Power metal

[Spunkmeyer]

^ Itselleni tuli vinyyli eilen postissa. Pistin kuunteluversion kuunteluksi. Onhan siinä kyllä potentiaalia, mutta itselle aukesi lähinnä the Gift of Music ekalla kerralla täysin. Lisäksi petyin siihen että kunnon power-mättöä ei ole niin paljon kuin edellislevyllä.

Kyllä näissä kuitenkin semmosta fiilistä tuntuisi olevan, että keikallakin kuulee mielellään. Ei muuta kun lisäkuunteluja alle.

[MewerPotal]

YouTubessa törmäsin tällaseen perulaiseen bändiin kun Nautiluz.Ihan kelpo kamaa,mm.aika hyvä cover Black Diamondista

Sitten innostuin kovimmille power metal -diggareille tutusta Gaia Epicuksesta.Levyltä "Damnation" kuuntelin pari-kolme zipaletta ja hyvälle maistuivat.Harmi,ettei laulaja yllä lähellekään parhaimmistoa...

Huomenna Tavastialle nauttimaan oluesta ja hyvästä live-esityksestä eli tottakai: STRATOVARIUS!

[Mr Rami]

Kaivoin pitkästä aikaa laareista orastavan homekasvuston alta esiin lupaavasti kotimaisia powermetallitantereita pöllytelleen hankolaisen Olympos Monsin. Muistot bändin huikealta Turun Whisky Barin keikalta ovat edelleen tuoreessa muistissa, vaikka kieltämättä keikan loppupuolella tulikin oltua baarin nimikkojuoman pauloissa melkoisen pahasti.

Bändin debyytti Conquistador yllätti aikoinaan positiivisesti, sisältäen ehtaa hittimateriaalia vaikka taso olikin turhan vaihteleva. Ehdottomasti kuitenkin ensiluokkainen debyytti. Kakkoslevy Medievil oli sitten ilmestymisen jälkeen keskivahva pettymys. Nyt kun kuuntelen levyä uudelleen tauon jälkeen ihmettelen suuresti miten olen voinut olla sitä mieltä. Levy on tasalaatuisempi kuin debyytti ja hiukan myös geneerisempi, mihin silloin kai perustin pettymykseni. Nykyinen minä on kuitenkin sitä mieltä, että Medievil on erinomainen levy ja harmi että bändin taru sai loppunsa tämän jälkeen. Suomen powerskene menetti korkeatasoisen bändin.

[LorenzoGarbanzo]

Thy Majestie leiristäkin kuuluu lopultakin jotain uutta. Uusi levy tulossa maaliskuussa ja mukaan saatu myös kuuluisa vokalistivieras.

We are indescribably happy and honoured to announce that we invited Fabio Lione (Rhapsody of Fire, Vision Divine, Kamelot) to join us for a special appearance on our new album, and he has enthusiastically accepted our call! One of the most prominent singers in today's metal scene, Fabio will appear on the tenth track of Thy Majestie's upcoming album, called "ShiHuangDi", which will cover the life and the deeds of the legendary man who alone, over 2.000 years ago, succeeded in the titanic task to unify China under one great empire. "ShiHuangDi" will mark the return of Thy Majestie to their trademark sound, made of epic atmospheres, massive orchestral and operatic parts, and - most of all - genuinely devastating metal!
Here's the complete tracklist of the album, whose exit is scheduled by march 2012:
1. Zhongguo
2. Seven reigns
3. Harbinger of new dawn
4. Siblings of Tian
5. Walls of the emperor
6. Under the same sky
7. Farewell
8. Huanghun
9. Ephemeral
10. End of the days (feat. Fabio Lione)
11. Requiem

Että semmoista. Toivottavasti ovat tällä kertaa saaneet tuotannon takasin kohdilleen. Dawn oli vähintäänkin hyvä levy, mutta varsin kämäinen tuotanto pilasi aika paljon.

[Jarkale]

Theocracyn uutukaisen ennakkoon tilanneena ja nyt viitisen päivää sitä tiuhaan kuunneltuani pitää sanomani että loistava on levy. Ei iskenyt niin nopsaan kuin leka nimeltä Mirror of Souls, mutta kuunteluiden lisäännyttyä pelkkää helmeä tältäkin rieskalta tipahtelee. Samoja temppuja hieman eri muodossa, plus enemmän sooloja kyvykkäämmän kitaristin astuttua mukaan. Ei varsinaisia balladeja ollenkaan. Ainakin 9/10 arvoinen on miulle tämä.

Kristilliset sanoitukset täytyy pystyä suodattamaan siinä missä muutkin fantasiamaailmoja käsittelevät sanoitukset. Itsehän luulen olevani ateisti yleensä, mutta pitänee Vappugospeliin Kouvolaan raahautua loistavan musiikin vuoksi!

[Esanssi]

PYRAMAZE Announces New Guitarist!

Hansenin Jaakko siirtyy kepin varteen. Itse en ole tainnut kuulla yhtäkään kokonaista Pyramaze-biisiä, mutta nykyinen vokalisti Urban Breed on kova jätkä, vaikka ei ehkä kaikkein helpoimman ihmisen maineessa olekaan.

Voishan tätäkin tyypätä.

--

Esko

[Jussi]

^ Kannattaa ihmeessä, aivan hyviä ovat 3 täyspitkäänsä. Ja johan mie mietinkin vastikään, että kenetkäs ne rekrysivätkään Matt Barlowin tilalle, joka uusimmalla (Immortal) lauloi 2008.

[Davy Jones]

Theocracyn uutukaisen ennakkoon tilanneena ja nyt viitisen päivää sitä tiuhaan kuunneltuani pitää sanomani että loistava on levy. Ei iskenyt niin nopsaan kuin leka nimeltä Mirror of Souls, mutta kuunteluiden lisäännyttyä pelkkää helmeä tältäkin rieskalta tipahtelee. Samoja temppuja hieman eri muodossa, plus enemmän sooloja kyvykkäämmän kitaristin astuttua mukaan. Ei varsinaisia balladeja ollenkaan. Ainakin 9/10 arvoinen on miulle tämä.

Kristilliset sanoitukset täytyy pystyä suodattamaan siinä missä muutkin fantasiamaailmoja käsittelevät sanoitukset. Itsehän luulen olevani ateisti yleensä, mutta pitänee Vappugospeliin Kouvolaan raahautua loistavan musiikin vuoksi!

9/10 voisi olla se arvosana täältäkin.

Mukavasti ovat saaneet koko power metallin parhaat puolet laajalti yksien kansien väliin. Avausraita "I am"in introhan on ihan silkkaa Blind Guardiania, kuin myös se tinapilli siellä keskivaiheilla. "The Master Storyteller" ja etenkin "Light Of The World" taas ovat kuin Heavenlyä parhaimmillaan ja tuleepa jälkimmäisestä jotain viboja ysärin Stratoonkin. Aivan järkyttävällä hittipotentiaalilla varustettu "Altar To The Unknown God" voisi taasen pienellä viilauksella olla suoraan Amaranthen lätyltä.

Jos jotain negatiivista hakee, niin "Nailed" ja "Drown" ovat aika tyypillisiä fillereitä. Kumpikaan ei ole varsinaisesti huono kipale, mutta selvästi tylsimpiä levyn muuhun antiin verrattuna. Ainoa asia mikä levyssä suoranaisesti vituttaa, on se nimikappaleen täysin irrallinen väliosa. Vaivaannuttavan kuuloinen kaikin puolin.

Voisi melkein pistää 9+ kun on tuo Matt Smith aika saatanan kova vokalisti.

Mitä muuten lyriikoihin tulee, niin ko. aihepiirihän sopii tällaiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Mielummin näitä kuuntelee kuin jotain perinteistä "True metal is forever and it's never gonna die" -testosteronipaskaa. Vaikkakin toisaalta "I am"in lyriikat ajoittain ihan Manowariksi menevätkin.

[sirclansman]

Mitä muuten lyriikoihin tulee, niin ko. aihepiirihän sopii tällaiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Mielummin näitä kuuntelee kuin jotain perinteistä "True metal is forever and it's never gonna die" -testosteronipaskaa. Vaikkakin toisaalta "I am"in lyriikat ajoittain ihan Manowariksi menevätkin.

Theocracyn kohdalla tuo jesseily ei tosiaankaan haittaa lähellekään niin paljon kuin esim. Golden Resurrectionin jäljiltä. Em. bändi tekee ihan helvetin hyvin tarttuvia kipaleita, mutta voi nääs nääs, miten niitä ei pysty oikeen kuuntelemaan, kun julistetaan sellaisella antaumuksella kuin huomista ei olisi. Tuo uuden Theon arvio löytyypi muuten tämän viikon perstaina ilmestyvästä joulukuun Infernosta.

[WildFire]

Theocracyn uutukaisen ennakkoon tilanneena ja nyt viitisen päivää sitä tiuhaan kuunneltuani pitää sanomani että loistava on levy. Ei iskenyt niin nopsaan kuin leka nimeltä Mirror of Souls, mutta kuunteluiden lisäännyttyä pelkkää helmeä tältäkin rieskalta tipahtelee. Samoja temppuja hieman eri muodossa, plus enemmän sooloja kyvykkäämmän kitaristin astuttua mukaan. Ei varsinaisia balladeja ollenkaan. Ainakin 9/10 arvoinen on miulle tämä.

Kristilliset sanoitukset täytyy pystyä suodattamaan siinä missä muutkin fantasiamaailmoja käsittelevät sanoitukset. Itsehän luulen olevani ateisti yleensä, mutta pitänee Vappugospeliin Kouvolaan raahautua loistavan musiikin vuoksi!

9/10 voisi olla se arvosana täältäkin.

Mukavasti ovat saaneet koko power metallin parhaat puolet laajalti yksien kansien väliin. Avausraita "I am"in introhan on ihan silkkaa Blind Guardiania, kuin myös se tinapilli siellä keskivaiheilla. "The Master Storyteller" ja etenkin "Light Of The World" taas ovat kuin Heavenlyä parhaimmillaan ja tuleepa jälkimmäisestä jotain viboja ysärin Stratoonkin. Aivan järkyttävällä hittipotentiaalilla varustettu "Altar To The Unknown God" voisi taasen pienellä viilauksella olla suoraan Amaranthen lätyltä.

Jos jotain negatiivista hakee, niin "Nailed" ja "Drown" ovat aika tyypillisiä fillereitä. Kumpikaan ei ole varsinaisesti huono kipale, mutta selvästi tylsimpiä levyn muuhun antiin verrattuna. Ainoa asia mikä levyssä suoranaisesti vituttaa, on se nimikappaleen täysin irrallinen väliosa. Vaivaannuttavan kuuloinen kaikin puolin.

Voisi melkein pistää 9+ kun on tuo Matt Smith aika saatanan kova vokalisti.

Mitä muuten lyriikoihin tulee, niin ko. aihepiirihän sopii tällaiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Mielummin näitä kuuntelee kuin jotain perinteistä "True metal is forever and it's never gonna die" -testosteronipaskaa. Vaikkakin toisaalta "I am"in lyriikat ajoittain ihan Manowariksi menevätkin.

Aiheeseen Theocracy...vaatihan tuo When the World Bleeds muutamat kuuntelukerrat toimiakseen, kun oli Mirror of Souls vähän liialliseksi odotukset nostanut. Ei yllä edellisen tasolle millään, ja joukossa on vain ne muutamat helmet, eli I Am, The Master Storyteller, The Gift of Music, As the World Bleeds ja parhaana Light of the World. Okei, mainittuna olikin yhtäkkiä puolet levystä, ja keskivertopoweripumpun levyksi tämä olisikin erittäin hyvä, mutta Mirror of Soulsin jatkajana As the World Bleeds jää vähän löysäksi. Matt Smith on silti powermetallimaailman omaperäisimpiä ja kovimpia laulajia, ja lisäksi vahvalla innovatiivisuuden lahjalla siunattu biisintekijä.

Miksihän Drownissa on käytetty riffiä suoraan Triviumin Shogunista? Menisi täysin tribuutista, mutta veikkaan ennemmin alitajunnasta kumpuavia vaikutteita...

[mape]

Itävallan SERENITY on julkaissut uuden videon nimeltä When Canvas Starts To Burn.

[mape]

Kiske & Co.:n UNISONIC-debyyttisinkkua streamataan YouTubessa.

[mape]

Royal Hunt olis nyt arvosteltu. Enpä väitä, että olisin paljonkaan eri mieltä.

[bookhouseboy]

Uus Royal Hunt nyt pyörähtäny pari kertaa ja pakko myöntää että olin aika skeptinen levyn suhteen vaikka sitä vesi kielellä onkin tullu odoteltua. Onneksi nyt saa heittää skeptisyyden romukoppaan ja tyytyä sanomaan että Show Me How To Live on yksi vuoden kovimmista julkaisuista ja meni kertaheitolla bändin parhaiden levyjen joukkoon. Jos Lennon-McCartney on musiikissa piukka yhdistelmä, väitän että Andersen-Cooper on vieläkin kovempi!

[mape]

PRIMAL FEARILTA uusi video.

[tommidt]

Royal Hunt olis nyt arvosteltu. Enpä väitä, että olisin paljonkaan eri mieltä.

Kovin pitkälti itsekin olen Eskon kanssa samaa mieltä. Upea levy kyseessä! Eipä minulla mitään Westiä ja Boalsia vastaan ole, mutta kyllähän tuo D.C. on ainoa oikea laulaja Royal Huntiin. Andersenin sävellyskynä alkoi hiukan tylsymään muutaman viimeisimmän levyn kohdalla, mutta onneksi nyt taas kerran on koko levy täyttä tavaraa. Etenkin nimibiisi voisi olla suoraan legendaariselta Paradox-levyltä. Ko. nimibiisin toinen puolisko on kyllä oma suosikkikohtani uudelta levyltä. Hiukanhan siinä puolenvälin urkuriffissä lainaillaan Queenia, mutta eipä tuo haittaa. Nyt vaan Suomeen sieltä keikalle D.C.:n kanssa (Sauna???)!

Tähän samaan hengenvetoon on pakko mainita, että postista tupsahti tuo "Future's coming from the past"-dvd. Upea juttu, että vihdoinkin nuo kiven alla olleet vhs-julkaisut ovat virallisesti tiensä dvdlle ja Eurooppaan löytäneet, mutta eipä tuosta Frontiersin julkaisusta kovinkaan muuta ekstraa saa. Kuvasuhde 4:3 ja äänet stereona eikä näemmä kuvan/äänen suhteen ole alkuperäiseen tehty parannuksia. Perus vhs-rip kököillä valikoilla näyttää olevan kyseessä, kun pikaisesti legendaariset keikat läpi kävin... Mutta itse materiaalihan tuolla dvdllä kuuluu meikäläiselle niihin kaikkien aikojen parhaisiin julkaisuihin. 1996-livellä on kyllä niin täydellinen settilista kuin voin livepläjäykseltä odottaa. Eikä tuo Paradox-livekään kauaksi jää. Pääasia kuitenkin, että virallinen dvd nyt löytyy. Voi vihdoinkin nuo eräältä pääkaupunkiseutulaiselta yyberfanilta treidatut vhs:t saattaa haudan lepoon...

[Jussi]

Theocracyn uutukaisen ennakkoon tilanneena ja nyt viitisen päivää sitä tiuhaan kuunneltuani pitää sanomani että loistava on levy. Ei iskenyt niin nopsaan kuin leka nimeltä Mirror of Souls, mutta kuunteluiden lisäännyttyä pelkkää helmeä tältäkin rieskalta tipahtelee. Samoja temppuja hieman eri muodossa, plus enemmän sooloja kyvykkäämmän kitaristin astuttua mukaan. Ei varsinaisia balladeja ollenkaan. Ainakin 9/10 arvoinen on miulle tämä.

Kristilliset sanoitukset täytyy pystyä suodattamaan siinä missä muutkin fantasiamaailmoja käsittelevät sanoitukset. Itsehän luulen olevani ateisti yleensä, mutta pitänee Vappugospeliin Kouvolaan raahautua loistavan musiikin vuoksi!

9/10 voisi olla se arvosana täältäkin.

Mukavasti ovat saaneet koko power metallin parhaat puolet laajalti yksien kansien väliin. Avausraita "I am"in introhan on ihan silkkaa Blind Guardiania, kuin myös se tinapilli siellä keskivaiheilla. "The Master Storyteller" ja etenkin "Light Of The World" taas ovat kuin Heavenlyä parhaimmillaan ja tuleepa jälkimmäisestä jotain viboja ysärin Stratoonkin. Aivan järkyttävällä hittipotentiaalilla varustettu "Altar To The Unknown God" voisi taasen pienellä viilauksella olla suoraan Amaranthen lätyltä.

Jos jotain negatiivista hakee, niin "Nailed" ja "Drown" ovat aika tyypillisiä fillereitä. Kumpikaan ei ole varsinaisesti huono kipale, mutta selvästi tylsimpiä levyn muuhun antiin verrattuna. Ainoa asia mikä levyssä suoranaisesti vituttaa, on se nimikappaleen täysin irrallinen väliosa. Vaivaannuttavan kuuloinen kaikin puolin.

Voisi melkein pistää 9+ kun on tuo Matt Smith aika saatanan kova vokalisti.

Mitä muuten lyriikoihin tulee, niin ko. aihepiirihän sopii tällaiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Mielummin näitä kuuntelee kuin jotain perinteistä "True metal is forever and it's never gonna die" -testosteronipaskaa. Vaikkakin toisaalta "I am"in lyriikat ajoittain ihan Manowariksi menevätkin.

Aiheeseen Theocracy...vaatihan tuo When the World Bleeds muutamat kuuntelukerrat toimiakseen, kun oli Mirror of Souls vähän liialliseksi odotukset nostanut. Ei yllä edellisen tasolle millään, ja joukossa on vain ne muutamat helmet, eli I Am, The Master Storyteller, The Gift of Music, As the World Bleeds ja parhaana Light of the World. Okei, mainittuna olikin yhtäkkiä puolet levystä, ja keskivertopoweripumpun levyksi tämä olisikin erittäin hyvä, mutta Mirror of Soulsin jatkajana As the World Bleeds jää vähän löysäksi. Matt Smith on silti powermetallimaailman omaperäisimpiä ja kovimpia laulajia, ja lisäksi vahvalla innovatiivisuuden lahjalla siunattu biisintekijä.

Miksihän Drownissa on käytetty riffiä suoraan Triviumin Shogunista? Menisi täysin tribuutista, mutta veikkaan ennemmin alitajunnasta kumpuavia vaikutteita...

Mie kuuntelin reissun päälle lähtiessä to-aamuna koneessa ekan kerran ja samantien hakkasi Mirror Of Soulsin Sitten lisäkuunteluilla, As The World Bleeds vain parani kokonaisuutena, mitä nyt viimeinen nimibiisi on ainoa mistä en ole saanut kiinni. Mutta jos hyvästä powerista pitää, niin vuoden parhaita levyjä tämä!

Ja Jarkaleen kanssa ihan samaa mieltä olen lyriikoista, allmighty Heavenly-tunnelmista puolestaan Davy Jonesin linjoilla.

ns: Steel Prophet - Ride The Sky

[mape]

Lisää Unisonicia linjoilla.

UNISONIC:
Kai Hansen (Gamma Ray, ex-Helloween)
Michael Kiske (ex-Helloween)
Mandy Meyer (ex-Gotthard, ex-Krokus)
Dennis ward (Pink Cream 69)
Kosta Zafiriou (Pink Cream 69)

[Balm]

^Ihan kuin olisin kuullut tuon riffin ennenkin, ei ku niin: http://www.youtube.com/watch?v=RHG56e467Ig

Eipä jää epäselväksi kuka tuonkin hirvityksen kynäili.

[Jussi]

Lisää Unisonicia linjoilla.

UNISONIC:
Kai Hansen (Gamma Ray, ex-Helloween)
Michael Kiske (ex-Helloween)
Mandy Meyer (ex-Gotthard, ex-Krokus)
Dennis ward (Pink Cream 69)
Kosta Zafiriou (Pink Cream 69)

Thaijjaijai, Mape: Kiskelle / Unisonicille kun on omakin topic (wannabemodeilua webmasterille = fudut )

Mutta tämä oli vissiin bändin s/t -biisi? Michin laulutavasta tulee Pink Bubbles Go Apen jotkut kappaleet mieleen, johtuneeko tietynlaisesta rentoudesta sitten vai mistäs.

Kertsi taas tuo Solidin mieleen GR:ltä, mutta sekinhän sisälsi Priest-aineksia

ns: Bloodbound - Black Heart

[mape]

Thaijjaijai, Mape: Kiskelle / Unisonicille kun on omakin topic

Jaa... ai niin juu, eihän sitä ei pysty parin nippelistin takia lukemaan hirvikään, joten se on ilmeisesti päässyt kokonaan unohtumaan.

[heraklos]

Ei kuulu power metal -ketjun alle, mutta kun tässä sopivasti mainittiin Mandy Meyer ohimennen, niin sanotaan nyt sitten, että Katmandü on myös voimissaan nykyään.

http://www.mandymeyer.ch/en/home.html

[Firewood]

Onkos täällä mainittu mainio Opus Atlantica jo? Tuli tuossa kaivettua kyseisen yhtyeen nimikkoalbumi levyhyllystä soittoon ja kyllähän toimii pienen paussin jälkeen! Ostin tämän joskus Fireboxin Pay what you want -kampanjasta, enkä ole hetkeäkään katunut, että tästä maksoin vähän enemmän kuin pelkät postikulut

Liekö tältä sitten vielä jonain kauniina päivänä tulossa uutta materiaalia, epäilen, kun tämä tällä erää ainoa kiekko on jo lähemmäs 10 vuotta vanha.

Kun ei uudempaa ole, niin laitetaan sitä vanhaa, Judas Call: http://www.youtube.com/watch?v=4Ffp59LAj2s

[tommidt]

^ Mainio levy kerrassaan tuo Opus Atlantica. Ostin aikoinaan samaan syssyyn saman vokalistin toisen bändin Silver Seraphin levyn. Aikas samoilla linjoilla toimitaan myös Silver Seraphissa. Tässä biisi Aftermath. Kovat pelimannit molemilla levyillä, eipä käy kiistäminen.

Nyt sitten itse asiaan, kun tässä yön nhl-matsien välissä on sopivasti aikaa tänne rustailla. Jotenkin olen onnistunut totaalisesti missaamaan aikaisemmin Galneryuksen Japanista. Voi jessus, kun on nyt kolahtanut tuo bändi ja kovasti. Viime viikolla kamu laittoi linkin Destiny-biisiin ja sitten olikin menoa. Bändin nimi on ollut tiedossa jo pidempäänkin, mutta jotenkin vaan ei ole ollut tarvetta jostain syystä aiemmin tutustua musaan. Urkuri Yuhki tosin on tuttu aiemmin Jens Johanssoninkin hehkuttamasta Alhambrasta.

Nyt onkin sitten ostettu kaikki levyt mitä iTunesissa bändiltä on, tubesta tsekkailtu livepätkiä ja yksi dvd tilattu cdjapanista. Tovi vielä mennee ennenkuin koko setti on kunnolla sisäistetty, mutta toistaiseksi ei todellakaan valittamista. Etenkin kitaristi Syun meininki iskee kovasti. Eurooppalaiseen power-makuun uuden laulaja Shon ääni ehkä sopii hiukan paremmin kuin edellisen vokalisti Yama-B:n ääni. Kovasti suosittelen, jos ei osittaiset japskilyriikat (ja huonosti lausutut enkkulyriikat... ) häiritse. Tässäpä vielä livenä em. Destiny. Kuva ja ääni eivät nyt ihan hd-tasoa tässä ole, mutta meininki välittyy kyllä varsin mainiosti. Liveversioon ovat lisänneet vielä maukkaan kiippaririffittelyn ennen tuota puolivälin tiluprogeilua.

[mape]

^ Hehee. Vanha jmetal-hippi täällä taas horisee. Osta multa Galneryuksen "The Flag Of Punishment" veks. Japanin domestic, obi stripiä levyssä ei oo, mutta o-card ja tarra kyllä.