Ilostuttaa! JeeeEeeeeeeEEee!!!

[heraklos]

Nyt onkin sitten koettu sähköinen rytminsiirto eli kardioversio. Onpa mukava, kun sydän on sinusrytmissä lähes vrk:n eteisvärinän jälkeen.

[Frostheim]

AIIIIISSSAAKELI!!! Just kun olin jo heittänyt kaiken toivon uuden työn suhteen (viimeisen 3 vuoden aikana lähettänyt arviolta 300 työhakemusta), niin tänään tärppäsi! Soppari uuteen paikkaan allekirjoitettu, ja ens viikon keskiviikkona aloitus. Pääsen vuosien kituuttamisen jälkeen pois asiakaspalvelusta, eikä tarvitse enää tehdä puhelinduunia, ei enää kuunnella urputuksia linjoja pitkin asioista, joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Voi jösses mite! Palaan siis toimistossa väkertämisestä takaisin varastotyön maailmaan. Olkoonkin että palkka hitusen pienempi, niin työ sijaitsee 2 km päässä asuinpaikastani, eli ei tartte enää latailla säännöllisesti kallista seutuarvoa bussilippuunkaan. Vakkarityö, ma-pe ja päiväsaikaan. Tässä vaiheessa elämää kaipaan ainoastaan selkeälinjaista ja suoraviivaista rutiinihommaa ilman mitään helkutin asiakasrajapintoja, "haasteiden voittamista" tai monia rautoja tulessa. Tämmöinen sopii nyt tässä vaiheessa ihan hyvin. Ja ehkä kaikenlainen arjessa jaksaminen, luovuus sekä elämänilo ja -halukin hiljalleen lähtevät vuosien syvyyksissä virumisen jälkeen taas nousuun.

[Viiksi-Vallu]

AIIIIISSSAAKELI!!! Just kun olin jo heittänyt kaiken toivon uuden työn suhteen (viimeisen 3 vuoden aikana lähettänyt arviolta 300 työhakemusta), niin tänään tärppäsi! Soppari uuteen paikkaan allekirjoitettu, ja ens viikon keskiviikkona aloitus. Pääsen vuosien kituuttamisen jälkeen pois asiakaspalvelusta, eikä tarvitse enää tehdä puhelinduunia, ei enää kuunnella urputuksia linjoja pitkin asioista, joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Voi jösses mite! Palaan siis toimistossa väkertämisestä takaisin varastotyön maailmaan. Olkoonkin että palkka hitusen pienempi, niin työ sijaitsee 2 km päässä asuinpaikastani, eli ei tartte enää latailla säännöllisesti kallista seutuarvoa bussilippuunkaan. Vakkarityö, ma-pe ja päiväsaikaan. Tässä vaiheessa elämää kaipaan ainoastaan selkeälinjaista ja suoraviivaista rutiinihommaa ilman mitään helkutin asiakasrajapintoja, "haasteiden voittamista" tai monia rautoja tulessa. Tämmöinen sopii nyt tässä vaiheessa ihan hyvin. Ja ehkä kaikenlainen arjessa jaksaminen, luovuus sekä elämänilo ja -halukin hiljalleen lähtevät vuosien syvyyksissä virumisen jälkeen taas nousuun.

Onpa hienoa kuulla, onnittelut työpaikasta!

[LRZ]

Toi kuulostaa kyllä hyvältä. En tiedä, minkälaisia asiakaspalvelutöitä olet joutunut tekemään, mutta itsellekin se oli suuri helpotus aikanaan, kun pääsi niistä eroon. Enää ei tarvitse olla kuin meidän työntekijöiden ja ainoan asiakasyrityksen tiettyjen ihmisten kanssa tekemisissä.

Itse taas olen viimeksi eilen saanut yhteydenottoa, jos mahdollinen työpaikan vaihto kiinnostaisi. Eilinen tarjous kuulosti hyvältä, mutta olisin joutunut arvioimaan omaa osaamistasoani liikaa ylöspäin, että olisin voinut edes harkita sitä. Ja lisäksi, kun mut tällä hetkellä työllistävää projektia on jälkellä noin 11 kuukautta, olen kyllä aika sitoutunut viemään tämän loppuun. Ja firmakin yrittää sitouttaa pysymään projektin loppuun asti ihan sievoisella summalla.

[eddie666]

. Olkoonkin että palkka hitusen pienempi, niin työ sijaitsee 2 km päässä asuinpaikastani, eli ei tartte enää latailla säännöllisesti kallista seutuarvoa bussilippuunkaan. Vakkarityö, ma-pe ja päiväsaikaan. )

Ja sitten voit vielä laskea sen erotuksen mikä aiemmin meni työmatkoihin. 'Ylimääräinen' vapaa-aika on sekin jonkin arvoista

[Frostheim]

Onpa hienoa kuulla, onnittelut työpaikasta!

Kiitokset! \o/

Toi kuulostaa kyllä hyvältä. En tiedä, minkälaisia asiakaspalvelutöitä olet joutunut tekemään, mutta itsellekin se oli suuri helpotus aikanaan, kun pääsi niistä eroon. Enää ei tarvitse olla kuin meidän työntekijöiden ja ainoan asiakasyrityksen tiettyjen ihmisten kanssa tekemisissä.

Tämä vanha työ oli siis finanssialan firma (kulutusluottoja, säästötilejä, ulkoistettua laskutusta), jonka puhelinaspassa tuli nyt oltua 3 vuotta ja 2 kuukautta. Ainoa työ jonka aikoinaan sain järkättyä oltuani miltei 7 kk työttömänä, ja otin siinä vaiheessa epätoivoisesti vastaan mitä vain sattui saamaan. Suoraan sanottuna omantunnon vastainen homma, josta en kehdannut pahemmin kellekään ikinä edes puhua, ja josta uumoilin jo aloittaessani, että tästä ei varmaan hyvää seuraa. Täysin vääränlainen työhän tuo lopulta oli, ajoi henkisesti hajoamiseen saakka ja uuden burn-outin partaalle, ja kun minkäänlaista rahoitusalan koulutustakaan ei ole (eikä aihepiiri voisi edes vähempää kiinnostaakaan). Työporukassakin koin itseni aina ulkopuoliseksi; hiukan liian erilaiset ihmiset samassa tilassa, etteivät henkilökemiatkaan koskaan aivan kohdanneet. Viimeinen niitti oli, kun koin olosuhteet huomioiden tehneeni niin parhaani kuin voin ja sykkineeni kuin pieni eläin, ja kaikesta huolimatta huomattavasti myöhemmin mun jälkeeni taloon tullut nuorempi väki painaa toimenkuvissa ja hierarkioissa ohitseni, ja minut pidetään ikään kuin väkisin puhelinlinjassa. Koin että tähänastista työpanostani ei tunnisteta saati arvosteta, kiitosta ei heru eikä etenemismahdollisuuksiakaan suoda. Oli vain pakko päästä pois, ihan mihin tahansa. Parantelin tuossa viime viikolla CV:n ja työhakemukseni tekstejä ja asetteluja ja laitoin nyt alkuviikosta uusia hakemuksia menemään. Ja viimein, voi jösses viimein! Nyt pääsen pois ja aivan toisaalle! Olo ei ole pitkään aikaan ollut näin helpottunut. Mielialakin ampui kertarysäyksellä syvyyksistä jonnekin pilviin, huh.

Ja sitten voit vielä laskea sen erotuksen mikä aiemmin meni työmatkoihin. 'Ylimääräinen' vapaa-aika on sekin jonkin arvoista

Todellakin juu! Rahallisestihan tilanne aikalailla plus miinus nolla, mutta mitä tässä tosiaan lopulta voitetaan on parikin tuntia päivässä lisää omaa aikaa, ja kun töissä ei tule enää samalla tavalla olemaan henkistä kuormitusta kuin ennen (olen aktiiviliikkuja ja tottunut fyysiseen työhön), niin energiaa ja intoa tulee taatusti jäämään työpäivän jälkeen vielä luovaakin harrastelua varten aiempaa enemmän (musiikki, grafiikka, kirjoittaminen). Kaikenlaisten proggistenkin parissa tulee siis jaksettua jatkossa paremmin taas.

[LRZ]

Täysin vääränlainen työhän tuo lopulta oli, ajoi henkisesti hajoamiseen saakka ja uuden burn-outin partaalle, ja kun minkäänlaista rahoitusalan koulutustakaan ei ole (eikä aihepiiri voisi edes vähempää kiinnostaakaan). Työporukassakin koin itseni aina ulkopuoliseksi; hiukan liian erilaiset ihmiset samassa tilassa, etteivät henkilökemiatkaan koskaan aivan kohdanneet. Viimeinen niitti oli, kun koin olosuhteet huomioiden tehneeni niin parhaani kuin voin ja sykkineeni kuin pieni eläin, ja kaikesta huolimatta huomattavasti myöhemmin mun jälkeeni taloon tullut nuorempi väki painaa toimenkuvissa ja hierarkioissa ohitseni, ja minut pidetään ikään kuin väkisin puhelinlinjassa. Koin että tähänastista työpanostani ei tunnisteta saati arvosteta, kiitosta ei heru eikä etenemismahdollisuuksiakaan suoda. Oli vain pakko päästä pois, ihan mihin tahansa. Parantelin tuossa viime viikolla CV:n ja työhakemukseni tekstejä ja asetteluja ja laitoin nyt alkuviikosta uusia hakemuksia menemään. Ja viimein, voi jösses viimein! Nyt pääsen pois ja aivan toisaalle! Olo ei ole pitkään aikaan ollut näin helpottunut. Mielialakin ampui kertarysäyksellä syvyyksistä jonnekin pilviin, huh.

Tuossa tilanteessa uudesta paikasta pitää olla todella tyytyväinen. Onnittelut! Ei ollut kadehdittava tuo tilanteesi edellisessä paikassa.

Ja tuo lyhyt työmatkakin on tosi hyvä juttu. Vapaa-ajalla on merkitystä omaan jaksamiseen ja sen tuhlaaminen työmatkoihin on todella vittumaista.

[Frostheim]

Tuossa tilanteessa uudesta paikasta pitää olla todella tyytyväinen. Onnittelut! Ei ollut kadehdittava tuo tilanteesi edellisessä paikassa.

Todellakin juu! Ei edes muistu mieleeni, milloin olisin viimeksi ollut työpaikan vaihtumisesta niin mielissäni kuin nyt. Kaksi päivää takana ja hyvää vauhtia talon tavat ja toimenkuvan kuviot hahmottumassa. Tästä ei ole kuin suunta eteenpäin vain.

Ja tuo lyhyt työmatkakin on tosi hyvä juttu. Vapaa-ajalla on merkitystä omaan jaksamiseen ja sen tuhlaaminen työmatkoihin on todella vittumaista.

Tosi on. Vaikka tänäänkin sotkin fillarilla molempiin suuntiin tuolla lumisateessa ja liukkailla/sohjosilla teillä, niin fiilikset silti aivan katossa. Vanhasta kituuttamisesta kun pääsi vain pois niin ei tunnu enää esim. sääolosuhteetkaan missään. Näillä näkymin päivät taitavat olla jatkossa klo 7-15, niin toikin että pääsee jo kolmelta kotiin sopii itselle paremmin kuin hyvin. \o/

[heraklos]

Perukirjatilaisuus on nyt sitten pidetty. Voi huokaista helpotuksesta.

[Sabbathman]

Kiitollisena mietin mennyttä vuotta, huikea vuosi kaiken kaikkiaan, monet taistot on käyty, monet asiat menneet nappiin joten saa olla hattu kourassa. Nyt hiljenee liikenne työmaallakin jo. Pikkuhiljaa valmistaudutaan joulun viettoon. Lasten lahjat on hommailtu jo matkan varrella, muuta ei tarvikaan miettiä sitten. Itsehän en tarvitse yhtään mitään, hyllyissä ja rinnan alla on jo tarpeeksi. Nyt ei puutu muuta kuin mennä saunan ja pikkukaupan kautta kotiin rauhoittumaan, nojatuoliin mukaan soveltuva juoma reflektoinnin mahdollistajaksi...

Samaan aikaan kun itse valmistaudun joulun viettoon niin käy mielessä että mitä muille kuuluu. Viime aikoina on kuultu aikamoisia tarinoita ja kohtaloita niin töissä kuin mediankin kautta joten joulunajan suurin toivomus on nyt että ainakin lapsiperheissä olisi hyvä olla...

[Night]

En tiedä, repeilin ehkä turhankin kovaan ääneen tälle töissä.

[Sabbathman]

Vuoden some-postaus on tässä.

En näe itseäni niinkään miehenä vaan enemmänkin rottana, joka on vuosikaudet keksinyt keinot selviytyä erilaisissa tilanteissa. Rottaa voidaan jahdata mutta sitä on vaikea saada kiinni. Se osaa väistellä ja luikkia karkuun. Silti se lymyää aina jossain ja jatkaa määrätietoisesti toimintaansa. Vasta nurkkaan ajettuna se puolustautuu raivokkaasti, muuten se ei piittaa paskaakaan. Rotta ui pois uppoavista laivoista, joita voivat olla huonot parisuhteet, surkeat diilit, tunkkaiset kuppikunnat jne. Rotta löytää aina uuden paatin, jolle se kömpii märkänä ja ruhjottuna, mutta taas se nuolee haavansa ja puksuttaa hartiat kyyryssä eteenpäin. Rotta ei saa koskaan palkintoa työstään rottana, sillä rotista ei pidetä. Rotalle ei soiteta fanfaareja eikä sen päähän lasketa kruunua. Mutta loppujen lopuksi ROTTA ON VOITTAJA.

- Kauko Röyhkä 24.10.2018 klo 0:29

[Sir Juzzi]

Tänään tapahtui jollain tasolla positiivinen käänne tuossa aiemmin harmitusketjuun kiukuttelemassani autojutussa. Lommotaikuri (eli PDR-korjaaja) onnistui häivyttämään vekin 99-prosenttisen huomaamattomaksi sellaisella hinnalla, jonka mielummin maksoi, kuin olisi jättänyt korjaamatta. Noitakin ammattilaisia on ilmeisesti moneen lähtöön, viikko sitten parempi puoliskoni kävi näyttämässä autoa jollekin toiselle vastaavalle, joka sanoi, että ei pysty tekemään tällä tekniikalla. Kuulemma on tuplapeltiä eikä mistään pääse takapuolelle. Tämänpäiväinen kaveri sanoi moisista, että tavallaan vähän työläämpi tehdä, mutta ei mitenkään päin mahdoton korjaus. Ja takapuolellekin näköjään pääsi, kun tiesi mitä teki...

Tekniikka näytti kyllä jännältä, siinä naputeltiin aika paljon vekin ympäristöä ihan siltä puolen, miltä alkuperäinenkin tälli oli tullut. Muistutti tosiaankin jotain taikatemppua.

[heraklos]

^ Hieno juttu!

[Frostheim]

Ai juu, käsileikkauksesta toivuttu hyvin! Peukalon normaalit liikeradat palailleet kohtalaisesti. Kunnolliseen nyrkkiin ei tietty ihan vielä saa, puristusvoimakaan ei ole vielä kuten ennen ja jäykkyyttä yhä jonkin verran äärilaidoilla. Fyssarin jumppaohjeilla mennään edelleen. Mutta oman aikansa toipuminen ja parantuminen toki ottaakin. Sairasloman aikana ei nuppi lopulta täysin seonnutkaan, vaikka jossain määrin lähellä pari kertaa käytiinkin. Yhtäkään kirjaa en saanut luetuksi. Musiikkia kuuntelin lähes yötä päivää, pelasin tietokoneella ns. helvetisti, koodailinkin jossain määrin. Treeneissä kävin pällistelemässä sivusta, että pääsi hiukan ulkomaailmaan ja ihmisten ilmoille. Syöminen ja liikkuminen muutoin väheni, ja kuihduin n. 3 kg saikun aikana.

Lopulta kävi myös iloisemmin, eli loppuvuoden kolmesta jäljellä olleesta lajiseminaarista pääsin mukaan kahteen, ja sain tasonkin suoritettua. Oli kumminkin paljon kovaa treeniä jo ollut valmiiksi alla ennen tapaturmaa, joten suorittaminen oli enemmän muodollisuus tässä vaiheessa. Vuoden alusta olen päässyt treenaamaan jo kovemmin, joskin pistehanskoihin/mitseihin en voi lyödä vielä pitkään aikaan. Punnerruksia voi jo tehdä, pidemmät leuanvetosarjat vielä liian kovaa rasitusta kädelle. Töihin palaaminen on ollut raskasta lähinnä henkisesti, kun ehti sairaslomalla tottua kiireettömyyteen ja rauhallisuuteen. Mutta ilostuttaa sen osalta, että koko touhusta selvittiin loppujen lopuksi varsin mallikkaasti. =)

[Napero]

Muutaman vuoden miettimisen ja talousoptimoinnin päätteeksi pääsin viimein aloittamaan kattoremontin. Puolet talosta on uutta, kuutisen vuotta sitten valmistunutta lisäsiipeä, mutta vanha, 1953 valmistunut osa, ja sen 90-luvulla juosten uusiksi kustu peltikatto ovat hirvittäneet jo pidempään. Hommaa on nyt tullut reuhattua omin yksinäisin käsin kaksi viikkoa, ja yllättävän hyvin menee. Isompia kosteusvaurioita ei ole tullut vastaan, vain pari alinta räystään aluslautaa pitää vaihtaa joka reunasta. Lisäsiiven rakentanut urakoitsija meni heti keikan jälkeen konkkaan viisi vuotta sitten, ja sen jäljiltä on löytynyt muutama mielenkiintoinen ratkaisu/rakennusvirhe, mutta toistaiseksi vastaan ei ole tullut mitään erityisen fataalia.

Tässä menee vielä muutama viikko, joten jos joku vaikkapa odottelee demoarviota, niin malttia. Hyvät kelit on käytettävä täysimääräisesti hyväksi, ja kun meikäläisen mallista tomumajaa hilaa ylös ja alas portaita, niin iltaisin on niin sanotusti pajatso tyhjänä. Ei ole paukkuja muuhun.

Se tässä tietenkin lämmittää, että projektissa pääsee tuntipalkoille: huolella mietityt tarvikkeet ja työkalut maksoivat vajaat 5000 euroa. Kun kyselin tarjouksia, niin Ruukki ehdotti hinnaksi 17 000 euroa. Plus ALV, eli yli 21 kiloeuroa. Voisin siis täysipäiväisesti tehdä tätä neljä kuukautta, ja silti voisi työlleen laskea ihan kunnon tuottoa.

[heraklos]

Sairaalavisiitti on taas tältä erää ohitse. Kotona ollaan.

[heraklos]

Marraskuun puolivälin tienoilla aloitetaan sitten Remicade (biologinen lääke). Hyvillä mielin ja suurin toivein lähden kokeilemaan tuoko Remicade avun tähän IBD:n akuuttivaiheeseen ja pääsisin remissioon.

[heraklos]

Sain isoveljeltäni 50-vuotislahjaksi vaatimattomasti 3 päivän lipun Rockfesteille. Ei olisi ollut varaa itselläni edes yhden päivän lippuun.

Mukava oli siis yllätys!

[heraklos]

Jatkan monologiani...
Nyt alkoi sitten kesäloma, joka kestää aina 1.elokuuta asti.

[Napero]

Tuli pidettyä oikein kunnolla etäisyyttä kaikkeen koko kesäloman ajan. Niinpä päädyin kaverin kanssa viikoksi kaatamaan puita Porkkalanniemelle. Tuloksena olikin sitten koronan sijaan... TA-DAA!!!... borrelioosi.

Miksi sitten postata tähän keskusteluun? No, kun kahden euron kolikon kokoinen hailea täplä sisäreidessä kasvoi kahdessä päivässä kämmenen kokoiseksi jauhelihan väriseksi tikkatauluksi, niin lääkäri totesi sen borrelioosiksi noin puolentoista sekunnin vilkaisulla. Ja antibiootit todellakin purivat, viikkoa myöhemmin olo oli ihan hyvä ja läikkä hävinnyt. Eli ei pahempia seuraamuksia, nuo mömmöt toimivat jos niitä ajoissa pääsee pupeltamaan. Eli ihan tyytyväinen olen, kun kovin vähäisellä harmilla tästä pääsin.

Ainoa huonompi seuraus on se, että kyseinen troppi väsyttää aivan hillittömästi. Loman viimeinen kaksiviikkoinen meni melkeinpä nukkuen, ja aamulla ylös kipuaminen on vieläkin niin vaikeaa että tyynyltä neljän metrin päähän kahvinkeittimelle menee helposti kolme varttia. Nukuttaa koko ajan aivan pirusti, ja kun en normaalisti kykene nukkumaan päiväunia ilman että seuraava yö menee totaalisen persiilleen, niin nyt sitä ongelmaa ei ole vähääkään. Sen kun nukkuu, uni tulee kyllä. Eli kolmisen viikkoa meni täysin harakoille kaikenmoisten puuhailujen osalta, mutta hinta ei vaikuta kovin suurelta jos borrelioosista näin vähällä pääsee. Jeeeeeee!

[Stormrider82]

^Toivottavasti hait sairaslomaa ja saat ne kaks viikkoa lomaa pidettyä myöhemmin.