Power metal

[heraklos]

Bloodbound-haastis viime kesältä on tässä:

[youtube]tHsDPP4fzhc[/youtube]

[clairvoyant]

Täähän nyt on sitä poweria niin pistetään tämänkin ketjun lukijoiden iloksi:

[youtube]6tedk7RPm18[/youtube]

[Jonius]

Tuli törmättyä australialaiseen Divine Ascensioniin tuubissa ja ainakin tämä Stronger on ihan tajuttoman hyvä biisi. Naislaululla varustettua power/progea.

[youtube]M7_frbp6bi8[/youtube]

Machine

[youtube]yWqHmZFLQ3U[/youtube]

[heraklos]

Vielä kerta kiellon päälle Bloodbound-informaatiota: uusin levy Stormbound löytyy nyt Spotifystä.

[Davy Jones]

Jaajaa, että kymmenen miinus tälle. Uusi Bloodbound vetelee viimeisiään tässä ruuanlaiton taustalla, mutta ei tämä nyt ole tajuntaa kyllä räjäyttänyt. Keskimääräistä parempaa liukuhihnapoweria korneilla lyriikoilla = 10-?

Nightmares from the Graven lapsikuorossa ei mene kylmät väreet, vaan ko. kuoro on erittäin korni ja päälleliimattu.

"Tylsähkö nimibiisi" oli sen sijaan erittäin kelpo poljentoa ja levyn ylivoimaisesti paras veto, vaikka kertsi onkin pöllitty Sabatonin Light in the Blackista.

Mä antaisin 7- enkä menisi keikalle.

[heraklos]

^ No, harmi ettei iskenyt. Minulle iski kovemmin kuin mikään muu power-levy aikoihin. Ja kuunteluita on takana aika monta. Sanotaanko nyt vielä, ettei se levy ihan heti iskenyt. Tylsän minusta tuosta nimibiisistä tekee keskitempoisuus ja se, ettei biisissä oikein tapahdu mitään, vaan oikeastaan junnaa paikallaan. Sellaista matskua on sitten minusta maailma pullollaan. Ja ihmetellä täytyy, ellei power-fani pidä esim. Iron Throne -biisistä. No, tällaista tämä välillä on.

[Palantyre]

Kuuntelin tuon Iron Throne-biisin arvostelun yhteydestä. En tiiä johtuiko vaan Youtubesta, mutta ihan omituisen sotkuinen ja tukkoinen soundi. Eikä biisissäkään kyllä vaikuta mitään tapahtuvan, aika tylsää tukutukua ja rallatusta.

6/10, Ei jatkoon.

[Hese]

Ei tämä uusi Bloodbound mikään 10- levy ole mutta parasta sitten debyytin kuitenkin ja sekin on paljon se.

[Ice]

Joo, ei mullekaan uusin Bloodbound ole mikään kympin levy ja tulevan klassikon arvoinen. Aika hölleä arvosteluasteikko, jos yksi huono biisi aiheuttaa vain miinuksen, pari kovaa biisiä kuran keskelläkin riittäisi tuolla tavalla ajateltuna 8/10 arvosanaan. Mites sitten tätä paremmat power lätyt, 15/10? No jokainen toki arvioi kuten tuntuu, mutta jäädään odottamaan Jussin definitiivistä arviota oikeasta arvosanasta, ennen oman julkistusta

No itse levystä vielä, esim. Made of Steel on kyllä niin väsynyt, ettei tribuutin tai muun leima sitä pelasta. Jokainen heavy ja poweria edes pari vuotta kuunnellut, on kuullut tuon tapaisen veisun jo 100+ kertaa ja mikä tahansa amatööripumppu tekisi vastaavan viidessä minuutissa, miksi siis laittaa levylle moista tuubaa. When the Kingdom Will Fall on toinen ison miinuksen arvoinen, varsinkin kertissä vaan lauseen tylsä toistaminen puuduttaa jo ensikuuntelulla. Muutenkin hieman liikaa keskitemposta sinfoniametallia mukana, jotta omiin korviini napsuisi kiitettävälle tasolla, mutta on levyllä hetkensä kuten lopun Seven Hells. Ei siis ostamisen arvoinen, mutta kuunneltava levy, eli aika samaa mitä Bloodbound aina.

[Sabbathman]

No jokainen toki arvioi kuten tuntuu, mutta jäädään odottamaan Jussin definitiivistä arviota oikeasta arvosanasta, ennen oman julkistusta

Päivän kuiva vitsi! Jussin definitiivinen arvio...

Jussi ei voi antaa mitään definitiivistä arviota eikä kukaan muukaan, joten nauretaan tälle vitsille pari sekuntia ennen kuin mennään eteenpäin.

[heraklos]

No itse levystä vielä, esim. Made of Steel on kyllä niin väsynyt, ettei tribuutin tai muun leima sitä pelasta. Jokainen heavy ja poweria edes pari vuotta kuunnellut, on kuullut tuon tapaisen veisun jo 100+ kertaa ja mikä tahansa amatööripumppu tekisi vastaavan viidessä minuutissa, miksi siis laittaa levylle moista tuubaa.

No, olen kuunnellut heavyä ja poweria hiukan kauemmin enkä ole viime aikoina ymmärtänyt esim. HammerFallin kehumista, mutta se on minun ongelmani se. Jokainen kuunnelkoon sitä, mitä pitää hyvänä.

Aika harvinainen on nykyaikana levy, jossa on vain yksi tylsähkö biisi ja jos niin asian itse kokee 10 raidan kohdalla 11:tä , niin mielestäni 10- puolustanee arvosanaa osuvasti. Sanotaan nyt vielä, että arvostelua tehtiin usean kymmenen kuuntelun jälkeen eli tuli nyt ainakin osittain selväksi, kestääkö levy kuuntelua.

[Jonius]

Nyt täytyy kyllä myöntää ettei Exlibris onnistu uudella Aftereal levyllään. Tyyliä on vaihdettu enemmän progressiivisempaan suuntaan ja se ei oikein toimi. Kappaleet tuntuvat sekavalta eivätkä pysy oikein kasassa. Missä tarttuvat kertosäkeet? Muutama hyvä biisi levyltä kuitenkin löytyy, kuten Suspended Animation tai Omega Point, joka on lähimpänä edellistä levyä. Mitään edellisen levyn Left Behindin tai Hellphorian kaltaisia hittejä ei levyltä kuitenkaan löydy.

Kappaleet eivät myöskään tee oikeutta laulajan erinomaiselle äänelle.

Odotin paljon tältä levyltä erinomaisen Humaginationin jälkeen. Numerona arvoisin levyn 2,5/5 arvoiseksi.

Omega Point
[youtube]DAKQWeQ6NSM[/youtube]

[Icarus]

Olympos Monsin tuhkista (toinen perustajista ja basisti), nousseen Astralionin levy julkaistu vähän aikaa sitte:

[youtube]ZSzBFnVmVIo[/youtube]
[youtube]1rjwNLWcheY[/youtube]

Lupaavasti molemmat biisit alkaa ja muutenkin hyviä kohtia löytyy mutta, kokonaisuutena jää kyllä vähän jotenkin vaisuksi.

[Davy Jones]

Ensimmäinen linkki pitäisi jättää kannen perusteella klikkaamatta, toinen biisin nimen.

Laitoin kuitenkin Computerized Loven soimaan ja tämähän on aika tymäkkää menoa! Helvetin nopeaa tykitystä. Ei ehkä omaperäisintä, mutta ainakin asenne on kohdallaan. Jonkinlaiset Dragonland-vibat tästä tulee. Positiivinen yllätys.

Olympons Monsin Conquistador on muistaakseni ihan ok levy.

edit: Tämä toinen onkin sitten väsynyttä keskitempohuttua. Tulee huono karaoke mieleen.

[Jussi]

^^ huomaa edelliseltä sivulta myöskin mainio, ensimmäinen videobiisi Astralionin levyltä.

NEW POWERWOLF ALBUM COMING IN 2015

During the past six months we have been secretly busy writing songs for the follow up album to "Preachers of the night". By now the major part of the songwriting is finished and we're right now preparing for the studio work. The recordings will begin in early January and will keep us busy until March. The release is scheduled for summer 2015.
So, what can you expect? Without revealing too much at this early stage, you can expect an album that's 100% uncomprimising POWERWOLF-stuff.
There's songs to go wild to, there's epic and atmospheric stuff - and a lot of wolfish metal madness in between - and quite a bunch of songs that will be must-plays on any future POWERWOLF liveshow for damn sure. We can't wait to get this album shaped! We'll keep you posted!

Meanwhile: Thomen Stauch + Roland Grapow + Urban Breed =

[youtube]BnO-uRsdIgg[/youtube]

SERIOUS BLACK, the new band featuring Roland Grapow (MASTERPLAN, ex-HELLOWEEN), Thomen Stauch (ex-BLIND GUARDIAN), Mario Lochert (ex-VISIONS OF ATLANTIS), Dominik Sebastian (EDENBRIDGE), Jan Vacik (ex-DREAMSCAPE) and vocalist Urban Breed (ex-TAD MOROSE), will release its debut album, "As Daylight Breaks", on January 20, 2015 via AFM Records. The group will hit the road on a European tour with HAMMERFALL in January/February 2015.

The lyric video for the SERIOUS BLACK song "I Seek No Other Life" can be seen below.

SERIOUS BLACK is different to many of the so-called "all-star" projects, because in fact, they are a real band. "As Daylight Breaks" is a real teamwork effort, a melodic metal jewel displaying conviction, amazing musicianship and outstanding songwriting.

It all started on a sunny August 23, 2013 in Spain, when Roland Grapow and Mario Lochert had a conversation backstage over a cool beverage, talking music business — you know, what musicians usually do. For quite a while, Mario had had the idea of bringing together six musical masterminds to form a band floating around his head. After a few initial concerns about igniting various conflicts when getting together in that configuration, eventually Mario was able to convince Roland of his intentions.

Back in Munich, Mario immediately contacted his friend of many years, Thomen Stauch, telling him about his idea. Thomen was sold and joined the bunch right away. After that, Jan Vacik and Dominik Sebastian were quick to agree to a collaboration, too. With that, a new band was born, consisting of five highly motivated musicians.

Initially, it turned out to be quite a task to bring these full-time musical workaholics together in one studio at the same time. However, against all odds, they got together on short notice in January 2014.

Needless to say, when they arrived at the Dreamsound Studios in Munich, none of the blokes had any idea yet where exactly their musical venture would take them.

After a long night, accompanied with numerous anecdotes from the world of music and a solid amount of beers (which, of course, were just "meant to keep the vocal cords smoothly"), the band started the songwriting phase.

The chemistry was perfect right away, as if they had been working together in this configuration for decades. The fact that they were able to collectively write songs, without any pressure and in an awesome environment, gave another motivation boost to these five maniacal musicians and the flow was there to create something outstanding. Everyone was bubbling with ideas and just seven days later, they had written eight roughly structured songs, building a foundation for a powerful and melodic power metal record.

But even the best songs are nothing if there is no great voice to carry them, right? After a few considerations as to a fitting singer for SERIOUS BLACK, the newly formed group contacted U.S.-based Swedish expat Urban Breed. After exchanging just a few emails and samples, the answer was loud and clear: "Okay, I'm in, if you really want it!" After a short wait, he submitted his first song ideas which fit in with the existing songs seamlessly.

[heraklos]

Toivon, että Powerwolf jättää tällä kertaa fillerit kokonaan pois tulevalta levyltään. Coleus Sanctus ja Sacred & Wild tasoista materiaalia kun tulisi, niin olisi hyvä juttu.

[Stårmbringer]

Jos joku nuorempi poweripoju ei Insaniaa tiiä niin ottakaa haltuun yksi hienoimmista lätyistä alalta. Toistaalta niitä on paaaaljon. Mutta naattikaa!

https://www.youtube.com/watch?v=a0mIJf-TGHM

No tämä on uuden aallon parhaimmistoa myös. Antti on loistava laulaja, mutta debyytillä on yksi genren parhaimmistoa.

https://www.youtube.com/watch?v=sLU_A7OiMrY

[Jussi]

^ perhana kun Insania ei soittanut Sauna-jatkoilla (2010 ehkä) NKM metalfesteillä parasta biisiään Life After Life mutta oli hieno keikka muutoin. Myös ekalla levyllä World Of Ice on pari hyvää, kuten Paradisia ja klassisten lyriikkojen aarreaitta Private 6-Machine!

Uutta Alpha Tigeria, kolmoslevy iDentity tulossa tammikuussa

[youtube]qrqsQQlHmSI[/youtube]

Vaikka koijarin maineessa ansaitusti onkin, Noise recordsin perustaja Karl-Ulrich Walterbachilla on vanhoilla päivilläänkin korvaa. Kun on on AT:n lisäksi sainannut mm. Pathfinderin ja Victoriusin Sonic Attack-yhtiölleen, ja ilmeisesti myynyt sen nyt SPV Steamhammerin alle.

[Jussi]

Uutta Orden Ogania, kiva nähdä bändi ensi kesänä ekaa kertaa livenäkin. Kannesta tulee mieleen A. Marschallin Afterlife Nocturnal Ritesille, which is nice. http://www.blabbermouth.net/news/orden- ... -premiere/

[youtube]vZrT_w2TAIU[/youtube]

[Jussi]

pidän itse eniten kakkoslevy Metalista. Prayer for the dyingilla on myös kovia ässäbiisejä.

No on kyllä! Se soi nyt ekana Messiah's Kissinä, mentyään 2002 ohitse kuten koko bändi myöhemmin ja vaikka tämä on varmaankin lakaistu silloin 2nd rate Ripper Priestinä, kuulostaa Mike Tirelli Blood, Sweat & Tearsissa kuin Halford priimakaudellaan. Perään Thunderball riffittelee kuin Running Wild & Night Comes Down on muuten vain ässäbiisi, pysäytyskohtaa myöten. Tänks!

[Jack the Jester]

Olympos Monsin molemmat levyt omaavana katsoin tuon ylempänä olevan Astralionin videobiisin. Onpa kyllä hassu kokoonpano, mitä tässä nyt oikein haetaan? Yrittääkö vokalisti jotenkin näyttää Lemmyltä? Kitaristi taas on kuin Galderin kaksoisolento, heppu jopa ilmeilee samalla tavalla soittaessaan. Ja rumpali on tuossa lookissa kuin kalju versio Sabatonin vokalistista..

Vielä kun tuohon lisää kappaleen luvalla sanoen kornin lyriikkapuolen (sävellyksenähän biisi on kovin geneerinen mutta selkeästi kuitenkin mietitty ja sinällään oikein hyvä) niin herääkin kysymys, että onko tämä nyt siis ihan vakava yhtye, vai tehdäänkö tässä ihan tarkoituksella jotain parodiaa? Vähän tässä nyt vain on sellaista Teräsvilla-meininkiä mukana..

[Jonius]

Useamman kerran tullut kuunneltua norjalaisen Triospheren uutta albumia The Heart Of The Matteria ja voin kyllä suositella varauksetta levyä. Laulajalla tunnistettava ja karismaattinen ääni, sekä levyllinen hyviä ja tarttuvia kappaleita.

Imperiumissakin kehuja saanut: http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=15491

[youtube]3UEbe33MJx0[/youtube]

[Judez]

^ kiitti tästä, nyt on albumi jo puolenvälin tienoilla ja toistaiseksi olen kyllä tykännyt jo ensikuuleman perusteella tästä. Sopivan melodista kamaa mun makuun (ja naissolistikin mukana!).

[Firewood]

Tuosta Astralionista vielä sen verran, että on pojat kuunnelleet ilmeisesti joskus Sonataa, vai miltä kuulostaa tämä To Isolden kosketinsoitin-intro?

https://www.youtube.com/watch?v=_5q4Xi1ZyQs

[Jussi]

^ hidastetulta joltain, ehkä Eclipticalta? Tai sitten kiippareissa on rajallinen määrä sekä valkoisia että mustia näppäimiä; tosin sitä samaahan sanoi Risto Asikainenkin Katra < Within Temptation seksikohun aikaan
Tänään muuten vasta saapui tuo Astralionin s/t, vaikka ties kuinka kauan sitten mainostin tilanneeni, etten viitsi edes tarkistaa, jumalauta!

Meanwhile, lisää Serious Blackia (Grapow, Stauch, Breed):

https://soundcloud.com/afm-records/seri ... ng-my-fate