Jussi wrote:
Jännä bändi, divari/väliinputoajatasolle jäänyt omasta mielestäni, koska eivät saaneet koskaan oikein mitään erityisen merkittävää aikaiseksi. Itse kiinnostuin silloin ysärin lopulla koska tähän Victory-johdannaiseen sitä aina törmäsi toistuvasti muiden bändien kohdalla
Itse tutustuin bändiin jo 1986, kun katselin levykaupassa Don't Get Mad - Get Even -levyä ja sen takakantta. Herman Frankhan siellä takakannessa näkyi ja kovana Accept-diggarina (Herman Frank on minulle enemmän Acceptin jäsen kuin Jörg Fischer, joka ei saanut mitään aikaan Acceptista erottuaan) ostin levyn ilman kuunteluita. Herman Frank oli tae itselläni sille, että hyvää oli lupa odottaa - aivan samoin kuin oli aikanaan laita Sinnerin Touch Of Sin -levyn kanssa.
Minusta tuo Don't Get Mad - Get Even oli silloin hyvä levy, ja on sellainen vielä tänäänkin. Tiedä sitten, onko sillä merkitystä, että bändiin tutustuin jo 80-luvulla, kun bändin musiikki oli vielä silloin ajankohtaista/tuoretta. Victoryssa on mielestäni ollut myös koko ajan hyviä laulajia. Mitään isoa breikkausta ei tosiaan tullut. Culture Killed The Native on mielestäni myös hyvä levy.
Tässäpä yksi Victoryn suosikkibiiseistäni:
[youtube]7ON1BpTaQeA[/youtube]
Ja Hungry Hearts -levyltä hieno voimaballadi
[youtube]t32iA_pNv8U[/youtube]
Laitetaanpa vielä yksi näyte. Minusta Fernando Garcia laulaa hienosti erityisesti tuon I Can't Stop Missing Youn.
[youtube]umcEn2c8cZo[/youtube]