Power metal

[Ice]

mistä löytäisi sellaista täyden kympin europoweria hyvillä kertseillä

Oisko toi Orden Ogan? Muttajuu, aika kiven alla tuntuu nykyään olevan tuo osaaminen etenkin aina niin tärkeiden kertosäkeitten suhteen.

Orden Ogan oli kyllä ihan jees tuttavuus, mutta ei jotenkaan jäänyt kuunteluun. Pitää vielä hyvänä hetkenä antaa aikaa sillekin. No yleensä tuntuu, että nämä kertsit tehdään monesti nykyään vain niin, että suuret ja massiiviset kuorot tuuttaamassa jotakin ja se riittää. Missä on ne kunnon laulumelodiat, ei se kertsinkään tarvitse olla tuplaa, triplaa tai enempää laululinjaa AINA. Ensin kunnon laulumelodia ja siitä rakentamaaan sitä eteenpäin, noin vaikka Force Majeurellekin ilmaisena vihjeenä

[Davy Jones]

Viimeinen uusi täyden kympin europower on Theocracy. Jenkki-jeesukset vetivät riman niin helvetin (no pun intended) korkealle, ettei mikään "uusi tuttavuus" tunnu enää miltään. Tai eivät edes vanhojen tuttavuuksien uudet tekeleet.

Sabaton nyt on tietysti poikkeus näistä uuden aallon bändeistä, mutta poikkeaa toki myös konseptiltaan melkoisesti perinteisestä europowerista.

Onhan tuo nyt lisäksi aivan älyttömän ironista, että 2000-luvun paras europower-uutuus tulee... Yhdysvalloista.

[Blizk]

Viimeinen uusi täyden kympin europower on Theocracy. Jenkki-jeesukset vetivät riman niin helvetin (no pun intended) korkealle, ettei mikään "uusi tuttavuus" tunnu enää miltään. Tai eivät edes vanhojen tuttavuuksien uudet tekeleet.

Ei hassumpaa mitä nyt pari biisiä kuuntelin, vaikka luulen että olisin osunut oikealle mantereelle ilman vihjettäkin. Mistä levystä kannattais aloittaa?

No yleensä tuntuu, että nämä kertsit tehdään monesti nykyään vain niin, että suuret ja massiiviset kuorot tuuttaamassa jotakin ja se riittää. Missä on ne kunnon laulumelodiat, ei se kertsinkään tarvitse olla tuplaa, triplaa tai enempää laululinjaa AINA. Ensin kunnon laulumelodia ja siitä rakentamaaan sitä eteenpäin, noin vaikka Force Majeurellekin ilmaisena vihjeenä

Ai niinku jotain tämmöistä?

[youtube]MezN5sLqEXY[/youtube]

Anthrielia hehkuttelinkin jo NP-ketjussa. Ideoita on lainailtu mm. Symphony X:ltä, mutta omaleimaisuuden antaa lopulta kotimaa.

[Hese]

Nämähän muuten lämmittelee Stratolle lauteet lauantaina Tavastialla, sopii paremmin kuin hyvin!

Power metaliako tuo lie vai jotain muuta, mutta tänään 1.11. Spotifyyn on ilmestynyt ARIONIN kappale "Seven". Se edeltää marraskuun 21. ilmestyvää New Dawn EP:tä, jolta sen lisäksi löytyvät nimikkobiisi sekä jo viimevuotisessa Uuden Musiikin Kilpailussa soinut sinfometallipamaus "Lost".

Ohessa pieni sämpylä kappaleesta "Seven":
[soundcloud]113621713[/soundcloud]

Ja se "Lost". Tai no, sinne päin. Kappalehan on alun perin kahdeksanminuuttinen, ja EP:llä neljä ja puoli.
[youtube]K3pqqbGrpfw[/youtube]

[Jussi]

Mistä levystä kannattais aloittaa?

Uusimmasta vain, vaikka Mapen ja Heinon Kalevin arvosanat ovatkin mun mielestäni menneet väärin päin. Oli vuoden parhaiden listallakin 2 vuotta sitten:

THEOCRACY: "As The World Bleeds"

USA:n melometallituotanto on nostanut talouden taantumassa melkoisesti tasoaan. Matt Smithin sooloprojektinsa ympärille kasaama porukka tiluttaa ja tulittaa todellista powerin riemujuhlaa tunnin ajan sellaisella fiiliksellä että arveluttava aihepiirikin unohtuu vilauksessa; kiitos jeesus!

Vuosi sitten tekivät musiikkivideonkin perään:
[youtube]pWc9KOTkB4A[/youtube]

Oliko kukaan turussa tai sielläpäin katsomassa nyt livenä? Miekin oikeasti harkitsin, edes ajatuksen tasolla, lähtöä Maata Näkyvissä -festareille Theocracyn vuoksi! ...kai siellä olisi nyt sivistyneessä, pienessä hutikassa saanut keikalleen mennä?

Ja joko sen ekan Theocracyn uudelleen-bändiäänitetty versio ilmestyi? Pitää ostaa kahden hienon digibookin viereen, kun runpukone-versio on vain (sopivasti) koneella.

Wisdom toki nimenäkin, mutta jostain syystä jäänyt paitsioon. Harmi, helvetin kova levy tämä Juudaansa nimittäin. Uusin ei ihan yhtä kovaksi osoittautunut.

Kuuntelepa siekin tuo Wisdomin eka, mistä mie näin vasta nyt viikonloppuna valon; älä tee samaa virhettä.

Tuli itsekin Wisdomia eilen testattua muutaman veisun verran, kun löytyi tuolta Spotifystä. Ihan ok kamaa tuntui olevan musiikillisesti ja kuorolaulukertsejä mukavasti, piti myös hieman lyriikoita katsella, että onko ihan täysin krisnubändi kuten nimistä niin levyn, bändin kuin kappaleiden osalta voisi päätellä. No eipä siellä sitä saarnausta häiritsemään saakka sentään ollut.

Ei ole mitään uskonnollista teemaa Unkarissa, jos ei tuota keskimmäisellä levyllä kantta myöten käväissyttä petturihahmo Judasta oteta lukuun, mutta siinä tapauksessa Maidenkin on (l. 1992 albumin paras biisi).

Theocracylla sitä sen sijaan ON, jos kaipaat

Tuo Ex Libriksen laulaja taas kuulostaa raspillaan pirun hyvältä, harmi kun sitä ei läydy Spotifystä

Kuuntele youtubesta, tuossa on koko Humagination. Missähän se jokin Sonata-fanipoju on itkemästä näiden linkkien perään...

Sunrisea en ole koskaan kuullut, olisikohan sitä youtubessa niin voisi testailla.

Onhan sitä. 2006 Trust Your Soul on albuminsa ja tuossa connoisseur's choice: Man In The World, All This Time, Forgotten Secrets & bonusbiisi kotimaisellaan Дух Всесвіту. Hyviä slovareita löytyy parikin, sekä noita poppimaisempi Hey!

Galderia nyt ei ainakaan viimeisimmällään 2012 tulleella levyllä juuri vakuuta, ei pääse itselle edes ok kategoriaan, kun laulaja on vaisu ja huono mongertaja.

Noh, mulla tulee ranskiksesta mieleen vain hyvällä tapaa Heavenly -siis kaikilla sen hyvillä piirteillä, ja jonka kaksi uusinta Virus & Carpe Diem ovat mulle sitä "kympin" powermetallia, ennen kahta viimeisintä Dreamtalea Epsilon ja World Changed Forever.

Ei se vokalisti aina meinaa, jos biisit ovat kunnossa. Kuten Janin ja Tuomaksen (minua enemmän, vaikka tuon Ghostsin Äxän alesta ostinkin) fanittama Instanzia kanadan Quebecistä asti näyttää alla Rommel-veijarin kanssa. Joten keskity kaikkeen muuhun hyvään ja ohuestä äänialastaan huolimatta Alexis Woodbury opettaa hyvin historiaa:
[youtube]kjE5dafHMhY[/youtube]

[mape]

Ikonen Tolkin pulkassa seuraavalla Avalonilla.

Timo Tolkki's Avalon enters studio and adds original Stratovarius keyboard player into the line up

Finnish composer/producer and guitar player Timo Tolkki will enter East Sound Studios in Helsinki, Finland on the 25th of November to start the recording for the follow up album to the highly acclaimed debut "The Land Of New Hope".

His former STRATOVARIUS bandmate Tuomo Lassila is going to join him on drums and together with the two guys, the early Stratovarius line up reunion will be rounded up by keyboard player Antti Ikonen, who played on such classic albums as "Fright Night", "Twilight Time" and "Dreamspace", who has been added to the Avalon line up of musicians and singers.


Antti Ikonen

The new Timo Tolkki's Avalon album will feature 11 tracks with a release slated during 2014 on Frontiers Records.

Timo Tolkki states: "It is incredibly refreshing to create and play new music with his old friends and that the spirit and the atmosphere has been absolutely great and positive!”

You can follow the recordings almost in real time at http://www.avalonopera.com

[Ice]

Blizkin laittama Anthriel oli ihan oiva progepower tuttavuus, josta tuli aika vahvat Adamantra ja Status Minor vibat. Kertsi oli tosiaan ihan mukavasti tehty pois siitä nykytaudista, josta mainitsin, muttei europoweria

Ei ole mitään uskonnollista teemaa Unkarissa, jos ei tuota keskimmäisellä levyllä kantta myöten käväissyttä petturihahmo Judasta oteta lukuun, mutta siinä tapauksessa Maidenkin on (l. 1992 albumin paras biisi).

Theocracylla sitä sen sijaan ON, jos kaipaat

Juu, en kaipaa sitä metalliini, lueskelin tuossa puolivälissä Judaksen kuuntelua Wander the Wordin lyriikoita ja kertsi:
Wander the world, come and go
Sometimes it feels like so long ago
Wander the world, come and go
Leaving my way to the Lord

tai säe :
Careless and easy life
I don't want to leave behind
And as I fall asleep
Pray the Lord my soul to keep

pisti tutustumaan tarkemmin, mutta olihan siellä vain sittenkin sitä perus God ja Lord huutoa, mitä nyt on kyllästymiseen asti joka toisella metallilevylläkin, joten ei haitannut. Pitää se debyyttikin laittaa sitten Jussin kehujen myötä soimaan. No pitäisi kai näihin Theocracyihin oppia suhtautumaan kuten olikohan Mapen sanat jostain arviosta, fantasialyriikoina siinä missä muutkin taruihin perustuvat jutut. No kunhan vielä toiset 15 v kulahtaa niistä pakollisista uskontotunneista ja kristinuskon päivittäisestä pakkosyötöstä, niin saattanee pystyä kuuntelemaan ilman v-käyrän nousua. Nyt on onneksi maailmassa kuitenkin niin paljon hyvää musiikkia vielä tutustumatta ja kuuntelematta, että noihin voi palata sitten kun muu toivo on mennyttä

Ei se vokalisti aina meinaa, jos biisit ovat kunnossa.

Itse en ole kuten T of Fire tai teikäläinen, jolle tuo tuntuu olevan aika yhdentekevää. Jos mikissä on vokalisti, kenen ääntä ei vaan jaksa kuunnella, niin menee kyllä bändin antikin aika lailla ohi. Kun sitten taas mahtivokalisti voi nostaa sitä keskitason musiikkiakin, mikä tosin ei pelasta Landen soolotuotantoa. Mutta kiitos linkeistä, pistetään soimaan.

[Davy Jones]

Noh, mulla tulee ranskiksesta mieleen vain hyvällä tapaa Heavenly -siis kaikilla sen hyvillä piirteillä, ja jonka kaksi uusinta Virus & Carpe Diem ovat mulle sitä "kympin" powermetallia, ennen kahta viimeisintä Dreamtalea Epsilon ja World Changed Forever.

Ei se vokalisti aina meinaa, jos biisit ovat kunnossa.

Niin, ei ilmeisesti sulle vokalisti tosiaan meinaa, jos Sotton äänelläkin vedetystä powerista saa kympin kamaa. Meille joillekin muille se on kuitenkin oleellinen osa power metallia, ja silloin näiden heavenlyjen ja galderioiden kähisijät eivät vain riitä - vaikka paketti muuten kunnossa olisikin.

edit. jos maailmaan halutaan uusi europowerin huippubändi, niin se onnistuisi kätevästi siten, että kiinnitetään joko Tommy Karevik tai Heikki Pöyhiä Heavenlyn keulille.

[Jussi]

Noh, mulla tulee ranskiksesta mieleen vain hyvällä tapaa Heavenly -siis kaikilla sen hyvillä piirteillä, ja jonka kaksi uusinta Virus & Carpe Diem ovat mulle sitä "kympin" powermetallia, ennen kahta viimeisintä Dreamtalea Epsilon ja World Changed Forever.

Ei se vokalisti aina meinaa, jos biisit ovat kunnossa.

Niin, ei ilmeisesti sulle vokalisti tosiaan meinaa, jos Sotton äänelläkin vedetystä powerista saa kympin kamaa. Meille joillekin muille se on kuitenkin oleellinen osa power metallia, ja silloin näiden heavenlyjen ja galderioiden kähisijät eivät vain riitä - vaikka paketti muuten kunnossa olisikin.

edit. jos maailmaan halutaan uusi europowerin huippubändi, niin se onnistuisi kätevästi siten, että kiinnitetään joko Tommy Karevik tai Heikki Pöyhiä Heavenlyn keulille.

Sekö Karevik joka tylsentää, jos mahdollista, Kamelotia entisestään paraikaa

Eikä nämä makuasioita tietenkään ole, vaan mie olen oikeassa. Kuinka Ben Sotto miellyttää kaikin puolin, jopa niillä kaikkein korkeimmilla maneereillaan, jotka toki huvittavat paikoin. Varsinkin kun 20-vuotiaana yrittää ääntää sinnepäin englantia, vuosituhannen vaihteen debyytillä. Tähän Mapen kuvaukseen Benin monipuolisuudesta mie voin pian 10 vuoden jälkeenkin kirjoittaa myös alle, vaikka lisäisin tuohon Viruksella paria vuotta myöhemmin parannettiin näitä mahtavia rääkäisyjä, jotka menevät minusta enemmän Kai Hansenin (alltime suosikkini kuitenkin) suuntaan kuin Priestissä vaikuttaneiden.

Heavenlyn vokalisti Ben Sotto on ehkä lahjakkain vokalisti-imitaattori ikinä. Sotton äänialan tarkka määrittely jääköön ammattilaisille, mutta sitä on paljon. Powerin ystäville asia selviää, kun kerrotaan, että äänenväriltään ja laulutavaltaan Sotto pystyy kuulostamaan erehdyttävän tarkasti jokaiselta seuraavilta: Kai Hansen, Timo Kotipelto, Michael Kiske, Andre Matos ja Ripper Owens. Jätän imitaatioiden bongaamisen "Dust to Dustin" kuulijoille itselleen, mutta varautukaa ihmettelemään kuinka lähellä Sotto em. laulajien tyylejä operoi. Sotto soljuu täysin saumattomasti äänellisestä sivupersoonasta toiseen, joten on selvää, että mies pystyisi esittämään minkä tahansa ääninäytelmän vaikka yksin. Yhtä päivänselvää on, että korkean mieslaulun inhoajien kannattaa kaihtaa Heavenlyn kuuntelua hinnalla millä hyvänsä. Kuin kiusaksi levyn lopuksi Sotto pudottaa ääntään yli puoli oktaavia ja väistää selkeästi otsaansa tähdätyn ohjuksen, jonka kyljessä lukee sanat "kopio" ja "kastraatti". Tämä Sotton "matala" ääniala saattaa olla se Sotton oma ääni, eikä sitä kuulla levyn muissa kappaleissa juuri lainkaan. Tämän äänijänneakrobatian todistamisen jälkeen olisinkin valmis kiittämään King Diamondia tähänastisista palveluista ja toivottamaan kuninkaalle auvoisaa eläkeikää, nuoremmat tulee ja kusoo kohta kintuille...

Plus Kotipellon tylsyyttä mie en itse onneksi ole ikinä Sottosta huomannut, kuunnelkaa vaikka:
[youtube]LelYBwaJKZo[/youtube]
Pöyhiä oli kyllä hyvä, varsinkin Plague-House Puppet Showlla. Sekinhän on muuten yllälainatun tapaan 2004 tuotantoa, hyvä vuosi!

[Hese]

Ai Karevik tylsentää Kamelottia, not! Nyt se orkesteri voi vetää niitäkin ralleja mihin ei enää Khan pystynyt viimeisinä aikoina. Karevik on Kamelotissa mies paikallaan!

[mape]

[youtube]yiOdkwKmh1A[/youtube]

FIERINE is a power metal band from Slovenia, inspired by the likes of Edguy, Avantasia, Nightwish, etc. The band, previously known as SkyLine was born in early 2013. Shortly after they rearranged their lineup, they decided to record their first ever album - "Rise trough the flames".
The band had already published the first single from their debut album in November 2013, a song named Fear. The album itself will be released in January 2014.

The band's lineup consists of Martin Kolman on drums, Dali Sterniša on lead guitar, Luka Osterc on rhythm guitar, Sandi Jenšterle on bass guitar, Andraž Vovk on keyboards and Klemen Kelih as their lead vocalist.

They are a highly ambitious, relaxed group of musicians, aiming to win the hearts and minds of as many fans as possible, all around the globe. They believe that they have what it takes to become a well known band, and that with work, dedication and a bit of luck anything is possible!

https://www.facebook.com/pages/Fierine/168873263261

[Davy Jones]

Karevik voi tylsentää (makuasia), mutta pyyhkii laulajana Sottolla hikiset kulkusensa keikan jälkeen (fakta).

edit. Kotipeltoon pätee sama.

[bookhouseboy]

Oliko kukaan turussa tai sielläpäin katsomassa nyt livenä? Miekin oikeasti harkitsin, edes ajatuksen tasolla, lähtöä Maata Näkyvissä -festareille Theocracyn vuoksi! ...kai siellä olisi nyt sivistyneessä, pienessä hutikassa saanut keikalleen mennä?

Tuli oltua. Harmitti niin se Kouvolan keikan väliinjäänti, joten nyt päätin lähteä. Ja vieläpä selvinpäin sinne teinien keskelle! Pitää sanoa että kyllä perkele kannatti!

Mutta ensin miinukset. Bändi vissiin keikkailee aika harvakseltaan (ainakin mitä netistä ongin tietoa) ja liekö siitä tai lavamiksauksesta johtuen että soittajilla oli paikoitellen aikamoisia ongelmia löytää yhteistä säveltä. Rumpali posottaa omaa tahtiaan ja kitaristit miettii mitä tapahtuu ja missä mennään. Onneksi kuitenkin vähemmissä määrin eikä päässyt pilaamaan kokonaisnautintoa. Myös taustalaulujen ulosanti oli erittäin heikkoa.

Onneksi plussapuolet veivät kuitenkin selkeän voiton. Liekö samaisesta keikkojen vähäisyydestä johtuvaa se että ei ole Matt Smithin ääni kärsinyt kiertueista. Oli meinaan ukko sellasessa tikissä että väittäisin kuulleeni yhden parhaista laulusuorituksista livenä koskaan. Mieletön tunne mukana ja ääni liukui puhtaasti matalalta aina sinne korkeimpiin nuotteihin. Kylmät väreet siinä meni. Settilista oli pelkkää tappoa alusta loppuun. Jos vanhan muisti pelaa oikein, kuultiin ainakin: Mountain (debyytti), On Eagles Wings, Laying the Demon to Rest, Absolution Day (Mirror of Souls), I Am, The Master Storyteller, Nailed, Hide in the Fairytale, The Gift of Music, Altar to the Unknown God, As the World Bleeds (As The World Bleeds).

Yleisö sai myös pisteet. Nuoruus näkyi siinä miten porukka jaksoi riehua. Kädet ilmassa alusta loppuun ja yleisön keskellä pyöri lähes koko keikan kestävä moshpit. Itse hengästyin jo moista katsellessa.

Pieni levymyyntipistekin alueelta löytyi ja hyvin oli paitaa myynnissä sekä levyjä, mm. debyyttiä uudelleen äänitettynä versiona. Harmi että omat rahat riittivät vain paitaan, olishan se debyytin tuokin versio hyllyyn sopinut muiden jatkoksi.

[Esanssi]

[youtube]97KICGmPzmI[/youtube]

Koko levyn arvio löytyy täältä!

Itse heräsin todellisuuteen vasta tänään, ja talsin Kallion Äxään tilaamaan uuden levyn. Taattua Frontiersia, kun levystä ei ole tarjolla kuin CD+DVD, joista jälkimmäisen levyn sisältö lienee todella todella merkittävää!

NP: Royal Hunt - Bad Blood

[Judez]

Taattua Frontiersia, kun levystä ei ole tarjolla kuin CD+DVD, joista jälkimmäisen levyn sisältö lienee todella todella merkittävää!

DVD:lla on muutamia livevideoita. Saisivat kyllä julkaista ihan kokopitkän live-DVD:n, kun ne 90-luvun julkaisut ovat kuvanlaadultaan VHS-laatua (vaikka bändi niillä taltioinneilla tulessa onkin).

Uutta levyä on tullut kuunneltua jo pari kertaa, ja suosikkibiiseiksi ovat jo nousseet Running out of Tears, One Minute Left to Live (ehkäpä levyn kovin biisi, hienoa tykitystä!), A Bullet's Tale, Hell Comes Down from Heaven sekä tämä A Life to Die For.

Eihän tämä vaikuta pärjäävän Show Me How To Livelle, mutta mielestäni tämä on silti ihan tarpeeksi kova Royal Hunt -levy.

[Hetzer]

Ai Karevik tylsentää Kamelottia, not! Nyt se orkesteri voi vetää niitäkin ralleja mihin ei enää Khan pystynyt viimeisinä aikoina. Karevik on Kamelotissa mies paikallaan!

Komppausta tälle. Tosin olisi kyllä mukava kuulla Khaniltakin vielä jotain joskus...

[mape]

Ai Karevik tylsentää Kamelottia, not! Nyt se orkesteri voi vetää niitäkin ralleja mihin ei enää Khan pystynyt viimeisinä aikoina. Karevik on Kamelotissa mies paikallaan!

Komppausta tälle. Tosin olisi kyllä mukava kuulla Khaniltakin vielä jotain joskus...

Minkä Jeesus vie, sen Jeesus valitettavasti usein myös pitää...

[Jussi]

Niin, mie pohjaan tuon keikalla käyneiden kylän miesten kommentteihin sekä youtuben antiin, Tommyn vähäisemmästä lavakarismasta Khaniin verrattuna. Olihan se ihan eri luokkaa, vaikka 2 tai 3 konserttia vertaankin nyt itse nettivideoiden perusteella.

Silvethorn on kyllä askel oikeaan suuntaan Royn 2-3 edellisestä Kamelotista, mutta toisaalta on harmittavan 101:1 laitettu svedu imitoimaan edeltäjäänsä, joka huokausta ja hönkäystä myöten. Ei ollut mitään omaa, joka heidän kohdallaan on vaikuttanut myös omaan suhtautumiseeni. Jännää kyllä, ei mulla Journeyn kanssa haittaa Pineda yhtään. Riemukkaampien kappaleiden syytä?

[Davy Jones]

Niin, mie pohjaan tuon keikalla käyneiden kylän miesten kommentteihin sekä youtuben antiin, Tommyn vähäisemmästä lavakarismasta Khaniin verrattuna. Olihan se ihan eri luokkaa, vaikka 2 tai 3 konserttia vertaankin nyt itse nettivideoiden perusteella.

Jaa. Luulin, että aikaisemmin kyse oli lähinnä laulutaidoista ja -äänestä. Niiden kanssa kun lavakarismalla ei tee paskanvittujakaan.

[Jussi]

Niin, mie pohjaan tuon keikalla käyneiden kylän miesten kommentteihin sekä youtuben antiin, Tommyn vähäisemmästä lavakarismasta Khaniin verrattuna. Olihan se ihan eri luokkaa, vaikka 2 tai 3 konserttia vertaankin nyt itse nettivideoiden perusteella.

Jaa. Luulin, että aikaisemmin kyse oli lähinnä laulutaidoista ja -äänestä. Niiden kanssa kun lavakarismalla ei tee paskanvittujakaan.

Lue toki noihin viitaten toinenkin kappale ja pohdi saattaisiko Kamelot-debyytin hiilipaperipettymys olla jollain tapaa johdannainen.

Seventh Wonderin levyillä on kyllä vetänyt hyvin, ei siinä mitn.

[Hetzer]

Kyllähän tuo itseäkin alkuun nyppi kuinka samantyylinen Karevik on Silverthornilla verrattuna Khaniin, levyä kun on jonkun verran jo ehtinyt pyörittämään mieleikuva on muuttunut kuitenkin positiivisempaan suuntaan. Kieltämättä levyltä henkii pieni laskelmointi ja eipä tuo bändin kataloogissa muutenkaan ole sieltä vahvimmasta päästä, toisaalta kyseessä saattaa olla myös tarkoituksellinen siirtymän helpottaminen kovimmille Khan-faneille ja toivottavasti seuraavalla levyllä kuullaan enemmän revittelyä. Kyllähän tuo Karevikin ääni sopii Kamelotille kuten Khaninkin ääni, siinä mielessä valintaa on helppo perustella. Luulen että kukaan ei kaipaa ainakaan mitään Vanderbiltin tapaista kiekujaa bändiin...

[Jussi]

^ tuossa siirtymä-asiassa olet toivottavasti oikeassa ja Youngblood antaisi seuraavaksi vähän siimaa* tuotantotyössään. Mutta Vanderbiltistä olet väärässä; tai siis itsekin pidin niitä kahta ekaa umpisilmäisimpinä europowervuosikymmeninäni paskoina. Mutta Crimson Gloryyn tutustuttuani joskus edellisen vuosikymmenenvaihteen aikaan koin valaistuksen, että nämähän ovatkin vähän sinne suuntaan. US-poweria, katsos vain! Siege Perilous on ainoa _huono_ Kamelot, tai ainakin oli ennen Poetry For The Poisonedia. Ghost Opera pysyy niukin naukin vedenpinnan yläpuolella. The Expedition -Liveltä tuttu japanibonus One Day on ainoa häävi biisi...

* kuten samaa kaivattaisiin myös settilistan kasaamisessakin, sillä vaikka

Nyt se orkesteri voi vetää niitäkin ralleja mihin ei enää Khan pystynyt viimeisinä aikoina.

-niin joo, voisi vetää, mutta ovatko vetäneet ?

[Davy Jones]

Mutta Vanderbiltistä olet väärässä; tai siis itsekin pidin niitä kahta ekaa umpisilmäisimpinä europowervuosikymmeninäni paskoina. Mutta Crimson Gloryyn tutustuttuani joskus edellisen vuosikymmenenvaihteen aikaan koin valaistuksen, että nämähän ovatkin vähän sinne suuntaan. US-poweria, katsos vain!

Miten niin "väärässä"? Ei kai europowerin ystävä ole mitenkään velvoitettu pitämään US-powerista.

Nimim. Iced Earth, Virgin Steele ja kumppanit: pitäkää tunkkinne.

[Hetzer]

Täytynee nyt vielä tarkentaa sen verran että itse olen bändiin tutustunut Fourth Legacyn ilmestyessä ja silloin tuli hankittua nuo aiemmatkin lätyt, ne kaksi ensimmäistä pölyttyivätkin sitten ensikuuntelun jälkeen aika pitkään juurikin Vanderbiltin erilaisuuden takia hyllyssä kunnes sitten eräänä päivänä tuli vaan otettua uudelleen kuunteluun. Löytyyhän sieltä hyvää settiä, ei siinä mitään. Perilous on kieltämättä aika tunkkaisen kuuloinen levy, ja osiltaan hiukan samantyyppinen siirtymälevy kuin nyt Silverthorn. Legacyllä paketti oli kasassa ja Khan oli Kamelotin SE ääni, siksi on ymmärrettävää että on ehkä haluttu joku joka on kuulijoille tutun ja turvallisen oloinen.

Mutta aika näyttää miten meno kehittyy, Black Halo on itselle se kovin albumi ja sen ylittämiseen tarvitaan melkoinen puserrus. Toivoa kuitenkin sopii, palikat onnistumiseen on kasassa.

Edit. Powerista vielä sen verran että itselle on oikeastaan sama kummalta mantereelta ponnistetaan kunhan musiikissa on muutakin kuin pelkkää tuplabasarin nakutusta, pitää olla se koukku. Ja vokalisti.

[Esanssi]

[youtube]TDh3lZas0lA[/youtube]