat, omaperäisemmät bändit", jne... Mutta makunsa kullakin kait).

No ei ole. Ja aikamoinen understatement sanoa Dreamtalea (kuitenkin vain yksi bändi mistä pidän kovasti, kotimaamme parhain itelle) "geneeriseksi tusinapoweriksi"! Ite tykkään tarttuvuudesta, simplistisyyden sie voit työntää jonnekin "vaativan levyn" kanssa. Ei mulla ole mitään tarvetta kuunnella liiemmin jotakin, mikä ei maistu. Vaan kuuntelen mieluummin sellaista melodisen tarttuvaa ja nopeaa musiikkia, mistä pidän progehtava ja omaperäisempi = yleensä synonyymi tylsälle paskalle.

Edit: ai niin, Mape mainitsee uuden Orden Oganin arviotekstissä Blind Gurdianin vain sen kolme (3) kertaa, mitä virallisen sydämistyjäraadin edustajat Davy Jones ja Acemaster ovat mieltä niiden kontekstista?

[Sabbathman]

2 juttua:

1. näistä makuasioista on vitun turha kiistellä ja vielä vitun tyhmempää on parjata mielipiteensä ilmaisijaa.

2. jos kerran jaksaa kirjoittaa näitä vitun typeriä albumikirjaimia AtEoT, TftTW, IftOS ja ANaalitOtuuTTakaiKILLe niin eikö olisi järkevämpää kirjoittaa vaikka tyyliin Battalions... ja Follow... ja Tales... ja Somewhere... ja Imaginations...?

[ts]

Orden Ogan on parasta ysäri Blind Guardiania tällä vuosituhannella!

[Davy Jones]

Makuasiat vain saattavat olla tällaisia, joista jankkaaminen [l. koeta päästä yli] on kovin turhaa.

Toki näin. Kannattaa ehkä kuitenkin sitten vaikka perustella, että "en tykkää", eikä väittää ontoiksi biisejä, jotka eivät sellaista ole.

Ja aikamoinen understatement sanoa Dreamtalea (kuitenkin vain yksi bändi mistä pidän kovasti, kotimaamme parhain itelle) "geneeriseksi tusinapoweriksi"!

Ei ole. Juuri tätä tarkoitin aiemmin. Ei tuo ole breikannut edes kotimaassa, saati ulkomailla, eikä Dreamtalella ole oikein mitään koukkua, joka sen massasta erottaisi; geneerisiä biisejä geneerisillä lyriikoilla. Ihan kiva -tason bändi. Laulajaruletti taitaa olla "se oma juttunsa".

Edit: ai niin, Mape mainitsee uuden Orden Oganin arviotekstissä Blind Gurdianin vain sen kolme (3) kertaa, mitä virallisen sydämistyjäraadin edustajat Davy Jones ja Acemaster ovat mieltä niiden kontekstista?

Mapelta kyllä kummallista lyttäämistä kieltämättä tuossa. "Tämä ei kuitenkaan himmennä sitä faktaa, että Orden Ogan täyttää moitteetta aukon, jonka Blind Guardian jätti lakatessaan olemasta hyvä." -> Perusteetonta lätinää. Ihmeellinen hutilaukaus hyvältä arvostelijalta tuo.

[Mr Rami]

Meikäläinen on kuunnellut aktiivisesti powermetalia pyöreästi 25 vuotta ja tällä kokemuksella kyllä se Dreamtale siellä kärkikahinoissa on Blind Guardianin, Wuthering Heightsin, Helloweenin, Freedom Callin ja vastaavien kanssa. Dreamtalen ilmaisu on kenties suoraviivaisempaa kuin joillakin muilla, mutta se ei ollenkaan heikennä musiikin laatua. Toisin sanoen minusta on väärin sanoa jotain huonoksi pelkästään sen vuoksi, että kappalerakenteet eivät muistuta harakanpesää ja raitoja on vähemmän kuin Cheekillä faneja.

Että näin. Jatkan Primordialin kuuntelua.

PS. Blind Guardianin parhaat biisit ovat: Majesty, Banish from Sanctuary, The Last Candle, The Hobbit, I'm Alive ja Mirror Mirror.

[Acemaster]

Ei kait tässä muuta ongelmaa, kuin että "tarttuvuus" olisi sitten jokin synonyymi hyvyydelle. Minulle semmoinen perinteinen tarttuva power on alkanut merkitä yhä enemmän ja enemmän ennalta-arvattavuutta ja kyllästymistä. Hyvä kuulla pumppuja, jotka menevät eri suuntiin. Näitä vain hirveän harvassa, ja ilmeisesti kyseessä vain jokin levy-yhtiötrendi että "pitää tehdä just tiettyä kamaa". Kyllä se minulle musiikissa on se itseltään kuulostaminen pääasia, ei minkään tietyn kaavan mukaan tekeminen.

Totta, mielipidekysymyksiä. Minen aio sen enempää niistä riidellä. Tiedä nyt sitten, mikä "peruspowerin" laittamisessa "omaperäisen/progen" yläpuolelle oli niin suututtavaa, kun kerran myöhemmin toteat kumminkin, Jussi, että omaperäisyys ja proge ovat yleensä synonyymejä tylsyydelle. Kummiskin, joo, on Dt nyt vähintäänkin keskikastin yläpuolella kaikesta huolimatta, niin että myönnän turhaan provonneeni. Ihan älyttömän vakavasti tuollaisia järjettömiä heittoja ei kannata ottaa... vaikka, voisin kyllä ehkä hillitäkin niitä sitten itsekin.

Hyvä tuo uusi Orden Ogan. Bändi ei ole kuitenkaan niin tuttu, että lähtisin Guardian-viittauksia kommentoimaan. Uusimmalla nyt tuntuu olevan aika vähän tekemistä BG:n uusimman kanssa. Kaksi eri tyylistä, hyvää, melodista levyä.

[Ice]

Kyllä tämä uusin on mainio levy, joka kasvanut joka kuuntelulla paremmaksi, kun pääsee pikkuhiljaa kiinni kaikkiin laulustemmoihin ja tottuu noihin klassisiin orkesterointeihin jotka tulevat pinnalle välillä ihan puskista kunnon volalla. The Ninth Wave otti aikansa, mutta juuri kun levy tuossa soi, niin onhan se hyvä ja erilainen aloitus levylle, ollen kuitenkin sitä levyn vaisumpaa osastoa yhdessä vitun ärsyttvän kertsin omaavan Sacred Mindin kanssa, jota en kyllä jaksa enää kuunnella. Tuo levyn lopun slovari vielä tipahtaa tähän vaisumpaan antiin, mutta muuten levy on enemmän tai vähemmän kiitettävää menoa, joista kirkkaimpina timantteina erottuu At the Edge of Time ja The Throne. No itse olenkin tämän uudemman ja monipuolisemman Guardianin faneja, vaikka vanhat klassikot ovatkin erinomaisia levyjä, on A Twist in... ja At The Edge of Time itselleni ne parhaat levyt. Distant Memories pitäisi kyllä olla joka painoksella mukana, koska on myös yksi levyn parhaita raitoja, joten onneksi komea punakantinen digibook lähti Jäänsärkijästä mukaan. Ymmärrän hyvin miksi osalla perinteisen ja heti kerralla iskevän power metallin faneille tekele on pettymys, mutta itse pidän todellakin tästä eeppisemmästä ja monitahoisesta tyylistä, jota nyky -Guardian edustaa.

EDIT: Niin piti vielä lisääväni, että levyn soundit ovat kyllä välillä tosi epäbalanssissa ja muutenkin levy soi "hiljaa" muihin nykylevyihin verrattuna, eli kun uuden The Crownin nyt esim. pisti soimaan, sai volaa laskea useamman pykälän. Epäbalanssia tuo ainakin nuo kohdat, jossa orkesteri paukkaa pintaan ja kitarat katovat hetkeksi lähes täysin, eli kai nuo orkesteroinnit on nauhoitettu niin eri lailla ja eri volyymilla, ettei niiden miksaus musiikin "sisään" ole onnistunut, no ainakaan parhaimmalla tavalla. Ja tietty nykymallin mukaan levyn soundi on todella tukossa, mutta kyllä korva näihin on jo tottunut.

[clairvoyant]

Ei aukea vieläkään kuin pari ekaa biisiä! Vähän huonolta näyttäis. Vai kuinka monesti se oikein pitää kuunnella?

[Jussi]

Vai kuinka monesti se oikein pitää kuunnella?

Hyväksi

Tuossa töihin autoillessa tänään kuuntelin The Ninth Wavea, niin eihän sekään sinällään ole mitenkään erityisen "monitahoinen", tai ainakin kertsin puolesta on hyvinkin yksinkertainen. Siitä (tylsästä*) veisuumeiningistä tulee vain jokin Night At The Operan vastaava ei-niin-hyvä kohta mieleen.. kuka keksii minua paremmin, mikä tarkalleen?


*kts. BG:n ei-tylsiä vastaavia kuorohetkiä vaikkapa Noldorista tai Nightfallista!

[Ransu]

Tuossa töihin autoillessa tänään kuuntelin The Ninth Wavea, niin eihän sekään sinällään ole mitenkään erityisen "monitahoinen", tai ainakin kertsin puolesta on hyvinkin yksinkertainen. Siitä (tylsästä*) veisuumeiningistä tulee vain jokin Night At The Operan vastaava ei-niin-hyvä kohta mieleen.. kuka keksii minua paremmin, mikä tarkalleen?

Wait for an Answerin kertsi?

Ei ole hirveästi jaksanut pyöritellä levyä sitten ilmestymisensä, ehkä se kertoo sitten jotain laadusta... Mutta pitäis varmaankin vielä jokusen kerran jaksaa ja ihan kunnolla ajatuksen kanssa! Tuntuu jotenkin pahalta mollata tätä bändin selkeästi huonoimmaksi levyksi Twist in the Mythin kanssa. Tarttuvuus tästä omastakin mielestäni puuttuu ja se oikeastaan onkin isoin ongelma. Orkesterihommiakin on ehkä omaan makuun vähän turhan paljon. Mutta joo, pitää aktiivisesti pyöritellä, A Night at the Operaa pidin pitkään paria biisiä lukuunottamatta ihan paskana, mutta nykyään kaikki biisit toimii ja itse levy on ehkä kolmen neljän parhaan BG-levyn joukossa.

[-Untamo-]

Bonari Distant Memories levyn kovin biisi!