"Proto-metalli" ja muut kovat vaikuttajat

[StillNoLightBeer]

PS. Hendrix on mielestäni vaikuttanut suuresti niin rokkaavan bluesin, psykedelisen meiningin, kuin hevimmän rockin suunnalla, Blackmorekin taisi myöntää ainakin jonkinmoisen vaikuksen.

Viime vuosina olen pääasiassa pyöritellyt vain First Rays of the New Rising Sun -levyä, ja siinä liikutaan myös vähän kevyemmässä ilmaisussa.

Kyllä se tosiaan vähän kevyempää on, mutta hieno levy enivei.

[Alphamale]

Iron Claw: http://www.myspace.com/dismorphophobia

[grimnail]

Iron Claw: http://www.myspace.com/dismorphophobia

Hienoa! Rock Band Blues on toivottavasti juuri sitä mitä olit hakemassa.

[Alphamale]

En mä varsinaisesti mitään spesifistä hakenut, paitsi keskustelua aiheesta ja jotain uusia bändejä joita tsekkailla.

Ko. biisissä on melkosta meininkiä, löysin jostain ripoff-mestasta tuon splitin. Mainitsemassasi Winterissä on kyllä tosi vahvat Maiden-vibat varsinkin siellä loppupuolella.

[grimnail]

Joku tietävämpi voisi kertoa, että miten Nazareth sopii aiheeseen puhuttaessa proto-metallista? Oma tutustuminen bändiin rajoittuu Hair of the Dog -biisiin, jossa ainakin "more cowbell" on ymmärretty oikein.

[StillNoLightBeer]

Joku tietävämpi voisi kertoa, että miten Nazareth sopii aiheeseen puhuttaessa proto-metallista? Oma tutustuminen bändiin rajoittuu Hair of the Dog -biisiin, jossa ainakin "more cowbell" on ymmärretty oikein.

Tuotantonsa on hyvinkin vaihtelevaa, myös tasoltaan, mutta ainakin levyt "Razamanaz", "Hair of the dog" sekä "No mean city" kannattaa tsekata, hyviä ralleja sieltä löytyy. Dan McCaffertylla on hieno, räkäinen rock-ääni, jota on hehkuttanut mm. Sebastian Bach. Akustinen versionsa "Cocaine"-evergreenistä on myös kova.

[Lauri Perkele]

Offensor heittikin tossa jo Buffalon Volcanic Rockin. Kova levy.

Itselleni ovat tipahtaneet Purplen sukuinen Captain Beyond, ja belgialainen Irish Coffee. Myös Lucifers Friendin eka lätty on kova, vaikkapa Ride the Sky.

Nazarethia vaikuttajana ei pidä väheksyä, kuten ei myöskään brittiläistä glam rockia. Sladen Slayed on kova levy, ja Sweetin Sweet Fanny Adams ja Desolation Boulevard sisältävät yllättävän moderneja kitarariffejä. Lisäksi esim. Marc Bolanilla oli aika räjähtävä kitarasoundi.

[Mandragonaut]

^Totta...ja onhan jonkun Children Of The Revolutionin riffi aika helvetin raskasta tavaraa. Noilla brittiglamibändeillä on muutenkin juuri toi rytmiosasto melko tanakkaa scheisleria.

[Vekenator]

Iron Butterfly on kans pakko mainita. Eipä tuolla in-a-gadda-da-vida levyllä oikein muuta "metallista" löydy kuin nimibiisin pääriffi, mutta kyllä tuo bändi näiden muiden mainittujen kanssa menee.

Lucifer's Friend on kyllä tiukkaa paskaa! Ei mitään ripulia.

Uriah Heepin Rainbow Demon biisissä on aika "doom" meininki.

[Offensor]

Kävin ostamassa Grand Funkkia! Eka ja E Pluribus Funk (On Timea ei ollu). Pian katotaan.

[Alphamale]

Uriah Heepin Rainbow Demon biisissä on aika "doom" meininki.

Heepin very 'eavy... very 'umble ja Salisbury silkkaa timanttia. Gypsyn intro, huh huh!!!

Cactus kuulostaa kyllä hemmetin hyvältä, jotain kokoelmaa tsekkailen tässä.

[Lauri Perkele]

Iron Butterflyn älppärin kansissa on muuten todella tiukat esittelytekstit yhtyeen jäsenistä, toivottavasti löytyvät myös cd-painoksesta. Tämähän oli toki aikanaan yleinen käytäntö, esimerkiksi Heepin Live January 1973-tuplaa kuunnellessa tulee usein tavattua kansitekstejä.

"Gary is probably the most serious of the Uriahs. In coversation he´ll fix you with his eyes and talk slowly, considering each phrase and leaving long, long gaps to let each point hit home or to wait for right word to come to him".

Jostain syystä basistin keskustelutaitojen monisanainen kuvailu on sittemmin kadonnut rocklevyjen kansista.

Raskasta jauhamista tarjosi aikanaan myös Brooklynin Sir Lord Baltimore, jonka debyyttalbumilta Kingdom Come (1970) löytyy esimerkiksi Pumped Up. Sweden Rockissa noiden piti vetää viime vuonna, mutta keikka jostain syystä peruttiin.

Jenkkien varhaisia hevibändejä oli myös kaksi levyä tehnyt Dust, jonka rumpali Marc Bellistä tuli myöhemmin Marky Ramone. Basisti Kenny Aaronson päätyi Derringeriin.

edit: jos olisin lukenut tarkemmin, johan Baltimoren grimnail oikein boldatulla pisti.

[StillNoLightBeer]

Vanilla Fudge, Purpleenkin vaikuttanut bändi. Rytmiryhmänä aikas kova Tim Bogert/Carmine Appice:

http://www.youtube.com/watch?v=10aXR8vxzHQ

Steppenwolf tietysti myös...

http://www.youtube.com/watch?v=wyM4HibS12M

Bändillä oli muitakin hyviä biisejä, kuin loppuun kaluttu "Born to be wild".

Kummaltakin orkalta itselläni on tosin hallussa vain yhdet kokikset...

Niin ja tiätty Atomic Rooster:

http://en.wikipedia.org/wiki/Atomic_Rooster

[StillNoLightBeer]

Perskeles! Meinasi unohtua mainita ikisuosikkini Frank Marino! Äijä on hieno kitaristi ja ihan ok laulaja, ennemmin ääntelyään kuuntelen, kuin esim. Gary Moorea, jonka ääntä varsinkaan 80-luvun levyillään en oikein siedä...

http://www.mahoganyrush.com/#

Tuolta löytyy myös soittopeli, jolla voi kuunnella äijän useimmat levyt. Joitakin niistä voi olla aika vaikeaa löytää kaupoista tänä päivänä, toivottavasti joskus...muutama vuosi sitten ilmestyi "Real Live"-tupla, joka todellakin osoittaa, että Marinolla pysyy skeba edelleen kourassa.

Freestä tuli mieleen tietenkin myös edesmennyt guitaristinsa Paul Kossoff, jonka "Back street crawler"-äänitteen toi postiljooni tänään, erittäin hyvän kuuloinen 70-luvun kitararocklevy onpi se.

[Alphamale]

Mahogany Rush on todellakin kova!

Lisäksi jäänyt mainitsematta wanha Scorpions, mutta se lienee kovin ilmeinen. Fly to the Rainbow on ainakin hemmetin kova, pitäisi tsekkaa tarkemmin nuo muutkin. Taken By Force on jo meikästä melko (kaupallista) huttua paitsi ehkä helvetin loistava Sails of Charon.

[StillNoLightBeer]

Mahogany Rush on todellakin kova!

Lisäksi jäänyt mainitsematta wanha Scorpions, mutta se lienee kovin ilmeinen. Fly to the Rainbow on ainakin hemmetin kova, pitäisi tsekkaa tarkemmin nuo muutkin. Taken By Force on jo meikästä melko (kaupallista) huttua paitsi ehkä helvetin loistava Sails of Charon.

Jep, mielestäni "Fly to the rainbow" (kappale) saattaa olla jopa bändin kovin biisi! Krediiteissä muistaakseni aika mielenkiintoisesti U. Roth/M. Schenker, hmmm...
Ei aina meinaa Ulin aikaista ja myöhempää Scorpionsia tunnistaa samaksi bändiksi, paitti tietenkin Klaus Meinen äänen osalta. Nykyään tuolta kaudelta hyllystä löytyy vain suht mainio "Hot & slow-Best masters of the 70´s"-kokis sekä tuo "Taken by force", joka on mielestäni ihan kelpo levy. "Tokyo Tapes" täytyy kyllä hommata, vinyyli on edelleen hyllyssä, mutta ei ole soitinta.

[Exhorder]

Fly to the Rainbowilla ei ole oikeastaan kuin eka biisi Speedy´s Coming ainut hyvä joka onkin sitten tasoa vitun rock!

Taken by Forcella onkin jo suurin osa biiseistä tasoa todella hyvä.

Onkohan muuten King Diamond diggaillut Uriah heepin Bird of prey piisistä? melkoiset vokaalisuoritukset meinaan kyseisessä biisissä kyllä on. Yksi niistä muutamasta hyvästä heepin biiseistä sekin on.

[Germaniac]

Onkohan muuten King Diamond diggaillut Uriah heepin Bird of prey piisistä? melkoiset vokaalisuoritukset meinaan kyseisessä biisissä kyllä on. Yksi niistä muutamasta hyvästä heepin biiseistä sekin on.

Onhan se monesti haastatteluissa todennut esikuvikseen mm. Uriah Heepin.

[anselmo]

Onkohan muuten King Diamond diggaillut Uriah heepin Bird of prey piisistä? melkoiset vokaalisuoritukset meinaan kyseisessä biisissä kyllä on. Yksi niistä muutamasta hyvästä heepin biiseistä sekin on.

Onhan se monesti haastatteluissa todennut esikuvikseen mm. Uriah Heepin.

Myös tuolla King Diamond & Black Rose lätyllä on aika selkeästi Uriah Heep/Deep Purple jne. vaikutteet kuultavissa. Siltä kannalta tuo onkin melko mielenkiintoinen levy.

[grimnail]

Myös tuolla King Diamond & Black Rose lätyllä on aika selkeästi Uriah Heep/Deep Purple jne. vaikutteet kuultavissa. Siltä kannalta tuo onkin melko mielenkiintoinen levy.

Tuo A Night of Rehearsal on ihan kelpo levy. Muutama pirun hyvä biisi pistääkin toivomaan, että olisipa ne purkitettu myös studiossa.

[Exhorder]

Mitä itse olen muutamia biisejä tuolta kuullut, niin kyllä se nyt vain on pikkuisen enemmän kuin ihan kelpo levy. Tosi hyvä levy siis!

[grimnail]

Mitä itse olen muutamia biisejä tuolta kuullut, niin kyllä se nyt vain on pikkuisen enemmän kuin ihan kelpo levy. Tosi hyvä levy siis!

Joo, no olkoon vaan, mutta millähän kristallisella taajuuskorjaimella on päällikkö ne muutamat biisit kuunnellut, jos on koko levyn kaari niin hyvin mieleen kirkastunut.

Dokumentaarisena kamana suorastaan Timangia, soundeiltaan treeninauhaksi todella hyvä, mutta kyllähän tuolta olisi löysää puhallettavana pois, ja varsinkin kiipparistin melko yleiset soittovirheet rikkovat kokonaisuutta. Tuolla kuitenkin on sellaisia biisejä, että olisivat ehdottomasti ansainneet studio-oloja.

[anselmo]

Kompoti komp! Muutamat kovimmat biisit kun olisi studiossa purkittanut niin olisi saanut kyllä mallikkaan EP:n. Nyt, kuten totesit, on seassa sitä löysääkin tavaraa. Dokumentaarisesta puolesta ja soundeista olen 100% samaa mieltä.
Sanokaapa joku paremmin perillä oleva, että onko The Brats yhtä antoisa tapaus?

[Germaniac]

Mä olen kanssa kuullut sen ekan biisin, josta tykkäsin. On siis kyllä hyvä levy alusta loppuun, suosittelen lämpimästi!!

[grimnail]

Levykaupassa soi kovaa kamaa ja kysymällä selvisi, että kyseessä on coloradolaisen Dragonflyn Crazy Woman. Bändin Myspace sanookin tarvittavan: Heavy Fuzzed Out late 60's Acid Rock!

http://www.myspace.com/dragonflylegend