Helloween

[Jussi]

Ainoastaan Rabbit Don't Come easy ja Keeper-legacy on ehkä hivenen heikohkoja kokonaisuuksia Derisin ajalta, mutta kummastakin silti löytyy kasapäin hyviä biisejä...

En nyt jaksa edes mennä tuohon vanhaan ikuisuus vs.-vs. -juttuun (eikö muka muuta keskusteltavaa löydy näin hienosta bändistä, vuodesta toiseen?), mutta tuo jo pisti silmään. Heikoksi kokonaisuudeksi ja samalla levyksi heittäisin Better Than Rawin ennenmmin kuin kummankaan noista, varsinkin The Legacy on todella vahva meikäläisen makuun. Rabbitkin hieman kuin uusi Master Of The Rings, mutta kokonaisuutena tosiaan ehkä toiseksi heikoin Deriksen ajan studioalbumi. Joka sekin on melkoisen paljon.

[Zagrath]

Niin, no Helloweenin skaalalla nuo "heikommat" levyt siis ovat hemmetin kaukana heikosta, kunhan vertasin niitä ihan bändin omaan tuotantoon. Tykkään kyllä jokaisesta Helloweenin pitkäsoitosta ehkä Chameleonia lukuunottamatta. Helloween on kuitenkin yksi lempparibändeistäni. (mahdollisesti ehkä jopa se kaikkein kovin omissa kirjoissa), eli siitä sen enempää

[mape]

Ymmärrän sen, ettei hän ehkä kykene laulamaan yhtä korkealta tai yhtä puhtaasti kuin Kiske

No jaa, pystyy itse asiassa.

PystyI. 20 vuotta ja kiloa sitten.

[Acemaster]

Ymmärrän sen, ettei hän ehkä kykene laulamaan yhtä korkealta tai yhtä puhtaasti kuin Kiske

No jaa, pystyy itse asiassa.

PystyI. 20 vuotta ja kiloa sitten.

Tosi kuin vesi. Ei muuten pysty enää. Ihan järkevältä A Tale That Wasn't Right vaikkapa yhtä kaikki kuulosta The Legacy World Tour -DVD:llä, mutta selvästi ovat tupakka, alkomahooli, ikä ja yleinen ukkoutuminen hallaa Derisin keveästi leijailevalle ysärinalun äänelle tehneet.

Mutta olisiko Hämähäkkimies voittanut Darth Vaderin, jos he olisivat eläneet samaan aikaan ja samassa galaksissa?

[Spunkmeyer]

Mutta olisiko Hämähäkkimies voittanut Darth Vaderin, jos he olisivat eläneet samaan aikaan ja samassa galaksissa?

Ei varmaankaan. Kyllä Voima olisi tässä asiassa suht ylivoimainen tekijä.

[Kummitus]

En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta minua kyllä rassaa tämä Kisken nykyinen laulutyyli. Esmes Place Vendomen uusinta kuunnellessa käy kyllä perkeleesti korvaan hänen nykyinen vibran käyttönsä Tuntuu pahenevan vuosi vuodelta...

[Acemaster]

En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta minua kyllä rassaa tämä Kisken nykyinen laulutyyli. Esmes Place Vendomen uusinta kuunnellessa käy kyllä perkeleesti korvaan hänen nykyinen vibran käyttönsä Tuntuu pahenevan vuosi vuodelta...

Mun mielestä se on semmosta jäljittelemätöntä, nopeaa vibraa. Se tuntuukin olevan ihan luontaista Kisken äänen käyttäytymiselle tätä nykyä, tai sitten hän on todella taitava, jos sen todella niin nopeaväliseksi(?), piiruntarkaksi ja lumoavan täyteläiseksi ihan säätämällä säätää. Yhtä kaikki, mies käyttää ääntään fiksummin kuin koskaan ennen, eikä rääy sitä pois. Sellaista kohtelua kun ei monenkaan muusikon ääni vuosikymmeniä kestä. Tokihan sitä mieluummin kuuntelisi aina vaan Keeper-Chameleon-ajan nuoruudenintoista ja jumalaista Kiskeä, mutta edelleenkin ovat tärkeimmät jäljellä: ne korkeudet, ja se väri!

[Ice]

En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta minua kyllä rassaa tämä Kisken nykyinen laulutyyli. Esmes Place Vendomen uusinta kuunnellessa käy kyllä perkeleesti korvaan hänen nykyinen vibran käyttönsä Tuntuu pahenevan vuosi vuodelta...

Huh, ja meikä on fani miehen äänelle sekä uusimmalla PVllä, että vanhoilla Helloween levyillä, ehdottomasti olisi edelleen metallin kovimpia ääniä.

[Jussi]

PV:n Streets Of Firellä pistää kyllä jotkut (varsinkin suomalaiset diipa-lyriikat) vähän välinpitämättömän vittuilevalla vibralla. Mutta sitten esim. Revolution Renaissancen biiseillä on kyllä ihan yhtä huikea, kuin vaikkapa Avantasioillakin. Tsekatkaa vaikka Last Night On Earth tai I Did It My Way, todella hyvin säilynyt tämän "kulta-ajan" laulajista äänensä puolesta. Jopa sankarinsa Geoff Tatekin on sortunut matkan varrelle jo aikaa sitten.

[Germaniac]

Tsekatkaa vaikka Last Night On Earth tai I Did It My Way, todella hyvin säilynyt tämän "kulta-ajan" laulajista äänensä puolesta.

Toista en ole kuullut mutta tuossa "I Did It My Way"ssa ei jotenkin vain kuulosta hyvältä. Eikä sillä ole tekemistä biisin paskuuden kanssa tms.

[Jussi]

Mie tykkään, tuo "selkeys" minkä roolin äänensä saa biisissä on ihan suoraa jatkumoa edelliselle Tolkki-kollaboraatiolle 2002 Key To The Universen kanssa.

Mutta Last Night On Earth (tai nimibiisi sekä Angel-balladi) on parempi kuin tuo, tsekkaa ihmeessä.

[Balm]

PystyI. 20 vuotta ja kiloa sitten.

Ei wittu, Mapen kuitti oli menny multa täysin ohi, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä vastata.

Niin, otahan se Gambling With The Devil kouraan, työnnä soittimeen ja pyörläytä vaikka Can Do It sekä Fallen To Pieces. Ihan yhtä korkealta vetelee edelleen, oli 20 kiloa jälkeenpäin tai ei.

[teepee]

Mun mielestä Andi Deris on paras Helloween vokalisti. Hansen oli alkukantaisin ja siinä oli särmää eniten! Kiske taas imelin ja puhtoisin. Case closed.

No onkos tämä Gambling with the Devil nyt sitten kova vai kovempi? Rabbit ja Legacy ei iskeneet niin kovaa kuin Master, Oath ja Raw. Onko tultu takaisin superhittien äärelle vai häh?

[clairvoyant]

No onkos tämä Gambling with the Devil nyt sitten kova vai kovempi? Rabbit ja Legacy ei iskeneet niin kovaa kuin Master, Oath ja Raw. Onko tultu takaisin superhittien äärelle vai häh?

Siis oletko kuullut levyn vai kyseletkö noin vaan retorisesti?

[teepee]

No onkos tämä Gambling with the Devil nyt sitten kova vai kovempi? Rabbit ja Legacy ei iskeneet niin kovaa kuin Master, Oath ja Raw. Onko tultu takaisin superhittien äärelle vai häh?

Siis oletko kuullut levyn vai kyseletkö noin vaan retorisesti?

En ole kuullut. Olen seurannut Helloweenin tekemisiä vähän viiveellä ja kausiluontoisesti oikeastaan aina. Vasta tuossa tajusin että uusi levy on tullut (ilmeisesti jo 2007) ja pitäis se ehkä ottaa haltuun. Siis ihan tosissaan.

[clairvoyant]

No joo, onhan siinä kokonaisuutena taas parempi meininki kuin Jäniksellä tai Legacylla. Weikathkin ollut pitkästä aikaa vireessä ja vääntänyt erinomaisen biisin (the Saints). Ehdottomasti ostamisen arvoinen levy mielestäni.

Ehkä lähimpänä vertautuu juuri tuohon Better than Rawiin omissa kirjoissani...

[Germaniac]

Höhhöh, mun mielestä Gambling With The Devil on ehkä jopa paras Deris-aikakauden levy Tai ainakin selvää parhaimmistoa.

[THEM]

Höhhöh, mun mielestä Gambling With The Devil on ehkä jopa paras Deris-aikakauden levy Tai ainakin selvää parhaimmistoa.

Kuten myös. En voi ymmärtää miten joku sitä vertaa better than raw:hin.
Ymmärrän clairvoyant oli puhe sinun maustasi, ei mitään henk.koht
Omasta mielestäni BTR on helloweenin ylivoimaisesti kuivin tuotos kuunaan, ellei hienoa introa lasketa

Huomasin myös Master of the ringsistä, että aika oli kullannut muistoja, sillä levyn ensimmäinen puolisko on loistavaa kamaa ja loppupuolella on ainoastaan mahtava Still we Go.
The Game Is On, Secret Alibi, Take Me Home & In The Middle Of A Heartbeat ovat kyllä semmoista kripulia että huhhuh. Mutta hyvä paluu metallin saralle, ei siinä mitään.

[teepee]

Huomasin myös Master of the ringsistä, että aika oli kullannut muistoja, sillä levyn ensimmäinen puolisko on loistavaa kamaa ja loppupuolella on ainoastaan mahtava Still we Go.
The Game Is On, Secret Alibi, Take Me Home & In The Middle Of A Heartbeat ovat kyllä semmoista kripulia että huhhuh. Mutta hyvä paluu metallin saralle, ei siinä mitään.

Haist ny vitu! Oot vaan väärässä. Nooo, The game is on on kyllä ihan vitun turha, mutta muuten.

[Jussi]

Ehkä lähimpänä vertautuu juuri tuohon Better than Rawiin omissa kirjoissani...

Jotenkin oudosti olen vähän samaa mieltä, tiedä sitten miksi, kun BTR:ia (IMO heikoin Deris-eran vars. studioalbumi) parempana levynä tuota kuitenkin pidän. Mutta jotain tekemistä tunnelman kanssa.

Huomasin myös Master of the ringsistä, että aika oli kullannut muistoja, sillä levyn ensimmäinen puolisko on loistavaa kamaa ja loppupuolella on ainoastaan mahtava Still we Go.
The Game Is On, Secret Alibi, Take Me Home & In The Middle Of A Heartbeat ovat kyllä semmoista kripulia että huhhuh. Mutta hyvä paluu metallin saralle, ei siinä mitään.

Höh, Secret Alibi = mun eka suosikkibiisi Helloweenilta ja edelleenkin pirun hyvä; Take Me Homesta olen samaa mieltä. Levyn ainoa filleri.

[Mr Rami]

The Game Is On, Secret Alibi, Take Me Home & In The Middle Of A Heartbeat ovat kyllä semmoista kripulia että huhhuh. Mutta hyvä paluu metallin saralle, ei siinä mitään.

Täytyypä minunkin puuttua tähän. Kaikki nuo ovat hyviä, paitsi ehkä Take Me Home vähän heikompi. Secret Alibi on Helloweenin eräs parhaista! In the Middle of a Heartbeat taas on ihana ballaadi, ah. Perin nössö kyllä joo.

Deris -kauden levyistä imo vain Rabbit on vähän heikompi kokonaisuus. Tai kyllähän melkein joka levyltä löytyy ne vähän heikommatkin hetkensä, mutta yleisestiottaen niistä ei ole häiriöksi asti. Eikä Rabbitkaan ole läpeensä huono, sillä on vaan liikaa biisejä eikä materiaali kanna levyn koko mittaa.

Jostain syystä en ole The Dark Riden jälkeisiä levyjä kuunnellut läheskään niin paljoa kuin edeltäviä. En tiedä kertooko se levyjen laadusta vai mistä. Ei välttämättä, sillä suurin syy taitaa olla ihan vaan siinä että levyjen kuunteluun käytettävissä oleva aika suhteessa kuunneltaviin levyihin ei ole ainakaan lisääntynyt. Joka tapauksessa uusimmat Helloween-levyt ovat jääneet meikäläiselle hiukan etäisemmiksi tapauksiksi. Täytyy siis korjata tilanne ensi tilassa!

[clairvoyant]

Jotenkin oudosti olen vähän samaa mieltä, tiedä sitten miksi, kun BTR:ia (IMO heikoin Deris-eran vars. studioalbumi) parempana levynä tuota kuitenkin pidän. Mutta jotain tekemistä tunnelman kanssa.

Minulla tuo mielleyhtymä tulee ainakin tuosta levyn avauksesta: Ensin erillinen introraita, sitten aivan Deriksen äänen ylärajoilla, ja mitä ilmeisimmin sen yläpuolellakin, liihottava erittäin (Helloweeniksi) raskas ja nopea biisi, jonka jälkeen Weikathin kynäilemä super-anthem (The Saints/Falling Higher).

Minusta BtR on hieman parempi levy, edellämainittujen lisäksi kun löytyy tappobiisejä ainakin Revelation, I Can ja Midnight Sun. Gamblingin ote sen sijaan ehkä hieman herpaantuu Paint a New Worldista eteenpäin. Hyvä levy sekin yhtä kaikki!

[Lauri Perkele]

Master of the Rings on kyllä omissa kirjoissani Helloweenin paras levytys. Olen 20 vuodessa kuunnellut Keepereitä varmasti yhden ihmiselämän verran, mutta aikuisiällä Rings on iskenyt lujaa. Ja myös parjatulla Pink Bubblesilla on kovia ralleja. Nykyinen kokoonpano ei nappaa yhtään, mitä lie rivimiehiä jostain Puolasta.

Olin muuten joskus Markus Grosskopfin ja Roland Grapowin kanssa Tavastialla katsomassa Muskaa. Seurueeseen eksyi joensuulainen tyttö, joka yhtäkkiä kirjaimellisesti veti Grosskopfia tämän - kaikella kunniotuksella - isosta nenästä. Kaikki vaikuttivat hämmentyneiltä ja vaivaantuneilta, Pohjois-Karjalass kun ei näemmä ole tapana opettaa lapsille käytöstapoja. Hauskaa.

[Cursarion]

Tsekatkaa vaikka Last Night On Earth tai I Did It My Way, todella hyvin säilynyt tämän "kulta-ajan" laulajista äänensä puolesta.

Toista en ole kuullut mutta tuossa "I Did It My Way"ssa ei jotenkin vain kuulosta hyvältä. Eikä sillä ole tekemistä biisin paskuuden kanssa tms.

Miun mielestä Kotipelto vetää sillä RR-demolla nuo Kiskeä paremmin. Itse asiassa se RR:n uusi laulajakin vetää ne sillä RR-demolla nuo Kiskeä paremmin (vaikka kuulostaakin vähän Kisken ja Ari Koivusen risteytykseltä).

Kisken s vähän häiritsee joskus, ja lausuminen muutenkin. Myös Tolkin toisella soololla.

Paremmin se minusta esim. Keeppereillä veti. Deriksen dissaaminen on kyllä siitä vähän jännää että onhan mies bändissä 15 vuotta ollut eikä ne kovin paskoja levyjä ole sinä aikana tehnyt (tosin kolmea uusinta en ole kuullut, niistä en tiedä). Enemmän kyllä kuitenkin Master of the Ringsiä ja The Time of the Oathia kuin Pink Bubbles Go Apea ja Chameleonia arvostan.

[Acemaster]

Kisken s vähän häiritsee joskus, ja lausuminen muutenkin. Myös Tolkin toisella soololla.

No siispä pitäisi häiritä vanhassa Helloweenissakin, Avantasiassa, oikeastaan vähän kaikessa. Tämä eksoottinen saksalainen huono lausuminen ja pehmeä S vain lisäävät Kiske-diggailuani, sillä hänen tyylinsä on tässäkin asiassa todella persoonallinen. Minun mielestäni aksentti on englanniksi laulavalle lähes järkiään rikkaus, vaikka vielä Kotipellonkin joskus puihin menevä lausuminen. Rajan vetäisinkin hänen ja Tony Kakon liian korkealta vedetyn alku-Sonatan ihan pää edeltä maahan -lausuttujen lyriikoiden välille.

Mutta paremmin Kiske Keepereillä veti, joo. Oli nälkää, intoa, halua laulaa perse ruvelle. Nykyään siis ennemminkin hallittua ja viisasta hiljempaa laulamista. Silti korkealta, silti tunnistettavan kiskemäisesti, ja uudentyylisellä nopealla vibralla. Me still likes!