QUEENSRŸCHE (Geoff Tate & Todd La Torre)

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Nostromo
Viestit: 847
Liittynyt: 14 Tammi 2004, 10:03
Paikkakunta: Vantaa

13 Loka 2015, 13:36

Niin no... jos itse menisin keikalleen, varsinkaan kun en ole koskaan livenä pumppua nähnyt niin tasan 0% kiinnostaa jonkun 2015 tehdyn levyn biisit. Nimenomaan haluaisin pari tuntia sitä parasta klassikkokamaa.

Sama pätee muihin vuosikymmenisiin bändeihin, todella harvalla mikään uusi on millään lailla kuranttia.


Jack Steel
Viestit: 128
Liittynyt: 07 Kesä 2007, 16:01
Paikkakunta: Suomi

13 Loka 2015, 16:24

Jos Queensrÿchen levyt Promised Landin jälkeen ovat olleet totaalisen paskoja, Taten lähdön jälkeiset ovat olleet vain hieman parempia, ehkä nouseet luokkaan "paska". Esimerkiksi tämä uusin on täysin turhanpäiväinen tekele. Tämän bändin kohdalla enemmän kuin minkään muun ei voi olla ihmettelemättä sitä, minne se biisintekotaito katosi. DeGarmon lähtö ei yksin riitä selitykseksi, sillä ne viimeiset levyt hänen mukana ollessaankin olivat ihan surkeita. Lisäksi myös Wilton osasi ennen tehdä biisejä, vaan eipä osaa enää. Jos eivät palkkaa jostain kunnon biisintekijöitä seuraavalle levyllä, toivoa ei ole.
Sabbathman
Viestit: 5581
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

13 Loka 2015, 17:02

Jack Steel kirjoitti:Jos Queensrÿchen levyt Promised Landin jälkeen ovat olleet totaalisen paskoja, Taten lähdön jälkeiset ovat olleet vain hieman parempia, ehkä nouseet luokkaan "paska".
Ai jai, meinasin tukehtua - räkätaudissa nauraminen ei ole terveellistä!

Kun muutama vuosi sitten aloin tutustumaan Queensrÿcheen, tuli jo varhain selväksi että tämän bändin kulta-aika päättyi Empire-studiolevyyn ja Operation: Livecrime -livetallenteeseen. Promised Land on jo mitäänsanomatonta hiippailua verrattuna aiempaan parhauteen.

Tämän bändin kohdalla on enää kolme toivetta:

1. Live In Tokyo - DVD & CD
2. Suomen keikka - paikkakunnasta viis
3. Condition Hüman -rundilta DVD & 2CD
gabriel
Viestit: 242
Liittynyt: 27 Syys 2006, 19:49
Paikkakunta: tampere

13 Loka 2015, 20:00

Eipä ihan äkkiä tule mieleen bändiä, joka herättää näin paljon närää viimeisen 25 vuoden tekemisillään. No onhan ne 4 ensimmäistä yhä silkkaa timanttia kuiteskin.
Jussi
Viestit: 10314
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

13 Loka 2015, 20:16

Wackenissa taas olivat turhan tiukkoja kasarin suhteen (+ 1 biisi edelliseltä s/t:ltä), kun ekaa kertaa pari kk sitten vasta näin ja suosikkilevyni on aina ollut Empire. Mutta olihan se hyvä keikka silti, totta kai. Karua jättää kaksi vuosikymmentä (& Dedicated To Chaos, mutta sitä kaipaavat:_____) väliin setistä; eivät ne niin nostalgia-aktin asemissa minusta ole.

Uusi Condition Hyymän on myös ollut aivan jees, kun tosiaan toiseksi uusinta ei ole jaksanut ostaa edes alesta. Arrow Of Time rokkaa, Guardian on jo varsin hyvä vaikka se "revolution calling" -huuto hämääkin vähän, Bulletproof- & Selfish Lives-hiturit on todella hienoja, All There Was, jne. Tämän voisi puolestaan midpricena noukkia talteen!
Esanssi
Imperiumi Crew
Viestit: 642
Liittynyt: 05 Marras 2005, 21:37
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

14 Loka 2015, 09:50

Se paljon puhuttu kultakausi loppui vasta Promised Landin jälkeen. Jos Operation:Mindcrime ei olisi ns. vitun hyvä, niin Promised Land olisi bändin paras levy. Tämä on fakta.

Mutta siis kyllähän tuo nyt on ihme, jos levynjulkkarikeikalla soitetaan YKSI uusi biisi, YKSI! Oikeasti nyt jotain luottoa siihen uuteen matskuun. Condition Hüman ei ole vieläkään tullut, vaikka on jostain jenkkien perältä lähetetty syyskuussa. Sitä tavallaan toivoisi, että puoli vuotta etukäteen pledgettäneet tyypit saisivat sen levyn ihan ensimmäisenä ja sitten vasta pantaisiin kauppoihin.

Helvetti.
Traktor X
Viestit: 276
Liittynyt: 12 Syys 2002, 14:54
Paikkakunta: AlderDanger Danger

14 Loka 2015, 10:07

Esanssi kirjoitti:Se paljon puhuttu kultakausi loppui vasta Promised Landin jälkeen. Jos Operation:Mindcrime ei olisi ns. vitun hyvä, niin Promised Land olisi bändin paras levy. Tämä on fakta.
Noh Noh, Empire on aika selkeää laskusuhdannetta EP-O:MC aikakauden jälkeen, vaikka siinä puoli levyä helvetin jees matskua onkin. Promise Landillä vielä hyviä biisejä ja sen jälkeen yhtään kohtuullista biisiä ei Taten kanssa tehty.
Deathklaat
Viestit: 1137
Liittynyt: 31 Maalis 2007, 23:54

14 Loka 2015, 10:24

Esanssi kirjoitti:Jos Operation:Mindcrime ei olisi ns. vitun hyvä, niin Promised Land olisi bändin paras levy. Tämä on fakta.
QFT
Pike Bishop
Viestit: 198
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 10:22

14 Loka 2015, 12:35

Esanssi kirjoitti:Se paljon puhuttu kultakausi loppui vasta Promised Landin jälkeen. Jos Operation:Mindcrime ei olisi ns. vitun hyvä, niin Promised Land olisi bändin paras levy. Tämä on fakta.
Eipäs ole vaan mielipide. Kyllä se oli ensimmäinen, joka oli jonkinasteinen pettymys. Siihen asti kaikki levyt olivat todella toimivia kokonaisuuksia, vaikka tyyli onkin jokaisella oikeastaan ihan erilainen. Promised Landilla on kuitenkin vielä n. puolet helvetin hyvää tavaraa, loput sitten vähän turhan mitäänsanomatonta.
Judez
Viestit: 770
Liittynyt: 23 Kesä 2009, 15:27

14 Loka 2015, 13:23

Se on kuitenkin todettava että jokainen noista viidestä levystä jonka QR julkaisi "kultakaudellaan" 1983-1994 (en laske ekaa EP:ta nyt tähän) on omanlainen teos, erillään muista julkaisuista.

The Warning edustaa sitä perinteisempää heavy metal-linjaa jonka bändi osasi kovan treenaamisen myötä oikein heti alusta saakka. Kuitenkin NM 156:n ja Roads To Madnessin kaltaiset biisit kertoivat jo siitä potentiaalista erota muista metallibändeistä mikä bändillä oli tuolloin.

Rage For Orderilla esim. Roads to Madnessin kaltaiset ideat vietiin vielä hitusen pidemmälle. Syntyi sellaisia helmiä kuten Neue Regel, Screaming in Digital ja I Will Remember. Kyllähän esim. The Whisper muistuttaa vahvasti ensimmäisen levyn tyylistä, mutta kokonaisuutena Rage for Order on enemmän uusia ulottuvuuksia saava levy.

Operation: Mindcrime
oli bändin ensimmäinen konseptialbumi. Tämän levyn myötä kasvanut suosio oli mielestäni sen kovan reenaamisen ja työn ansiota mitä bändi teki 80-luvun alussa. Kun vaikkapa Mindcrime-tourin aikaisia livevetoja katsoo, niin siinä on _jokainen_ juttu etenkin livesoitossa hiottu huippuunsa, tuon tason tykitystä näkee harvoin.

Empire oli selkeä suunnan otto kaupallisempaan suuntaan, esim. DeGarmo halusi toteuttaa unelmansa ja lyödä lopullisesti läpi 'Rychen kanssa. Levy on täynnä hyviä hittiehdokkaita, eikä ihme että Empirelta julkaistiin peräti seitsemän sinkkua. Ei se kuitenkaan ole yhtä tiukka kokonaisuus mitä vaikkapa Mindcrime, mutta tällä levyllä kaikki hommat pyrittiin viemään huippuunsa: levyä seurannut kiertue oli bändin historian suurin, levyn tuotantoon panostettiin paljon ja levy-yhtiöltäkin tuli tukea.

Menestyksen jälkimainingeissa tehty Promised Land on ikään kuin bändin toinen konseptialbumi. Levyn yleisenä teemana pohditaan menestymistä ja sen tärkeyttä. Promised Land on paljon monipuolisempi ja syvällisempi mitä Empire, ja ehkä senkin takia se on kestänyt mielestäni hyvin aikaa ja se kuuluu ilman muuta bändin kultakauteen. Tälläkin levyllä on useita biisejä joissa on sanoituksen ja tunnelman puolesta paljon tarttumapintaa ja syvyyttä, hyvänä esimerkkinä tästä vaikkapa Out of Mind. Tuo on se mitä olen jäänyt myöhemmiltä QR-levyiltä usein kaipaamaan. One More Time kiteyttää levyn teeman melko hyvin:

"Work hard in life boy, there's paradise in the end.
Year after year we struggle to gain,
the happiness our parents never claimed.
They told us all we had to do,
was do what we're told, buy what was sold,
Invest in gold, and never get old."


[youtube]iYt7evia4mM[/youtube]
SunDwn
Viestit: 144
Liittynyt: 03 Huhti 2003, 00:50
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

14 Loka 2015, 20:44

Jussi kirjoitti: Arrow Of Time rokkaa, Guardian on jo varsin hyvä vaikka se "revolution calling" -huuto hämääkin vähän
Ilmeisesti se on "evolution calling".
Esanssi
Imperiumi Crew
Viestit: 642
Liittynyt: 05 Marras 2005, 21:37
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

14 Loka 2015, 20:55

Judez kirjoitti:Se on kuitenkin todettava että jokainen noista viidestä levystä jonka QR julkaisi "kultakaudellaan" 1983-1994 (en laske ekaa EP:ta nyt tähän) on omanlainen teos, erillään muista julkaisuista.

The Warning edustaa sitä perinteisempää heavy metal-linjaa jonka bändi osasi kovan treenaamisen myötä oikein heti alusta saakka. Kuitenkin NM 156:n ja Roads To Madnessin kaltaiset biisit kertoivat jo siitä potentiaalista erota muista metallibändeistä mikä bändillä oli tuolloin.

Rage For Orderilla esim. Roads to Madnessin kaltaiset ideat vietiin vielä hitusen pidemmälle. Syntyi sellaisia helmiä kuten Neue Regel, Screaming in Digital ja I Will Remember. Kyllähän esim. The Whisper muistuttaa vahvasti ensimmäisen levyn tyylistä, mutta kokonaisuutena Rage for Order on enemmän uusia ulottuvuuksia saava levy.

Operation: Mindcrime
oli bändin ensimmäinen konseptialbumi. Tämän levyn myötä kasvanut suosio oli mielestäni sen kovan reenaamisen ja työn ansiota mitä bändi teki 80-luvun alussa. Kun vaikkapa Mindcrime-tourin aikaisia livevetoja katsoo, niin siinä on _jokainen_ juttu etenkin livesoitossa hiottu huippuunsa, tuon tason tykitystä näkee harvoin.

Empire oli selkeä suunnan otto kaupallisempaan suuntaan, esim. DeGarmo halusi toteuttaa unelmansa ja lyödä lopullisesti läpi 'Rychen kanssa. Levy on täynnä hyviä hittiehdokkaita, eikä ihme että Empirelta julkaistiin peräti seitsemän sinkkua. Ei se kuitenkaan ole yhtä tiukka kokonaisuus mitä vaikkapa Mindcrime, mutta tällä levyllä kaikki hommat pyrittiin viemään huippuunsa: levyä seurannut kiertue oli bändin historian suurin, levyn tuotantoon panostettiin paljon ja levy-yhtiöltäkin tuli tukea.

Menestyksen jälkimainingeissa tehty Promised Land on ikään kuin bändin toinen konseptialbumi. Levyn yleisenä teemana pohditaan menestymistä ja sen tärkeyttä. Promised Land on paljon monipuolisempi ja syvällisempi mitä Empire, ja ehkä senkin takia se on kestänyt mielestäni hyvin aikaa ja se kuuluu ilman muuta bändin kultakauteen. Tälläkin levyllä on useita biisejä joissa on sanoituksen ja tunnelman puolesta paljon tarttumapintaa ja syvyyttä, hyvänä esimerkkinä tästä vaikkapa Out of Mind. Tuo on se mitä olen jäänyt myöhemmiltä QR-levyiltä usein kaipaamaan. One More Time kiteyttää levyn teeman melko hyvin:

"Work hard in life boy, there's paradise in the end.
Year after year we struggle to gain,
the happiness our parents never claimed.
They told us all we had to do,
was do what we're told, buy what was sold,
Invest in gold, and never get old."

Tämän (kerrassaan erinomaisen) analyysin seuraksi kaipaisin kyllä kiteytystä myös Hear in the Now Frontierista. Sen levyn äärellä on tullut kysytyksi useampaan kertaan, että "mitä vittua jätkät oikein tapahtu".
Pete Bondurant
Viestit: 132
Liittynyt: 15 Joulu 2011, 13:37

15 Loka 2015, 12:03

Esanssi kirjoitti: Tämän (kerrassaan erinomaisen) analyysin seuraksi kaipaisin kyllä kiteytystä myös Hear in the Now Frontierista. Sen levyn äärellä on tullut kysytyksi useampaan kertaan, että "mitä vittua jätkät oikein tapahtu".
Erittäin hyvin sanottu siellä perällä "Hear In The Now Frontierista"

Promised Land on Queensrychen tuotannossa kyllä sellainen aliarvostettu helmi, mikä jakaa myös mielipiteet. Ensi alkuun tuntui pettymykseltä, mutta enemmällä kuuntelulla siitä kuoriutui yksi Queensrychen parhaista levyistä. Jäin myös mielenkiinnolla odottamaan, että mihinköhän suuntaan yhtye lähtee Promised Landin jälkeen ja odotukset olivat aika suuret, mihin yhtye vastasi kasalla paskaa nimeltä "Hear In The Now Frontierilla". Olen miettinyt samaa kysymystä kuin Esanssi eli "mitä vittua oikein tapahtui?". Yritin moneen kertaan kuunnella levyä, että josko se siitä paranisi, mutta kun ei niin ei. No, sittenhän yhtye antoi hienon vastauksen tähän kysymykseen levyllä "Q2K"...

Nykyiseen Queensrycheen olen suhtautunut enemmänkin täysin uutena yhtyeenä, missä soittaa Queensrychen jäseniä. Niin se toimii paremmin ja ei tule tehtyä suhteettomia vertauksia siihen vanhaan. Uusi levy on yllättävän hyvä ja pyörinyt soittimessa paljon, mutta jotenkin en saa siitä niitä säväreitä mitä SE Queenryche sai/saa aikaan. Queensrychen tuotanto siitä ekasta EPstä aina Promised Landiin oli jotain niin mahtavaa, että sen jälkeinen mahalasku on siksi tuntunut pahalta. Tribellä oli hyvät hetkensä, johtuen ehkä DeGarmosta. Mihinköhän suuntaan yhtye olisi lähtenyt (iso) jos Chris olisi jäänyt yhtyeeseen? Tuskin he ainakaan huonompaan suuntaan olisivat lähteneet.

Toivottavasti Queensryche saataisiin Suomeen keikalle. Vieläkin vituttaa se Jalometallin peruminen. Pääsis näkemään paikan päälle onko La Torre niin valju livenä kuin keikkavideoiden (ja jopa levyjen) perusteella tuntuu. Ehkäpä keikalla eturivistä mielipide muuttuu.
Judez
Viestit: 770
Liittynyt: 23 Kesä 2009, 15:27

15 Loka 2015, 14:37

Hear in the Now Frontier.. tuosta on tosiaan vaikea saada otetta. Saved, sp00L ja Damagedin "kaksoisveli" Hit The Black ovat lähinnä niitä kipaleita jotka toimii omalla kohdalla, mutta ei noillakaan päästä aiempien levyjen paremmalle tasolle. Ehkä DeGarmo lähti liikaa yrittämään menestyksen jatkoa esim. Pearl Jamin ja Alice In Chainsin vanavedessä. Levyltä huomaa kyllä äkkiä sen että ei tällainen tyyli ole 'Rychen juttu, harmi että sama tyyli oli havaittavissa vielä Tribellakin. Tribe on myös sellainen levy jonka myötä DeGarmo olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa takaisin bändiin takaisin. Harmi vain että Taten egoilut tulivat tuon edelle. :( Ei DeGarmonkaan läsnäolo olisi taannut uusia klassikkolevyjä, mutta olisi sieltä voinut tulla edes yksittäisiä hyviä kipaleita ja rahastus (Mindcrime II etc.) olisi jäänyt vähemmälle.
Sabbathman
Viestit: 5581
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

15 Loka 2015, 16:20

Judez kirjoitti:Ehkä DeGarmo lähti liikaa yrittämään menestyksen jatkoa esim. Pearl Jamin ja Alice In Chainsin vanavedessä.
:yuck: Mainitsit sellaisia nimiä, että jos bändin tavoite oli noiden suuntaan niin ei ihme että metsään meni...Jokainen levy jonka Queensrÿche sai aikaan Empireen asti oli puhdasta kultaa ja yksinäänkin mahtavampaa kuin noiden bändien diskografiat yhteensä...

90-luvun alkupuolella moni vanha bändi sukelsi tuonne samaan taantuman laaksoon, mutta onneksi hyvien metalli/rock-albumien julkaisu ei loppunut kaikkien bändien kohdalla ja paljon uusiakin hyviä bändejä alkoi ilmaantumaan kartalle. Moni bändi onnistui nousemaan takaisin omalle tielleen 2000-luvulle tultaessa. Queensrÿche on vasta nyt nousemassa takaisin tuolta suosta, pää jo näkyy...
Vanhus
Viestit: 74
Liittynyt: 19 Heinä 2004, 16:53
Paikkakunta: Espoo

20 Loka 2015, 10:04

Sabbathman kirjoitti:
Tämän bändin kohdalla on enää kolme toivetta:

1. Live In Tokyo - DVD & CD
2. Suomen keikka - paikkakunnasta viis
3. Condition Hüman -rundilta DVD & 2CD
Onhan tuo 1 toiveen CD sentään toteutunut.
Vanhus
Viestit: 74
Liittynyt: 19 Heinä 2004, 16:53
Paikkakunta: Espoo

20 Loka 2015, 10:08

Mikäs levy tämä on? Settilista on ainakin ihan silkkaa timanttia!

Queensryche : Storming Detroit

1. Nightrider
2. Prophecy
3. Deliverance
4. NM156
5. Child Of Fire
6. Before The Storm
7. Blinded
8. The Lady Wore Black
9. En Force
10. Roads To Madness
11. Warning
12. Queen Of The Reich
13. Take Hold Of The Flame


Eli kyseessä näyttäisi olevan radiolähetyksestä tehty tallenne 8. 12. 1984.
Munamankeli
Viestit: 1165
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

20 Loka 2015, 10:57

Vanhus kirjoitti:Mikäs levy tämä on? Settilista on ainakin ihan silkkaa timanttia!

Queensryche : Storming Detroit
Tässähän tätä tarinaa on. Näköjään jengi leimaa bootlegisksi tajuamatta sanan merkitystä. Hieno muistikuva menneisyydestä. Nämä biisit soivat todella taajaan milloin kenenkin autossa.
Munamankeli
Viestit: 1165
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

20 Loka 2015, 11:20

Sabbathman kirjoitti:
Judez kirjoitti:Ehkä DeGarmo lähti liikaa yrittämään menestyksen jatkoa esim. Pearl Jamin ja Alice In Chainsin vanavedessä.
:yuck: Mainitsit sellaisia nimiä, että jos bändin tavoite oli noiden suuntaan niin ei ihme että metsään meni...Jokainen levy jonka Queensrÿche sai aikaan Empireen asti oli puhdasta kultaa ja yksinäänkin mahtavampaa kuin noiden bändien diskografiat yhteensä...
Ehkä Chris hengasi liikaa seattlelaisten ruutupaitakaveriensa kanssa ja vähintäänkin alitajuisesti pyrki pois kovaa ja korkealta kiljumisesta, nahkahousuinen jalka monitorikaapin päällä kepittämisestä? Levyä tehtiin Stone Gossardin kotistudiossa ja mukana hääri Alice in Chainsin kanssa puuhanneita.

DeGarmo summaa ko. levyn ja taiteellisen tulokulmansa:
Yeah, and ultimately, we assume risks with that. We assume the risk that people may not enjoy the version of where we are at a given time, and commercially there are risks too. But the payoff as part of the band is huge. It's such a great feeling to do what is steered from within us. And if it all gets taken away somehow, if it all falls apart, that's something so solid to hang onto. It's a matter of pride and conviction, really staying to what it is that you want to do, knowing of course that you can't please everyone.
http://www.westnet.com/consumable/1997/ ... queen.html

Kaikki nimenomaan hajosi pillun päreiksi, mutta siitä ei todellakaan jäänyt kenellekään hyvä mieli. Ei bändille eikä varsinkaan faneille.
Esanssi
Imperiumi Crew
Viestit: 642
Liittynyt: 05 Marras 2005, 21:37
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

27 Loka 2015, 17:24

Tulihan se pledgetetty levykin sieltä vihdoin, ja on tätä kuuntelemaankin päästy. Hieman epätasaiselta ja jotenkin koukuttomalta levy vaikuttaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tarkastellaan nyt kuitenkin hetki vielä ennen lopullista tuomiota.

Kiertueen settilistaa ei kyllä voi kun ihmetellä: http://www.setlist.fm/setlist/queensryc ... 59819.html

Että ihan kaksi biisiä kahdelta viimeisimmältä levyät ja loput pelkkää klasarikamaa. Kyllähän tämä harkkorefanille sopii, mutta kyllähän nyt pitäisi uskaltaa antaa uusien biisien kasvaa myös livenä, ties vaikka vaikuttaisi positiivisestikin.
KooL
Viestit: 108
Liittynyt: 04 Touko 2004, 09:33
Paikkakunta: Järvenpää

24 Marras 2015, 12:16

Tate soitteli eilen Operation: Mindcrimensa kanssa Nosturissa ko. lätyn läpi sekä päälle muutamia valikoituja ralleja max. n. 120 ihmiselle... :shock: Hyvin riitti siis tilaa pällistellä... :)

Muutama video tulilla tuolla; https://www.youtube.com/user/MrTheKooL74

Ihan kivasti vierähti n. 1 h 45 min. ja kyllähän tuon materiaalin parissa viihtyy, on sitten mitä mieltä tahansa Taten ja Rÿchen välirikosta.
Headless

25 Marras 2015, 11:19

Itse aloitin bändin kuuntelun Empiren aikaan ja tutustuin sen jälkeen Operation:Mindcrimeen. Empire kolahti lujaa (paitsi tietyt imelämmät biisit) ja samoin teki O:M (paitsi esim. I Don't Believe In Love ja Breaking the Silence, jotka tuntuivat turhan standardiheviltä), varsinkin Suite Sister Mary ja The Mission.

Sen jälkeen Promised Land tuntui aluksi kyllä oudolta, mutta muutaman kuuntelun jälkeen se kolahti vielä lujempaa kuin edellä mainitut, ja minulle PL on sen jälkeen ollut ehdottomasti QR:n paras levy. En ala sitä sen enemmän analysoimaan.

HITNF ihmetytti myös, mutta siellä on biisejä (You, Reach, sp00L, Saved, Some People Fly, The Voice Inside, Hero) joista nautin muutaman kuuntelun jälkeen ja edelleen. Soundeista huolimatta levyllä on paljon tuttuja QR-elementtejä, mutta kokonaisuutena antaisin levylle arvosanaksi jonkun 6-6,5.

Seuraavat levyt Q2K ja Tribe olivatkin sitten valtavan luokan pettymyksiä. Q2K:lla on mielestäni oikeastaan vain yksi hyvä biisi (On the Right Side Of My Mind) ja Tribellä pari, kolme. O:M 2 sisältää myös muutamia "ihan hyviä", mutta en jaksa sitä kuunnella juuri ollenkaan. American Soldierilla ei ole kuin ehkä A Dead Man's Words, jossa on jotain otetta (esim. toisen kertsin jälkeinen riffi). Viimeistään sillä levyllä Tate ei pystynyt enää laulamaan kunnolla.

Kahta uusinta ajattelen uuden ajan QR:nä (vähän niin kuin Black Sabbath Ronnie James Dion aikakaudella...en siis rinnasta LaTorrea Dioon, mutta samalla tavalla Dion aikainen Sabbath on aivan eri bändi), koska sehän on käytännössä eri bändi.

Minulle kumpikin uusimmista levyistä toimii kokonaisuutena hyvin, ellei jopa todella hyvin. Nimikkolevyä haittaa "loudness war" ja se, että levy tehtiin kiireessä (kuulee monen biisin keskeneräisyydestä), mutta pidän silti erittäin paljon biiseistä Where Dreams Go to Die, Spore, In This Light, A World Without, Fallout ja Open Road. Uusimalta levyltä olisin pudottanut pois biisit Selfish Lives, Hourglass (vaikka pidänkin biisin loppuosasta) ja ehkä Just Us ja lisännyt pari Arrow of Time- tai All There Was -tyyppistä nopeampaa biisiä. Minusta levyn nimikkobiisi on aivan loistava, biisit Guardian, Hellfire, Arrow of Time, Eye9 ja Toxic Remedy erittäin hyviä ja Bulletproof ja All There Was hyviä, loput kategoriassa "ok".

Sinänsä Condition Human ei minusta poikkea vanhoista QR-levyistä omalta kannaltani, että bändi ei ole tehnyt yhtään levyä, jonka kaikista biiseistä pitäisin yhtä paljon. Tämä koskee niin PL:ää kuin O:M:ääkin. Kaikilla levyillä on jotain biisejä, jotka haluan hypätä yli. Mutta "parhailla" levyillä on vain 1-2 sellaista, kun taas huonommilla on vain 1-2, joita en halua hypätä yli :D.

Mitä tulee vanhimpiin QR-levyihin, niin The Warningilla ja Rage For Orderilla on loistavia biisejä, mutta Warningia en jaksa kuunnella sen ylettömän kiekumisen ja soundien vuoksi. RFO:sta pidän enemmän, mutta silläkin on sellaisia, joita en jaksa kuunnella (Gonna Get Close To You, Chemical Youth ja joskus Killing Words). Jopa O:M:ää karsastin aluksi siksi, että Taten laulu tuntui yli menevältä kiekumiselta. Nykyään se ei enää häiritse vaan kuulostaa loistavalta. Mutta siis en ole hirveän suuri Warningin laulutyylin ystävä ja monen muuten hyvän power metal -bändinkin kuuntelu kaatuu usein laulajan överiin tulkintaan.

No, minulle PL ja HITNF eivät olleet tai ole edelleenkään aivan paskoja ehkä siitä syystä, että musiikkimakuni on aika monipuolinen ja pidän myös monenlaisesta progesta, kevyemmästä rockista, monesta grungeksi haukutusta bändistä jne. enkä pidä mitään bändin aikakautta oikeaoppisena QR:nä. Bändeistä lähtee jäseniä ja tulee uusia tilalle ja useimmiten se ei minua haittaa (paitsi ehkä Stratovarius, jossa ei ole enää yhtään alkuperäisjäsentä). Toisaalta Q2K, Tribe ja American Soldier ovat minusta aivan sysipaskoja kokonaisuutena :). Kaksi uusinta ovat hyviä ja joukossa on myös loistavia biisejä. Mutta tämä on vain minun "pari senttiä" :).
warkke
Viestit: 41
Liittynyt: 26 Maalis 2008, 18:37

25 Marras 2015, 20:14

KooL kirjoitti:Tate soitteli eilen Operation: Mindcrimensa kanssa Nosturissa ko. lätyn läpi sekä päälle muutamia valikoituja ralleja max. n. 120 ihmiselle... :shock: Hyvin riitti siis tilaa pällistellä... :)

Muutama video tulilla tuolla; https://www.youtube.com/user/MrTheKooL74

Ihan kivasti vierähti n. 1 h 45 min. ja kyllähän tuon materiaalin parissa viihtyy, on sitten mitä mieltä tahansa Taten ja Rÿchen välirikosta.

Itse myös ihan tyytyväinen keikkaan. Maanantaista huolimatta olisin odottanut isompaa yleisöä paikalle. Yksi yleisöstä oli törmännyt vähän ennen keikkaa Tateen, joka kuulemma vaikutti aika tympiintyneeltä. Mahtaako tänne hirveällä hingulla enää tulla? Esitys meni kyllä ammattitaidolla läpi.

Pisteet himaan niille kahdelle mikkeliläiselle (törmäsin röökipaikalla), jotka ajoivat keikan jälkeen vielä himaan, jotta kerkeis aamulla töihin! Muutenkin tuli tutustuttua hyviin tyyppeihin keikan aikana.

Mukava bonus oli Taten nimikkoviini, jota myytiin krääsätiskillä keikan loputtua. Meni ihan taatusti kaikkien viranomaissäädösten ym. pykälien mukaan.
Headless

26 Marras 2015, 08:45

warkke kirjoitti: Itse myös ihan tyytyväinen keikkaan. Maanantaista huolimatta olisin odottanut isompaa yleisöä paikalle. Yksi yleisöstä oli törmännyt vähän ennen keikkaa Tateen, joka kuulemma vaikutti aika tympiintyneeltä. Mahtaako tänne hirveällä hingulla enää tulla? Esitys meni kyllä ammattitaidolla läpi.
Kyllä varmasti tympii kiertää Eurooppaa amatöörien (osa bändistä) kanssa ja esiintyä noin 100 ihmiselle! :D

Livenä voi olla paikan päällä ihan ok, mutta Taten bändin kitaristit (tai varsinkin Kelly Gray) ovat kyllä niin suksesta kuin voivat olla. Ei ole sen verran ammattiylpeyttä tai taitoa, että opettelisivat soittamaan biisit kunnolla. Katsokaapa esim. tuo, missä bändi ryssii biisin alun ihan totaalisesti ja Gray puistelee päätään:

Lisäksi biisejä on downtunetettu Taten vuoksi niin paljon, että kitarat mörisee ponnettomasti matalalla. Siitä huolimatta Tatella tekee tiukkaa laulaa vanhoja biisejä. Noin 5-7 vuodessa miehen ääni on huonontunut rankasti. Varmaan ikä yhdistettynä elämäntapoihin alkaa tehdä tehtävänsä. Pelkkä ikä ei riitä selitykseksi, jos miettii joitakin muita samanikäisiä laulajia (esim. Glenn Hughes), jotka elävät terveellisesti ja pitävät huolta äänestään eli instrumentistaan. Näistä syistä en lähde enää Taten keikoille.

Vuonna 2008 hän oli vielä ihan hyvässä iskussa, kuten kuulee tuostakin:

Tuota edellistä kun vertaa Helsingin keikan vetoon, niin Taten bändi on autotallibändin tasoa:
anselmo
Viestit: 654
Liittynyt: 13 Heinä 2006, 15:43
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

26 Marras 2015, 09:37

Headless kirjoitti: Kyllä varmasti tympii kiertää Eurooppaa amatöörien (osa bändistä) kanssa ja esiintyä noin 100 ihmiselle! :D
Pitikin kysellä että missä Sarzo? Wrightin olin videolta bongaavinani. Onko Tatella ns. kakkosketju
näitä Euroopan korpimaita varten vai mikä kuvio tässä on taustalla?

Noita Koolin videoita kun tsekkailin niin yuotubehan suositteli tietenkin myös nykyisen Queensrÿchen livevideoita. Sieltä joitakin kun tsekkailin niin aika eri meno oli niissä. Kyllä nyt on Tatelle jäänyt selvästi se lyhyin tikku käteen tässä väännössä.
Vastaa Viestiin