DGM julkaisi sitte uransa kovimman levyn, perkele! "Momentum" potkii, saatana! Siinä ja siinä kuuluuko kyseinen pumppu ihmisten mielestä tänne vaiko tuonne progeheviosastolle, mutta koska tyyli on lähellä Serenitya, niin höpistään täällä. Edellinen "Frame" nosti bändin omalla kohdalla ulos tuolta B-luokan kuopasta, jonne niin moni tuntuu joutuvan. Aiemmat levyt ovat olleet sellasta kivaa pikkunäppärää, mutta uuden solistin myötä on nyt tarkentunut oma tyyli ja munakas ote saatu peliin.
Muutaman kerran levy nyt soinut läpi ja valittamista ei sitte löydy niin mistään. Soundit potkii naamaan, mukavan koukkuista menoa sooloissa ja vokalisti Basilen ulosanti on ihan mieletöntä. Hyvin lähellä Sir Russell Allenin tyyliä, joka vetääkin dueton aloitusraidalla. Hetken tuntui että Allenin läsnäolo on vähän turha, juuri tuon samankaltaisuuden takia. Mutta hei, sehän on Allen eikä siten kyllä koskaan turha kun tarkemmin kuuntelee! Suosittelen kyllä tsekkaamaan varsinkin jos tippuu tuollainen hiukan progempi poweri, tyyliin Pagan's Mind, Serenity, Eldritch...
A Hero For The Worldista on kyllä sanottava että musiikkina ihan ok ja lupaava, mutta tuo vokalisti. Ei helvetti mitä kiekunaa! Kuuntele tuota nyt vakavalla naamalla kun kaveri vääntää kuin pistetty sika.

Eipä silti, pitää muistaa että kukaan ei ole seppä syntyessään (paitsi ehkä Kiske, joka on varmaan laulanu täydellisesti jo kersana) ja esimerkiksi Tobias Sammettin tulkinta Savage Poetrylla ei ollu kyllä yhtään tätä parempaa. Joten toiveita siinä mielessä on.