Power metal

[ts]

Cardiant euroviisuissa. Sääli että biisi on vähän tollainen mitäänsanomaton keskitemporenkutus. Tuoltakin bändiltä tuli ihan perkeleen kova debyytti, mutta toinen levy Tomorrow's Daylight on kuulematta. Onko se mistään kotoisin?

Thaurorodin debyytti on aika mainio pläjäys. Ehkä voisi silti olla piirun verran tiukempi kokonaisuus. Ja Elämän tuli on demolla parempi

[Gurney Halleck]

Cardiant euroviisuissa. Sääli että biisi on vähän tollainen mitäänsanomaton keskitemporenkutus. Tuoltakin bändiltä tuli ihan perkeleen kova debyytti, mutta toinen levy Tomorrow's Daylight on kuulematta. Onko se mistään kotoisin?

Ihan hyvä se on. Ei kyllä pärjää ekan levyn hittikimaralle mutta viihdyttävää poweria. Sinänsä vaikea keksiä miten tuota kuvailisi sen kummemmin kuin "Suomalaista melodista poweria" niin hyvässä kuin huonossakin. Nopeammista ralleista Fire on Ice ja Morning here no more jäivät mieleen. Samaten Europemainen Diamondstar.
Somehowssa diskokomppi.


Jaa hevibändi taa viisukarsinnoissa, kohta taas keskustellaan viisujen syvimmästä olemuksesta

[Mr Rami]

Tuli muutama päivä sitten hommattua Wuthering Heightsin uusin eli Salt.

Saamari! Olen unohtanut hommata tuon!

No nyt on Salt vihdoin hommattu.

Alustavasti on pakko hehkuttaa, että on kyllä vielä paljon parempi mitä odotinkaan! Pari kertaa ehdin kuunnella, ja ainakin Shadow Cabinetia paremmat ensivaikutelmat syntyivät. Tosin SC parani lisäkuuntelulla kovasti. Saa nähdä miten tämä kuuntelua kestää, mutta ainakin näin alustavasti vaikuttaa olevan parasta melodista metallia miesmuistiin (no, Blind Guardianin uusin toki on ehkä vielä parempi). Vaan katsotaan ja kuunnellaan.

[Jussi]

^ Eikös vain olekin. Näin hiton laadukas bändi kuin Wuthering Heights pitäisi kyllä saada Suomeenkin!

Cardiant euroviisuissa. Sääli että biisi on vähän tollainen mitäänsanomaton keskitemporenkutus. Tuoltakin bändiltä tuli ihan perkeleen kova debyytti, mutta toinen levy Tomorrow's Daylight on kuulematta. Onko se mistään kotoisin?

Ihan hyvä se on. Ei kyllä pärjää ekan levyn hittikimaralle mutta viihdyttävää poweria. Sinänsä vaikea keksiä miten tuota kuvailisi sen kummemmin kuin "Suomalaista melodista poweria" niin hyvässä kuin huonossakin. Nopeammista ralleista Fire on Ice ja Morning here no more jäivät mieleen. Samaten Europemainen Diamondstar. Somehowssa diskokomppi.

Ei ole kauhean kauaa kun tilasin kotisivuiltaan tämän kakkosalbumin + t-paidan yhteishintaan 24,90€ Sääli ettei heillä ole tuota ekaa tai demoja tältä väliltä Tuplen kanssam myytäväksi asti (saa tarjota!) mutta eipä Tomorrow's Daylight kauheasti tuolle Midday Moonille jää. Japsibonus Majesty olisi voinut korvata meilläkin päin melkein minkä tahansa noista nopeammista rällätyksistä.

Tokihan sillä on aivan loistavia melodioita ja sovitusratkaisuja/koukkuja (hyvät, ainakin inaa vaille loppuun asti) biisit pullollaan -noita kun saisi kuulla livenä- mutta sama pätee hyvin pitkälle tähän uuteenkin. Sitten, kun Janne Saksan sessiolaulut on paikoin vähän soitantaan hukkuvasti miksattu tuolla edelleen todella hyvällä debyytillä, niin tämän uuden jannun, Erik Karhatsun kohdalla niin ei onneksi ole tehty. Muutenkin melkoinen löytö, voin kuvitella että suomessa on aika hankalaa löytää tällaiseen musiikkiin soveliasta ja kyvykästä vokalistia mutta niin vain tämä käsittääkseni idols-osakisataustainen (sieltä bongattu?) on siinä onnistunut.

Tosiaan Halleckia lainaten Somehowssa on jytkettä joka toimii mulle kuin Dreamtalen euroteknovaikutteetkin, eivät koskaan pahenna biisiä ja videokappale Stars Upon Your Life on vähän samaan tapaan toimiva. Päällimmäisenä kaikesta, se tärkein eli tarttuvuus. Myös Illusion Game, Pledge ja nimibiisi Tomorrow's Daylight ovat vauhdikkaita, mutta vaikkei se mikään itsesarvo olekaan, myös hyviä. Broken Lifeline on albumin top-3:ssa noiden Somehown ja Diamondstarin kanssa, nottei sitten se kaikkein parhain jopa. Shine taas on pätevä perusslovari.

Viikko sitten CIIC/PF -keikkaa kun aloitteli Pub Ikkunassa niin nyt muistankin humalan läpi, miten tuo Cardiantin nimi yllätti tv-ruudussa. Biisistä ei kauheasti jäänyt alkuviikon yhdellä kuuntelukerralla mieleen, mutta pitänee tsekata toistamiseenkin.

ns: Iron Fire - The End Of It All

[Gurney Halleck]

Cardiant jatkoon viisukarsinnoissa

Oikeastaan olen vähän yllättynyt jopa, bändillä on mainetta sellanen nolla ja niillä ei ole mitään gimmickejä käytössä. Siis aika outoa euroviisuissa.

[ts]

Oho, ehkäpä joku julkaisisi kohta tulevan maineen ja mammonen yhteydessä debyytin Suomessakin

[Gurney Halleck]

Koska olen laiska en käy koko topicia läpi ja totean varmaan ties kuinka monentena että saksalainen Galloglass on aivan perkeleen kova. Syynä miksi tuli mieleen oli että tajusin omistavani bändin Heavenseeker levyn ja laitoin soimaan pitkästä aikaa. Aivan helvetin kovaa meininkiä.
Bändi taitaa tosiaan olla nyt vähintäänkin telakalla muiden projektien takia, onkohan edes elossa.


Kai toi Cardiant euroviisu-homoilu kuuluu sarjaan "kännissä ja läpällä"

[ts]

On tuo Galloglass kyl vallan mallikelpoista poweria, iteltä löytyy tosin vain Legends from Now and Nevermore, tarttis tuo uudempikin ottaa haltuun jossain välissä.

Ja perkele, Magic Kingdomin uusin, Symphony of War julkaistaan kuun lopussa, yeah! Vokaaleissa Luca Turillin jutuista tuttu Olaf Hayer. Toivotaan että löytää inhimillisesti Suomestakin.

[sirclansman]

Kuten Impeeriumin uutisistakin selkenee, Century Median sivuilla näkkyy olevan maistiaista Firewindin uudesta Days of Defiance -levystä. Inffin netissä löytyy myös Riekin blogi-arska lätystä. Seuraavaan Inffiin tulossa bändistä juttua. Samassa yhteydessä vokalisti Apollon mietteitä myös miehen pestistä Spiritual Beggarsissa.

[mape]

Onko muuten PATHFINDERIN sinfoninen kaahaus jengille jo tuttua?

[tommidt]

Onko muuten PATHFINDERIN sinfoninen kaahaus jengille jo tuttua?

Ei ollut tuttua ei. Kuulosti niin överiksi vedetyltä, että kuulosti aivan helevetin hyvältä. Levyä tilaukseen ja sassiin!

[Khansen]

Onko muuten PATHFINDERIN sinfoninen kaahaus jengille jo tuttua?

Hämmentävää... bändi jolla on biisi nimeltään "the Whisper of Ancient Rocks" ei voi olla väärässä.

Muuten hyvän kuuloista, mutta jostain syystä kuulin autotunen kokoajan lauluissa (tai sitten tolla laulajalla on jokin ihmeglissandomaneeri ja myspacelaatuinen ääni sotkee sen autotunen kuuloiseksi) ja se vähän häiritsi.

Nyt kun Petekin palasi Dreamtaleen, pitäisiköhän itsekin kun jostain syystä tekee taas mieli soittaa tollaista nopeampaa paahtoa.

[Celebros]

Onko muuten PATHFINDERIN sinfoninen kaahaus jengille jo tuttua?

Överi kova. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta just tuollaistahan hyvän powerin pitääkin olla. Lopulta voi vain antautua. Vielä kun saisi levyn käsiin jostain.

[Acemaster]

Tuli muutama päivä sitten hommattua Wuthering Heightsin uusin eli Salt.

Saamari! Olen unohtanut hommata tuon!

No nyt on Salt vihdoin hommattu.

Alustavasti on pakko hehkuttaa, että on kyllä vielä paljon parempi mitä odotinkaan! Pari kertaa ehdin kuunnella, ja ainakin Shadow Cabinetia paremmat ensivaikutelmat syntyivät. Tosin SC parani lisäkuuntelulla kovasti. Saa nähdä miten tämä kuuntelua kestää, mutta ainakin näin alustavasti vaikuttaa olevan parasta melodista metallia miesmuistiin (no, Blind Guardianin uusin toki on ehkä vielä parempi). Vaan katsotaan ja kuunnellaan.

Mä kuuntelin puhki jo aikoja sitten. Biisit on taas tosi freesejä ja silti WH:ta - Ravn on vaan aivan huikea muusikko, taas kerran! Mikään kipale ei ole muita heikompi, joskaan mikään ei minusta ole sitä kaikkein vahvinta Wutheringiakaan. Ymmärrän kyllä heitäkin jotka Lost at Sea -mammutin rankkaavat ykköseksi. Minulle jää kuitenkin tiukemmin ruodussa pysyvien raitojen taa, vaikkapa sitten kolmanneltaan löytyvän Longing for the Woods Pt. 1 - The Wild Childrenin, joka vain on niin bad ass.

Sen sijaan mulla on olo että tän albumin kanssa on tullut vähän kiire, se kun myöhästyi dediksistäänkin. Tommy Hansenin tuottamaksi albumi saundaa tosi mehuttomasti. Semmoiset muhkusaundit ovat kuuluneet Far from the Madding Crowdiin ja The Shadow Cabinetiin niihin jopa oikeasti sopivana ja kuuluvana osana, joten miksei jos mahdollista jopa jyhkein näistä, Salt, saanut samaa kohtelua? Samoin Nils laulaa uskomattomasti kuten aina, mutta niin monipuolisia sävyjä ei miehen huikean laajoista äänivaroista kaiveta nyt esiin kuin kahdella aiemmalla. Mies laulaa koko levyn läpi sillä perustyylillään, kuten vaikka Lion's Share -yhtyeensäkin kanssa menettelee. Ei hyvä.

Muutoinhan tuo albumi on aivan uskomaton, kuinka ollakaan. Aivan huikeaa ja vahvaa proge/power/folk/jotainmetallia taas kerran! Progeilu entistä korostuneemmassa asemassa.

Onko muuten PATHFINDERIN sinfoninen kaahaus jengille jo tuttua?

Ei, mutta vakuuttaa yllä jo mainituista syistä.

[Jussi]

Onko muuten PATHFINDERIN sinfoninen kaahaus jengille jo tuttua?

Ei, mutta vakuuttaa yllä jo mainituista syistä.

Olen ehtinyt männäviikkoina lukemaan kehuja, mutten testaamaan, joten

[Spunkmeyer]

Ei vakuuta tuo Pathfinder. Dragonforcen inspiroima tyyli, mutta biisit ei ole oikein mistään kotoisin.

[Mr Rami]

Mä kuuntelin puhki jo aikoja sitten. Biisit on taas tosi freesejä ja silti WH:ta - Ravn on vaan aivan huikea muusikko, taas kerran! Mikään kipale ei ole muita heikompi, joskaan mikään ei minusta ole sitä kaikkein vahvinta Wutheringiakaan. Ymmärrän kyllä heitäkin jotka Lost at Sea -mammutin rankkaavat ykköseksi. Minulle jää kuitenkin tiukemmin ruodussa pysyvien raitojen taa, vaikkapa sitten kolmanneltaan löytyvän Longing for the Woods Pt. 1 - The Wild Childrenin, joka vain on niin bad ass.

Jos WH:n biiseistä jotain vikaa pitäisi väkisin osoittaa, niin ehkä niitä biisien parhaita teemoja, melodianpätkiä ja muita voisi ehkä kehitellä vielä pidemmällekin, nyt tuntuu toisinaan olevan turhankin kiire jatkamaan seuraavaan osioon. Mutta toisaalta, ehkä parempi tämä nykytilanne, sillä tuolloin homma voisi mennä helposti samojen kappaleosioiden toistoon, ja biisit latistuisivat geneeriseksi kertosäehömpäksi, joita ei jaksaisi kuunnella läheskään niin paljoa kuin näitä Ravnin nerokkaita teoksia.

Samoin Nils laulaa uskomattomasti kuten aina, mutta niin monipuolisia sävyjä ei miehen huikean laajoista äänivaroista kaiveta nyt esiin kuin kahdella aiemmalla. Mies laulaa koko levyn läpi sillä perustyylillään, kuten vaikka Lion's Share -yhtyeensäkin kanssa menettelee. Ei hyvä.

Kuuntelin muistin virkistykseksi Far From the Madding Crowdin ja kyllähän Nils-Patrik siellä laajemmalla skaalallaan kurkkuaan käyttelee. Uusimmalla levyllä N-P ei tosin minusta kuulosta munakurkkulaulullaan enää niin paljoa Dion kopiolta. Tai sitten olen vain tottunut siihen ääneen ja aivot erottelevat äänen lähteen automaattisesti eri henkilöksi kuin Dio.

[Gurney Halleck]

Onko muuten PATHFINDERIN sinfoninen kaahaus jengille jo tuttua?

Olen hämmentynyt, viimeksi poweribändi hämmensi samalla tavalla kun kuulin Powerwolfia ensimmäisen kerran. Ehkä pikkasen liikaa Dragonforcea mutta toisaalta jotain hienoa nuoruudenintoa tuossa vaan on. Paremmalta silti vaikuttaa kuin Dragonforce uusimmalla.
Hauskaa tämä nyt on mutta jaksaako tuota sitten vaikkapa neljää peräkkäistä levyä kuunnella jos tuosta kaahauksesta ei poiketa.

Ei ainakaan turhaan ole "symphonic power metal" genressä.

[tommidt]

Tupsahti eilen postista tuo Mapen hehkuttama Soulspellin kakkosalbumi... Saipa levy meikäläisessä samanlaisia väristyksiä aikaan kuten em. arvostelija arviossaan mainitsi. Vanhan 'Tage-friikin sydäntä lämmittää kyseinen levy oikein mainiosti. Eikä tuon Daisa Munhozin ääntä voi kylliksi hehkuttaa, aivan tajuttoman upea soundi kyseisellä emännällä...

[Ice]

^Mistä tilasit? Itse yritin tilata Play.comista mutta 2 viikkoa ollut odottamassa waiting stock statuksella....

[mape]

Promohan oli lataus, mutta ei mulla mennyt postin lakostakaan huolimatta CDON:ista kuin neljä päivää.

[tommidt]

^Mistä tilasit? Itse yritin tilata Play.comista mutta 2 viikkoa ollut odottamassa waiting stock statuksella....

Mapea kompaten, cdonista tilasin levyn.

[LorenzoGarbanzo]

Tupsahti eilen postista tuo Mapen hehkuttama Soulspellin kakkosalbumi...

Muutamia kappaleita katsastaneena voi nyt sen sanoa että nimibiisi on todella hyvä ja Into the Arc of Time aika tylsä. Muita ei sitten olekaan vielä kuultu.

[sirclansman]

Tupsahti eilen postista tuo Mapen hehkuttama Soulspellin kakkosalbumi...

Muutamia kappaleita katsastaneena voi nyt sen sanoa että nimibiisi on todella hyvä ja Into the Arc of Time aika tylsä. Muita ei sitten olekaan vielä kuultu.

Aika lailla särmikästä menoa on tämä lätyskä. Me likey!

[Khansen]

Kyllähän tosta In to the Arc of Timesta aika vahvasti tuli Savatage mieleen. Varsinkin Jon Olivan naurut veivät ajassa taaksepäin...

Pitää kai pistää tämäkin albumi CDONilta tilaukseen.